Baikaljärvi
| Baikaljärvi | |
|---|---|
 Baikaljärvi |
|
| Koordinaatit | |
| Sijainti | Burjatia, Irkutskin alue |
| Pinta-ala | 31 494 km² |
| Pinnankorkeus | 456 m |
| Rantaviiva | 2 100 km |
| Suurin syvyys | 1 642 m |
| Keskisyvyys | 758 m |
| Tilavuus | 21 000 km³ |
| Laskujoki | Angara |
Baikaljärvi (ven. О́зеро Байка́л, Ozero Baikal) on Venäjällä, Itä-Siperian eteläosassa, lähellä Mongolian rajaa sijaitseva maailman syvin järvi. Hallinnollisesti järvi sijoittuu Burjatian tasavaltaan ja Irkutskin alueelle.[1] Järven pinta on 455 metriä merenpinnan tason yläpuolella. Baikaljärven syvyys on noin 1 620 metriä.[2] Se on tilavuudeltaan maailman suurin makean veden järvi (23 000 km³), ja se sisältää noin 20 % maailman sulan makean veden yhteismäärästä. Baikaljärvi liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1996.
Baikal on myös maailman vanhimpia järviä. Baikaljärvi muotoutui vanhasta hautavajoamasta, ja on siksi pitkä ja kapea. Järven pinta-ala on 31 500 km².[2] Baikaljärven eläimistö on muotoutunut erilaiseksi kuin muualla. Sieltä tunnetaan yhteensä 2 500 kasvi- tai eläinlajia, joista reilusti yli puolet on kotoperäisiä.
Sisällysluettelo |
Maantiede [muokkaa]
Baikaljärvi on vuorten ympäröimä vajoamalaakso. Järvi on 636 kilometriä pitkä ja keskimmäärin 48 kilometriä leveä[2] (enimmillään 80 kilometriä). Se on pinta-alaltaan suurin makean veden järvi Aasiassa (31 494 km²) ja kahdeksanneksi suurin järvi maailmassa. Baikaljärvi on maailman syvin järvi, sillä se on noin 1 620 metriä syvä. Järven pohjan alapuolella on vielä noin 7 kilometriä maa-ainesta.
Järven iäksi on arvioitu 25−30 miljoonaa vuotta, ja se on näin yksi maailman vanhimmista järvistä.
Baikaljärvessä on 27 saarta, joista suurin, Olhon,[2] on pinta-alaltaan 730 km².
Baikaljärveen laskee yli 330 jokea, joista suurimpia ovat Selenga, Ylä-Angara, Barguzin,[2] Turka, Snežnaja ja Sarma. Baikaljärven laskujoki on Angara,[2] joka yhtyy Jeniseihin, joka puolestaan lopulta laskee Pohjoiseen jäämereen.
Eläimistö [muokkaa]
Vain muutamassa järvessä on yhtä monta kasvi- ja eläinlajia kuin Baikaljärvessä. Baikaljärvestä ja sen lähiympäristöstä on tunnistettu 1 085 kasvia ja yli 1 500 eläinlajia. Näistä yli 80 % elää vain Baikaljärven alueella. Kuuluisin kotoperäisistä eläimistä on baikalinhylje (Phoca sibirica). Toinen paikallisesti tärkeä laji on omulsiika (Coregonus autumnalis migratorius), siiansukuinen kala, jota myös tavataan ainoastaan Baikaljärvessä. Määrällisesti runsaimpia kaloja ovat rasvasimppu (Comephorus baicalensis) ja pikkurasvasimppu (Comephorus dybowskii), jotka elävät ulappavedessä 700–1 600 metrin syvyydessä ja ovat baikalinhylkeen pääravintoa.
Ympäristökysymykset [muokkaa]
Baikaljärven rannalla on vain vähän asutusta. Suurin osa ihmisen aiheuttamasta kuormituksesta tulee Selengajoen mukana.
Baikaljärven etelärannalle Baikalskiin rakennettiin vuonna 1966 suuri sellu- ja paperitehdas. Tehdas valkaisi sellun klooridioksidilla ja päästi saasteet järveen. Noin 200 000 tonnia selluloosaa vuodessa tuottanut tehdas oli vuosikymmenten ajan ympäristöliikkeen protestien kohteena. Syyskuussa 2008 tehdas siirtyi viimein suljettuun jätevesikiertoon. Lähes heti tämän jälkeen tehtaan toiminta seisautettiin kannattamattomana. Alkuvuodesta 2010 pääministeri Vladimir Putin antoi kuitenkin tehtaalle luvan jatkaa tuotantoa. Ympäristönormeja helpotettiin ja valtio tukee tappiollista toimintaa. Ympäristöliike reagoi päätökseen voimakkaasti.[3][4] Maaliskuussa 2013 uutisoitiin jälleen Venäjän hallituksen tekemästä päätöksestä lopettaa tehtaan järveä saastuttava tuotanto, tällä kertaa vuoteen 2015 mennessä.[5]
Transneft-öljy-yhtiö suunnitteli rakentavansa öljyputken, joka olisi kulkenut 800 metrin päästä Baikaljärvestä alueella, jossa maanjäristykset ovat yleisiä. Presidentti Vladimir Putinin määräyksestä 2006 suunniteltua reittiä kuitenkin siirrettiin kauemmaksi järvestä, niin ettei putki kulje minkään luonnonsuojelualueen läpi.
Muuta tietoa [muokkaa]
Baikaljärveä kutsutaan nyös "Siperian helmeksi". Baikal tarkoittaa mongolin kielellä luontoa. Baikaljärvi on burjaattien pyhä järvi.
Baikal on myös venäläinen asetehdas, joka valmistaa aseita lähinnä metsästyskäyttöön.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f Entsiklopeditšeski slovar, 2009: Baikal Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
- ↑ Paperitehdas kuumentaa tunteita Baikalin rannalla Helsingin Sanomat 10.4.2010
- ↑ Hallitus tukee yhden yrityksen kaupunkeja. BOFIT Viikkokatsaus 18.2.2010. Suomen Pankki.
- ↑ Lake Baikal to be relieved of stinky paper mill 01.03.2013. pravda.ru. Viitattu 2013-03-06. (venäjäksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Cnn.com – Baikaljärvi (englanniksi)
- Irkutsk.org – Baikal (englanniksi)
- Transneft.ru -–Uusi reitti (englanniksi)
| Altain kultavuoret | Baikaljärvi | Derbentin monumentit | Ferapontovin luostari | Jaroslavlin historiallinen keskusta | Kamtšatkan tulivuoret | Kazanin Kreml | Keskinen Sikhote-Alin | Kiži | Kolomenskojen Kristuksen taivaaseenastumisen kirkko | Komin aarniometsät | Kuurinkynnäs (Liettuan kanssa) | Läntinen Kaukasus | Moskovan Kreml ja Punainen tori | Novgorodin historialliset monumentit | Novodevitšin nunnaluostari | Pietari Pietarhovin, Puškinin, Pauluskoin (Pavlovsk), Hatsinan, Strelnan, Kronstadtin, Oranienbaumin ja Pähkinälinnan kanssa | Putoranan laakio | Solovetskin luostari | Struven ketju (yhdeksän muun maan kanssa) | Troitse-Sergijevin luostari | Uvs Nuurin syvänne (Mongolian kanssa) | Vladimirin ja Suzdalin valkoiset monumentit | Wrangelinsaari |
