Surgutneftegaz
| Surgutneftegaz | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | OAO |
| Osake | RTS: SNGS |
| Perustettu | 1993 |
| Toimitusjohtaja | Vladimir Bogdanov |
| Puheenjohtaja | Nikolai Zahartšenko |
| Kotipaikka | Surgut, Hanti-Mansia/ Tjumenin alue, Venäjä |
| Toimiala | Öljy, Maakaasu |
| Liikevaihto |  500 510 milj. ruplaa (2006)[1] |
| Liikevoitto |  106 226 milj. ruplaa (2006)[1] |
| Omistaja | Venäjän valtio 45 %, loppuosa toimivalla johdolla ja tytäryhtiöllä[2][3] |
| Kotisivu | www.surgutneftegas.ru |
Surgutneftegaz (ven. Сургутнефтегаз) on yksi Venäjän suurimmista öljy- ja kaasuyhtiöistä. Talouslehti Forbesin kevään 2012 listauksessa yhtiö oli Venäjän 6. suurin julkisesti noteerattu yritys ja maailman 200. suurin yritys.[4]
Surgutneftegaz on osin Venäjän valtion ja osin toimivan johdon omistuksessa. Pieni osa osakkeista noteerataan Moskovan pörssissä. Vuonna 1993 yksityistetyn Surgutneftegazin omistus junailtiin osin toimivan johdon käsiin. Toimitusjohtaja, oligarkki Vladimir Bogdanov on toiminut yhtiössä vuodesta 1983 lähtien.
Öljy-yhtiö Rosneftin tapaan myös Surgutneftegaz on ostanut osia konkurssiin ajetusta Jukosista, mutta muuten yritys ei ole kasvanut Siperiasta ulos.
Historia [muokkaa]
Surgutneftegaz perustettiin vuonna 1993 samannimisen valtion tuotanto-osan mukaan. Yksityistämisessä Venäjän valtio piti itsellään 45 prosenttia, 8 prosenttia myytiin suljetussa huutokaupassa ja 7 prosenttia osti yritys itselleen. Loput 40 prosenttia myytiin Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan rahastolle, joka myi osuutensa muutamaa vuotta myöhemmin takaisin Surgutneftegazin tytäryhtiölle Neft-Investille.[3] Surgutneftegazin tärkeimmät tuotantolaitokset sijaitsevat Hanti-Mansian autonomisen piirikunnassa ja Sahan tasavallassa[2]
Viime vuosien öljyvientiveron nostot ovat leikanneet venäläisten öljy-yhtiöiden tuloksia.[5] Venäjän pääministeri Mihail Fradkov uhkasi kesällä 2007 nostaa öljyvientiveroa entisestään, mikäli yritykset eivät investoi itäisen Siperian löydöksiin.[6] Surgutneftegazin edellisen vuoden tulos putosi kolmanneksella. Syynä olivat Venäjän valtion öljynvientiveron korotus 55 prosentilla ja louhintaveron nousu 24 prosentilla.[7]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b 2006 год – Годовой отчет ОАО "Сургутнефтегаз" 29. maaliskuuta 2007. Surgutneftegaz. Viitattu 28. kesäkuuta 2007. venäjä
- ↑ a b http://www.kommersant.com/p697356/What_Is_Surgutneftegaz?/
- ↑ a b http://www.answers.com/topic/oao-surgutneftegaz?cat=biz-fin
- ↑ The World's Biggest Public Companies (pdf) Forbes, forbes.com. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
- ↑ http://www.kommersant.com/p763228/oil_prices_economics/
- ↑ http://www.kommersant.com/p775934/Transneft,_Fradkov,_oil,_export_tariffs,_VSTO_pipeline/
- ↑ http://www.kommersant.com/p-10442/Surgutneftegaz_Net_Profit_2006/
RTS Index -indeksin yrityksetAcron | Aeroflot | Bank Sankt-Peterburg | Bank VTB | Bašneft | Diksi | E.ON Russia | FGC UES | Gazprom | Gazprom Neft | Inter RAO UES | Lukoil | Metšel | M.video | Magnit | MMK | Mosenergo | MTS | MRSK Holding | Norilski nikel | North-West Telecom | NCSP | NLMK | Novatek | OGK-1 | OGK-2 | Pharmstandard | PIK Group | Raspadskaja | Rosneft | Rostelecom | RUSAL | RusHydro | Sberbank | Severstal | Sibirtelecom | Silvinit | Sistema JSFC | Surgutneftegaz | Tatneft | TNK-BP | Transneft | Uralkali | V.Bank | VSMPO-AVISMA Corporation | WGC-3 |
1. Gazprom | 2. Lukoil | 3. Rosneft | 4. Sberbank | 5. TNK-BP | 6. Surgutneftegaz | 7. VTB | 8. Norilski nikel | 9. AFK Sistema | 10. RUSAL | 11. Tatneft | 12. Transneft | 13. Novatek | 14. Rostelecom | 15. Novolipetski metallurgitšeski kombinat | 16. IDGC Holding | 17. RusGidro | 18. RAO JeES Rossii | 19. Severstal | 20. Metšel | 21. Magnit | 22. Uralkali | 23. Magnitogorski metallurgitšeski kombinat | 24. X5 Retail group | 25. Bank of Moscow |
