Mongolin kirjaimisto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Wikipedia – vapaa tietosanakirja” klassisella mongolin kirjoituksella.

Mongolin kirjaimisto on mongolin kieltä varten uiguurilaisen kirjaimiston pohjalta kehitetty kirjoitusjärjestelmä. Sen vanhimmat muistomerkit ovat peräisin 1200-luvulta.

Mongolin kirjaimisto koostuu 20 kirjaimesta sekä 8 lisämerkistä, jotka välittävät vieraiden kielten äänteitä. Ne kaikki perustuvat 14 uiguurilaisen kirjaimiston merkkiin. Kirjaimilla on kaksi tai kolme varianttia riippuen niiden asemasta sanan alussa, keskellä tai lopussa. Kirjoituksen suunta on ylhäältä alas ja rivit luetaan vasemmalta oikealle.[1]

Eräitä merkkejä käytettään useiden eri äänteiden merkintään, minkä ansiosta kirjaimistoa on voitu soveltaa useisiin mongolikieliin. 1200-luvun lopulla luotiin tiibetiläiseen kirjaimistoon perustuva nelikulmainen variantti ja 1600-luvulla Zaja-Panditan kehittämä ”selkeä kirjoitus” eli todo bitšig, jota käytettiin varsinkin oiraatin ja kalmukin kielissä. Burjatiassa klassista mongolin kirjoitusjärjestelmää sovellettiin vuoteen 1931 ja Mongolian alueella vuoteen 1945 saakka. Kiinan Sisä-Mongoliassa asuvat mongolit käyttävät kirjaimistoa vielä nykyäänkin.[1]

1990-luvulta lähtien Mongoliassa on pyritty palaamaan mongolilaiseen kirjaimistoon, mutta käytännön syistä kyrillinen aakkosto on edelleen vallitseva. Omaperäistä kirjoitusjärjestelmää on popularisoitu myös Burjatiassa ja Kalmukiassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lingvistitšeski entsiklopeditšeski slovar, s. 307. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1990. ISBN 5-85270-031-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]