Gazprom

Gazprom
	; ;
Yritysmuoto	OAO
Osake	RTS: GAZP; MICEX: GAZP LSE: OGZD
Perustettu	1989
Toimitusjohtaja	Aleksei Miller
Puheenjohtaja	Viktor Zubkov
Kotipaikka	Moskova, Venäjä
Toimiala	Maakaasu, öljy, media, pankkitoiminta
Liikevaihto	1 632 652 milj. ruplaa (2006)
Liikevoitto	495 323 milj. ruplaa (2006)
Henkilökuntaa	432 000 (2006)
Omistaja	Venäjän valtio 50%
Kotisivu	www.gazprom.ru

Wikipedia

Sivulta puuttuu ensiarviointi. Tämä ilmoitus näytetään vain seulojille.

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gazprom (ven. Газпром) on venäläinen maakaasu- ja öljykonserni. Lisäksi sillä on media- ja pankkitoimintaa. Gazprom muodostettiin vuonna 1989 Neuvostoliiton maakaasutoiminnoista yhdeksi yhtiöksi, joka yksityistettiin vuonna 1994. Gazprom on Venäjän suurin yhtiö ja maailman suurin maakaasun tuottaja. Se tuottaa 94 prosenttia Venäjän maakaasusta. Yhtiö toimii myös öljyalalla tytäryhtiönsä Gazprom Neftin kautta.

[muokkaa] Toiminta

Gazprom on kokonaisvaltainen kaasuyhtiö, joka vastaa itse sekä tuotannosta, jalostuksesta, kuljetuksesta että markkinoinnista. Yhtiön tärkeimmät kaasukentät sijaitsevat Pohjois-Siperiassa Obin lahden läheisyydessä. Lisäksi Gazprom ostaa merkittäviä määriä kaasua Keski-Aasia tuottajamaista, erityisesti Turkmenistanista. Yhtiö myy kaasua Venäjälle, entisen Neuvostoliiton maihin sekä Eurooppaan. Neuvostoliiton "ilmaisen energian" periaatteen perintönä hinnat entisissä Neuvostoliiton maissa ovat huomattavasti Euroopan hintoja alhaisempia, vaikka Venäjän hallitus on viime vuosina johdonmukaisesti pyrkinyt pääsemään eroon hinta-alennuksista, mikä on johtanut konflikteihin monien maiden, erityisesti Ukrainan kanssa. Alennettujen hintojen johdosta Gazprom sanoo tehneensä tappiota Venäjän myynneistään vuoteen 2004 saakka. Yli puolet Gazpromin tuloista tulee kaasun myynnistä Euroopan maihin; Euroopasta saatava hinta on n. kolminkertainen verrattuna Venäjän sisäisiin hintoihin.

Yhtiön omistama kaasunjakelun putki- ja kompressoriasemaverkosto on maailman suurin. Gazpromilla on Venäjän sisäinen monopoli kaasun kuljetuksessa; muut tuottajayhtiöt ovat pakotettuja käyttämään Gazpromin verkkoa. Gazpromilla on myös yksinoikeus kaasun viennissä ulkomaille.

Koska yhtiön tärkeimmät tuotantokentät ovat jo vanhoja ja niiden tuotanto on laskussa, joutuu yhtiö 2010-luvulla ottamaan käyttöön useita uusia kenttiä pitääkseen yllä nykyisen tuotantotasonsa. Ensisijaisen tärkeitä lähteitä yhtiölle ovat Jamalin niemimaalla sekä Barentsinmerellä (Štokmanin kenttä) sijaitsevat suurkentät. Näiden kenttien saamiseksi tuotantokuntoon yhtiö onkin jo tehnyt useita miljardiluokan investointeja.

Gazpromilla on lukuisia osakkuusyhtiöitä myös lännessä erilaisia liiketoimia varten. Suomessa toimiva osakkuusyhtiö on Gasum Oy.

Gazpromin hallinnassa ovat Barentsinmeren jättimäisen Štokmanin kaasukentän kaasuvarat ja se tulee olemaan päätoimija tuotannon aloittamisessa. Yhtiö on mukana 51 % osuudella Itämeren halki suunnitellussa Nord Stream -kaasuputkessa.

Gazprom siirtää pääkonttorinsa lähitulevaisuudessa Moskovasta Pietariin Ohta-keskukseen. Pääkonttorista on järjestetty arkkitehtikilpailu, jonka ehdotukset ovat kaikki vähintään 300 metriä korkeita pilvenpiirtäjiä.

[muokkaa] Historia

Vuonna 1989 Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov uudisti hajanaisia ministeriöitä ja hän yhdisti öljy- ja kaasuasiat yhden ministeriön alaisuuteen. Muutaman vuoden kuluttua maakaasuasiat eriytyivät jälleen itsenäisiksi. Vuonna 1992 muodostettiin yksi julkinen osakeyhtiö, jota alettiin yksityistää muutaman vuoden kuluttua.

Kehitystä voi verrata öljy-yhtiöihin, jotka pirstoutuivat täysin ja ajautuivat oligarkkien käsiin. Vuonna 1994 valtio omisti vain 40 prosenttia Gazpromista. Vastaavasti 15 prosenttia yrityksestä oli myyty toimivalle johdolle ja työntekijöille. Toimiva johto hallitsi yksityistämistä siten, että myynnit tapahtuivat suljetusti valituille henkilöille. Silloinen pääministeri Viktor Tšernomyrdin johti yhtiötä.

Vuonna 1998 Venäjän presidentti Boris Jeltsin erotti pääministeri Viktor Tšernomyrdinin. Samaan aikaan Venäjän valtion veroviranomaiset alkoivat vaatia verosaatavia Gazpromilta. Yhtiö maksoi siinä vaiheessa, kun viranomaiset olivat jäädyttäneet varat.

Vuonna 2001 Venäjän presidentti Vladimir Putin aloitti Gazpromin johdon vaihdattamisen. Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Aleksei Miller ja hallituksen puheenjohtajaksi Dmitri Medvedev. Samana vuonna yritys laajeni media-alalle. Kremlin tukemana se osti puoliväkisin Venäjän poliittisen johtoon kriittisesti suhtautuneen televisiokanava NTV:n oligarkki Vladimir Gusinskiltä. Kaupan jälkeen televisiokanavan uutisointi muuttui neutraaliksi.

Vuonna 2004 Venäjän valtio osti lisää Gazpromin osakkeita, jolloin sen omistusosuus nousi 50 prosenttiin. Seuraavan vuonna Gazprom osti öljy-yhtiö Sibneftin oligarkki Roman Abramovitšilta ja siitä muodostettiin Gazprom Neft.

Vuoden 2006 tammikuussa Gazpromin osakkeet vapautuivat kaupankäynnin kohteiksi, jolloin Gazpromin paino MSCI kehittyvien markkinoiden indeksissä nousi 0,3 %:sta 4,7 %:iin. Samoihin aikoihin Gazprom sai oikeusistuimelta vapaat kädet ostaa lisää kaasuntuottajia. Muutama vuosi aikaisemmin anti-monopolisäädökset estivät tämän.^[3]

Brittiläis-venäläinen TNK-BP kärsi vuonna 2007 takaiskun Kovyktan maakaasulöydöksillä Irkutskin alueella. Venäjän valtion peruutti porausluvan alueella. Tappion kärsinyt TNK-BP myi 66 prosentin osuutensa pois porausoikeudet omistaneesta Rusia Petroleum yhteisyrityksestä. Ostajana oli Gazprom 700–800 miljoonalla dollarilla. Kauppa oli analyytikkojen mukaan alihintainen.^[4]

Kesäkuussa 2007 Venäjän teollisuus- ja energiaministeri Viktor Hristenko ilmoitti antavansa arktisten alueiden ja Venäjän kaukoidän mannerjalustojen porausoikeudet valtioenemmistöisille Rosneft ja Gazprom -yhtiöille. Yritykset haluavat tutkia erityisesti Sahalinin ja Magadanin alueen edustan kenttiä.^[5]

[muokkaa] Lähteet

↑ Gazprom: History of the company Gazprom. Viitattu 24. kesäkuuta 2007. englanti
↑ ^a ^b ^c Gazprom: Gazprom tilinpäätöstiedot 2006 30. maaliskuuta 2007. Gazprom. Viitattu 24. kesäkuuta 2007. englanti
↑ http://www.kommersant.com/p733954/Gazprom_Gas_Production/
↑ TNK-BP Surrenders Kovykta Deposit to Gazprom for Just $700-800 million 23. kesäkuuta 2007. Kommersant. Viitattu 30. kesäkuuta 2007. englanti
↑ State Companies Divide up Continental Shelf 4. kesäkuuta 2007. Kommersant. Viitattu 29. kesäkuuta 2007. englanti

[muokkaa] Aiheesta muualla

Gazprom-yhtiön internetsivut

Venäjän suurimmat yritykset [1]

RTS Index -indeksin yritykset

[history-0] Gazprom: History of the company Gazprom. Viitattu 24. kesäkuuta 2007. englanti

[multiple-1] Gazprom: Gazprom tilinpäätöstiedot 2006 30. maaliskuuta 2007. Gazprom. Viitattu 24. kesäkuuta 2007. englanti

[2] ttp://www.kommersant.com/p733954/Gazprom_Gas_Production/

[shareinkovytkta-3] TNK-BP Surrenders Kovykta Deposit to Gazprom for Just $700-800 million 23. kesäkuuta 2007. Kommersant. Viitattu 30. kesäkuuta 2007. englanti

[statecapitalism-4] State Companies Divide up Continental Shelf 4. kesäkuuta 2007. Kommersant. Viitattu 29. kesäkuuta 2007. englanti

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

Gazprom

Yritysmuoto	OAO
Osake	RTS: GAZP MICEX: GAZP LSE: OGZD
Perustettu	1989^[1]
Toimitusjohtaja	Aleksei Miller
Puheenjohtaja	Viktor Zubkov
Kotipaikka	Moskova, Venäjä
Toimiala	Maakaasu, öljy, media, pankkitoiminta
Liikevaihto	1 632 652 milj. ruplaa (2006)^[2]
Liikevoitto	495 323 milj. ruplaa (2006)^[2]
Henkilökuntaa	432 000 (2006)^[2]
Omistaja	Venäjän valtio 50%
Kotisivu	www.gazprom.ru

Gazprom

Sisällysluettelo

[muokkaa] Toiminta

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut

Nimiavaruudet

Muuttujat

Näkymät

Toiminnot

Haku

Valikko

Osallistuminen

Tulosta tai vie

Työkalut

Muilla kielillä