Vammala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vammala
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Sastamala
Vammala.vaakuna.svg Vammala.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°20′25″N, 022°54′35″EKoordinaatit: 61°20′25″N, 022°54′35″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Lounais-Pirkanmaan seutukunta
Perustettu 1907
– kaupungiksi 1965
Kuntaliitokset Karkku (1973)
Tyrvää (1973)
Suodenniemi (2007)
Liitetty 2009
– liitoskunnat Mouhijärvi
Äetsä
Vammala
– syntynyt kunta Sastamala
Pinta-ala 876 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 803,87 km²
– sisävesi 72,13 km²
Väkiluku 16 635  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 20,69 as/km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 16,8 %
– 15–64-v. 61,6 %
– yli 64-v. 21,6 %

Vammala on Pirkanmaan maakunnassa sijaitseva entinen Suomen kaupunki, joka on nykyään Sastamalan kaupungin keskustaajama. Vammala oli itsenäinen kunta vuoden 2009 alkuun saakka, jolloin siitä muodostettiin yhdessä Mouhijärven ja Äetsän kanssa Sastamalan kaupunki. Vuoteen 1993 saakka Vammala kuului Satakunnan maakuntaan.

Vammala tunnetaan nykyään Vanhan kirjallisuuden päivistä sekä Akseli Gallen-Kallelan ja Mauri Kunnaksen syntymä- tai kotikuntana.

Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vammalan halki virtaa Kokemäenjoen vesireitti. Siihen kuuluvat Liekovesi, Rautavesi ja osittain Nokian puolella oleva Kulovesi. Kaupungin keskusta sijaitsee Vammaskosken partaalla, Rauta- ja Liekoveden väliin etelästä työntyvällä niemekkeellä. Huomattavimmat vesistöön laskevat joet ja purot ovat pohjoispuolelta Kotajärvestä alkava Vaunujoki, Pääjärvestä alkava Rautajoki ja Riippilänjärvestä laskeva Koskenoja sekä eteläpuolelta Ylistenjärvestä lähtevä Pesurinoja, Ekojärvestä laskeva Ekojoki ja Masojärvestä laskeva Kärppälänjoki. Huomattavimpia järviä ovat vesistön pohjoispuolella Pääjärvi ja Riippilänjärvi sekä eteläpuolella Ylistenjärvi, Ekojärvi ja Ylinen Piimäsjärvi. Lisäksi on kymmeniä pienempiä järviä ja lampia. Ekojärvi, jonka pintaa on laskettu 1800-luvun lopulla, on Etelä-Suomen arvokkaimpia lintujärviä ja sen rannalla on lintutorni. Toinen lintutorni sijaitsee Keskistenjärvellä kymmenkunta kilometriä Vammalan keskustasta etelään.

Vammalan eteläosa kuuluu Sammaljoen vesialueeseen. Sammaljoki alkaa kaupungin kaakkoisosassa sijaitsevilta soilta, osittain Vesilahden puolella, ja siihen laskee alueen suurin järvi Houhajärvi. Joki virtaa Sammaljoen ja Illon halki ja laskee Huittisissa Sammunjokena Kokemäenjokeen. Vammalan kaakkoiskulmassa sijaitseva Latvajärvi laskee Punkalaitumenjokeen.

Vammalan itäisimmät järvet Kivijärvi ja Saarijärvi laskevat Vesilahden puolelle Suonojärveen ja sieltä Nokian Sarkolan kautta Kuloveteen.

Vammalan pohjoisosassa sijaitsevan Suodenniemen alueen vesistö laskee Kiikoisten puolelle Kiikoisjärveen ja edelleen Kokemäen Sääksjärveen, Puurijärveen ja lopuksi Kokemäenjokeen.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautaveden kulttuurimaisema Vammalan sydämessä kuuluu Ympäristöministeriön nimeämiin Suomen kansallismaisemiin. Tähän maisemaan oleellisena osana kuuluu keskiaikainen Tyrvään Pyhän Olavin kirkko Sastamalan Tyrväällä.

Rautaveden etelärannalla, noin kolme kilometriä keskustasta, sijaitsee Vehmaanniemen luonnonsuojelualue, jonka omistaa Maailman luonnon säätiön Suomen osasto. Luonnonsuojelualueiksi rauhoitettuja kohteita ovat myös Karhunsaari Kulovedellä Ellivuoren ja Kutalan välillä sekä Pirunvuori Rautaveden itäpuolella.

Kokemäenjoen vesistön eteläpuolella sijaitsee luoteesta kaakkoon suuntautuva harjujakso, joka alkaa Tyrväänkylän alueelta ja jatkuu Roismalan kautta Houhajärven pohjoispuolitse Sammaljoelle, Rautaniemeen ja edelleen Urjalaan. Harjun maasto on kuitenkin kärsinyt laajasta soran ja hiekan otosta; tosin käytöstä poistettuja hiekkakuoppia on nykyisin metsitetty. Harjun reunamilla, Sammaljoelle ja Halkivahaan kulkevan maantie 2521:n varrella, on melko laajoja soita.

Vammalasta Vesilahteen vievän seututie 301:n varrella, noin 10 kilometrin päässä valtatie 12:lta, on sijainnut neljän kunnan (Tyrvää, Karkku, Tottijärvi ja Vesilahti) yhteinen rajapyykki. Lähellä tätä on sijainnut ns. Velhonkanto, johon liittyy useita kansantarinoita. Seppo Suvannon mukaan itse rajapyykki ei ole Velho eikä Velhonkanto, vaan Alho [4]. Nimi on luettu vuoden 1479 rajapyykkien luettelosta (kopiosta) väärin. [5]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vammalan tärkeimmät liikenneväylät ovat Tampereen ja Porin välinen rautatie ja valtatie 11, Tampereen ja Rauman välinen valtatie 12 (alun perin Tampereen ja Turun välinen valtatie 9, myöhemmin kantatie 41) sekä seututiet Punkalaitumelle, Äetsään, Laviaan, Hämeenkyröön ja Vesilahteen.

Kokemäenjoen vesistö jakaa kaupungin kahteen puoliskoon. Vammalan sisäisen liikenteen kannalta tärkeimmät yhteydet vesistön yli ovat Vammaskosken silta ja Stormista Karkunkylän ja Kiuralan kautta Karkkuun kulkeva, Rauta- ja Kuloveden väliset vuolteet ylittävä maantie.

Julkiset liikennevälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matka-aika Vammalan ja Tampereen välillä kestää junalla nopeimmillaan 42 minuuttia ja linja-autolla noin tunnin.

Yhteydet junalla Vammalasta Tampere-Pori -radan ulkopuolelle edellyttävät junanvaihtoa Tampereella. Linja-autojen pikavuoroilla Vammalasta pääsee ilman autonvaihtoa Tampereen ja Turun ohella Raumalle, Ikaalisiin ja Seinäjoelle. Helsingin ja Porin yhteyksiin sisältyy autonvaihto Huittisissa.

Junamatka Vammalan ja Helsingin välillä kestää nopeimmillaan 2 tuntia ja 18 minuuttia sekä reitti linja-autolla Huittisten kautta 2 tuntia ja 45 minuuttia. Yhteys linja-autolla Vammalan ja Turun välillä kestää nopeimmillaan tunnin ja 40 minuuttia sekä junayhteys Tampereen kautta noin tunnin kauemmin.

Vammalaa lähimmät lentoasemat sijaitsevat noin 50 kilometrin päässä Pirkkalassa, noin 65 kilometrin etäisyydellä Porissa ja noin 110 kilometrin päässä Turussa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vammalan seudun alueella on ollut asutusta jo noin 7 000 vuoden ajan. Pysyvää asutusta alueella ei esihistorian aikana kuitenkaan ollut, vaan asukkaat olivat pääasiassa metsästäjiä ja kalastajia. Pysyvä alueen asuttaminen alkoi 200300-luvulla. Tunnetuimpia rautakautisia asuinpaikkoja ovat Kaukola, Tyrväänkylä ja Palviala.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

Sastamalan Pyhän Marian kirkon rakentaminen aloitettiin 1496, mutta paikalla on ollut puukirkko jo 1200-luvulta lähtien. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko valmistui 1506. Vuonna 1855 valmistui Tyrväälle toinen, tiilistä rakennettu kirkko, ja 1869 käynnistyi Tyrvään kunnan toiminta. Lähellä sijaitsevan Karkun kunnan – joka nykyään kuuluu Vammalan kaupunkiin – toiminta alkoi noin 1868. Vuonna 1895 avattiin liikenteelle Tampere–Pori-rata ja samalla valmistui Tyrvään rautatieasema; vuoden 1955 alussa aseman seutu liitettiin Vammalaan ja aseman nimi muuttui Vammalan rautatieasemaksi. Asemarakennus on säilynyt lähes alkuperäisessä muodossaan ja Museovirasto on luokitellut aseman lähiympäristöineen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

24. huhtikuuta 1907 Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan, Nikolai II:n päätöksellä perustettiin Vammala-niminen kauppala. Ensin kauppala oli epäitsenäinen kauppala, joka kuului Tyrvääseen, mutta vuoden 1915 alussa kauppala erosi Tyrväästä muuttuen itsenäiseksi kauppalaksi. Kauppalan pinta-ala oli aluksi vain 0,5 neliökilometriä. Helsinkiläinen asemakaava-arkkitehti V. O. Lille laati jo vuonna 1908 asemakaavan, jonka Suomen senaatti vahvisti seuraavana vuonna. Alueella toimi kaksi kansakoulua, Tyrvään Säästöpankki (perustettu 1876), puhelinyhtiö Tyrvään Telefooni Oy (perustettu 1893), Suomen vanhin paikallislehti Tyrvään Sanomat (perustettu 1894) sekä olutpanimo Tyrvis Bryggeri (18801905), Vammalan Konepaja Oy (nykyisin Lojer Oy; perustettu 1919), Vammalan Kirjapaino Oy (perustettu 1924) ja lisäksi muutamia osuuskunnallisia yrityksiä. Vuonna 1915 rakennettiin kivinen Vammaskosken silta yhdistämään joen rannat toisiinsa. Silta peruskorjattiin ja levennettiin 2005-2006.

Melkein koko Vammalan kauppala poltettiin sisällissodan loppuvaiheissa 1918, kun pääosin Turun seudulta saapuneet punakaartilaiset perääntyivät. Vammalan palo oli Suomen suurin yksittäistä paikkakuntaa kohdannut tuho koko sodan aikana, mutta kauppala saatiin kuitenkin ripeästi rakennetuksi uudelleen 1920-luvun alkupuolella. Talvi- ja jatkosodan aikana Vammalaan juuri sotaa ennen perustetun asevarikon on laskettu valmistaneen suunnilleen puolet viime sotien aikana ammutuista tykinammuksista. Karkussa toimi myös Lottaopisto. Asevarikko (VammAseV, vuoden 1992 loppuun Asevarikko 3), joka oli toimintavuosinaan yksi kaupungin merkittävistä työnantajista, lakkautettiin vuonna 2003. Asevarikon alueella toimi vuonna 1943 perustettu Puolustuslaitoksen Vammaskosken tehdas, jonka tuotteista tunnetuimpia olivat Vammas-kaivinkoneet ja -tiehöylät.

Vammalalle vahvistettiin Gustaf von Numersin piirtämä vaakuna 1950,[6] ja kauppala alkoi laajentua pian sodan jälkeen. Vuonna 1955 Vammalan kauppalaan liitettiin laajoja alueita, mm. Nuupalan alue. Alueliitos merkitsi kauppalan väkiluvun kasvua yli kolminkertaiseksi ja pinta-alan kasvua yli 20-kertaiseksi. Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkoti, joka sijaitsee Jaatsilla, jäi kauppalan sisään. 1950-luvun aikana Vammalaan sijoittui kaksi uutta suurta teollisuuslaitosta, vuonna 1951 aloittanut vaneritehdas ja vuonna 1958 aloittanut kumitehdas, sekä aikaisemmin Tyrvään puolella toimineet Niemen Tehtaat Oy ja Mäkisen Kuvastin Oy (nykyisin Finnmirror Oy). Vuoden 1965 alussa kauppala muuttui Vammalan kaupungiksi, ja vuoden 1973 alusta lukien Karkun ja Tyrvään kunnat ovat kuuluneet Vammalaan. Lisäksi Vammalaan liitettiin vuonna 1985 noin kymmenen neliökilometrin suuruinen Kiikan-Illon alue Äetsän kunnasta. Vuodesta 2007 alkaen Vammalan kaupunkiin kuuluu myös Suodenniemen kunta.

Vammala, Tyrvää ja Karkku olivat ensimmäisiä Suomen kuntia, joissa aloitettiin peruskoulun kokeilu vuonna 1968. Kokeilu koski alkuvaiheessa vain yläastetta, joka korvasi kansalaiskoulun, peruskoulujärjestelmään siirryttiin Vammalassa lopullisesti vuonna 1973. Arkkitehti Osmo Lapon suunnittelema Sylvään yläasteen koulu oli Suomen ensimmäinen nimenomaan peruskouluksi rakennettu koulutalo.

Stormin kylässä toimi vuosina 1974−1995 Outokumpu Oy:n nikkelikaivos, joka oli toimintavuosinaan yksi kaupungin suurimmista työnantajista. Vammalan kaivoksen rikastamo on edelleen toiminnassa ja siellä rikastetaan Oriveden kaivoksen kultaa. Rikastamon omistaa nykyisin Polar Mining Oy.

Vuoden 2009 alussa Vammalan kaupunki, Mouhijärven kunta ja Äetsän kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin uusi Sastamalan kaupunki. Yli 24 000 asukkaan Sastamalan kaupunki tulee olemaan vahva vaikuttaja Pirkanmaalla.[7]

Kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Myllyvuolteen sillalta Rautavedelle päin.
Vammalan rautatieasema.
  • Heinoo
  • Hoppu
  • Iisa
  • Illo
  • Kalliala
  • Karkku
  • Kaukola
  • Ketola
  • Lousaja
  • Marttila
  • Myllymaa
  • Nokkakylä
  • Nuupala
  • Näntölä
  • Ojansuu
  • Parviala
  • Pitkämäki
  • Raivio
  • Roismala
  • Ruoksamo
  • Sastamala
  • Sileekallio
  • Stormi
  • Sylvää
  • Tyrväänkylä
  • Varila
  • Vinkinmäki
  • Vinkki
  • Vinkkilä

Maarekisterikylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluskylä, Eko, Haapaniemi, Haroinen, Heinoo, Hieta, Hoipola, Houhajärvi, Huida, Humaloja, Hurula, Hätilä, Innala, Isojärvi, Jaamala, Jassala, Juurakko, Jysiä, Järvenpää, Järventaka, Kahimala, Kalliala, Kaltila, Kaltsila, Karimäki, Karkunkylä, Kaukola, Ketola, Ketunkylä, Kilpijoki, Kiurala, Koivula, Koivunkylä, Kojola, Komerola, Koskenkylä, Kulmuntila, Kutala, Kärppälä, Lammentaka, Laukula, Leiniälä, Lielahti, Liuhala, Lousaja, Lummaja, Marttila, Mielanniemi, Mäenkylä, Mäkipää, Nohkua, Nuupala, Näntölä, Ojansuu, Oravula, Palviala, Pappila (Karkku), Pappila (Tyrvää), Pitkäkaro, Pohjala, Rainio, Raipio, Rautajoki, Rikainen, Ritala, Roismala, Ruoksamo, Sammaljoki, Soinila, Soukko, Stormi, Tapiola, Teukkula, Toijala, Tyrisevä, Tyrväänkylä, Ulvi, Uusikylä, Varila, Vataja, Vehmainen, Vesunti, Vihattula, Vihtiälä, Vinkkilä.

Vammalan naapurikunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vammalan naapurikuntia olivat Huittinen, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kankaanpää, Kiikoinen, Lavia, Mouhijärvi, Nokia, Punkalaidun, Urjala, Vesilahti ja Äetsä, aikaisemmin myös Karkku, Keikyä, Kiikka, Suodenniemi, Tottijärvi ja Tyrvää.

Toisen asteen koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vammalan ammattikoulu
  • Vammalan lukio (alun perin Tyrvään Yhteiskoulu, sittemmin Vammalan Yhteislyseo)
  • Karkun kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitos
  • Sastamalan opisto
  • Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos
  • Karkun evankelinen opisto

Tapahtumia ja paikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vammalassa on lentopallon SM-liigassa pelaava joukkue, Vammalan Lentopallo. Kaudella 2008-2009 joukkueessa pelaa muun muassa maajoukkuepassari Joni Markkula ja meksikolainen Espanjan pääsarjan pistepörssin neljästi voittanut José Luis Martell. VaLePa pelaa kotiottelunsa Vexve areenalla[8]. Seura on voittanut kaksi SM-pronssia historiansa aikana vuosina 1993, ja 2008, SM-hopeaa vuonna 2011 ja SM-kultaa vuonna 2012

Taekwon-don (ITF-maailmanliitto) Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin urheilija Ismo Mäkinen on vammalalainen.

Vammalan merkkihenkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupunkeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 1.1.2009.
  4. Suvanto Seppo: Satakunnan ja Hämeen keskiaikainen rajalaitos. Tampereen Yliopiston historian laitoksen mon. sarja B, nro 3, 1972
  5. http://www.narva.sci.fi/historia/arkisto/velhonkanto.htm
  6. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 173
  7. Vammalan kaupungin kotisivut Vammalan kaupunki. Viitattu 2.7.2008.
  8. Valepa, uutinen

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jokiaro, Timo: Tyrvään oluttehdas. Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja XLIII, 1966, Vammala.
  • Pietilä, Esko: Vammalan rakentaminen vuoteen 1918. Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja XLVII, 1973, Vammala.
  • Sillanpää, L. A.: Vammalan kauppala 1897-1961, Vammalan kauppala 1962.
  • Seppälä, Raimo: Pirunvuori − taidetta ja tarinoita. Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja LXXXIV, 2004, Vammala. ISBN 951-9279-39-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: