Halha-mongolin kieli
Sivulta puuttuu | Mongoli | |
|---|---|
| Oma nimi | Mongol (Монгол) |
| Tiedot | |
| Alue | Mongolia, Sisä-Mongolia (Kiina) |
| Virallinen kieli |  Mongolia |
| Puhujia | 5 700 000 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen ja mongolialainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | mongolilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | mn |
| ISO 639-2 | mon |
| ISO 639-3 | mon |
Mongolin kieli (монгол хэл, mongol hel) on useimpien Mongolian asukkaiden äidinkieli. Suurin osa puhuu sen halha-murretta. Kieltä puhutaan myös Sisä-Mongolian, Liaoningin, Jilin ja Heilongjiangin provinssissa Kiinassa, Issyk-Kulin alueella Kirgisiassa, Burjatiassa Venäjällä. Mongoli kuuluu mongolilaisiin kielikuntaan ja kiistanalaiseen altailaiseen kielikuntaan, johon lukeutuu myös turkki. Kieli on voimakkaasti agglutinoiva, ja se käyttää yksinomaan suffikseja. Mongolissa ei voi olla peräkkäin kolmea eikä useampaa konsonanttia.
Aakkoset [muokkaa]
Mongolia on kirjoitettu monilla eri aakkosilla aikojen saatossa. Virallinen mongolin kirjaimisto luotiin 1100-luvulla. Sitä käytettiin vuoteen 1941 asti, kunnes se korvattiin kyrillisillä aakkosilla. Ennen sitä vuosina 1930–1932 kirjoitusasuna olivat myös latinalaiset aakkoset.
Vuosina 1991–1994 Mongoliassa yritettiin palata takaisin vanhoihin mongoliaakkosiin, mutta tämä kaatui yleiseen vastustukseen. Mongolin kieltä kirjoitetaan yhä useimmiten kyrillisillä aakkosilla, mutta mongolikirjaimia on alettu käyttää arkielämässä.
Läheistä sukua oleviin kieliin kuuluu muun muassa kalmukki.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Janhunen, Juha A.: Mongolian. London Oriental and African Language Library, 19. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company, 2012. ISSN 1382-3485. ISBN 978-90-272-3820-7.
Aiheesta muualla [muokkaa]
