Solovetskin saaret

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Solovetskin saaret
Solovetskin luostari
Solovetskin luostari
Vesialue Äänislahti
Merialue Vienanmeri
Saaria yht. 6
Suurin saari Iso Solovetsk
Pinta-ala 313 km²
Valtio
Valtio Venäjä
Piirikunta Primorjen piiri
Alue Arkangelin alue
Kunta Solovetsk
Väestö
Väkiluku 968

Solovetskin saaret (ven. Соловецкие острова, Solovetskije ostrova) on Äänislahden suulla Vienanmeressä Luoteis-Venäjällä sijaitseva saariryhmä, joka kuuluu hallinnollisesti Arkangelin alueen Primorjen piiriin. Solovetskin saarista käytetään myös venäjän kielen deminutiivimuotoa Solovki tai suomalaista Solokkan saaret.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solovetskin saarten sijainti Venäjän Arkangelin alueella
Solovetskin saarten sijainti Venäjän Arkangelin alueella
Solovetskin saaret
Solovetskin saarten sijainti Venäjän Arkangelin alueella

Pinta-alaltaan 347 neliökilometrin suuruiseen saariryhmään kuuluu kuusi suurempaa saarta: Iso Solovetskin saari, Hanhisaari, Pieni ja Iso Mukselma sekä Pieni ja Iso Jänissaari. Näiden lisäksi saaristoon kuuluu kymmeniä pienempiä saaria ja kallioluotoja. Pääasiassa mäntymetsien ja soiden peittämän pääsaaren korkein kohta on 107 metriä korkea Sekirnajan vuori, ja saarilla on lukuisa määrä pieniä, ortodoksimunkkien kaivamien kanavien yhdistämiä järviä.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luostari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Solovetskin luostari

Solovetskin pääsaarelle perustettiin ortodoksinen Solovetskin luostari vuonna 1429 ja se toimi vuoteen 1920 saakka. Munkit karkottivat saarilta kaikki alkuperäiset asukkaat, etteivät joutuisi kiusaukseen naisia nähdessään. Venäläisten lähteiden mukaan novgorodilainen "ylimysnainen" (rikkaan turkiskauppiaan vaimo) Marfa Boretskaja lahjoitti 1450 Suman ja Vienan Kemin seudut luostarille. Ruotsalaiset (suomalaiset) yrittivät vallata luostarin 1589 ja 1611.lähde?

Solovetskin vankileiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solovetskin saarten vankeja kaivamassa savea tiilentekoon. Kuva vuodelta 1924 tai 1925.

Ihmisoikeusjärjestö Memorialin keräämien tietojen mukaan vuosina 1923–31 ja 1932–33 osin Solovetskin luostarisaarella toimi saarten mukaan nimetty Solovetsski ITL OGPU ojennusleiri. Aluksi kyseesä oli Leninin määräyksestä perustettu ensimmäinen poliittisille vangeille tarkoitettu, muutaman tuhannen vangin erikoisleiri (09/1923 yhteensä 3 049 vankia; lokakuun 1927 alussa oli 12 896 vankia, joista Solovetskin saarilla 7 445 ja mantereella 5 451; tätä edeltävän vuoden aikana leirillä kirjattiin yhteensä 728 kuollutta). Vuoden 1931 alkuun mennessä vankeja oli jo 71 800 ja vankileiriä oli laajennettu usealle paikkakunnalle Arkangelin alueella ja Karjalassa. Vangit toimivat metsätöissä, turpeennostossa, kalastivat ja metsästivät merinisäkkäitä, rakensivat tai kunnostivat rakennuksia, tietä ja rautatietä sekä valmistivat kulutustavaroita. Vuoden 1931 lopulla leiri suljettiin ja vangit siirrettiin toiselle, vielä suuremmaksi kasvaneelle pakkotyöleirille (Belomoro–Baltiski ITL) Karjalaan, joka leiri rakensi Vienanmeren–Itämeren kanavaa. Pienen tauon jälkeen Solovetskin ojennusleiri avattiin uudelleen ja toimi vielä 1932–33. [1][2][3]

Solovetskin pakkotyöleiriin kuului myös erillinen Kontusaaren (Kondostrov) leiri, jossa sijaitsi iso kivilouhos. Yli 200 vankia onnistui pakenemaan saarilta Suomeen, joten Suomessa oltiin hyvin perillä Solokkan pakkotyöleiristä.

1930-luvun lopulla Solovetskissä toimi vankila.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bolševikit rakensivat Solokkan saarelle 1922–1924 myös kapearaiteisen rautatien,lähde? jonne kalusto siirrettiin entiseltä Vologdan - Arkangelin kapearaiteiselta radalta, joka oli muutettu leveäraiteiseksi 1914–1917. Rautatien jäänteitä on saarella yhä näkyvissä.

Jaakko Rugojevin mukaan saarten alkuperäinen nimi lienee ollut Salosaaret, josta muotoutui myöhemmin Solohko, Solovki ja Solovetski. Solokkan saaren paikannimistössä on säilynyt paljon karjalaisia sanoja - Rebolda (Repo), Pertjärvi, Kuikino (Kuikkajärvi), saapasta muistuttava niemen nimi Kenkä, Karsinajärvi jne.[4]

Yleisradion vuoden 2014 alkupuolen Jäämeri 30 päivässä -kulttuuridokumenttisarjan toisessa jaksossa Ville Haapasalo vieraili Solovetskin saarilla.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karta GULAGa (GULAG-leirien klikattava sijaitikartta Arkangelin, Murmanskin ja Vologdan alueilla, Karjalassa, Nenetsiassa ja Komissa (1929-60)) Ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 9.1.2014. (englanniksi)
  2. Solovetsski ITL OGPU (NKVD:n vuosina 1923-1931 toimineen Solovetsski ITL OGPU (Solovetskije lagerja osobogo naznatšenija, Solovetski lager prinuditelnyh rabot osobogo naznatšenija OGPU, SLON, Solovetskije i Karelo–Murmanskije lagerja, SKMITL) -ojennustyöleirin tietoja. Tällä leirillä oli aluksi (09/1923) yhteensä 3 049 vankia, mutta 01/1931 heitä oli 71 800 henkeä.) Neuvostoliiton vankileirien hakemisto. ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 9.1.2014. (venäjäksi)
  3. Belomoro–Baltiski ITL (NKVD:n vuosina 1931-1941 toimineen Belomoro–Baltiski ITL (Belomorsko–Baltiski ITL, BelBaltlag, BBL) -ojennustyöleirin tietoja. Tällä Solovetski ITL OGPU:n jatkeeksi perustetulla Vienanmeren–Itämeren leirillä oli jopa 107 900 vankia (12/1932). Vuoden 1939 alussa leirillä oli 86 567 henkeä.) Neuvostoliiton vankileirien hakemisto. ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 8.1.2014. (venäjäksi)
  4. Rugojev Jaakko: Kotoinen Karjalamme. Petroskoi:, 1970.
  5. Sarja: Jäämeri 30 päivässä yle.fi. Viitattu 10.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 65°05′N, 35°53′E