Baikaljärvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baikaljärvi/Baikal
Baikaljärvi
Baikaljärvi
Koordinaatit 53°18′N, 108°00′E
Sijainti Burjatia, Irkutskin alue
Pinta-ala 31 722 km²
Pinnankorkeus 456 m
Rantaviiva 2 100 km
Suurin syvyys 1 642 m
Keskisyvyys 758 m
Tilavuus 23 615,390 km³
Laskujoki Angara
Baikaljärvi
Baikalskin sellu- ja paperitehdas
Vuoria Baikal-järven itärannalla
Ilmatyynyalus Hivus-10 tarkastusmatkalla

Baikaljärvi[1] tai Baikal[1] (ven. О́зеро Байка́л, Ozero Baikal) on Venäjällä, Itä-Siperian eteläosassa, lähellä Mongolian rajaa sijaitseva maailman syvin järvi. Hallinnollisesti järvi sijoittuu Burjatian tasavaltaan ja Irkutskin alueelle.[2] Järven pinta on 456 metriä merenpinnan tason yläpuolella. Baikaljärven suurin syvyys on noin 1 642 metriä. Baikal on Aasian toiseksi suurin järvi ja se on tilavuudeltaan maailman suurin makean veden järvi, ja se sisältää yli viidenneksen maailman sulan makean veden yhteismäärästä. Baikaljärvi liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1996.

Baikal on myös maailman vanhimpia järviä. Baikaljärvi muotoutui vanhasta hautavajoamasta, ja on siksi pitkä ja kapea.[3] Järven pinta-ala on 31 722 km².Baikaljärven eläimistö on muotoutunut erilaiseksi kuin muualla. Sieltä tunnetaan yhteensä 2 500 kasvi- tai eläinlajia, joista reilusti yli puolet on kotoperäisiä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baikaljärvi on vuorten ympäröimä vajoamalaakso. Järvi on 636 kilometriä pitkä ja keskimäärin 48 kilometriä leveä.[3] Sen pinta-ala on 31 722 neliökilometriä,[4] ja se on pinta-alaltaan maailman seitsemänneksi suurin järvi. Se on maailman syvin järvi, ja siinä on yli viidennes maailman kaikesta sulasta makeasta vedestä.[5] Sen syvin kohta on 1 642 metrin syvyydessä 1 186,5 metriä merenpinnan tason alapuolella. Järven tilavuus on 23 615,390 kuutiokilometriä.[4]

Baikaljärvä reunustaa yli 2 000 metriä kohoavia vuoristoja. Sen länsipuolella ovat kapea Primorjevuoristo ja Baikalvuoristo. Idässä ovat Barguzinvuoristo ja Ulan-Burgasy sekä etelässä Hamar-Daban.[5]

Järven iäksi on arvioitu 25−30 miljoonaa vuotta, ja se on näin yksi maailman vanhimmista järvistä.

Baikaljärvessä on 27 saarta, joista suurin, Olhon,[3] on pinta-alaltaan 730 km².

Baikaljärveen laskee yli 330 jokea, joista suurimpia ovat Selenga, Ylä-Angara, Barguzin,[3] Turka, Snežnaja ja Sarma. Baikaljärven laskujoki on Angara,[3] joka yhtyy Jeniseihin, joka puolestaan lopulta laskee Pohjoiseen jäämereen.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baikaljärven ympäristössä vallitsee mannerilmasto, jonka takia alueen lämpötila vaihtelee merkittävästi vuodenajan mukaan. Talvet ovat pitkiä, kuivia ja kylmiä. Tammikuun päivän keskilämpötila on –25 astetta ja heinäkuun +18 astetta. Baikaljärvi vaikuttaa selvästi ympäristönsä ilmastoon, koska vesi lämpiää ja kylmenee hitaasti. Järven rannoilla lämpötila voi olla talvisin jopa viisi astetta korkeampi ja kesäisin viisi astetta matalampi kuin hieman kauempana sisämaassa.[5]

Vuosittainen sademäärä järven pohjoisosassa on 200–350 millimetriä ja eteläpäässä 500–900 millimetriä. Pääosa sateista tulee kesämyrskyjen aikana. Sumuja on keväisin ja syksyiin.[5]

Talvisin kylmät mannertuulet puhaltavat lounaasta järvelle ja kesäisin tuulen suunta on järveltä mantereelle. Vuoristoista puhaltavat tuulet voivat olla myrskyisiä ja saada aikaan järvelle voimakkaita laineita.[5]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain muutamassa järvessä on yhtä monta kasvi- ja eläinlajia kuin Baikaljärvessä. Baikaljärvestä ja sen lähiympäristöstä on tunnistettu 1 085 kasvia ja yli 1 500 eläinlajia. Näistä yli 80 % elää vain Baikaljärven alueella. Kuuluisin kotoperäisistä eläimistä on baikalinhylje (Phoca sibirica). Toinen paikallisesti tärkeä laji on omulsiika (Coregonus autumnalis migratorius), siiansukuinen kala, jota myös tavataan ainoastaan Baikaljärvessä. Määrällisesti runsaimpia kaloja ovat rasvasimppu (Comephorus baicalensis) ja pikkurasvasimppu (Comephorus dybowskii), jotka elävät ulappavedessä 700–1 600 metrin syvyydessä ja ovat baikalinhylkeen pääravintoa.

Ympäristökysymykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baikaljärven rannalla on vain vähän asutusta. Suurin osa ihmisen aiheuttamasta kuormituksesta tulee Selengajoen mukana.

Baikaljärven etelärannalle Baikalskiin rakennettiin vuonna 1966 suuri sellu- ja paperitehdas. Tehdas valkaisi sellun klooridioksidilla ja päästi saasteet järveen. Noin 200 000 tonnia selluloosaa vuodessa tuottanut tehdas oli vuosikymmenten ajan ympäristöliikkeen protestien kohteena. Syyskuussa 2008 tehdas siirtyi viimein suljettuun jätevesikiertoon. Lähes heti tämän jälkeen tehtaan toiminta seisautettiin kannattamattomana. Alkuvuodesta 2010 pääministeri Vladimir Putin antoi kuitenkin tehtaalle luvan jatkaa tuotantoa. Ympäristönormeja helpotettiin ja valtio tukee tappiollista toimintaa. Ympäristöliike reagoi päätökseen voimakkaasti.[6][7] Maaliskuussa 2013 uutisoitiin jälleen Venäjän hallituksen tekemästä päätöksestä lopettaa tehtaan järveä saastuttava tuotanto, tällä kertaa vuoteen 2015 mennessä.[8]

Transneft-öljy-yhtiö suunnitteli rakentavansa öljyputken, joka olisi kulkenut 800 metrin päästä Baikaljärvestä alueella, jossa maanjäristykset ovat yleisiä. Presidentti Vladimir Putinin määräyksestä 2006 suunniteltua reittiä kuitenkin siirrettiin kauemmaksi järvestä, niin ettei putki kulje minkään luonnonsuojelualueen läpi.

Baikal Neutrino Telescope NT-200[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baikal Neutrino Telescope NT-200 on Baikal-järvessä 3,6 kilometriä rannikosta 1,1 km:n syvyydessä sijaitseva neutriino-ilmaisin. Muodoltaan sateenvarjomainen ilmaisin koostuu 192 optisesta modulista. Se on yhditetty rannikolle kolmella merikaapelilla.

Huhtikuussa 1993 NT-200 ensimmäinen osa, ilmaisin NT-36 (36 OM:ää) aktivoitiin ja se keräsi dataa aina maaliskuuhun 1995 asti. Vuosina 1995–96 käytössä oli 72 optisesta modulista koostunut NT-72. Se korvatiin 1996 vielä suuremmalla NT-96-ilmaisimella. Suurempi NT-144 otettiin käyttöön 6. huhtikuuta 1997 ja nykyinen NT-200-ilmaisin valmistui noin vuotta myöhemmin huhtikuussa 1998.[9]

Muuta tietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baikaljärveä kutsutaan myös "Siperian helmeksi". Baikal tarkoittaa mongolin kielellä luontoa. Baikaljärvi on burjaattien pyhä järvi.

Baikal on myös venäläinen asetehdas, joka valmistaa aseita lähinnä metsästyskäyttöön.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lake Baikal. UNEP-WCMC, 5/2011. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijan nokkaan, s. 16. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. 978-952-5446-80-7. suomi
  2. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  3. a b c d e Entsiklopeditšeski slovar, 2009: Baikal Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
  4. a b Morphometric Data INTAS Project. Viitattu 3.3.2015. (englanniksi)
  5. a b c d e Lake Baikal, s. 2–3.
  6. Paperitehdas kuumentaa tunteita Baikalin rannalla Helsingin Sanomat 10.4.2010
  7. Hallitus tukee yhden yrityksen kaupunkeja. BOFIT Viikkokatsaus 18.2.2010. Suomen Pankki.
  8. Lake Baikal to be relieved of stinky paper mill 01.03.2013. pravda.ru. Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
  9. History of Baikal Project Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Baikaljärvi.