Kiži

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kristuksen kirkastuksen kirkko, kellotapuli ja Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko

Kiži (ven. Кижи) on puukirkoistaan tunnettu saari Karjalan tasavallassa Venäjällä, Äänisen pohjoisosassa. Tämä runsaan 5 kilometrin pituinen ja vajaa 800 metriä leveä saari on Unescon maailmanperintökohde. Kižin suojelualue on puolestaan 500 neliökilometrin laajuinen, Venäjän federaatiotasolla hyväksytty luonnon- ja kulttuuriympäristön suojelualue, joka kattaa paljon Kižin saarta laajemman alueen.[1]

Hallinnollisesti saari kuuluu Suurlahden maalaiskuntaan. Saaren museotoiminnot siirtyivät Karjalan tasavallalta Venäjän valtiolle 2001.[2]

Kiži on Karjalan tasavallan merkittävimpiä matkailukohteita ja suosittu koko Venäjän laajuisesti. Kižiin on nopea yhteys kantosiipialuksella Petroskoista, jonne on matkaa noin 70 km.

Kižin maailmanperintöalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kižin saaren sijainti Karjalan tasavallassa
Kižin saaren sijainti Karjalan tasavallassa
Kižin
saari
Kižin saaren sijainti Karjalan tasavallassa
Kristuksen kirkastuksen kirkon kupolit
Lazarus Muromilaisen kirkko.
Eräs saaren rukoushuoneista (Arkkienkeli Mikaelin tsasouna ?).
Tuulimylly ja eräs saaren rukoushuoneista.

Äänisellä sijaitseva Kižin pogostan maailmanperintöalue (60 ha) on perustettu maailmankuulun puukirkkoryhmän säilyttämiseksi. Ainutlaatuista rakennuskantaa täydentävät ortodoksiset rukoushuoneet eli tsasounat, perinteiset karjalaistalot, aitat, myllyt, pajat, savusaunat, sekä runsas vanha esineistö. Museosaari on kuulunut vuodesta 1990 Unescon maailmanperintöluetteloon.

Kižin kokonaisuuden ytimenä ovat Kristuksen kirkastumisen (Preobraženie) ja Jumalansynnyttäjän suojeluksen (Pokrova) kirkot sekä niihin liittyvä kellotorni. Täyspuinen Kristuksen kirkastuksen kirkko on rakennettu 1714. Sen 22 haapapaanuista kupolia loistavat hopeisina, eikä kirkkoon ole käytetty ainuttakaan rautanaulaa. Alun perin se rakennettiin kesäkirkoksi. Kirkko on ollut turisteilta suljettu vuodesta 1980. Korjauksen suunnitellaan valmistuvan vuonna 2018.[2][3]

Preobraženien kirkon vierellä on Pokrovan kirkko. Sen rakentamisajankohtana pidetään vuotta 1764, mikä tosin on kiistanalaista. Rakenteeltaan tämä kirkko eroaa Preobraženien kirkosta, mutta rakentajien onnistui yhdistää molemmat kirkot ja myöhemmin vielä kellotornikin yhdeksi kokonaisuudeksi.

Läheisyydessä sijaitsee 1300-luvulla rakennettu Lazar Muromilaisen kirkko, joka tunnetaan myös Lasaruksen kuolleista herättämisen kirkkona. Se on vanhin puurakennustaiteen muistomerkki Venäjällä. Tsasouna siirrettiin Kižin saarelle vuonna 1960 Äänisjärven etelärannalla sijaitsevasta Muromin luostarista.selvennä Tätä tsasounaa paikalliset asukkaat pitivät ihmeitä tekevänä. Kižin ulkomuseoon kuuluu monta muutakin tsasounaa. Näitä ovat arkkienkeli Mikaelin tsasouna (1600–1700-luku), Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen (Uspenie) tsasouna (1600–1700-luku), Kristus Käsittätehty -ikonin tsasouna (1600–1700-luku) ja Pietarin ja Paavalin tsasouna (1600-luku).

Ikonit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kižin museon kokoelmassa on kaikkiaan 579 ikonia 1500–1800-luvuilta, niiden joukossa on muun muassa Kristuksen -ikoni, Aabrahamin ja Saaran elämä ja Pyhän Sosiman ja Savvatin elämä Solovetskissa – ikonit. Pyhittäjät munkki Sosima Solovetskilainen ja munkki Savvati Solovetskilainen olivat Solovetskin luostarin perustajia yhdessä erakkomunkki Herman Solovetskilaisen kanssa. Sosima syntyi Tolvuja-kylässä Kižin saaren lähellä.

Museo on avannut Internetissä virtuaalisen ikonostaasin, jonka nimenä on Kolmen vuosisadan pituinen taival. Kokoelmaan kuuluu puolisataa arvokasta pyhäinkuvaa 1500–1700-luvuilta. Ikonit ovat peräisin 22-kupolisesta Kristuksen kirkastuksen kirkosta, Karjalan vanhimmasta kirkosta Lasaruksen kirkosta ja arkkienkeli Mikaelin tsasounasta. Virtuaaliseen kokoelmaan on tallennettu 25 ikonia Kristuksen kirkastuksen kirkon nelirivisestä ikonostaasista, joka sisältää 101 ikonia. Verkosta löytyy myös tietoja kirkkojen historiasta ja sisäkuvasta.

Nykyisin sisälle pääsee arkkienkeli Mikaelin tsasounaan. Lasaruksen kirkkoa voi katsella vain ulkopuolelta. Myös Kristuksen kirkastumisen kirkko on suljettu peruskorjauksen takia. Vanhoja ikoneja voi katsella aitoina vain yhdeksänkupolisessa Jumalanäidin kirkossa, joka on saaren toiseksi tunnetuin nähtävyys.

Historia ja nykyisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kižin museosaari sijaitsee Äänisen saariryhmän keskellä ja se on saanut nimensä kisoista (karjalan kielellä kiži). Saaresta muodostui jo 1400-luvulla alueellinen keskus eli pogosta. Museoalue avattiin 1966. Kižin saari toimii historiallis-arkkitehtuurisena ja etnografisena museona. Se on Karjalan tasavallan suurimpia nähtävyyksiä ja siellä järjestetään myös Karjalan historiaan, arkkitehtuuriin ja etnografiaan liittyviä tapahtumia.

Kižin suojelualue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kižin saari kuuluu laajempaan 22.syyskuuta 1989 tehdyllä päätöksellä Venäjän federaation tasolla suojeltuun Kižin suojelualueeseen (laajuus 500 km2 eli 50 000 ha).[1] Siellä on monenlaisia rauhoitettuja puulajeja, lintuja ja eläimiä ja saaristossa on säilynyt valtavien kuusien metsikkö. Luonnonpuistossa järjestetään ekologisia vene- ja kävelyretkiä (kasvitieteellisiä, geologisia sekä ornitologisia), joiden kesto vaihtelee neljästä tunnista pariin päivään.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opolovnikov, A. V.; Sokrovištša russkogo severa. Moskva 1989. ISBN 5-274-00335-4

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kižski Zakaznik (Kižin suojelualue) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  2. a b Kriisi ei syvennä Kizhin tulevaisuuden näkymiä. Karjalan Sanomat 25.2.2009 (arkisto)
  3. Anneli Ahonen: Äänisen museosaari juhlii kiistojen keskellä HS.fi. 18.08.2014. Viitattu 13.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 62.0759°N, 35.2240°E