Hauho

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hauho
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Hämeenlinna
Hauho.vaakuna.svg Hauho.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°10′20″N, 024°33′45″EKoordinaatit: 61°10′20″N, 024°33′45″E
Lääni Etelä-Suomen lääni
Maakunta Kanta-Hämeen maakunta
Seutukunta Hämeenlinnan seutukunta
Perustettu 1868
Liitetty 2009
– liitoskunnat Hämeenlinna
Kalvola
Lammi
Renko
Tuulos
Hauho
– syntynyt kunta Hämeenlinna
Pinta-ala 443,37 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 354,53 km²
– sisävesi 88,84 km²
Väkiluku 3 934  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 11,1 as/km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 16,3 %
– 15–64-v. 59,8 %
– yli 64-v. 23,9 %

Hauho on entinen Suomen kunta ja vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen jälkeen osa Hämeenlinnaa. Ennen lakkauttamistaan kunta sijaitsi hallinnollisesti Kanta-Hämeen maakunnassa ja Etelä-Suomen läänissä. Hauhon naapurikunnat olivat Hattula, Hämeenlinna, Lammi, Luopioinen, Pälkäne ja Tuulos.

Kunnassa ennen sen lakkauttamista 3 934 asukasta,[2] ja kunnan pinta-ala oli 443,37 km2, josta 88,84 km² oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 11,1 asukasta/km2.

Hauhon poikki kulkevat Tampereen ja Lahden välinen valtatie 12 sekä valtatie 10:n Hämeenlinnasta itään oleva osuus. Lisäksi Hauhon länsiosassa kulkee Hämeenlinnan ja Pälkäneen välinen kantatie 57, joka oli 1960-luvulle saakka osa valtatie 3:a. Hauholta on Hämeenlinnan keskustaan 34 km, Tampereelle 62 km, Lahteen 66 km ja Helsinkiin 132 km. Valta- ja kantateiden lisäksi Hauholta lähtevät seututiet Valkeakoskelle ja Luopioisiin.

Hauholla on Suomen väestöllinen keskipiste, Weberin piste, kohdassa 24,67 E, 61,17 P, Hovikartanon pellolla.[4]

Vaakuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hauhon vaakunan suunnitteli Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1951.[5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hauholla on ollut asutusta jo kivikaudella, mistä todistavat asuinpaikkalöydöt Eteläisissä ja Perkiössä. Alueen nykyinen asutus periytyy rautakaudelta 500-luvun tienoilta. Rautakautisia kalmistoja on muun muassa Ilmoilassa ja Alvettulassa. Hauhon alueella on myös vanhoja uhrikiviä ja Hyypiövuoren muinaislinna. Jo 1400-luvulla mainitaan useimpien Hauhon nykyisten kylien nimet.

Hauho oli aikanaan tunnettu kunnassa harjoitetusta hevoskärryjen ja -rattaiden valmistuksesta.

Hauholle asutettiin viime sotien jälkeen Kivennavan siirtoväkeä. Kuntaliitos Hämeenlinnaan tapahtui vuoden 2009 alusta.

Paavin panna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat historialliset merkinnät Hauhosta ovat vuodelta 1329, jolloin kuningas Maunu Eerikinpoika määräsi kultakin suvulta maksettavan neljän turkisnahan kirkollisveron takavarikkoon, minkä johdosta paavi julisti hauholaiset pannaan maksamattoman veron tähden. Riita koski silloin Suomen piispalle Pentille maksettavaa palkkaa. Tästä tapauksesta muistuttavat Hauhon vaakunan neljä oravaa.

Pannan vuoksi alttarit ja kaikki pyhät kuvat peitettiin suru­vaipoin. Messu luettiin hiljaisuudessa tai ei ollenkaan, sillä pappi saattoi lukea vain kirkon ovelta muutamia sanoja syntejään katuville kansalaisille. Lapsia ei kastettu ja ruumiita ei siunattu pyhään maahan. Poikkeuksen tekivät papit ja kerjäläiset sekä kahta vuotta nuoremmat lapset. Avio­puolisot vihittiin liittoon hautausmaalla. Asukkaita oli kielletty ajamasta partaansa ja leikkaamasta tukkaansa. Toisiaan ei myöskään saanut tervehtiä.[6] Hauholaiset taipuivat lopulta ja piispa sai taas veronsa, sillä elämä oli kirkollisessa mielessä pannan aikana kurjaa.

Hauhon seurakunta kuuluu Tampereen hiippakuntaan ja siitä on erotettu Luopioinen ja Tuulos; edellinen vuonna 1880 ja jälkimmäinen vuonna 1882. [7]

Luonnonmaantiedettä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvettulanjoki Hauholla.

Hauhon maisemissa vuorottelevat rikkonaiset vesistöalueet ja niiden väliset loivapiirteiset viljelyalueet. Huomattavimmat järvet ovat Iso Roinevesi (suurin syvyys 73 metriä), Pyhäjärvi, Hauhonselkä ja Ilmoilanselkä, jotka kuuluvat Hauhon reittiin. Maasto vesireitin ympärillä koostuu moreeniselänteistä ja harjujaksosta. Muutamat mäet kohoavat yli 150 metriin merenpinnasta. Järvien rannoilla ja laaksoissa on savea ja hiesua, kunnan eteläosassa myös turvemaita.

Hauhon Kokkilassa sijaitsee Särkemäjärvi, josta vedet virtaavat harjumaastossa maan sisässä Kirriseen. Paikka, jossa vesi purkautuu on sulana koko talven. Akkijärveen laskevat myös seitsemän muun pienemmän järven ja lammen joet. Tarina kertoo, että tyynellä säällä kun pistää korvansa harjulla maata vasten voi kuulla veden solinan.[8]

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hahkialan kartano

Hauhon asutus on ryhmittynyt vesistöjä ympäröiville savi- ja hiesumaille. Kunnan väestökeskittymät ovat kirkonkylä, Eteläinen ja Alvettula. Hauholla on useita kartanoita, joita ovat esimerkiksi Hahkiala, Hovinkartano ja Kyttälä. Hahkialan kartanon on vuodesta 1651 lähtien omistanut Ranskasta kotoisin oleva Charpentier'n suku. Hovinkartano on kuulunut aikoinaan mm. Gripenbergin ja Furuhjelmin suvuille. Piispa Martti Skytten kerrotaan olleen kotoisin Kyttälän kartanosta.

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hauho on perinteisesti ollut maa- ja metsätalouspitäjä, ja näillä elinkeinoilla onkin edelleen suuri merkitys (23 % työpaikoista). Palvelujen osuus on 57 % ja jalostustoiminnan 17 % työpaikoista. Nykyisin on myös matkailupitäjä ja vapaa-ajan asuntoja on paljon järvien runsauden ansiosta.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskoulun ala-asteet sijaitsevat Alvettulassa ja Eteläisessä; lisäksi Hauholla on peruskoulun yläaste. Vuonna 2007 kirkonkylän ja Hankalan ala-asteet lopettivat toimintansa ja niiden opetus siirtyi Hauhon kirkonkylän koulukeskukseen, jossa on luokat 1–9.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1918 sodan hautapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alvettula: punaisten hauta
  • Hauhontaan Haaviston haka: lähes 30 teloitetun hauta
  • Eteläisten kylän Järvenpään haka: kahden teloitetun hauta
  • Eteläisten kylän Lehtosen palsta: saksalaisten ampuman viiden työläisen hauta
  • Lehdesmäen Kantoniitty: kuuden hauholaisen työläisen hauta
  • Mustilan kangas: noin 40 teloitetun työläisnaisen hauta, suurin osa oli valkeakoskelaisia
  • Lehdesmäen Hiedankorpi: ammutun punakaartilaisen hauta
  • Hauhon kirkonkylän Vihniönmäki: valkoisten teloittamien 75 miehen ja naisen hauta
  • Metsäkulman Toramäki: viiden teloitetun hauta
  • Metsänkulman Salosen haka: valkoisten ampuman Karl Sharmanin hauta[9]

Tunnettuja hauholaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hakkala
  • Hankala
  • Hauhontausta
  • Heinäkangas
  • Hyvikkälä
  • Hyömäki
  • Ilmoila
  • Joki (Jokioinen)
  • Juntula
  • Kalaila
  • Keso
  • Kirkonkylä
  • Kokkala
  • Kokkila
  • Kukkola
  • Kyttälä
  • Lautsia
  • Lehdesmäki
  • Lehtelä
  • Matkantaka
  • Miehoila
  • Mustila
  • Okerla
  • Pappila
  • Porras
  • Porsoo
  • Rukkoila
  • Saha
  • Sappee
  • Sotjala
  • Torvoila
  • Tuittula
  • Tuulimylly
  • Uusikylä
  • Vihavuosi
  • Villantila
  • Vitsiälä
  • Vuolijoki

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 1.1.2009.
  4. http://www.hs.fi/kotimaa/Suomen+v%C3%A4est%C3%B6llinen+keskipiste+on+Hauholla/a1305587973792
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 157. Otava 1979, Helsinki.
  6. Hauhon muistojulkaisu, kertomus Hauhon seurakunnan vaiheista, W. Palmroth, Hämeenlinna 1929, Arvi Karisto Oy Kirjapaino.
  7. Otavan iso tietosanakirja, osa 3. Helsinki: Otava, 1962.
  8. Y Koskimies: Hauhon, Luopioisten ja Tuuloksen Historia I (s. 15)
  9. Kuoleman Kentiltä. Muistojulkaisu vuoden 1918 ajoilta. Hämeenlinna: Hämeen Eteläinen Sos. Dem. Piiritoimikunta, 1924.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]