Gazprom

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gazprom

Gazprom.svg

Yritysmuoto OAO
Osake

RTS: GAZP

MCXGAZPLSE: OGZD
Perustettu 1989[1]
Toimitusjohtaja Aleksei Miller[2]
Puheenjohtaja Viktor Zubkov[2]
Kotipaikka Moskova, Venäjä
Toimiala Maakaasu, öljy, sähköntuotanto, lämmöntuotanto, media, pankkitoiminta
Liikevaihto Nousua158 100 milj. USD (2011)
(eli 4 637 090 milj. RUR)[3][4]
Liikevoitto Nousua(1 930 533 milj. RUR) (2011) (EBITDA)[4]
Nettotulos Nousua44 600 milj. USD (2011)
(eli 1 307 018 milj. RUR, osakkaille tuloutettavissa oleva osuus)[3][4]
Henkilökuntaa 404 400 (2011), josta 25 900 Venäjän ulkopuolella[5]
Omistaja Venäjän valtio 50.002 %[2]
Kotisivu www.gazprom.ru

Gazprom (ven. Газпром) on venäläinen maakaasu- ja öljykonserni. Gazprom on Venäjän suurin yhtiö ja maailman suurin maakaasun tuottaja. Talousjulkaisu Forbes listasi konsernin keväällä 2012 maailman 15. suurimmaksi julkisesti noteeratuksi yhtiöksi.[6] Vuonna 2011 se tuotti 77 prosenttia Venäjän maakaasusta ja 15 prosenttia maailman maakaasusta.[2] Yhtiön osuus Venäjän maaöljyn ja kaasukondensaatin tuotannosta oli 9 prosenttia.[2] Yhtiö on 17 prosentin osuudellaan (81 voimalaa) myös Venäjän suurin sähköntuottaja ja maan toiseksi merkittävin lämpöenergian tuottaja.[2] Lisäksi sillä on media- ja pankkitoimintaa, oma lentoyhtiö ja tietoliikennesatelliitteja.

Gazprom muodostettiin vuonna 1989 Neuvostoliiton maakaasutoiminnoista yhdeksi yhtiöksi, joka yksityistettiin vuonna 1994. Venäjän valtio omistaa enemmistön yhtiön osakkeista[2] ja yhtiön katsotaan olevan Venäjän presidentinhallinnon erityissuojelussa.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gazpromin pääkonttori Moskovassa

Henkilöstö ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gazprom-konsernin henkilökuntaan kuului vuonna 2011 noin 404 400 henkeä, josta 25 900 oli kirjoilla Venäjän ulkopuolella.[5]

Maakaasun tuotanto, kuljetus ja jakelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gazprom on kokonaisvaltainen kaasuyhtiö, joka vastaa itse sekä tuotannosta, jalostuksesta, kuljetuksesta että markkinoinnista. Yhtiön tärkeimmät kaasukentät sijaitsevat Siperian luoteisosan Jamalin Nenetsiassa Obinlahden läheisyydessä. Lisäksi Gazprom ostaa merkittäviä määriä kaasua Keski-Aasia tuottajamaista, erityisesti Turkmenistanista.lähde?

Koska yhtiön tärkeimmät tuotantokentät ovat jo vanhoja ja niiden tuotanto oli laskussa, yhtiö suunnitteli vielä 2010-luvun alussa ottavansa käyttöön useita uusia kenttiä sekä maalla että merenpohjassa pitääkseen yllä nykyisen tuotantotasonsa. Ensisijaisen tärkeiksi lähteiksi yhtiölle ajateltiin Jamalin niemimaan sekä Barentsinmeren Štokmanin kaasukentän suuresiintymiä. Näiden kenttien saamiseksi tuotantokuntoon yhtiö teki useita miljardiluokan investointeja. Gazpromin päätti kuitenkin kansainvälisten kaasumarkkinoiden muutosten ja liuskekaasun tuotantomäärien lisääntymisen seurauksena jäädyttää hallitsemansa Barentsinmeren jättimäisen Štokmanin kaasukentän kehittämisen toistaiseksi vuonna 2013.[7]

Yhtiö myy kaasua Venäjälle, entisen Neuvostoliiton maihin sekä Eurooppaan. Neuvostoliiton perintönä hinnat joissain entisissä Neuvostoliiton maissa ovat huomattavasti Länsi-Euroopan hintoja alhaisempia, vaikka Venäjän hallitus on viime vuosina johdonmukaisesti pyrkinyt pääsemään eroon hinta-alennuksista. Hintojen nostaminen on johtanut konflikteihin monien maiden, erityisesti Ukrainan kanssa. Yli puolet Gazpromin tuloista tulee kaasun myynnistä Euroopan maihin; Euroopasta saatava hinta on n. kolminkertainen verrattuna Venäjän sisäisiin hintoihin.lähde?

Yhtiön omistama kaasunjakelun putki- ja kompressoriasemaverkosto on maailman suurin. Vuonna 2011 yhtiön kaasunsiirtoputkistot olivat Venäjällä yhteispituudeltaan 164,7 tuhatta kilometriä.[2] Gazpromilla on Venäjän sisäinen monopoli kaasun kuljetuksessa; muut tuottajayhtiöt ovat pakotettuja käyttämään Gazpromin verkkoa. Gazpromilla on myös yksinoikeus kaasun viennissä ulkomaille.lähde? Vuoden 2011 lopussa Gazprom kasvatti omistukseensa 100 prosenttiin Valko-Venäjän maakaasun siirtoputkiyhtiöstä Beltransgazista.[4] Yhtiöllä on enemmistöosuus 51% myös esimerkiksi Itämeren kautta Saksaan kulkevasta Nordstream-kaasuputkiyhtiöstä.

Gazpromilla on lukuisia osakkuusyhtiöitä myös lännessä erilaisia liiketoimia varten. Suomessa toimiva osakkuusyhtiö on Gasum Oy.

Jalostamotoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gazpromin jalostamoa Salavatissa
Gazprom Neftin huoltamoa Kirgisian Biškekissä

Gazprom-konsernin useassa toimipisteessä jalostetaan teollisesti maakaasua, kaasukondensaattia ja maaöljyä edelleen. Öljynjalostamoilla oli merkittävä rooli Venäjän öljytuotteiden jatkojalostuksessa. Öljynjalostamot konsernilla on Omskissa, Jaroslavlissa ja Moskovan seudulla sekä Serbiassa; voiteluöljyjä jalostetaan myös Italiassa. Vuoden 2011 tuotannosta esimerkiksi 30% oli dieselöljyjä, 24 % bensiiniä ja 7 % lentoliikenteen polttoaineita. Yhtiö vie polttoaineita muun muassa IVY-maihin ja Euroopan yhteisön alueelle.[2]

Kaasukondensaattia ja öljyä prosessoidaan Surgutissa, Sosnogorskissa ja Orenburgissa; lähinnä kaasukondensaattia Novyi Urengoissa ja Astrahanissa. Maakaasun jalostusta varten konsernilla on tuotantolaitokset Astrahanissa, Orenburgissa (myös heliumtehdas) ja Sosnogorskissa. Lisäksi Tomskissa on maakaasua jalostava metanolitehdas.[2]

Öljy- ja kaasukondensaatin tuotanto, kuljetus ja tuotteiden myynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gazpromin 97 prosenttisesti omistama[4] tytäryhtiö Gazprom Neft oli vuonna 2011 Venäjän viidenneksi suurin öljy-yhtiö. Sen osuus oli 9 prosenttia Venäjän öljyn ja kaasukondensaatin tuotannosta.[8][2]

Gazprom-konserni vastaa tuotantoalueiden öljyputkista ja niiden liitännöistä Venäjän pääöljyputkista vastaavan Transneft-yhtiön runkolinjoihin.

Yhtiöllä oli vuoden 2011 lopussa yhteensä 1670 liikennehuoltamoa tai bensa-asemaa. Näistä 1 043 sijaitsee Venäjällä, 202 entisissä Neuvostoliiton maissa (esimerkiksi Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Kazakstanissa) ja 424 kaukaisemmissa maissa.[2]

Sähkön ja lämmöntuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosenergo työntekijä TET-21 voimalan valvomossa Moskovassa (2008)
Mosenergo Moskovan TET-21 voimalan jäähdytystorneja Moskovassa (2004)

Konserni hallitsee tytäryritystensä (kuten OGK-2 ja Moskovan seudun Mosenergo) kautta 17 prosenttia Venäjän sähköntuotannosta. Se on maan suurin sähköntuottaja. Sähköä tuotetaan yhteensä 81 voimalassa, joilla yhteensä 37 gigawatin voimalakapasiteetti. Gazprom on myös maan 2. suurin lämpöenergian tuottaja IES Holding-yhtymän jälkeen. Konsernin voimaloiden lämmöntuotantokapasiteetti on yhteensä 67 GCal/h.[2]

Venäläisten sähköenergiayhtiöiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti Gazpromin mukaan (2011 lopussa):[2]

Sija Yhtiö Sähköntuotanto-
kapasitetetti
2011 lopussa (GW)
1 Gazprom 37
2 RusHydro 35
3 Inter RAO 29
4 Rosatom 24
5 EuroSibEnergo 20
6 IES Holding 16
7 E.ON Russia 10
8 Enel OGK-5 9

Tietoliikenne ja media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gazprom omistaa holdingyhtiönsä Gazprom Median kautta enemmistön muun muassa Venäjän päätelevisiokanaviin kuuluvasta NTV-kanavasta. Yhtiön radiokanaviin kuuluvat esimerkiksi Eho Moskvy, Relax FM, Siti-FM ja Detskoje radio. Yhtiön lehtiin lukeutuu esimerkiksi 7 dnei ja mediaimperiumiin kuuluu kymmeniä verkkosivustoja. Gazprom Media on erittäin merkittävä joukkotiedotusvälineiden omistajayhtiö ja vallankäyttäjä. Vuonna 2011 se oli liikevaihdoltaan suurin IVY-maissa toimivista merkittävistä mediayhtiöistä.[9]

Yhtiöllä on tytäryrityksensä kautta hallinnassaan omia Jamal-satelliitteja, joita se käyttää paitsi kansallisten tv-kanavien jakeluun, myös tietoliikenneyhteyksien luomiseen esimerkiksi syrjäisille tuotantoalueille, siirtoputkistojen pumppaus- ja valvonta-asemille. Satelliittiyhteyksiä käytetään tarvittaessa muihinkin yhtiön tai Venäjän federaation tarpeisiin.[10]

Rahoitus ja pankkitoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gazprom-konsernin rahoitus- ja pankkitoiminta on erittäin laajaa. Konsernin keskeinen työkalu ja toimija tällä elinkeinoelämän osa-alueella on Gazprombank (lyh. GPB). Se oli vuoden 2013 alussa lainakannaltaan Venäjän 3. suurin pankki.[11][12][13]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov uudisti hajanaisia ministeriöitä ja hän yhdisti öljy- ja kaasuasiat yhden ministeriön alaisuuteen. Muutaman vuoden kuluttua maakaasuasiat eriytyivät jälleen itsenäisiksi. Vuonna 1992 muodostettiin yksi julkinen osakeyhtiö, jota alettiin yksityistää muutaman vuoden kuluttua.

Kehitystä voi verrata öljy-yhtiöihin, jotka pirstoutuivat täysin ja ajautuivat oligarkkien käsiin. Vuonna 1994 valtio omisti vain 40 prosenttia Gazpromista. Vastaavasti 15 prosenttia yrityksestä oli myyty toimivalle johdolle ja työntekijöille. Toimiva johto hallitsi yksityistämistä siten, että myynnit tapahtuivat suljetusti valituille henkilöille. Silloinen pääministeri Viktor Tšernomyrdin johti yhtiötä.

Vuonna 1998 Venäjän presidentti Boris Jeltsin erotti pääministeri Viktor Tšernomyrdinin. Samaan aikaan Venäjän valtion veroviranomaiset alkoivat vaatia verosaatavia Gazpromilta. Yhtiö maksoi siinä vaiheessa, kun viranomaiset olivat jäädyttäneet varat.

Gazpromin toimitusjohtaja Aleksei Miller (oik.) esittelee Gazpromin Pietarin rakennusprojektia Venäjän federaation presidentti Dmitri Medvedeville (vas.) (2011)
GazpromAvian Boeing 737-700

Vuonna 2001 Venäjän presidentti Vladimir Putin aloitti Gazpromin johdon vaihdattamisen. Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Aleksei Miller ja hallituksen puheenjohtajaksi Dmitri Medvedev. Samana vuonna yritys laajeni media-alalle. Kremlin tukemana se osti puoliväkisin Venäjän poliittisen johtoon kriittisesti suhtautuneen televisiokanava NTV:n oligarkki Vladimir Gusinskiltä. Kaupan jälkeen televisiokanavan uutisointi muuttui neutraaliksi.

Vuonna 2004 Venäjän valtio osti lisää Gazpromin osakkeita, jolloin sen omistusosuus nousi 50 prosenttiin. Seuraavan vuonna Gazprom osti öljy-yhtiö Sibneftin oligarkki Roman Abramovitšilta ja siitä muodostettiin Gazprom Neft.

Vuoden 2006 tammikuussa Gazpromin osakkeet vapautuivat kaupankäynnin kohteiksi, jolloin Gazpromin paino MSCI kehittyvien markkinoiden indeksissä nousi 0,3 %:sta 4,7 %:iin. Samoihin aikoihin Gazprom sai oikeusistuimelta vapaat kädet ostaa lisää kaasuntuottajia. Muutama vuosi aikaisemmin anti-monopolisäädökset estivät tämän.[14]

Brittiläis-venäläinen TNK-BP kärsi vuonna 2007 takaiskun Kovyktan maakaasulöydöksillä Irkutskin alueella. Venäjän valtion peruutti porausluvan alueella. Tappion kärsinyt TNK-BP myi 66 prosentin osuutensa pois porausoikeudet omistaneesta Rusia Petroleum yhteisyrityksestä. Ostajana oli Gazprom 700–800 miljoonalla dollarilla. Kauppa oli analyytikkojen mukaan alihintainen.[15]

Kesäkuussa 2007 Venäjän teollisuus- ja energiaministeri Viktor Hristenko ilmoitti antavansa arktisten alueiden ja Venäjän kaukoidän mannerjalustojen porausoikeudet valtioenemmistöisille Rosneft ja Gazprom -yhtiöille. Yritykset haluavat tutkia erityisesti Sahalinin ja Magadanin alueen edustan kenttiä.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gazprom: History of the company Gazprom. Viitattu 24. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n Gazprom: Reaching New Horizons - Annual Report 2011 (pdf) Gazprom, gazprom.com. Viitattu 11.8.2012. (englanniksi)
  3. a b Gazprom 2011 Net Profit Up 35% to $44.6 Bln RIA Novosti, rian.ru. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
  4. a b c d e OAO Gazprom - IFRS Consolidated Financical Statements 31 December 2011 (pdf) Gazprom, gazprom.com. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
  5. a b Management Report - OAO Gazprom - 2011 (pdf) Gazprom, gazprom.com. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
  6. The World's Biggest Public Companies (pdf) Forbes, forbes.com. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
  7. Jättikenttä ei kannata - Gazprom vetäytyy Barentsinmeren suurhankkeesta 28.6.2013. Tekniikka & Talous, tekniikkatalous.fi. Viitattu 5.7.2013. (suomeksi)
  8. Gazprom Neft: The Global Outlook - Annual Report 2011 (pdf) Gazprom Neft, gazprom-neft.ru. Viitattu 11.8.2012. (englanniksi)
  9. Reiting 25 krupneiših mediakompani SNG (IVY-maiden 25 suurimman mediayhtiön ranking (2011)) 11.4.2013. RosBiznesKonsalting, rbc.ru. Viitattu 19.4.2014. (englanniksi)
  10. Gazprom Space Systems - Strategy and Mission Gazprom Space Systems, gazprom-spacesystems.ru. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
  11. Analititšeski bjulletin - Bankovskaja sistema Rossii: Tendentsii prognozy, itogi 2012 goda (pdf) 2013. Moskova: uutistoimisto Ria Novosti, rian.ru. Viitattu 13.10.2013. (venäjäksi)
  12. Gazprombank The Moscow Times, themoscowtimes.com. Viitattu 13.10.2013. (englanniksi)
  13. Kontaktnaja informatsija Gazprombank, gazprombank.ru. Viitattu 13.10.2013. (venäjäksi)
  14. http://www.kommersant.com/p733954/Gazprom_Gas_Production/
  15. TNK-BP Surrenders Kovykta Deposit to Gazprom for Just $700-800 million 23. kesäkuuta 2007. Kommersant. Viitattu 30. kesäkuuta 2007. englanti
  16. State Companies Divide up Continental Shelf 4. kesäkuuta 2007. Kommersant. Viitattu 29. kesäkuuta 2007. englanti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]