Vanhauskoisuus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Vanhauskoiset
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vanhauskoisuus-termiä käytetään useasta eri asiasta. Yleisimmin vanhauskoisuudella tarkoitetaan Venäjän ortodoksisen kirkon 1600-luvulla syntynyttä protestiliikettä. Venäjän vanhauskoisista käytettyjä muita nimityksiä ovat raskolnikot ja starovertsit.

Myös nykyiset Suomen evankelis-luterilaisen kirkon naispappeuden vastustajat kutsuvat joskus itseään vanhauskoisiksi.

Venäjän vanhauskoiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avvakumin kaste tulella, Grigori Mjasojedov (1897)

Tsaari Aleksei Mihailovitš alkoi uudistaa kirkon käytäntöjä ja jumalanpalvelustekstejä vuonna 1656. Käytännön työn teki patriarkka Nikon. Hän muutti vanhan slaavilaisen liturgian järjestyksen kreikkalaiseen muotoon, jossa oli pieniä eroja Venäjällä käytössä olleisiin jumalanpalvelusteksteihin verrattuna. Venäläinen kirkkoväki koki uudistukset maailmanjärjestyksen perustuksien järkkymisenä. Tärkein kiistakysymys koski ristinmerkin tekoa. Nikon vaihtoi aiemmin käytössä olleen kahdella sormella tehtävän ristinmerkin kolmisormiseksi. Suuri määrä kansaa koki muutokset lopunajallisiksi merkeiksi, jotka paljastivat Venäjän valtion ja kirkon antikristuksen edustajiksi.

Vanhauskoisten johtajaksi nousi esipappi Avvakum. Kapinointi alkoi heti, kun uudistukset oli hyväksytty vuonna 1656.

Avvakum ja monia muita vanhauskoisia poltettiin roviolla vuonna 1682. Vanhauskoiset painuivat maan alle tai pakenivat valtakunnan syrjäseuduille. Vanhauskoisuuden tärkeimmiksi tukialueiksi tulivat pohjoiset syrjäiset alueet. Näitä olivat mm. Solovetskin luostari ja sen lähialueet: Pomori eli Vienanmeren rannikko, Arkangelin alue, Komi, Laatokan ja Äänisen seutu Luoteis-Venäjällä. Muita vanhauskoisten alueita olivat Vetka (entinen Puolan alue), Donin seutu ja Tsernigovtsina. Ilomantsin Megrijärvelle rakennettiin vanhauskoisten luostari. Vanhauskoiset hajaantuivat useiksi eri lahkoiksi, joiden kaksi päähaaraa olivat papilliset ja papittomat.

Vanhauskoisia on yhä olemassa. Nykyään enemmistö vanhauskoisista elää melko yhtenäisesti, mutta ei enää eristyneenä muusta maailmasta. Vanhauskoiset asuvat nykyään Baltian maissa, Valko-Venäjällä, Pietarin alueella, Volgan seudulla, Brjanskissa ja Moldovassa. Kaikkien vanhauskoisuuden suuntauksien keskuspaikka on Moskova, jossa vanhauskoisten kirkkoja on kolme. Virossa on vajaat 10 000 vanhauskoista.

Vanhauskoisten tunnusmerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sormien asento vanhauskoisten ristinmerkkiä tehdessä
Kahdeksanpäätyinen ortodoksiristi
Kuusipäätyinen risti

Kahdeksanpäätyinen risti. Vanhauskoisten ristitunnus on uuden ortodoksikirkon 6-päätyisestä rististä poiketen 8-päätyinen.

Ristinmerkin tekeminen. Ristinmerkin tehdessään vanhauskoiset pitävät pystyssä etu- ja keskisormen ja painavat peukalolla kämmeneen nimettömän ja pikkusormen. Symbolit näillä sormilla tarkoittavat samaa kuin nykyisessäkin ristinmerkissä (peukalo, etu- ja keskisormi yhdessä): Kolminaisuutta ja Kristuksen kahta luontoa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vanhauskoisuus.