Jämsä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla Jämsä.
Jämsä
Jämsänkoski.vaakuna.svg Jämsä.sijainti.suomi.2009.svg

vaakuna

sijainti

www.jamsa.fi
Sijainti 61°51′50″N, 25°11′25″E
Maakunta Keski-Suomen maakunta
Seutukunta Jämsän seutukunta
Perustettu 1866
– kauppalaksi 1969
– kaupungiksi 1977
Kuntaliitokset Kuorevesi (2001)
Längelmäki (2007, osa)
Jämsänkoski (2009)
Kokonaispinta-ala 1 823,91 km²
54:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 1 571,32 km²
– sisävesi 252,59 km²
Väkiluku 22 101
46:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 14,07 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 14,9 %
– 15–64-v. 60,3 %
– yli 64-v. 24,8 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,5 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,4 %
Kunnallisvero 21,00 %
20:nneksi suurin 2013 [4]
Kaupunginjohtaja Ilkka Salminen[5]
Kaupunginvaltuusto 43 paikkaa
  2013–2016[6]
 • SDP
 • Kesk.
 • PS
 • Kok.
 • Sit.
 • Vas.
 • Vihr.
 • KD

12
8
7
6
4
4
1
1
Jämsän vaakuna vuoden 2008 loppuun asti.

Jämsä on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa Suomen toiseksi suurimman järven Päijänteen rannalla. Kaupungissa asuu 22 101 henkilöä (2014-04-3030. huhtikuuta 2014),[2] ja sen pinta-ala on 1 823,91 km², josta 252,59 km² on vesistöjä (2014-01-011. tammikuuta 2014).[1] Väestötiheys on 14,1 asukasta/km².

Jämsä on maakuntansa ainoa keskiaikainen pitäjä. Kuntana Jämsä on perustettu 1866, kauppalaksi se tuli 1969 ja kaupungiksi 1977. Jämsän naapurikuntia ovat Juupajoki, Jyväskylä, Keuruu, Kuhmoinen, Luhanka, Mänttä-Vilppula, Orivesi ja Petäjävesi.

Kuoreveden kunta liitettiin Jämsään 2001. Vuoden 2007 alusta liitettiin Pirkanmaan maakuntaan kuuluvan Längelmäen itäiset osat Jämsään ja läntiset osat Oriveden kaupunkiin. Jämsään liitetyllä alueella asui noin 2/3 Längelmäen asukkaista. Liitoksella ei ollut vaikutusta Pirkanmaan ja Keski-Suomen vaalipiireistä vuoden 2007 eduskuntavaaleissa valittavien kansanedustajien lukumäärään. Kuntaliitokset jatkuivat vuonna 2009, jolloin Jämsä ja Jämsänkoski liittyivät yhteen. Jämsänkoskeen oli vuoden 1969 alussa liitetty Koskenpään kunta. Uuden kaupungin nimeksi tuli Jämsä ja vaakunaksi Jämsänkosken vaakuna.

Jämsään sijoitettiin toisen maailmansodan jälkeen siirtoväkeä Valkjärveltä ja Kivennavasta.

Jämsän murteellinen nimi on Jämpsä.

Nimen etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämsä-proprin alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. Nimi saattaa olla samaa alkuperää kuin Häme, sillä jämsäläisiä kutsuttiin muinoin myös nimellä jäämit. Venäjän kielessä Häme oli muuntunut muotoon Jam tai Jem, ja tämä muoto olisi säilynyt Jämsä-nimessä. Sanan syntyhistoria olisi tyyppiä Jems-sjö (Hämeenjärvi) tai Jems-å (Hämeenjoki).[7]

Janne Saarikivi on esittänyt, että Jämsä-nimi liittyy sanueeseen, joka on kehittynyt pohjoissaamen verbistä jápmit (kuolla). Nykyisissä saamelaiskielissä on useita paikannimiä, jotka on johdettu appellatiivista jámeš (vainaja). Max Wassmer ehdotti aikoinaan, että Jämsä-nimi liittyy Jämsänjoen muotoon ja virtaustapaan. Hänen mukaansa joki sai nimensä ennen Jämsän seudun vakinaisia asukkaita tavasta, jolla joen virtaus kuluttaa rantoja. Nimi saattaa pohjautua myös johonkin muinaiseen syömistä, puremista tai kovertamista tarkoittavaan verbiin, josta on sittemmin johdettu vuolinta tarkoittava appellatiivi. Murteissa tämä sana on jämsä, jämpsä tai jämssä (puuastioiden sisäpinnan tasoittamiseen tarkoitettu kouruteräinen ja haaravartinen vuolin). Nurmossa esiintyy verbi jämpsätä (puhdistaa kimpiastioita sisältä jämpsällä).[8]

Myös Päijännettä on ehdotettu Jämsä-nimen alkuperäksi. Erään teorian mukaan Päijännettä alettiin kutsua Pääjäämäksi siihen aikaan, kun järvi erkaantui Itämerestä. Järven rantamilla asuvia ihmisiä olisi alettu kutsua jäämeiksi. Päijänne on Suomen vanhimpia paikannimiä, eikä sen etymologiasta ole täyttä varmuutta. Järven nimeen liittyviä selityksiä ei nykyisin pidetä uskottavina. Näsijärven vesistön alueen jämi-pohjaiset proprit saattavat olla samaa alkuperää kuin sana jämsä.[7][9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisellä Jämsän seudulla jääkausi päättyi kymmenisen tuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin jään reuna vetäytyi noin kilometrin kahdeksassa vuodessa. Jääkausi jätti jälkeensä murroslaaksoja, soraselänteitä ja savikkoja. Päijänne oli alkuun merenlahti; siitä muodostui itsenäinen vedenkokouma noin 6 000 vuotta eaa. Muinais-Päijänne ulottui nykyisen Pihtiputaan seudulta Salpausselälle ja sen pinta oli kymmenisen metriä nykyistä korkeammalla. Noin vuonna 4000 eaa. Muinais-Päijänne mursi itselleen laskutien nykyisen Kymijoen kohdalta etelään ja sen pinta laski nopeasti. Seuraavien vuosituhansien aikana Päijänteen pinta laski vähitellen nykytasolleen. Vedenpinnan aleneminen johti useiden pienten vedenkokoumien syntymiseen.[10] Eräät vanhat paikannimet viittaavat nykyistä korkeammalla olleeseen vesirajaan, kuten keskellä peltoaukeaa sijaitseva Saari.[11] Jämsän seudulta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja, kuten Hietamäestä Patajoen pohjoispuolelta, jossa vanhimmat löydöt on ajoitettu noin vuoteen 7550 eaa.[12]

Jämsän alueelta on löydetty puolisen tusinaa rautakautista asuinpaikkaa.[13] Puttolasta tehtyjen hautalöytöjen perusteella on päätelty, että Jämsä sai ensimmäiset asukkinsa 900-luvulla, jolloin elettiin viikinkikautta. Tuolloin alkoi nykyaikaan johtava katkeamattoman asutuksen aika. Vanhimmat jäljet asutuksesta ovat hämäläisperäisiä. Rautakauden lopussa Jämsä oli Päijänteen Hämeen pohjoisin vakituisen asutuksen keskittymä. Paikkakunnan nimistöön puolestaan on jäänyt lukuisia muistoja muinaisesta lappalaisasutuksesta. Jämsä oli Hämeen takamaata ja legendan mukaan alueelle muutti ihmisiä Sahalahdelta ja Sääksmäeltä. Useissa eteläisen Hämeen pitäjissä on samannimisiä kyliä kuin Jämsässä.[14][15] Rautakautisia muinaislinnoja Jämsässä on kaksi: Pukinvuori ja Linnasenvuori.

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häme liitettiin kristittyyn Suomeen 1200-luvun puolivälissä. Aikakausi oli sotaista. Tarinoiden mukaan venäläisten ja suomalaisten taistelut ulottuivat myös Jämsän seudulle. Linnasenvuori oli perimätiedon mukaan moskovalaisten muinainen leiripaikka, mutta suomalaiset estivät valloittajaa leiriytymästä sinne. Suomalaiset joukot löivät venäläiset niin kutsutulla Veriniityllä, joka sijainnee Linnasenmäen länsirinteen kupeessa.[16]

Varhaisin asiakirjamaininta Jämsästä on vuodelta 1442. Jämsän hallintopitäjä lienee perustettu 1410-luvulla, jolloin se oli Hämeen pohjoisin hallintopitäjä.[17] Ensin Jämsä oli osa Hauhon kihlakuntaa, ja vuodesta 1582 lähtien Sääksmäen kihlakuntaa. Jämsän hallintopitäjän verokunnat olivat Kauhkiala ja Moiskala.[16] Keskiaikainen Jämsä käsitti nykyisen Jämsän kaupungin alueen sekä Korpilahden, Petäjäveden, Muuramen ja Säynätsalon, mutta ei Kuorevettä ja Längelmäkeä, jotka kuuluivat alkujaan Kangasalan suurpitäjään.[18][19]

Ensimmäinen julkisen vallan edustaja Jämsässä oli katolinen kirkko, Jämsä oli 1442 itsenäistyneen Sysmän seurakunnan kappeli. Jämsä lienee muodostanut oman seurakuntansa ennen vuotta 1500. Ensimmäinen asiakirjamaininta Jämsän kirkkoherrasta on vuodelta 1497. Perimätiedon mukaan Jämsän varhaisin kirkko oli Pyhän Laurentiuksen kirkko. Jämsän seutu kuului alkuun Turun hiippakuntaan, ja vuodesta 1554 alkaen Viipurin hiippakuntaan.[18]

Uusi aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeen ensimmäisen maakirjan (1539) mukaan Jämsän talomäärä oli 91, kyliä oli 36. Väestömäärä kasvoi tuohon aikaan nopeasti.[20] Nykyisen Jämsänkosken keskustan tuntumaan kehittyi 1500-luvulla myllykeskus. Koskissa virtasi vesi läpi vuoden, joten ne olivat Hämeen tehokkaimpia myllykoskia.[21]

Nuijasodassa vuonna 1597 jämsäläiset liittyivät muiden hämäläisten talonpoikien joukkoihin. Iivari Arvidinpoika Tawast murhautti useita satoja antautumaan huijattuja talonpoikia Padasjoen Nyystölässä, ja lisäksi voittajat tuhosivat hämäläispitäjiä. Jämsän maatiloista autioitui noin kolmasosa. Seurauksena oli pohjoisen Hämeen erämaissa liikkuneiden savolaisten muuttoliike Päijänteen Hämeen alueelle. Jämsän murre alkoi erään teorian mukaan savolaistua tuohon aikaan ja Iivari Arvidinpojasta tuli Hämeen vihatuin aatelismies.[22][23][24]

Kolmikymmenvuotisen sodan aikaiset värväykset rasittivat Jämsää. Useimmat halusivat välttää sotaan joutumisen ja he pakenivat korpeen. Ratsumiehiä varustivat Auvilan, Heikkilän ja Yijälän tilat.[25]

Isonvihan vuosina 1713–1721 venäläiset tuhosivat myös Jämsän seutua; paikkakuntalaisten pakopaikkana oli Synninlukko. Venäläiset perustivat Jämsän kihlakunnan isonvihan aikana. Kihlakuntaan kuuluivat alunperin Jämsän lisäksi Laukaa, Sysmä, Korpilahti, Hartola ja Petäjävesi. Isonvihan muistomerkkinä on Miekkainpetäjä, ikivanha ja kulottunut mänty Miekkainpetäjän hautausmaan kupeessa.

Yhteisomistukseen perustuva maatalous väistyi yksityisomistuksen tieltä isossajaossa, joka aloitettiin vuonna 1756. Tuolloin Jämsän alueella oli 38 jakokuntaa ja 189 kylää.[26] Varakkaimmat talot sijaitsivat Jämsänjoen varrella.[27] Jämsän seudun teollistuminen alkoi vuonna 1792, kun Jämsänkoski sai ensimmäisen vesisahansa. Alueen elinkeinoelämä alkoi vilkastua.[28]

Kustaa III:n vuonna 1775 toteuttamassa uudessa lääninjaossa Suur-Jämsä muodosti Hämeen läänin koillisen kulman. Petäjävesi ja Korpilahden Vesipuoli sen sijaan määrättiin Vaasan lääniin ja näin Petäjävesi irtautui hallinnollisesti Jämsästä. Läänijako säilyi aina vuoteen 1960, jolloin perustettiin Keski-Suomen lääni, joka puolestaan liitettiin vastaperustettuun Länsi-Suomen lääniin vuonna 1997. Vuonna 2009 koko läänilaitos lakkautettiin.

1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sodan aikana 1809 Jämsän seudulla majaili jopa 8 000 venäläissotilasta. Jämsäläisten tuli luovuttaa aseensa ja vannoa uskollisuutta keisarille. Vallanvaihto sujui verraten rauhallisesti, ja ihmisten elämään sillä oli melko vähän vaikutusta.[29] Siirtyminen Venäjän vallan alle toi Suomeen niin sanottuja laukkuryssiä, jotka tosiasiassa olivat enimmäkseen karjalaisia kauppamatkustajia. Jyväskyläläinen lääkäri Wolmar Schildt valitti vuonna 1845, että nimen omaan Jämsään on asettunut sukupuolitauteja levittäviä laukkuryssiä.[30]

Jämsän kunta perustettiin 28. joulukuuta 1866. Paikkana oli Auvilan Rustholli.[31] Kunnan alue käsitti nykyisen Jämsän lukuun ottamatta Kuorevettä ja Längelmäkeä. Alkoi niin sanottu Vanhan Jämsän aikakausi, joka päättyi Jämsänkosken ja Koskenpään itsenäistymiseen vuonna 1926. Jämsän hallinnollinen alue oli pienimmillään vuosina 1926–2001. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Jämsään liitettiin Kuorevesi (2001) ja suurin osa Längelmäkeä (2007). Jämsänkosken ja Jämsän kuntaliitos oli paikallinen ikuisuusaihe, kunnes ne vihdoin liitettiin toisiinsa vuonna 2009. Yli 80 vuotta kestänyt hallinnollinen ero tuli tiensä päähän.

Koululaitos alkoi muotoutua 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäisen kansakoulunsa Jämsä sai vuonna 1869, tosin alkuun vain muutama prosentti nuorisosta kävi koulua. Vanhoillisimmat vastustivat koulutoimintaa, sillä he katsoivat sen turmelevan nuorisoa.[32] Samaan aikaan Jämsään syntyi vahva raittiusliike, joka varjeli kansaa viinan kiroilta. Teollisuus kehittyi: Jämsänkosken ensimmäinen sellutehdas valmistui 1888, mutta se paloi kahdeksan vuotta myöhemmin ja tilalle kohosi modernimpi laitos, jonka mukana paikkakunnalle tuli muun muassa sähkövalo. Paperin vienti ulkomaille alkoi.[33]

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämsänkosken satamaa vuonna 1916.
Jämsän kirkkosilta 1920-luvulla.

Vuoden 1909 eduskuntavaalit paljastivat jämsäläisten poliittiset mieltymykset: Sosiaalidemokraatit saivat noin 70 % annetuista äänistä. Tehtaantyöläiset edustivat sosialisminsa kanssa tuohon aikaan uutta elämäntapaa, jota vanhaa agraarikulttuuria edustaneet talolliset katsoivat kieroon. Mitään erityistä vasemmistoradikalisoitumista Jämsän seudulla ei kuitenkaan tapahtunut.[34][35]

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissodan aikana 1918 Jämsä jäi varsinaisten rintamataistelujen ulkopuolelle. Jämsässä oli paljon valkoista terroria punaisen terrorin puuttuessa lähes kokonaan. Jämsän suojeluskuntalaiset surmasivat kymmeniä työväenyhdistysten jäseniä ja punaisiksi epäiltyjä. Jämsän tunnetuimpia valkoiseen terroriin osallistuneita henkilöitä olivat Saaren kartanon isäntä Hjalmar Saari, hänen apulaisensa Johannes From eli Rummin Jussi sekä kärköläläinen rakennusmestari ja suojeluskuntapomo Veikko Sippola. Saaren riihen seinää vasten ammuttiin kuutisenkymmentä ihmistä, jotka haudattiin Jämsän kirkkomaahan. Teloituksia tapahtui myös Jämsän kirkon tapulissa.

Työväkeä pakeni Jämsästä Tampereelle, jossa osa heistä liittyi punakaartiin ja otti osaa esimerkiksi Länkipohjan taisteluihin jämsäläisen komppanianpäällikön Ivar Jokisen johdolla. Samainen Jokinen jäi taistelussa vangiksi, ja hänet ammuttiin myöhemmin Saarella. Jämsän tapahtumista on julkaistu ainakin kaksi kirjaa: Jukka Rislakin Kauhun aika ja postuumisti ilmestyneet jämsäläisen punasotilaan Emil Aallon muistelmat.

1920–2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runsaan tuhannen maaneliökilometrin laajuinen Jämsän maalaiskunta jaettiin kolmeen itsenäiseen maalaiskuntaan vuonna 1926. Koskenpään maalaiskunta käsitti vanhan Jämsän pohjoisen kolmanneksen (pinta-ala 334,8 maa-km² vuonna 1945), ja verraten tiheään asuttu Jämsänkosken maalaiskunta (57,8 maa-km² vuonna 1945) perustettiin vanhan Jämsän keskelle. Jämsän hallinnolliseksi alueeksi määräytyi vanhan Jämsän eteläinen kolmannes ja laajat alueet Jämsänkosken molemmin puolin. Alueen maapinta-ala oli 655,7 km² vuonna 1945.[36] Jämsä säilytti karkean u-kirjaimen muotonsa aina seuraavan vuosisadan alkuun, jolloin Kuorevesi liitettiin Jämsään. Jämsän jokivarsi tilastoitiin ennen toista maailmansotaa taajaväkiseksi yhdyskunnaksi eli taajamaksi. Vuonna 1940 sen väestömäärä oli noin 1 100.[37]

Jämsän seudulla oli 1920-luvun puolivälissä kaksi elokuvateatteria, ja niissäkin näkyi ajan poliittinen kahtiajakautuneisuus: toinen teatteri oli porvarillinen ja toinen taasen työväen teatteri. 1930-luvun lama kaatoi useita jämsäläistiloja ja alueen nahkateollisuus näivettyi. Kerjäläisten määrä kohosi voimakkaasti.[38] Halliin perustettiin lentokonetehdas 1930-luvun lopussa, ja alueelle kehittyi vireä teollisuusyhdyskunta.[39]

Talvisodan aikana Jämsään saapui tuhansia evakkoja, lähinnä Karjalasta. Maanomistusolot aiheuttivat kitkaa paikallisten ja siirtolaisten välille.[40] Jämsänkosken Ilveslinna toimi toisen maailmansodan aikaan sotasairaalana ja tehtaan sankarivainajat saivat muistomerkin Patalan koskien välissä sijaitsevalle saarelle.[41]

Toisen maailmansodan jälkeen Jämsän teollistuminen kiihtyi. Kaipolan paperitehdas perustettiin 1952, lisäksi Partalaan syntyi huopateollisuutta. Erityisesti Jämsänkosken keskustaajamasta muodostui vireä alue, jonka kunnallistekniikka ja asuinolot olivat edistyksellisiä. Radiolupia jämsänkoskelaisilla oli 1950-luvulle tultaessa erityisen paljon.[42][43]

1960-luvulla Jämsän keskustaajama koki muodonmuutoksen. Rakennettiin jalkakäytäviä ja kadut asfaltoitiin. Kaupunkilaiseen tyyliin kaduille alettiin antaa nimiä. Jämsästä tuli kauppala vuosikymmenen lopussa.[44] Jämsäläisten ymmärrys kulttuuriympäristöjen suhteen osoittautui heikoksi, lähes kaikki vanhat arvokkaat miljööt tuhottiin.[45] Myös ympäristönsuojelu oli huonolla tolalla. Jämsänjoki saastui, siitä tulvi rikkipäästöjä ja kalat kuolivat.[46] Matkailuelinkeino otti aimo harppauksen eteenpäin 1980-luvulla, jolloin alettiin kehittää Himoksen laskettelukeskusta. Palveluelinkeinojen merkitys työllistäjänä on vähitellen lisääntynyt ja teollisuuden työvoimantarve on vähentynyt.[47]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alussa Jämsän seudulla tehtiin useita kuntaliitoksia. Jämsä siirtyi yhdessä Kuhmoisten kanssa Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin vuoden 2013 alussa.[48] Samassa yhteydessä on alettu keskustella mahdollisuudesta, että Jämsä vaihtaisi maakuntaa Keski-Suomesta Pirkanmaahan. Edellisen väkilukua maakunnan vaihdos pienentäisi kahdeksisen prosenttia, jälkimmäisen väkilukua se taasen lisäisi nelisen prosenttia.

Liikenneyhteyksien kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimpina aikoina muodostivat vesitiet, kuten Päijänne ja Jämsänjoki, luonnollisia kulkuväyliä. Hämeen maantieverkosto oli 1600-luvulla hyvin harva ja sen ylläpito oli rahvaan velvollisuus. Keskeisimmät maantiet kulkivat kaukana Jämsän eteläpuolella: Turusta Hämeenlinnan kautta Viipuriin sekä Helsingistä Hämeenlinnan ja Pälkäneen kautta Tammerkoskelle.[49] Ensimmäisiä huomattavia Jämsän kautta kulkeneita maaliikenneyhteyksiä oli Laukaasta Pälkäneelle johtanut tie, joka merkittiin vuoden 1696 karttaan. Toinen vanha tieyhteys kulki Hollolasta Kuhmoisiin. Näiden kahden ikimuistoisen maayhteyden risteys sijaitsi Alhojärvellä.[50]

Jämsä–Jyväskylä-maantietä eli vanhaa nelostietä alettiin rakentaa 1861.[31] Valtatie 4 kulki Päijänteen länsipuolta vuoteen 1996, jolloin se siirrettiin järven itäpuolelle. Valtatie Lahdesta Jämsään sai uudeksi numerokseen 24. Valtatie 9 perustettiin vuoden 1938 tienumerointijärjestelmän myötä. Valtatiet 9 ja 24 risteävät Jämsän keskustan lounaispuolella ja ne ovat Jämsän seudulla yksiajorataisia. Valtateiden reitit linjattiin Jämsän osalta nykyisille reiteilleen pääosin 1950- ja 1960-luvuilla. Merkittäviä peruskorjauksia tehtiin vuosina 1989 ja 2003, jolloin rakennettiin muun muassa ohituskaistoja. Maantie Jämsästä Vilppulaan valmistui 1915.[51] Linja-autoliikenne Jyväskylään ja Vilppulan rautatieasemalle aloitettiin vuonna 1924.[52]

Jämsä liitettiin Suomen rautatieverkkoon vuonna 1951, jolloin valmistui rata Orivedeltä Jämsänkoskelle. Rataosuus Jämsänkoskelta Jyväskylään valmistui vuonna 1977. Orivesi–Jyväskylä-rautatieyhteys on yksiratainen. Ennen Orivesi–Jämsänkoski-radan valmistumista lähin rautatieasema sijaitsi Vilppulassa vuonna 1882 avatun Tampere–Haapamäki-radan varrella.

Jämsän seudun murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämsän seudun alkuperäinen murre lienee ollut hämäläistä.[53] Nykyinen Jämsän murre kuuluu savolaismurteiden Päijät-Hämeen ryhmään. Täyttä varmuutta Jämsän murteen savolaistumisen syistä ei ole, eräänä mahdollisuutena pidetään nuijasodan jälkeistä savolaisten muuttoliikettä Hämeeseen. Myös alueen muinainen karjalaisväestö on saattanut vaikuttaa murteen savolaistumiseen. Länsi- ja itämurteiden raja kulkee nykyisin Jämsän hallinnollisen alueen halki siten, että Kuorevedellä ja Längelmäellä puheenparsi on selkeän läntistä, kun taas vanhan Jämsän alueella ihmisten puheesta kuulee itäisen vaikutteen, joka tosin on vähitellen katoamassa.[11]

Hämeestä Jämsään suuntautunut eränkäynti jätti jälkensä jämsäläisten kantatilojen nimistöön, joka on suurimmaksi osaksi hämäläisperäistä, kuten Apiala ja Yijälä. Pääosa nimistä on peräisin Pälkäneen ja Sääksmäen seuduilta. Vanhin nimikerrostuma on kuitenkin lappalaista, kuten Mella, joka pohjautuu hiekkatörmää tarkoittavaan mielle-sanaan.[11]

Väestökehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestömäärän kehitys nykyisen Jämsän alueella sijainneissa kunnissa 1880–1999:

1880 1901 1926 1951 1968 1999
Jämsä 9 898 12 889 9 006 10 665 12 755 12 867
Jämsänkoski - - 2 668 4 698 6 407 7 749
Koskenpää - - 2 755 2 554 2 116
Vanhan Jämsän alue 9 898 12 889 14 429 17 917 21 278 20 616
Kuorevesi 2 227 2 704 3 157 4 349 3 461 2 819
Längelmäki 3 671 4 175 4 865 5 092 3 522 1 797
Nykyinen Jämsän alue¹ 15 796 19 768 22 451 27 358 28 261 25 232


[54] ¹Längelmäki on luvuissa mukana myös niiltä osin, jotka liitettiin Oriveden kaupunkiin.
²Liitettiin Jämsänkoskeen 1. tammikuuta 1969.

Jämsän merkittävin väestökeskittymä on jo varhaisista ajoista sijainnut nykyisen keskustan eli Seppolan alueella.[11] 1600-luvulla Jämsän taloluku oli 104 ja asukkaita oli noin 1 100. Uudistaloja rakennettiin yhä kauemmaksi Jämsänjokivarresta.

Vuonna 1880 Jämsän väkiluku oli 9 900. Kunnan hallinnollinen alue vastasi tuolloin nykyistä Jämsän kaupunkia Kuorevettä ja Längelmäkeä lukuun ottamatta. Nykyisen Jämsän alueen väkiluku oli 15 800.¹ Jämsä oli tuolloin Hämeen läänin kolmanneksi runsasväkisin kunta. Ruotsinkielisiä Jämsän väestöstä oli 119 eli 1,2 %.[55] Vuoteen 1926 mennessä Jämsän väkiluku oli lähes puolitoistakertaistunut vuodesta 1880. Siirtoväki ja suuret ikäluokat paisuttivat Jämsän seudun väkimäärää toisen maailmansodan jälkeen.

Jämsän väestömäärän kasvu pysähtyi 1970-luvulla. Jämsän ja Jämsänkosken eli Jokilaakson yhteenlaskettu väkimäärä pysytteli 1900-luvun viimeisellä kolmanneksella hieman yli 20 000:ssa. Nykyisen Jämsän alueen väestökato kiihtyi 1990-luvun laman jälkeen. Jämsänkosken väkiluku - Koskenpäätä lukuun ottamatta - oli laskenut alle 7 000:n ennen vuoden 2009 Jämsä–Jämsänkoski-kuntaliitosta. Koskenpään väkiluku puolestaan oli noin 700.[56] 2010-luvulla Jämsän asukasluvun suhteellisen voimakas väheneminen on jatkunut.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1. tammikuuta 2013 tilanteen mukainen. Kahtia jaetun Längelmäen kunnan väestö on kuitenkin vuosina 1980–2005 laskettu kokonaan osaksi Jämsää.[57]

Jämsän väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
26 371
1985
  
26 010
1990
  
26 005
1995
  
25 945
2000
  
25 023
2005
  
24 327
2010
  
22 691
Lähde: Tilastokeskus.[57]

Vuonna 2012 Jämsän taajama-aste oli 74,8 %, eli kymmenisen prosenttiyksikköä Suomen keskiarvoa matalampi. 65 vuotta täyttäneitä oli noin neljännes väestöstä. Jämsän väkilukua pienentävät sekä negatiivinen muuttotase että kuolleiden enemmyys syntyneisiin nähden. Yli 70 % jämsäläisistä asuu pien- tai rivitaloissa. Väestön koulutustaso on Suomen keskiarvon alapuolella.[58]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppola on Jämsän keskustaajama ja hallinnollinen keskus. Se sijaitsee kuta kuinkin Jämsän keskiosissa hyvien liikenneyhteyksien varrella. Valtatie 9 kulkee Seppolan ohi sekä Mäntäntien ja Vanhan Nelostien risteys sijaitsee Seppolan vieressä. Seppola on rakentunut Jämsänjoen molemmille puolille. Seppolassa on myös runsaasti palveluita sekä linja-autoasema ja rautatieasema. Himos sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Seppolasta itään, Säyrylän kylässä.

Seppolan kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskusta, Lukkoila, Keskinen, Palomäki, Hartusvuori, Särkijärvi, Ahvenlammi, Suonsaari, Ekonen, Kelhä, Kääpälä, Mäntymäki, Pietilä, Tervasmäki, Lopotti, Pääskysmäki, Auvila, Pispala, Jaatilanrinne, Ahopelto, Vitikkala

Seppolan teollisuusalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiskulma ja Kilpakorpi

Jämsänkoski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämsänkoski on Jämsän toiseksi suurin taajama. Jämsänkosken teollinen kehitys alkoi jo 1800-luvulla ja se kehittyi omaksi taajamakseen. Jämsänkoski oli pitkään rakenteellisesti tehdasyhdyskunta. Jämsänkoski sijaitsee Jämsän pohjoispuolella, niin ikään Jämsänjoen varrella. Jämsänjoen kosket ovat antaneet osaltaan mahdollisuuden vesivoiman valjastamiselle teollisuuskäyttöön. Jyväskylän rata kulkee Jämsänkosken kautta, mutta varsinainen asema on Seppolassa. Myös Jämsänkoskella on linja-autoasema.

Jämsänkosken kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskusta, Kinula, Myllymäki, Asemamäki, Arvenmäki, Linnamäki, Lavamäki, Orivuori, Korvenmäki, Virtasalmi, Lehmisuo, Oinaala, Ylä-Oinaala, Koulumäki, Korentola, Soutula, Tiitolanmäki, Rekola, Matara, Papinrinne, Kukkulanmäki, Puistola, Harjunkangas, Rasua

Jämsänkosken teollisuusalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myllymäki ja Jämsänkosken paperitehdas

Kaipola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaipola on Jämsän eteläisin taajama. Kaipola on alun perin ollut pieni maalaiskylä Jämsänjoen suulla. Teollinen kehitys sai alkunsa vuonna 1952 kun sinne perustettiin Kaipolan paperitehdas. Kaipola kehittyi pieneksi yhdyskunnaksi, jolla on vieläkin omat palvelunsa. Kaipola sijaitsee Olkkolanlahden pohjukassa, Vanhan Nelostien itäpuolella. Kaipolan kehityksessä on näkynyt vahvasti Yhtyneet Paperitehtaat. Katunimistö on valikoitunut muiden tehdaspaikkakuntien mukaan, Valkeakoskentie, Simpeleentie ja Jämsänkoskenkatu.

Kaipolan kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskusta, Olkkola, Haapakorpi, Jokisuu

Kaipolan teollisuusalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiirinniemi ja Kaipolan paperitehdas

Halli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halli on pienehkö taajama läntisessä Jämsässä, vanhan Kuoreveden alueella. Halli on keskeinen paikka Suomen Ilmavoimille, siellä sijaitsee kenttä ja harjoitusalue. Hallin lentokoneteollisuus alkoi kun Veljekset Karhumäki Oy perustettiin. Nykyään Hallissa lentokoneteollisuutta harjoittaa Patria. Hallissa on myös lentoasema.

Koskenpää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskenpää on pieni kylätaajama Jämsän pohjoispuolella. Koskenpää sijaitsee Kankarisveden rannalla. Koskenpään teollisuuskehitys alkoi 1800-luvulla huopatossuteollisuuden ja tervanpolton myötä. Kehitys jäi kuitenkin varsin pieneksi Jämsänkoskeen verrattuna. Koskenpäällä on oma kirkko, kauppa ja palvelut.

Länkipohja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länkipohja on pieni taajama Oriveden rajalla. Se on vanha Längelmäen keskus. Kylä sijaitsee Säkkijärven rannalla, Valtatie 9:n varrella. Länkipohja on melko mäkistä aluetta, lähellä sijaitsee Längelmävesi sekä Isojärven kansallispuisto.

Maaseutukyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alhojärvi, Arvaja, Aseme, Edesniemi, Haapajoki, Haavisto, Hahkala, Hassi, Hauvala, Heikkilä, Heräkulma, Himos, Honkala, Jaatila, Juokslahti, Kauhkiala, Kerkkola, Kiukkoila, Kuoreveden Kirkkoniemi, Kähö, Kääpälä, Moiskala, Niemola, Patajoki, Partala, Pietilä, Ruotsula, Saakoski, Saari, Sammallahti, Säyrylä, Tervala, Toivila, Vaheri, Vierelä, Viiala, Yijälä, Vekkula

Elinkeinoelämä ja teollisuushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämsässä matkailu on noussut merkittäväksi elinkeinoksi. Himoksen hiihtokeskus sijaitsee Jämsässä ja on laajentunut laskettelukeskuksesta vireäksi ympärivuotiseksi matkailukeskukseksi. Kesällä Himoksessa järjestetään lukuisia suuria tapahtumia, mm. HimosFestival ja IskelmäHimos. Jämsässä järjestetään myös vuosittain Pohjoismaiden suurin paintball-peli "Suurpeli". Suomen suurin paintball vetää joka elokuu puoleensa yli 600 pelaajaa.

Jämsän halki virtaa Petäjävedeltä alkava suosittu Wanhan Witosen melontareitti[59], jossa on vaihtelevia koski- ja järviosuuksia. Melontareitti on saanut nimiensä Eliel Saarisen maalaamasta vanhasta viiden markan setelistä, vuodelta 1909. Setelin kuva on maalattu Wanhan Witosen melontareitiltä, Rasuan niemestä, Jämsänkoskelta.

Päijänne ja luonto ovat keskeisessä asemassa Jämsän seudun matkailussa. Jämsän lähellä on myös Isojärven kansallispuisto, joka on suosittu retkikohde.

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paperiteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan suurimmat työllistäjät ovat UPM-Kymmene Oyj:n kaksi paperitehdasta, Jokilaakson tehtaat. Kaipolan ja Jämsänkosken välimatka on noin 14 kilometriä. Jämsä on Äänekosken lisäksi toinen hyvin teollistunut kunta Keski-Suomessa.

Jämsänkoski Oy perustettiin vuonna 1887 harjoittamaan metsäteollisuutta. Jämsänkoski Oy koostui sulfiittiselluloosa- ja paperitehtaasta sekä sahalaitoksesta. Vuonna 1920 tehdas liittyi osaksi Yhtyneitä Paperitehtaita, johon siis Jämsänkoski Oy fuusioitiin. Samalla Jämsänkoski oli kehittynyt omaksi yhdyskunnakseen ja se sai kauppalan aseman vuonna 1926. Jämsänkoski toimi myös vähän aikaa Yhtyneiden Paperitehtaiden keskuspaikkana 1940-luvulla kenraali Juuso Waldenin johtoaikana kunnes keskuskonttorin toiminta siirrettiin yhtiön suurimmalle paperitehtaalle, Valkeakosken Tervasaareen. Jämsänkosken tehdas on Kaipolan tehdasta suurempi, jossa on neljä toiminnassa olevaa paperikonetta. Tehtaan vuosittainen kapasiteetti on 880 000 tonnia. Jämsänkosken tehdas valmistaa päällystämätöntä aikakauslehtipaperia sekä tarra- ja pakkauspaperia. Vuonna 2002 Jämsänkoskelle perustettiin biovoimalaitos.

Kaipolan paperitehdas perustettiin Jämsänjoen suulle Yhtyneiden Paperitehtaiden toimesta koska yhtiön piti paikata Myllykosken tehtaan menetys uudella tehtaalla. 1952 Kaipolan kylään perustettu paperitehdas valmistaa nykyisin LWC-, sanomalehti- ja luettelopaperia. Ennen Helsingin Sanomatkin painettiin Kaipolan paperille, nykyisistä lehdistä kotimaista Kaipolan paperia käyttää Maaseudun Tulevaisuus, jonka liitteet taas valmistetaan Anjalan paperitehtaalla Kouvolan Inkeroisissa. Kaipolan paperitehtaalla on kolme toiminnassa olevaa paperikonetta, joiden vuosittainen tuotanto on yli 700 000 tonnia. Kaipolassa sijaitsee myös Suomen suurin siistaamo ja oma höyryvoimalaitos. Kaipolasta kehittyi 1950-luvulla tehtaan ansiosta oma pieni yhdyskuntansa.

Kuoreveden Hallin lentokonetehdas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paperiteollisuuden lisäksi Jämsässä on myös lentokoneteollisuutta, jota harjoittaa Patria Kuoreveden Hallissa, jossa on myös Ilmavoimien Teknillinen Koulu. Jämsä on ainoa kunta Suomessa, jossa on vielä lentokoneteollisuutta.

Jämsäläinen huopatossuteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huovutustaito alkoi tulla Venäjältä Suomeen 1800-luvun lopulla, ja taito omaksuttiin myös Jämsässä. Jämsän seudulle syntyi huomattava huopateollisuuden keskittymä, ja Partalan kylässä oli parhaimmillaan jopa kymmenen pientä huopatehdasta. Huopatossutehtailu omaksuttiin myös Koskenpäällä varhaisessa vaiheessa. Vuonna 1921 perustettu Alex Lahtisen karstaamo ja huopatossuliike on nykyään Suomen vanhin huopatossutehdas. 1990-luvulla huopa nousi muotimateriaaliksi, josta valmistetaan esimerkiksi koriste-esineitä, vaatteita ja asusteita, hattuja sekä koruja. Petäjävedelle perustettu käsi- ja taideteollisuusoppilaitos tarjoaa myös huopa-alan koulutusta.

Kulttuuri ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennuskulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämsän rakennuskulttuurissa on omaleimaisia piirteitä. Monet Jämsän maatilat vaurastuivat 1800-luvulla suurtaloiksi, ja ne kilpailivat vauraudessa keskenään. Talon päärakennus pyrittiin rakentamaan tai ehostamaan ajan tyylivirtauksen mukaiseksi. Niinpä monet suurtaloista edustavat nykyäänkin niin sanottuja kertaustyylejä. Uusklassismia edustavat Ruotsula ja Kuikka, ja muutamissa Juokslahden, Patajoen ja Koskenpään taloissa on saman tyylin aineksia. Uusgotiikka näkyy Kaipolan ja Karhalan taloissa. Uusrenessanssi on edustettuna vain nikkarityylisessä Vitikkalan talossa. Uusbarokki taas on lyönyt leimansa Saaren kartanoon. Barokista on peräisin mansardikattojen tekeminen. Sellainen tehtiin jälkikäteen myös useisiin taloihin, jotka muuten edustivat toista tyyliä. Tällaisia ovat esimerkiksi Heinäkengän ja Palmrothin talot. Kaikkien mansardikattojen tekijänä on luultavasti ollut yksi ja sama rakennusmestari, jonka nimeä ei tiedetä. On jämsäläinen erikoisuus, että mansardikattoja näkyy muuntyylisiin taloihin yhdistettynä.[60]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämsän keskustassa on neljä koulua, Vitikkalan ala-aste, Jokivarren ala-aste, Paunun koulu (yläaste) ja Jämsän lukio. Lisäksi Jämsässä ammatillista koulutusta tarjoaa Jämsän ammattiopisto, jolla on oppilaitokset Auvilan kampuksella (entinen maatalous- ja puutarhaoppilaitos sekä terveydenhuolto-oppilaitos) ja Myllymäen kampuksella (entinen metsäkonekoulu, kauppaoppilaitos ja ammattioppilaitoksen tekniikan ja liikenteen ala).

Jämsässä sijaitsee Jämsän kristillinen kansanopisto.[61]

Ystävyyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämsän kaupungilla on kolme pohjoismaista ystävyyskuntaa:

Sijainti ja liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Partalanmäki Valtatiellä 9.

Jämsä sijaitsee Päijänteen länsirannalla. Paikkakunnalla risteävät Valtatiet 9 ja 24, ja Tampereen ja Jyväskylän välinen rautatieyhteys kulkee Jämsän kautta. Keskustaajama Seppola on Kankarisvedestä Päijänteeseen laskevan Jämsänjoen varrella.

Rautatie- ja linja-autoasema sijaitsevat keskustaajamassa noin 1,4 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Lisäksi pikavuoropysäkkejä on lähempänä rautatieasemaa. Jämsän Vaherin kylässä pysähtyy kesäisin Lahden ja Jyväskylän välisiä laivavuoroja.

Etäisyydet suurimpiin kaupunkeihin:

Lähikunnat:

Etäisyydet Manner-Suomen ääripäihin:

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jämsän kaupunginvaltuustossa on 43 jäsentä. Useiden paperiteollisuuskaupunkien tapaan vasemmistopuolueiden kannatus on ollut myös Jämsässä voimissaan. Vasemmistoliiton ja SDP:n kannatus kuitenkin laski vuoden 2012 kunnallisvaaleissa SDP:n säilyttäessä suurimman ryhmän aseman 12 valtuustopaikalla Keskustan ollessa toinen kahdeksalla paikalla. Valtuustopaikkojaan lisäsivät vahvasti Perussuomalaiset seitsemään ja sitoutumattomien yhteislista Uusi Jämsä neljään paikkaan.

Eduskuntavaalit 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla eduskuntapuolueiden kannatusprosentit Jämsän kunnan alueella.

Jämsäläinen Tuula Peltonen (SDP) valittiin kansanedustajaksi Keski-Suomen vaalipiiristä vuoden 2011 vaaleissa 3481 äänellä, 2,3 prosentin kannatuksella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Brander, Janica: Ilkka Salminen Jämsän johtoon 24.6.2010. Radio 957. Viitattu 24.6.2010.
  6. Kuntavaalit 2012 tulospalvelu 6.11.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 16.3.2013.
  7. a b Tiede.fi
  8. Suomalainen paikannimikirja, artikkeli "Jämsä"
  9. http://www.kotus.fi/?s=3766
  10. Jämsän historiaa aikajanalla, s. 6 ja 7
  11. a b c d https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/11746/llahdesmaki.pdf?sequence=1
  12. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=17836&lan=fi
  13. Museo24.fi
  14. Jämsän historiaa aikajanalla, s. 8
  15. Kun toimeen tartuttiin, s. 29
  16. a b Jämsän historiaa aikajanalla, s. 9
  17. http://www.jamsa.fi/fi/jamsan-historiaa
  18. a b Jämsän historiaa aikajanalla, s. 10
  19. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa – Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, osa 3, s. 46. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1970.
  20. Museo24.fi
  21. Museo24.fi
  22. Jämsän historiaa aikajanalla, s. 12
  23. Kun toimeen tartuttiin, s. 121
  24. http://www.kotus.fi/index.phtml?s=742
  25. Museo24.fi
  26. Jämsän historiaa aikajanalla, s. 13–15
  27. http://www.museo24.fi/?action=ITimeline::viewTimelineArticle%28%271750%27%29
  28. Museo24.fi
  29. Museo24.fi
  30. Museo24.fi]
  31. a b Jämsän historiaa aikajanalla, s. 19
  32. Museo24.fi]
  33. http://www.museo24.fi/?action=ITimeline::viewTimelineArticle%28%2718981%27%29
  34. Museo24.fi
  35. Museo24.fi
  36. Doria.fi, Tilastollinen vuosikirja 1944–1945
  37. Doria.fi Tilastollinen vuosikirja 1940
  38. Museo24.fi
  39. Museo24.fi
  40. Museo24.fi
  41. http://keski-suomi-portaali.fi/kunnat/jamsa.php?id=nahtavyydet&open=4
  42. Museo24.fi
  43. Museo24.fi
  44. Museo24.fi
  45. Museo24.fi
  46. Museo24.fi
  47. Museo24.fi
  48. Jamsa.fi
  49. Kun toimeen tartuttiin, s. 147
  50. Jämsän historiaa aikajanalla, s. 13
  51. Jämsän historiaa aikajanalla, s. 56
  52. Museo24.fi
  53. Jamsa.fi
  54. Doria.fi Doria.fi Henkikirjoitettu väestö 1.1.1901 Doria.fi Henkikirjoitettu väestö 1.1.1926 Doria.fi Henkikirjoitettu väestö 1.1.1950 Doria.fi Henkikirjoitettu väestö 1.1.1968 Doria.fi Väestö 31.12.1999
  55. [www.doria.fi/bitstream/handle/10024/67182/stv_1889-1890.pdf?sequence=1 Doria.fi]
  56. http://www.jamsa.fi/koskenpaankyla/palvelut.html
  57. a b Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  58. Stat.fi Avainluvut Jämsä
  59. Wanhan Witosen melontareitti
  60. Arja Paakkanen (toim.): Vorotista ryöneihin. Jämsänseudun luonnon lumoa, s. 42–43. Jämsän ja Jämsänkosken kaupungit, 2000. ISBN 95196413-4-3.
  61. Jämsän Kr. Kansanopisto - Yhteystiedot

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jämsä.