Ville Haapasalo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ville Haapasalo
Ville Haapasalo vuonna 2010.
Ville Haapasalo vuonna 2010.
Syntymäaika 28. helmikuuta 1972 (ikä 42)
Syntymäpaikka Hollola
Ammatti Näyttelijä
Puoliso Saara Hedlund[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ville Juhana Haapasalo (s. 28. helmikuuta 1972 Hollola)[2] on suomalainen näyttelijä ja televisiojuontaja, joka tunnetaan yleisesti Venäjällä ja Suomessa. Erityisen kuuluisa Haapasalo on Venäjällä, minkä mukaisesti talouslehti Forbes arvioi hänet vuonna 2013 maan kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi.[3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapasalo on alun perin kotoisin Hollolasta, ja hän harrasti lapsena teatterinäyttelemistä, jääkiekkoa ja kansantansseja. Mies oli erityisen innostunut näyttelemisen ohella jääkiekosta, jonka hän lopetti 19-vuotiaana.[4] Kirjoitettuaan ylioppilaaksi lahtelaisesta Salpausselän lukiosta keväällä 1991, Haapasalolla oli aikomuksena lähteä Englantiin pyrkimään teatterikorkeakouluun.

Kuultuaan sattumalta samasta opiskelumahdollisuudesta Neuvostoliiton Leningradissa eli nykyisessä Venäjän Pietarissa, päättikin hän lähteä sinne pääsykokeisiin täysin venäjän kieltä taitamattomana. Haapasalo pääsi sisään paikalliseen teatteriakatemiaan, jossa hän aloitti opinnot ylioppilasvuotenaan akatemian ensimmäisenä ulkomaalaisena.[5] Mies oppi opiskelujensa alkuvaiheessa venäjän kielen erinomaisesti ääntämistä myöten, ja sai tutkintonsa suoritettua vuonna 1995.

Työelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapasalosta tuli yhtäkkiä julkisuuden henkilö Venäjällä elokuvan Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia menestyksen vuoksi. Ensi-ilta oli Sotšin elokuvajuhlilla vuonna 1995. Elokuva oli äärimmäisen pienellä budjetilla valmistettu, mutta suurena yllätyksenä se nousi suosioon, ja on edelleenkin Venäjän kaikkien aikojen katsotuin komedia. Sille valmistui kolme vuotta myöhemmin jatko-osa Kalastuksen kansallisia erikoisuuksia (1998), jossa Haapasalolla oli sivuosarooli.[6]

Huolimatta suuresta näkyvyydestään Venäjällä, hän pysyi pitkään varsin tuntemattomana Suomessa. Vasta vuonna 2002 näyteltyään pääosaa Suomenkin markkinoille levitetyssä elokuvassa Käki, voidaan katsoa Haapasalon nousseen kuuluisuuteen synnyinmaassaankin. Mies palkittiin roolisuorituksestaan Venäjän elokuvataiteen valtionpalkinnolla. Hän sai myös maan valtiontaiteilijan nimikkeen ja oikeuden taiteilijaeläkeeseen Venäjältä.[7]

Ensimmäinen Haapasalon isännöimä suomalainen televisio-ohjelma oli Perjantai-illan unelma, jota esitettiin vuosina 2005–2006. Hän on myös juontanut muun muassa Venäjälle sijoittuvia matkailusarjoja, ja syksyllä 2014 on tarkoitus kuvata seuraava matkailusarja, Kaukasian maiden kulttuuria kuvaava Kaukasia 30 päivässä.[8]

Haapasalo on myös teatterinäytellyt esimerkiksi Koko-teatterissa, ja toiminut dubbaajana muun muassa animaatioelokuvissa Naapurini Totoro ja Itse ilkimys.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapasalo on naimisissa nuoruuden rakkautensa näyttelijä Saara Hedlundin kanssa,[9] ja heillä on kaksi lasta.[1] Lisäksi Haapasalolla on poika (s. 2009) ohjaaja Tina Barkalajan kanssa.[10][11]

Yrittäjyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapasalolla on liikekumppaneidensa kanssa kolme yritystä. Ravintola Ville's Mayak toimii Lappeenrannassa Nuijamaalla lähellä Venäjän rajaa, ja pienikokoinen tavaratalo BOC (Brand Outlet Center, boc.fi) sijaitsee Virolahdella Vaalimaalla sekin Venäjän rajan läheisyydessä. Uusin yritys on venäläisille asiakkaille suunnattu verkkokauppa.[12]

Elokuvia ja TV-ohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytelokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pakkaus (2000)
  • Maamiehen päiväkirja (2000)
  • Virkamies (2002)
  • Kahakka (2002)
  • Focused (2002)
  • Perjantai (2003)
  • Luonto ja terveys (2006)[15]
  • Luola (2008)
  • Tunarit (2010)

Dubbauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opetusohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumenttielokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juonnettuja suomalaisia televisio-ohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisia televisiosarjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ville Haapasalo mtv3.fi. Viitattu 12.1.2013.
  2. Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  3. Ville Haapasalo - Hänet on ryöstetty ja hakattu, häntä on osoitettu aseilla ja ammuttu www.iltasanomat.fi. Viitattu 13.11.2013.
  4. Ville Haapasalo on lähes miljoonan yhteiskuvan mies hs.fi. Viitattu 13.2.2014.
  5. Ville Haapasalo Nordisk Film. Viitattu 17.11.2006.
  6. a b Kalastuksen kansallisia erikoisuuksia (12) yle.fi. Viitattu 2013-01-23.
  7. "Sisältöjen tuotantoa venäläisten kanssa" Kknet.fi. Viitattu 24.10.2012.
  8. Kaukasia 30 päivässä Ville 30 päivässä -sivusto, Yleisradio, ville30päivässä.yle.fi. Viitattu 8.2.2014.
  9. Joulukuun leffatähti: Ville Haapasalo Nordisk Film. Viitattu 12.1.2013.
  10. Ville Haapasalo: "Tšerez dva goda uidu iz kino!" 18.2.2010. Komsomolskaja pravda, kp.ru. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  11. U zvezdy filma "Osobennosti natsionalnoi ohoti" 37-letnego Ville Haapasalo rodilsja syn 15.10.2009. Kiova: Fakty i kommentarii, fakty.ua. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  12. Teemu Järventie: Ville Haapasalosta tuli bisnesmies Venäjälle 23.11.2013. www.kauppalehti.fi. Viitattu 22.12.2013.
  13. a b Lehti: Suomalaisnäyttelijä tähdittää venäläistä gay-komediaa 16.10.2009. Mtv3.fi. Viitattu 13.01.2010.
  14. HS: Ville Haapasalon ja Sharon Stonen elokuva teattereihin Iltalehti, iltalehti.fi. 27.12.2013. yle.fi. Viitattu 3.1.2013.
  15. ”Bury me in Leningrad, my son” Fantomatico.org. Viitattu 13.12.2006. (englanniksi)
  16. Venäjää matkailijoille, tv-sarja yle.fi. Viitattu 2013-01-23.
  17. Venäjää matkailijoille, verkkokurssi yle.fi. Viitattu 2013-01-23.
  18. Ykkösdokumentti: Sota ilman voittoa yle.fi. Viitattu 2013-01-30.
  19. Pietarin myytti (7-osainen dokumenttisarja) 20.05.2011. yle.fi. Viitattu 2013-01-30.
  20. Sapuskaa, harasoo! Telvis.fi. Viitattu 10.12.2010.
  21. Superjulkkis Ville Haapasalo tunnetaan Itä-Siperiassakin (Kuukausiliite) Helsingin Sanomat, hs.fi. 5.10.2013. Viitattu 8.12.2013.
  22. Jäämeri 30 päivässä, alkaen 1.1.2014 yle.fi. Viitattu 8.12.2013.
  23. Tappajan näköinen mies MTV.fi. Viitattu 6.4.2014.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Et muuten tätäkään usko. Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä, Kauko Röyhkä ja Juha Metso, 2014, ISBN 978-952-291-071-4

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]