Vienanmeren–Itämeren kanava

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kanava ja sen jatkoyhteys Itämereen
Vangit työssään kanavatyömaalla

Vienanmeren–Itämeren kanava (ven. Беломорско-Балтийский канал, Belomorsko-Baltijski kanal), lyhyemmin Vienanmeren kanava (ven. Беломорканал, Belomorkanal) on Vienanmeren ja Äänisen yhdistävä kanava Karjalan tasavallassa Venäjällä. Belomorskista lähtevä ja Poventsaan päättyvä kanava on 227 kilometriä pitkä, josta kaivettua kanavaa 48 km, padottua jokea 97 km, säännösteltyä järveä 80 km ja sulkuja 19. Se avattiin liikenteelle vuonna 1933.[1] Kanava lyhentää vesitietä Vienanmereltä Pietariin noin 4 000 kilometriä verrattuna matkaan Pohjoisen jäämeren, Pohjanmeren ja Itämeren kautta. Vaikka kanava päättyy etelässä Ääniseen, vesireitti jatkuu järven kautta Syvärijokea myöten Laatokalle ja sieltä edelleen Nevajokea Itämerelle.

Vienanmeren kanavan linja eli Ala-UikujokiUikujärviTelokanjokiTelokanjärviMatkojärviVoljärviPoventsanjoki erottaa osaltaan Fennoskandian niemimaan muusta Euraasian mantereesta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanava rakennettiin 20 kuukaudessa vuosina 1931–1933 ja se sai nimekseen Stalinin Vienanmeren-Itämeren kanava, lyhyemmin Stalinin kanava. Kanavan rakennustöihin osallistui satojatuhansia vankeja, joista eräiden arvioiden mukaan yli 200 000 menehtyi.[2]

Arvo Tuominen kertoo kirjassaan Kremlin kellot vierailustaan kanavan rakennustyömaalla Kustaa Rovion kanssa kesällä 1933. Kanava oli tällöin saatu jo siihen kuntoon, että ensimmäinen laiva saattoi ajaa sen läpi. Tuominen ja Rovio tapasivat työmaalla suomalaisia vankeja, joista eräs sanoi heille: ”Tietäisittepä, kuinka tämä komeus on syntynyt!” Työmaalla olleet vangit oli jaettu kolmeen ryhmään, joista jokainen sai erilaista ruokaa. Parhaassa asemassa olivat rikosvangit, huonoimmassa kulakit ja muu ”yhteiskuntaa vastustava aines”. Tuominen kertoi, että keskustelu suomalaisvangin kanssa riisti häneltä ja Roviolta suuren osan juhlatunnelmasta.

Jatkosodassa Suomen puolustusvoimien hyökättyä ja miehitettyä Poventsan joulukuussa 1941 Neuvostoliiton puna-armeija räjäytti kanavan sulut, jolloin paljon suomalaissotilaita hukkui ja kalustoa tuhoutui.

Kun Neuvostoliitossa arvioitiin Josif Stalinin kuoleman jälkeen kriittisesti hänen valtakauttaan, myös nimestä Stalinin kanava luovuttiin vuonna 1961.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Stalinin kanava”, Pieni Tietosanakirja IV, s. 161. Stalinin kanava, Vienan meren kanava. Helsinki: Otava, 1952.
  2. Ismo Parkkonen: Stalinin kanavalla kuoli yksi vanki jokaista metriä kohti (PDF) Vesitiet. Joulukuu 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Venäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.