Solovetskin luostari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Solovetskin luostari linnanmuurin ympäröimänä (2001).
Julkisivu merelle.
Luostarin muuria vuonna 1915.

Solovetskin luostari on historiallinen ortodoksisen kirkon luostari Venäjän Arkangelin alueella läntisellä Vienanmerellä sijaitsevilla Solovetskin saarilla. Luostarikokonaisuus liitettiin Unescon maailmanperintökohteisiin vuonna 1992.

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääluostarikokonaisuus on kolmiosainen. Keskellä on suljettu kirkkojen ja muiden luostarirakennusten reunustaman pääaukio, ja sen sivuilla käsityöläispajojen ja talousrakennusten rajaamat pohjoinen ja eteläinen sivupiha. Kokonaisuutta kiertää kivenjärkäleistä muurattu vankka kivilinnoitus. Viisitorninen ja viisikulmainen linnanmuuri on alaosastaan seitsemän metrin paksuinen, ja sen sisäpuolelle jää lähes viiden hehtaarin laajuinen alue.

Keskusaukiolla sijaitsevat Novgorodin tyylinen Marian kuolonuneen nukkumisen kirkko (1557), Kristuksen kirkastumisen katedraali (1566), kellotorni (1777) ja Pyhän Kolminaisuuden, Sosiman ja Savvatin katedraali (1859).

Pääluostarin lisäksi kokonaisuuteen kuuluu neljä samalla saarella olevaa sivuluostaria sekä kolme muuta luostaria saariryhmän muilla saarilla: Kolminaisuuden luostari Anserinsaarella, Pyhän Sergiuksen luostari Isolla Muksalmansaarella sekä luostarikokonaisuus Isolla Jänissaarella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luostarin perustivat 1400-luvulla munkit Savvati Solovetskilainen ja Herman Solovetskilainen. Savvatin kuoltua Herman jatkoi luostarin rakentamista Sosima-nimisen munkin kanssa. He asettuivat asumaan saarelle. Vähitellen väkeä kerääntyi lisää, ja saarelle rakennettiin Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty kirkko. 1500-luvulla saarelle rakennettiin jyhkeä linnoitus. Luostari sai tuolloin laajoja valtuuksia Vienanmeren alueen luonnonvarojen käytössä, ja siitä tuli myös alueen taloudellisen toimeliaisuuden keskus. Siellä oli muun muassa suolatehtaita, ja se hallitsi kalastusta, turkispyyntiä ja osin kaivostoimintaakin. Linnoituksessa oli myös voimakas varuskunta.

Luostarista muodostui ennen pitkää Pohjois-Venäjän kristillisyyden keskus. 1600-luvulla luostarissa oli 350 munkkia ja yli 600 muuta työntekijää. Vuosina 1668-1676 Solovetskin luostari oli uskonnollisen ja poliittisen kriisin näyttämö, kun munkit tukivat kirkon ja keskusvallan kannalta katsottuna kapinallisia vanhauskoisia. Seurauksena oli, että munkkiveljestö vaihdettiin lähes kokonaan ja luostari siirrettiin vasta perustetun Holmogoryn arkkipiispanistuimen alaisuuteen.

Luostarin toiminta lakkautettiin neuvostoaikana vuonna 1920. Vuosina 1923-1933 luostari toimi ojennus- ja pakkotyöleirinä, jota voi pitää Gulag-pakkotyöleirijärjestelmän prototyyppinä. Sittemmin leiri muutettiin vankilaksi, joka toimi talvisodan alkamiseen saakka 1939. Toisen maailmansodan jälkeen saaret olivat sotilaskäytössä.

Neuvostoliiton romahtamisen (1991) jälkeen luostarin toimintaa on ryhdytty elvyttämään. Vuodesta 1992 luostari on toiminut museona, joka on suosittu matkailukohde. Siellä toimii myös pieni munkkiveljestö.

Koordinaatit: 65°01′28″N, 35°42′37″E

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]