Pälkäne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pälkäne
Pälkäne.vaakuna.svg Pälkäne.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.palkane.fi
Sijainti 61°20′20″N, 024°16′05″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Tampereen seutukunta
Perustettu 1866
Kuntaliitokset Luopioinen (2007)
Kokonaispinta-ala 738,15 km²
163:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 560,48 km²
– sisävesi 177,67 km²
Väkiluku 6 773
147:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 12,08 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 16,5 %
– 15–64-v. 59,0 %
– yli 64-v. 24,6 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,0 %
ruotsinkielisiä 0,4 %
– muut 1,6 %
Kunnallisvero 20,00 %
147:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Esko Arasalo
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2009–2012[5]
 • Kok.
 • Kesk.
 • SDP
 • Meidän Pälkäne
 • Vas.
 • Vihr.

9
7
6
2
2
1
Kostianvirta virtaa Pälkäneen läpi

Pälkäne on Suomen kunta, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa, Tampereen seutukunnassa.

Pälkäneen naapurikuntia ovat Hattula, Hämeenlinna, Kangasala, Padasjoki ja Valkeakoski.

Kunnassa asuu 6 773 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 738,15 km2, josta 177,67 km2 on vesistöjä.[1]

Väestötiheys on 12,08 asukasta/km2. Kirkonkylästä Onkkaalasta on matkaa Valkeakoskelle 23 kilometriä, Hämeenlinnaan 44 kilometriä, Tampereelle 35 kilometriä, Lahteen 91 kilometriä ja Helsinkiin 145 kilometriä. Onkkaalan ohella Pälkäneen suurimpia asutuskeskittymiä ovat Iltasmäki ja Laitikkala sekä Luopioisten kirkonkylä, Aitoo, Puutikkala, Rautajärvi ja Kyynärö.lähde?

Pälkäneen kautta kulkee Tampereen ja Lahden välinen valtatie 12. Myös valtatie 3:n Hämeenlinnan ja Tampereen välinen osuus kulki 1960-luvulle asti Pälkäneen kautta; valtatiet yhtyivät Laitikkalassa. Tuolloin vielä sorapintainen tie rakennettiin uudelleen 1960- ja 1970-lukujen taitteessa ja nykyisin se on kantatie 57. Valtatie 3:n vanha linjaus noudattaa historiallisen, Hämeestä Pohjanmaalle kulkeneen maantien reittiä. Pälkäneeltä lähtevät seututiet Sahalahdelle ja Kuhmalahdelle (molemmat kuuluvat nykyisin Kangasalaan), Valkeakoskelle, Hauholle (nykyisin osa Hämeenlinnaa) ja Padasjoelle.lähde?

Pälkäneellä on 1400- ja 1500-lukujen vaihteen tienoilla rakennettu kivikirkko, joka hylättiin uuden kirkon valmistuttua. Nykyisin käytössä oleva tiilikirkko, jonka suunnitteli arkkitehti Carl Ludvig Engel, valmistui kesällä 1839. Sappeen kylässä on hiihtokeskus. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Hämeen tutkimusasema toimi Myttäälän entisessä sotilasvirkatalossa vuosina 19272005. Muita huomattavia maatiloja ovat Ruotsilan, Ruokolan ja Kuiseman kartanot.lähde?

Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pälkäneen maisemakuvaa hallitsevat useat järvet, joista suurimmat ovat Mallasvesi Onkkaalan länsipuolella ja Pälkänevesi sen itäpuolella, sekä osittain Kangasalan puolella oleva Roine ja Hauhon (Hämeenlinnan) puolella oleva Ilmoilanselkä. Luopioisten järvistä huomattavin on Kukkia.lähde?

Pälkäneen kautta kulkee Salpausselältä Pohjanmaalle ulottuva harjujakso, jonka selväpiirteisin ja korkein osa kunnan alueella on Onkkaalan luoteispuolella oleva Syrjänharju. Syrjänharjun korkeimmalla kohdalla (67 m Mallasveden yläpuolella) on vesitorni. Iltasmäessä harju on vielä selvästi näkyvissä, mutta kunnan etelärajaa kohti harjujakso muuttuu vähitellen melko huomaamattomaksi.lähde?

Onkkaalan länsipuolella Mallasveden rannassa on Suomen suurin yhtenäinen tervaleppämetsikkö.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmin luultavasti Sääksmäkeen kuulunut Pälkäne mainittiin itsenäisenä seurakuntana vuonna 1405 ja ainakin jo vuonna 1445 sillä oli oma kirkkoherra. Sahalahden seurakunta erotettiin Pälkäneestä vuonna 1581. [6]

Kostianvirta syntyi luonnonmullistuksessa vuonna 1604, kun Pälkänevesi puhkaisi itselleen uuden lasku-uoman Mallasveteen harjujakson matalimmasta kohdasta. Aikaisemmin Pälkänevesi oli laskenut Längelmäveteen ja sen vanhan lasku-uoman Sarsanvirran kautta Roineeseen. Luonnonmullistuksen seurauksena Sarsanvirta kuivui ja Längelmävesi alkoi laskea samassa yhteydessä syntyneen Iharinkosken kautta Pälkäneveteen.lähde?

Pälkäneellä käytiin vuonna 1713 Kostianvirran taistelu. Se oli osa suurta Pohjan sotaa.lähde?

Pälkäneelle asutettiin toisen maailmansodan jälkeen Kivennavan siirtoväkeä.[7]

Pälkäneeseen aikaisemmin kuulunut Roineen länsipuolella sijaitseva, muusta kunnasta erillään ollut Painon kylä siirrettiin Valkeakoskeen vuonna 1975. Pälkäne ja Luopioinen yhdistyivät kuntaliitoksessa 1. tammikuuta 2007. Uuden kunnan nimeksi tuli Pälkäne ja vaakunaksi Luopioisten vaakuna. Kuntaliitokseen saakka käytössä olleen vaakunan oli suunnitellut Gustaf von Numers ja se oli vahvistettu vuonna 1956.[8] Kuntien yhdistyessä Pälkäneen 27-jäseninen ja Luopioisten 21-jäseninen kunnanvaltuusto yhdistyivät. Kunnanvaltuusto toimi 48-jäsenisenä vaalikauden 2005–2008 loppuun, minkä jälkeen aloitti uusi 27-jäseninen valtuustolähde?.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Pälkäneen väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
6 551
1985
  
6 497
1990
  
6 573
1995
  
6 708
2000
  
6 682
2005
  
6 861
2010
  
6 950
Lähde: Tilastokeskus.[9]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pälkäneen vaakuna ennen vuotta 2007. Pälkäneen nykyinen vaakuna on entinen Luopioisten vaakuna.

Seuraavassa Pälkäneen kylät on jaoteltu kahteen ryhmään vuonna 2007 tehtyä kuntaliitosta edeltäneen kuntajaon mukaan.

Pälkäne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epaala, Harhala, Huhtioinen, Huntila, Kaitamo, Kankahainen, Kantokylä, Kinnala, Kirpu, Kollola, Kotila, Kuisema, Kukkola, Kuuliala, Kärväntälä, Laitikkala, Lovensalo, Luikala, Myttäälä, Mälkilä, Mällinoja, Oksala, Onkkaala, Pappila, Pitkäjärvi, Pohjalahti, Ruokola, Ruotsila, Salmentaka, Sappee, Seitsye, Tauriala, Tausti, Tommola, Töyräniemi, Vuolijoki ja Äimälä.

Asutusalueita, jotka eivät ole rekisterikyliä: Iltasmäki, Ohveno ja Vimmu.

Luopioinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haltia, Luopioinen, Kuohijoki, Kyynärö, Padankoski, Puutikkala, Rautajärvi, Ämmätsä, Evinsalo, Kajantila, Kantola, Karviala, Kaukkala, Kouvala, Lemmettylä, Miemola, Mustilahti, Okerla, Sairiala, Säynäjärvi ja Vahdermetsä.

Asutusalueita, jotka eivät ole rekisterikyliä: Aitoo ja Vihavuosi.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pälkäneen kirkonkylään pääsee seuraavia teitä pitkin:

12 Tampereelta, Lahdesta
57 Hämeenlinnasta
307 Valkeakoskelta
322 Luopioisista

Tunnettuja pälkäneläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomenmaa 6 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1976, Porvoo (ss. 337–341)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 30.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 14.9.2009.
  6. Otavan iso tietosanakirja, osa 7. Helsinki: Otava, 1964.
  7. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 127
  8. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 169
  9. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  10. http://www.eliteprospects.com/player.php?player=7451

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]