Kivennapa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee entistä Suomen kuntaa. Nykyisestä Venäjän Kivennavan maalaiskunnasta on oma artikkelinsa.
Kivennapa
Kivinebb
Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Kivennapa location map.PNG

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta Rajajoen kihlakunta
Perustettu [1] 1871
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 650,52 km²  [2]
(12.3.1940)
– maa 632,92 km²
– sisävesi 17,60 km²
Väkiluku 9 912  [3]
(31.12.1939)
väestötiheys 15,7 as/km²
Kivennavan epävirallinen perinnevaakuna.

Kivennapa (ruots. Kivinebb) on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Kivennapa sijaitsi vain 60 km:n päässä Pietarista Venäjän vastaisella rajalla. Se oli suurin Kannaksen rajakunnista, ja sillä oli myös pisin yhtenäinen raja Neuvostoliiton kanssa, 54 km. Kivennavan naapureina olivat etelässä Terijoki ja Uusikirkko, lännessä Kanneljärvi, pohjoisessa Muolaa ja Valkjärvi sekä koillisessa Rautu.

Kivennavan pinta-ala oli 633 km², asukkaita 10 000. Viipuri–Pietari-maantie kulki pitäjän halki.

Nykyisin Kivennavan kirkonkylän nimi on venäjäksi Pervomaiskoje, ja se on Leningradin alueen Viipurin piirin Pervomaiskojen eli Kivennavan maalaiskunnan keskus, jonka rajat kuitenkin poikkeavat suuresti Suomen aikaisen Kivennavan kunnan rajoista. Entisen Kivennavan Raivolan kylä puolestaan on nykyisen Roštšinon eli Raivolan kaupunkikunnan keskustaajama.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäiseksi seurakunnaksi Kivennapa muodostui vuonna 1352 Hanttula-nimisenä. Ensimmäisen kerran Kivennapa mainitaan asiakirjoissa vuonna 1445 ja merkinnee etuvarustusta (saks. Kivenibbe). Kivennavalla siirryttiin kunnallishallintoon vuonna 1871. Vuonna 1911 Kivennavan Suomenlahteen rajoittuvasta eteläosasta muodostettiin Terijoen kunta. Valtio pidätti metsistä huomattavan osan ns. kruununpuistoiksi. Kivennavan metsistä erotettiin valtion metsiksi 10 000 hehtaaria eli 21 % koko pitäjän metsävaroista.

Maataloudesta sai toimeentulonsa 85 % väestöstä. Viimeisinä vuosina erikoistuttiin perunan ja sokerijuurikkaan sopimusviljelyyn. Pitäjässä oli mylly ja sahalaitoksia monissa kylissä, samoin pienteollisuutta ja monipuolista palvelutoimintaa. Raivolan kotelotehtaissa tehtiin lähes kaikki Suomen savukerasiat. Raivolassa oli myös oma sähkölaitos.

Kivennavan kylistä on heraldikko Martti Mikkolainen tehnyt maailmanhistorian ainoan kylävaakunasarjan.

Kivennavan väestöä sijoitettiin jatkosodan jälkeen seuraaville paikkakunnille: Eräjärvi, Hauho, Jämsä, Kangasala, Kuhmalahti, Lammi, Luopioinen, Längelmäki, Padasjoki, Pälkäne, Sahalahti ja Tuulos.[4]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahjärvi, Hartonen, Hiirelä, Holttila, Ikola, Jalkala, Joutselkä, Jäppinen, Kanala, Karvala, Kaukolempiälä, Kauksamo, Kekrola, Kirkonkylä, Kontu, Korpikylä, Kotselkä, Lavola, Liikola, Lintula, Lipola, Miettilä, Multala, Mustapohja, Pamppala, Patrikki, Pihlainen, Polviselkä, Raivola, Rantakylä, Rasala, Riihisyrjä, Riihiö, Rontu, Räikylä, Saarenmaa, Seppälä, Siiranmäki, Soppikylä, Suurselkälä (Suurselkä), Tammiselkä, Tirttula, Tonteri, Uupune, Vaittila, Vanhakylä, Vehmainen, Voipiela, Vuottaa, Ylentelä.[5] [6] [7]

Henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja kivennapalaisia ovat tulenkantajina tunnetut runoilija Ilmari Pimiä ja kirjailija Olavi Paavolainen sekä ruotsiksi kirjoittanut Raivolan kylän kuuluisa asukas Edith Södergran. Kotiseutuneuvos Uljas Kiuru on syntynyt Kivennavan Karvalassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kähönen, Ester: Vanha Äyräpää II. Kouvola:, 1985. ISBN 951-99678-9-3.
  2. Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  3. Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  4. Mitä-Missä-Milloin 1951: kansalaisen vuosikirja, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
  5. Kivennapa-sivusto: kylät Viitattu 3.4.2008.
  6. Kylät ja kyläkirjat 4.3.2007. Kivennapaseura ry. Viitattu 3.4.2008.
  7. Luovutetun Etelä-Karjalan pitäjät (Kivennapa – kylät) Lappeenrannan maakuntakirjasto. Viitattu 3.4.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]