Lahti (Pietari)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Pietarin kaupunginosaa. Sanan muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Ukkoskiven kuljetusta vuonna 1770.
Stenbock-Fermorien linna vuonna 1908.
Suomalainen rukoushuone 1900-luvun alun valokuvassa.
Ortodoksinen apostoli Pietarin kirkko.

Lahti[1][2] (myös Lahdenkylä, Lahenkylä, ven. Ла́хта, Lahta) on historiallinen kaupunginosa ja rautatieasema Pietarin Primorjen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Suomenlahteen yhtyvän Konnunlahden rannalla kaupungin luoteisosassa. Itäpuolella on Kivinenä, lännessä Olkina ja luoteessa Lahdenkontu (ven. Konnaja Lahta).[3] Paikkakunta kuuluu Lahti–Olkinan kunnallishallintoalueeseen.

Spasskin pogostaan kuulunut Lahden kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500. Sen asukkaat olivat 1600-luvun loppuun saakka etupäässä ortodokseja.[4] 1700-luvulla Lahdessa asui vajaat kaksisataa Pyhän Marian seurakuntaan kuulunutta luterilaista inkerinsuomalaista. Vuonna 1827 heidän määränsä kohosi 235 henkeen. Kantakyläksi kutsuttu kylänosa tuhoutui vuoden 1824 tulvassa, mutta rakennettiin uudelleen ylemmäksi muun kylän yhteyteen. Lahdenkonnulla asui vuonna 1827 yhteensä 108 seurakuntalaista. Sen kerrottiin aikaisemmin kuuluneen Toksovan kappeliseurakuntaan Valkeasaareen.[5] Molemmissa kylissä oli myös inkerikkoja[6].

1700-luvun alussa seudulla sijaitsi Pietari I:n kartano Bližnije Dubki[3]. Tarinan mukaan keisari osallistui Lahdessa veden varaan joutuneiden sotilaiden ja matruusien pelastamiseen, vilustui pahasti ja kuoli pian munuaistulehdukseen[7]. Vuosisadan lopussa kylä kuului Katariina II:n suosikille Grigori Orloville ja myöhemmin Stenbock-Fermorin kreivisuvulle. Lahden läheltä löydetty siirtolohkare vietiin vuonna 1770 Pietariin Vaskiratsastaja-patsaan jalustaksi.[3] Tämä ”Ukkoskivi” (ven. Grom-kamen) painoi yli tuhat tonnia, ja sen kuljetusta varten tarvittiin erityisiä rakennelmia, proomu ja laivoja[8].

Siestarjoelle johtavan rautatien rakentamisen jälkeen vuonna 1895 seudulle syntyi huvila-asutusta[3]. 1890-luvulla pystytettiin Stenbock-Fermorien kaksikerroksinen ”Metsästyslinna” (arkkitehti Aleksei Kuznetsov) ja vuosina 1893–1894 ortodoksinen apostoli Pietarin kirkko. Vuonna 1896 Lahdessa toimi narodnikkien maanalainen kirjapaino. Paikallinen tenniskerho järjesti 1910-luvulla Venäjän ensimmäiset tenniskisat.[9]

Suomalaisia oli 1900-luvun alussa puolet kylän asukkaista (noin 350 henkeä). Vuodesta 1860 lähtien Lahdessa toimi suomalainen koulu, jonka rakennuksessa alettiin 1890-luvulla järjestää suomen- ja saksankielisiä jumalanpalveluksia. Vuonna 1904 rakennettiin Pyhän Marian seurakuntaan kuulunut puinen rukoushuone (arkkitehti Ernst Schitt).[10] Vuonna 1923 muodostettiin itsenäinen Lahden seurakunta, johon vuonna 1928 kuului noin 400 jäsentä. Kirkko suljettiin vuonna 1933[11] ja purettiin vuonna 1939[10].

Vuonna 1938 kylästä tuli Lahtinskin kaupunkimainen taajama. Vuonna 1963 se liitettiin Leningradin kaupunkiin. 1960-luvulla aloitettu merenpohjan ruoppaus ja täyttömaan rakentaminen on muuttanut ympäristöä huomattavasti.[9] Stenbock-Fermorien linnassa toimii nykyään yleisöltä suljettu radion lähetyskeskus[12]. Elokuvateatterina käytetty apostoli Pietarin kirkko vihittiin uudelleen käyttöön vuonna 1991[7]. Suomenlahden rannalle on suunnitteilla Gazpromin toimisto- ja liikerakennus Lahta-tsentr.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 124. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. EKI kohanimeandmebaasi Viitattu 19.2.2012.
  3. a b c d Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 314. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  4. Kepsu, Saulo: Pietari ennen Pietaria: Nevansuun vaiheita ennen Pietarin kaupungin perustamista, s. 27–28. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-804-2.
  5. Ehrström, Eric Gustaf: Historisk Beskrifning öfwer S:t Catharina och S:t Maria Församlingar, eller Swenska och Finska Församlingarna i S:t Petersburg, s. 179–180. Åbo: J.C. Frenckell & Son, 1829.
  6. Keski-Inkeri: kylä ja tiekartta (seurakuntaluettelo). Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1.
  7. a b Entsiklopedija Sankt-Peterburga: Tserkov ap. Petra Viitattu 19.2.2012. (venäjäksi)
  8. Entsiklopedija Sankt-Peterburga: Pamjatnik Petru I (Mednyi vsadnik) Viitattu 19.2.2012. (venäjäksi)
  9. a b Entsiklopedija Sankt-Peterburga: Lahta Viitattu 19.2.2012. (venäjäksi)
  10. a b Entsiklopedija Sankt-Peterburga: Molitvennyi dom sv. Marii v Lahte Viitattu 19.2.2012. (venäjäksi)
  11. Keski-Inkeri: kylä ja tiekartta (tekstiosa). Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1.
  12. Sergei Glezerov: ”Belyi zamok” na režimnoi territorii Sankt-Peterburgskije vedomosti. 13.2.2009. Viitattu 19.2.2012. (venäjäksi)

Koordinaatit: 59°59′22″N, 30°9′37″E