Kuhmalahti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuhmalahti
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Kangasala
Kuhmalahti.vaakuna.svg Kuhmalahti.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°30′15″N, 024°33′50″EKoordinaatit: 61°30′15″N, 024°33′50″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Kaakkois-Pirkanmaan seutukunta
Perustettu 1865
Liitetty 2011
– kuntaan Kangasala
Pinta-ala 220,67 km² [1]
(1.1.2010)
– maa 168,5 km²
– sisävesi 52,17 km²
Väkiluku 1 041  [2]
(31.12.2010)
väestötiheys 6,18 as/km² (31.12.2010)

Kuhmalahti (epävirallisesti ruots. Kuhmalax; aiemmin suom. Pento [3]) on entinen Suomen kunta Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asui lakkautushetkellä vuoden 2010 lopussa 1 041 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 220,67 km2, josta 52,17 km2 oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 6,18 asukasta/km2. Kuhmalahden naapurikunnat olivat Kangasala, Kuhmoinen, Orivesi, Padasjoki ja Pälkäne. Viimeinen kunnanjohtaja oli Jarmo Kivineva.

Kuhmalahden vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1961.[4] Arkkitehti Ernst Lohrmannin suunnittelema puinen Kuhmalahden kirkko on valmistunut vuonna 1846. Sen vieressä on Matti Åkerblomin vuonna 1782 rakentama kellotapuli. Vehkajärvellä on oma kyläkirkko 1840-luvulta.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuhmalahden luontoa leimaavat kaksi toisistaan poikkeavaa maisematyyppiä. Länsi- ja pohjoisosissa Längelmäveden rantoja kiertää 1–2 kilometriä leveä savinen ja tehokkaasti viljelty rantamaa, joka ulottuu kaakkoon Pohjan kylän liepeille saakka. Muutoin entisen kunnan alue on harvaan asuttua metsäseutua. Vesistöistä suurin on Längelmäveden Enonselkä, ja muista järvistä ovat suurimpia Vehkajärvi, Kuhmajärvi ja Pajulanjärvi. Kuhmalahden itäosa on Kokemäenjoen vesistön ja Päijänteen välistä vedenjakaja-aluetta. Rakenteilla olleen Kaivannon kanavan sulun rikkouduttua vuonna 1830 Längelmäveden pinta laski lähes kaksi metriä, minkä ansiosta kuhmalahtelaiset maanviljelijät saivat runsaasti lisää viljelysmaita.[5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuhmalahdelta on tehty useita kivikautisia esinelöytöjä, mutta sen aikaisia asuinpaikkoja ei ole tiedossa. Professori Väinö Voionmaa on yhdistänyt Kuhmalahden nimen Vanajassa esiintyneeseen Kuumola-nimeen ja muihin Keski-Hämeen Kuhma-nimiin. Voionmaan mukaan Kuhmalahti ja Kuhmajärvi ovat saaneet nimensä keskiajalla etelästä Aitoon Kuhmalasta. Kaikki Kuhmalahden henkikirjakylät esiintyvät vuoden 1543 maakirjassa, joten ne ovat syntyneet keskiajalla. Tuolloin mainittiin Kuhmalahdella olleen kaikkiaan 27 taloa. Pysyvä asutus on tullut Kuhmalahdelle todennäköisimmin Kangasalta ja Pälkäneeltä.[5]

Kuhmalahti kuului alkujaan Kangasalaan, jonka kappeliseurakunnaksi se muodostettiin 1640-luvulla. Vuonna 1896 se siirrettiin Sahalahden kappeliseurakunnaksi, josta se itsenäistyi 1901. Kuhmalahden ensimmäinen kirkko rakennettiin vuoden 1640 tienoilla. Nykyinen kirkko on järjestyksessä kolmas ja se korvasi vuonna 1780 valmistuneen toisen kirkon. Kuhmalahden ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa kirkonkylässä vuonna 1883, ja seuraavaksi saatiin koulut Vehkajärvelle vuonna 1902 ja Pohjan kylään vuonna 1909. Kuhmalahden ensimmäinen vesisaha rakennettiin Vehkajärvelle jo vuonna 1812.[5]

Kuhmalahdelle asutettiin viime sotien jälkeen Kivennavan siirtoväkeä.[6]

Vuoden 2011 alusta Kuhmalahti liittyi Kangasalaan. Kuhmalahden kunnanvaltuusto hyväksyi liittymisen 4.2.2010 äänin 13–4.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuhmalahden liikenteellinen sijainti oli varsin syrjäinen, kunnes kunnan kautta kulkeva seututie 325 Kangasalan Huutijärveltä Kuhmoisiin valmistui 1950-luvun lopulla. Tie yhtyy Huutijärvellä Tampereen ja Lahden väliseen valtatiehen 12 ja Kuhmoisissa Lahden ja Jämsän väliseen valtatiehen 24 (aikaisemmin valtatie 4). Kuhmalahdelta on matkaa Kangasalle 30 kilometriä, Tampereelle 45 kilometriä, Jämsään 75 kilometriä ja Lahteen 100 kilometriä. Lähin rautatieasema on Orivedellä, jonne on matkaa 25 kilometriä.[5]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iso Pento, Kivisalmi, Pajula (Pajulahti), Pohja, Tervaniemi, Vehkajärvi, Vehkapuntari, Vähä Pento Haapasaari

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuhmalahden entinen pappila on toiminut keraamikko Teemu Luodon taiteilijakotina ja taidetapahtumien ja -kurssien järjestämispaikkana vuodesta 1971. Kuhmalahden Taidepappilan kesä on yksi vanhimmista suomalaisista kuvataiteen kesänäyttelyistä.

Kuhmalahdelle ja naapurikuntiin Kangasalle ja Pälkäneelle on perustettu Väkevä maa -taidealue, johon sisältyy useita paikkasidonnaisia ympäristö- ja veistotaiteen teoksia eri paikoilla kuntien alueella. Taidealuehanke on osa kansainvälistä Terra artis sculpture parks -kokonaisuutta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2010 1.1.2010. Maanmittauslaitos. Viitattu 5.3.2010.
  2. a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot kuukausittain 31.12.2010. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.1.2011.
  3. toim. Karilas, Yrjö: ”Suomenmaa: Maamme kuntien entiset nimet”, Pikku jättiläinen, s. 469. 18. painos. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1958.
  4. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 162. Otava 1979, Helsinki.
  5. a b c d Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 111–115. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  6. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.