Moskovan rauhansopimus (1940)
Moskovan rauha oli Suomen ja Neuvostoliiton 12. maaliskuuta 1940 välillä solmittu rauhansopimus, joka päätti talvisodan. Rauha astui voimaan 13. maaliskuuta, kun Suomen joukot olivat murtumassa, ja Neuvostoliiton joukot jo lähentelivät Viipuria. Neuvostoliiton halukkuutta rauhaan lisäsi Ranskan ja Ison-Britannian lupaama sotilaallinen apu Suomelle.[1] Neuvostoliitto määritteli sopimuksessa vain sotatoimien lopettamisen ehdot ja jätti Suomen ja Neuvostoliiton keskinäiset suhteet selvitettäviksi myöhemmissä järjestelyissä. [2]
Sisällysluettelo |
Rauhanehdot[muokkaa]
Tasavallan presidentti Kyösti Kallio nimesi rauhanneuvotteluvaltuuskuntaan pääministeri Risto Rytin, ministeri, valtioneuvos J. K. Paasikiven, kenraali Rudolf Waldenin ja professori Väinö Voionmaan. Valtuuskunta lähti illalla 6. maaliskuuta 1940 Tukholmaan ja edelleen seuraavana päivänä Riian kautta Moskovaan. Rauhasta ei varsinaisesti neuvoteltu, vaan Neuvostoliitto saneli ehdot. Suomalaisten kannalta ahdistavat neuvottelut kestivät kuitenkin viisi päivää. 11. maaliskuuta Suomen hallitus päätti hyväksyä Neuvostoliiton esittämät tiukat rauhanehdot. Rauhanehdot olivat Suomelle raskaat runsaine alueluovutuksineen. Suomi menetti 35 000 km² eli kymmenen prosenttia alueestaan ja joutui uudelleensijoittamaan yli 400 000 luovutetuilta alueilta lähtemään joutunutta evakkoa.[3]
Rauhansopimuksen hyväksyminen johti sopimuksen solmimista vastustaneiden maalaisliittolaisten opetusministeri Uuno Hannulan ja puolustusministeri Juho Niukkasen välittömään eroon hallituksesta. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa sopimuksen hyväksymistä olivat vastustaneet Maalaisliiton Urho Kekkonen ja Kalle Kämäräinen, IKL:n Kaarlo Kares ja Kokoomuksen Jaakko Ikola. [4] Eduskunta ratifioi sopimuksen salaisessa istunnossa 15. maaliskuuta äänin 145−3.
Luovutettuihin alueisiin kuuluivat:[5]
- Karjalankannas (muun muassa Viipurin ja Käkisalmen kaupungit)
- Laatokan Karjala (muun muassa Sortavalan kaupunki)
- Osia Sallasta ja Kuusamosta eli Sallan–Kuusamon alue
- Suomen hallitsema osa Kalastajasaarentoa Petsamosta
- Suomenlahden ulkosaaret: Suursaari, Tytärsaari, Lavansaari ja Seiskari
Muita rauhanehtoja olivat muun muassa:
- Hangon vuokraaminen Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi seuraaviksi 30 vuodeksi
- Menetettyjen alueiden taloudellisten laitosten palauttaminen (koneet ym.)
- Liittoutumattomuus Neuvostoliittoa vastaan
Moskovan rauhaa, jota jo sen voimassa ollessa kutsuttiin myös välirauhaksi,[6] ei tule sekoittaa vuonna 1944 solmittuun Moskovan välirauhaan, joka päätti jatkosodan. Lopullisesti Suomen ja Neuvostoliiton sekä Ison-Britannian ja eräiden muiden liittoutuneiden välisen sodan tulokset määriteltiin Pariisin rauhansopimuksessa vuodelta 1947.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Veteraanien perintö: Moskovan rauhahaettu 6.9.2009
- ↑ Max Jakobson: Diplomaattien talvisota, s. 394. Porvoo: WSOY, 1955.
- ↑ Crossing borders: Moskovan rauha 1940haettu 6.9.2009
- ↑ Edwin Linkomies: Vaikea aika, s. 63. Helsinki: Otava, 1970.
- ↑ Heninen.net - Rauhansopimushaettu 6.9.2009
- ↑ Rannikonpuolustaja: Välirauhan aika 1940-41 (Olli Vehviläinen, 6.1.2001)haettu 6.9.2009
Katso myös[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Ylen verkkosivut: oppiminen - Moskovan rauhansopimus
- YLE Elävä arkist/Arkivet: Materiaalia rauhansopimuksesta
- Rauhansopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välillä
 |
Moskovan rauha 1940 (talvisota) | Moskovan välirauha 1944 (jatkosota) | Pariisin rauha 1947 |
  |
