Grigori Orlov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Grigori Grigorjevitš Orvlov

Kreivi Grigori Grigorjevitš Orlov (ven. Григорий Григорьевич Орлов, 17. lokakuuta (J: 6. lokakuuta) 173424. huhtikuuta (J: 13. huhtikuuta) 1783 Moskova) oli Grigori Orlovin, Novgorodin kuvernöörin poika, Aleksei Grigorjevitš Orlovin ja Fjodor Grigorjevitš Orlovin veli. Hän sai koulutuksensa kadettikoulussa Pietarissa ja aloitti sotilasuransa Seitsenvuotisessa sodassa ja haavoittui Zorndorfin taistelussa. Palvellessaan 1760-luvun alussa pääkaupungissa tykistöupseerina hän ihastui suuriruhtinatar Jekatarina Aleksejevnaan, saksalaiseen prinsessaan, ja oli veljensä kanssa järjestämässä kaappausta, jossa hänen aviomiehensä, keisari Pietari III syrjäytettiin 1762.

Noustuaan valtaistuimelle vallankaappauksen jälkeen Katariina II ylensi Orlovin kreiviksi ja teki hänestä adjutanttinsa, pioneerijoukkojen komentajan ja armeijan ylimmän upseerin. Heidän avioton poikansa, Aleksei syntyi 1752. Hän nimettiin asuinpaikkansa Bobrikin kylän mukaan; hänestä alkaa Bobrinskin kreivien suku. Orlovin vaikutus kasvoi vieläkin merkittävämmäksi hänen paljastettuaan juonen surmata koko Orlovien suku. Keisarinna oli jopa naimassa suojattinsa, mutta hänen vaikutusvaltainen avustajansa Nikita Panin päätti toisin.

Grigori Orlov ei ollut varsinainen valtiomies, mutta osasi arvioida tapahtumia ja oli hyödyllinen ja läheinen neuvonantaja Katariinan hallintokauden alkuajan. Hän halusi isänmaallisista ja taloudellisista syistä parantaa maaorjien asemaa ja jopa osittain vapauttaa heidät. Orlov oli myös vuoden 1767 kariutuneen lakiuudistussuunnitelman vankka kannattaja, tosin hän halusi pääasiassa myötäillä keisarinnaa, joka osoitti suurta vapaamielisyyttä alkuvuosinaan.

Orlov oli yksi aikaisimmista slavofiilisen suuntauksen kannattajista. Hän kannatti kristittyjen vapauttamista turkkilaisten osmanien ikeen alta. Vuonna 1771 hänet lähetettiin Venäjän edustajana Focshanin rauhanneuvotteluihin, jotka kuitenkin epäonnistuivat turkkilaisten uppiniskaisuuden ja Orlovin julkeuden vuoksi. Palatessaan ilmoittamatta Pietariin, hän kuitenkin huomasi nuoremman Aleksandr Vasiltšikovin saavuttaneen keisarinnan suosion.

Saavuttaakseen jälleen Katariinan huomion, Orlov lahjoitti hänellä yhden maailman suurimmista timanteista, joka nyttemmin tunnetaan nimellä Orlov. Hän sai vastalahjaksi Marmoripalatsin Pietarissa, muttei entistä asemaansa. Kun Grigori Potjomkin sitten seurasi Vasiltšikovia keisarinnan suosiossa, Orlov lähti ulkomaille muutamiksi vuosiksi. Hän nai serkkunsa Madame Zinovjevnan 1777, mutta pari ei saanut lapsia ennen vaimon kuolemaa Lausannessa 1782. Orlov palasi Venäjälle muutamia kuukausia ennen kuolemaansa Moskovassa vuonna 1783. Jonkin aikaa ennen kuolemaansa hän menetti järkensä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]