Käkisalmi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Käkisalmi
Приозерск
Vaakuna
Vaakuna

Käkisalmi

Koordinaatit: 61°02′9.4″N, 30°06′44.3″EKoordinaatit: 61°02′9.4″N, 30°06′44.3″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Käkisalmen kunnallispiiri
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 16,5 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 18 933
Aikavyöhyke UTC+4
Postinumero 188760, 188761 (piiri 188730–188767)[2]
Suuntanumero(t) +7 81379[3]

Käkisalmi (ruots. Kexholm, ven. Приозерск, Priozersk, vuoteen 1611 Корела, Korela, 1611–1918 ja 1940–48 Кексгольм, Keksgol'm ja 1918–1940 Кякисалми) on Laatokan rantakaupunki Leningradin alueella Venäjällä. Käkisalmi sijaitsee Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella, Vuoksen pohjoisen sivuhaaran suistossa Karjalankannaksella.

Käkisalmen kaupunki toimii Käkisalmen kunnallispiirin keskuksena. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Käkisalmen kaupungissa asui 18 933 ihmistä, Käkisalmen kaupunkikunnassa (gorodskoje poselenije Priozerskoje) 19 321 ihmistä, jossa oli varsinaisen kaupungin lisäksi 388 maaseudun asukasta. Koko Käkisalmen kunnallispiirissä väkeä oli 62 193 henkeä.[1]

Kaupungista on rautatieyhteydet Pietarin Suomen asemalle ja Hiitolan kautta Sortavalan suuntaan. [4][5][6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käkisalmi
Kexholm
Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Kakisalmi.gif Käkisalmi location map.PNG

vaakuna

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Perustettu 1 1143
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 15,40 km²  [7][8]
(1938, 1940)
– maa 12,50 km²
– sisävesi 2,90 km²
Väkiluku 5 083  [9][8]
(31.12.1939)
väestötiheys 406,64 as/km²

1 Mainitaan ensimmäisen kerran

Tarinan mukaan Käkisalmi perustettiin siihen, missä kuultiin ensimmäisen kerran käen kukkuvan. Nimen jälkiosa perustuu paikkaan, siinä on salmi, joka on muodostunut tärkeän paikan kauppareittien risteämässä. Alkujaan paikalla on ollut karjalainen suurkylä ja siihen liittyvä kylälinnake.

Novgorodin kronikoissa Korelaksi kutsuttu linnoitus mainitaan ensimmäisen kerran 1143, ja ruotsalaisissa kronikoissa siellä mainitaan asutun 1294. Kaupunki linnoitettiin 1200-luvulla. 1400-luvulla Korelan mainitaan olevan Novgorodin ruhtinaskunnan toiseksi suurin kaupunki.lähde?

Ruotsi valtasi Käkisalmen 1580 seitsemäksitoista vuodeksi, ja 1611 yli sadaksi vuodeksi. Vuonna 1580 ruotsalaiset rakensivat paikalle uuden, länsieurooppalaistyylisenlähde? linnoituksen. Vuonna 1617 kaupungin ruotsinkielinen nimi Kexholm esiintyi ensi kerran. Vuonna 1618 kaupunki sai kaupunginoikeudet. Venäjä sai kaupungin haltuunsa 1721. Linnoitus toimi vankilana 1700-luvun puolivälistä, ja siellä säilytettiin vuoden 1825 dekabristikapinan vankeja. Vuonna 1812 Käkisalmi liitettiin osana vanhaa Suomea Suomen suuriruhtinaskuntaan.lähde?

Ennen toista maailmansotaa Vuoksen pohjoista laskuhaaraa pitkin kulki kaupungista säännöllinen höyrylaivareitti maalaiskunnan puolelle Hirvisaareen ja Räisälän Unnunkoskelle. Reiteillä oli paljon laitureita, ja laivat Ala-Vuoksi ja Käkisalmi pysähtyivät niissä aikataulujen mukaisesti. Aamuisin maalaiset toivat laivalla myytävää kaupungin torille, ja iltapäivällä he matkustivat takaisin asuinsijoilleen tehtyään hankintojaan kaupungissa ennen paluukyytiä. Koska kellot olivat ennen vanhaan harvinaisia, laivareittien varrella asuneet tarkistivat ajan usein laivojen mukaan: missä rykissä eli laiturissa laiva milloinkin huusi. Nykyisin näillä vesillä liikennöivät tilausristeilyt etenkin kotiseutumatkailutarpeisiin.

Suomelle kuuluessaan Käkisalmea ympäröi joka puolelta Käkisalmen maalaiskunta. Kaupungissa oli muun muassa Waldhofin selluloosatehdas ja sahoja. Käkisalmessa pidettiin myös kuuluisia markkinoita.

Ennen talvisotaa Käkisalmen asukasluku oli noussut yli 5 000:een (kirkonkirjoissa tai siviilirekisterissä 5 083 as. joulukuun 31. päivänä 1939, joista henkikirjoilla kaupungissa 4 132 tammikuun 1. 1940).[9][8] Suomi joutui kuitenkin luovuttamaan kaupungin sodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 Neuvostoliitolle,[8] jossa siitä tuli osa pian perustettua Karjalais-suomalaista neuvostotasavaltaa. Suomalaisjoukot valtasivat kaupungin jatkosodassa 1941, jonka aikana neuvostojoukot polttivat Käkisalmen perääntyessään niin, että rakennuskannasta jäi jäljelle vain noin 10 prosenttia. Suomalaiset joutuivat vetäytymään sodan lopettaneen Moskovan välirauhansopimuksen myötä 1944. Sodan jälkiä on yhä havaittavissa kaupunkikuvassa.lähde?

Neuvostovallan aikana kaupunki rakennettiin osittain uudelleen. Vuonna 1948 Käkisalmen venäjänkielinen nimi muutettiin Priozerskiksi.[10]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Allaoleva kuvaa kaupungin asukasmäärän kehitystä. Vuosilta 1920-1939 mukana on kirkonkirjoissa tai siviilirekisteriin merkittyjen asukkaiden määrä. Kaupungissa läsnäolleiden asukkaiden määrä oli jonkin verran tätä pienempi.[8]

Käkisalmen suomalaista väestöä asutettiin jatkosodan jälkeen Heinolaan, Heinolan maalaiskuntaan, Iittiin ja Nastolaan. [11]

Vuosi 1920[8] 1930[8] 1939[8] 1959[12] 1970[13] 1979[14] 1989[15] 2002[16] 2010[1]
Väkiluku (kaupunki) &&&&&&&&&&&02432.&&&&002 432 &&&&&&&&&&&02827.&&&&002 827 &&&&&&&&&&&05083.&&&&005 083 &&&&&&&&&&013936.&&&&0013 936 &&&&&&&&&&016652.&&&&0016 652 &&&&&&&&&&019053.&&&&0019 053 &&&&&&&&&&020557.&&&&0020 557 &&&&&&&&&&020506.&&&&0020 506 &&&&&&&&&&018933.&&&&0018 933
Käkisalmen linnan sijainti nykyisen Käkisalmen piirin kartalla
Käkisalmen linnan sijainti nykyisen Käkisalmen piirin kartalla
Käkisalmi 
Käkisalmen linnan sijainti nykyisen Leningradin alueen Käkisalmen piirin kartalla

Kuuluisia suomalaisia käkisalmelaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  2. Leningradskaja oblast: Potštovnyje indeksy. Viitattu 2013-05-10. (venäjäksi)
  3. Leningradskaja oblast: Telefonnyje kody Viitattu 2013-05-10. (venäjäksi)
  4. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva.. Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta. FGUP "Omskaja kartogrsfitšeskaja fabrika: , 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  5. Leningradskaja oblast. Raionnyje tsentry. Atlas dlja voditelei. Masštas 1:120 000, raionnyje tentry 1:18 000. Leningradin alueen maantiekarttakirja mittakaavassa 1:120 000, piirien keskustaajamat 1:18 000. Sankt Peterburg: Izdatelstvo ZAO "Karta" Ltd, Vypusk 13 (2011-1), 2011. ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)
  6. Leningradskaja oblast. Sankt-Peterburg. Bolšoi avtodorožnyi i spravotšnyi Atlas. Masštas 1:160 000, 1:240 000, 1:90 000.. Leningradin alueen maantiekarttakirja vuodelta 2008.. Sankt Peterburg: OOO "Diskus Media", 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  7. Suomen tilastollinen vuosikirja, Uusi sarja -XXXIX- vuonna 1941. Tilastollisen päätoimiston julkaisema. Helsinki 1942.
  8. a b c d e f g h Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (pdf) (s. 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa: Luovutetut alueet, s. 28-29. Kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin merkitty väestö. (Pinta-ala ja väestö kunnittain vuosina 1920–1940)) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2013-05-11.
  9. a b Väestösuhteet vuonna 1939 (pdf) (Viipurin läänin kaupunkien ja kuntien väkiluku 31.12.1939 teoksen sivuilla 26-27. Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain. (Tilastoitu kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan kirjattu asukasluku poikkeaa henkikirjoitetun väestön asukasluvusta jonkin verran.)) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2013-05-11.
  10. http://www.priozersk.ru/1/text/0111.shtml
  11. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
  12. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  13. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  14. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  15. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  16. demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)

Temaattinen kirjallisuusluettelo Suomen autonomian ja itsenäisyyden ajan Viipurin lääniä käsittelevistä teoksista] (PDF) toimittanut FM Olli-Matti Sopanen, Joensuun yliopiston historian laitos 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Käkisalmi.