Kangasala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kangasala
Kangasala.vaakuna.svg Kangasala.sijainti.suomi.2011.svg

vaakuna

sijainti

www.kangasala.fi
Sijainti 61°27′50″N, 024°04′20″EKoordinaatit: 61°27′50″N, 024°04′20″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Tampereen seutukunta
Perustettu 1865
Kuntaliitokset Sahalahti (2005)
Kuhmalahti (2011)
Kokonaispinta-ala 870,85 km²
128:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 658,01 km²
– sisävesi 212,84 km²
Väkiluku 30 325
36:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 46,09 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 20,4 %
– 15–64-v. 62,5 %
– yli 64-v. 17,1 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,2 %
ruotsinkielisiä 0,3 %
– muut 1,6 %
Kunnallisvero 20,00 %
147:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Oskari Auvinen

Kangasala on Suomen kunta, joka sijaitsee Tampereen itäpuolella Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 30 325 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 870,85 km2, josta 212,84 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 46,09 asukasta/km2.

Kangasalan naapurikunnat ovat Kuhmoinen, Lempäälä, Orivesi, Padasjoki, Pälkäne, Tampere ja Valkeakoski. Kangasalan kirkolta on matkaa Tampereelle 17 km ja Helsinkiin 163 km.

Kangasala tunnetaan parhaiten Topeliuksen 1853 kirjoittamasta runosta Kesäpäivä Kangasalla, jonka Gabriel Linsén sovitti tunnetuksi lauluksi. Laulussa ylistetään Roineen "armaita aaltoja" ja Längelmäveden hohtelua. Järvien lisäksi Kangasalan tunnetuin maantieteellinen piirre on kunnan halkaiseva jono harjuja, joille on rakennettu monia näkötorneja.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasalan nimi johtuu sanasta "kangas", joka on muinaisgermaaninen laina ja sukua saksan Gang- sekä ruotsin gång-sanoille ja tarkoittaa käytävää, kovapohjaista kulkureittiä tms. Kangasala onkin tunnettu harjujonostaan, joka on ollut keskeinen kulkuväylä kautta aikojen. Nimi kokonaisuudessaan tarkoittaa samaa kuin "kankaanala", mutta se kuuluu toiseen sanatyyppiin: kynnysalla/kynnysala, taivasalla/taivasala, katosalla/katosala. Nimen taivutus on näin ollen epäsäännöllinen: mennään Kangasalle ( ei "Kangasalaan" tai "Kangasalalle"). Kuitenkin Kangasalla asuvasta henkilöstä käytetään nimitystä kangasalalainen, ja myös muotoa Kangasalalle käytetään muuta kuin liikkumista tarkoittavissa asiayhteyksissä, esim. "Kangasalalle tyypillinen piirre..." tai "Kangasalalle myönnettiin valtionapua..." Kangasalan nimi tavataan asiakirjoista ensi kerran vuonna 1403, jolloin se oli ollut Pirkkalasta eronneena noin puoli vuosisataa. Kangasalan kirkko sijaitsi aluksi Liuksialan kylässä Roineen rannalla, josta nimi levisi koko pitäjän nimeksi. On arveltu, että kirkon sijainti Pirkkalasta katsottuna "kankaan alla" eli kangasalla, on vaikuttanut nimen syntyyn. Nykyiselle alueelleen kirkko sijoitettiin vasta 1600-luvulla, joten nykyisestä kirkosta tai kirkonkylästä ei nimen syntyminen ole voinut johtua. Muistitietona on tallennettu, että kun väki ennen vanhaan meni Tarpilan, Pikkolan ja Rekiälän pelloille touoille, ruista repimään ja nauriita kylvämään, se sanoi menevänsä kankaan alle. Tämä sopii suunnan ja maaston perusteella hyvin näkemykseen, että Kangasala aluksi sijaitsi Liuksialan suunnalla.

Tiestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasalan läpi ja keskustan kyljestä kulkee valtatie 12 Tampereelta Lahteen. Kangasalan pohjoisosan läpi kulkee valtatie 9 (Tampere-Jyväskylä). Valtatie 9:n entinen reitti Huutijärveltä Orivedelle on nykyisin kantatie 58:n osa. Kangasalta lähtevät lisäksi seututie 310 Valkeakoskelle ja seututie 325 Sahalahden ja Kuhmalahden kautta Kuhmoisiin.

Huutijärvelle muodostui jo satoja vuosia sitten yksi sisämaan tärkeimmistä tienristeyksistä; siellä yhtyivät harjujaksoa seurannut Hämeen ja Pohjanmaan välinen maantie ja Keski-Suomen suunnasta Längelmäveden ja Vesijärven välistä kannasta pitkin kulkenut ns. Vanha Laukaantie. Myös tieyhteys Kangasalta takamaiden kautta Lempäälään on peräisin jo varmasti isovihaa edeltäneeltä ajalta; sen sijaan tie Roineen länsipuolitse Valkeakoskelle valmistui vasta vuonna 1935. Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen liikennemäärät kasvoivat siinä määrin, että Kangasalan kirkonkylä muodostui erityisen onnettomuusherkäksi. Seututie Huutijärveltä Kuhmoisiin valmistui 1950-luvun lopulla ja tielle rakennettu Längelmäveden ylittävä Pelisalmen silta oli valmistuessaan Hämeen tiepiirin suurin. Tällöin Längelmäveden itäpuolinen Majaalahden kulmakunta pääsi viimeisenä maantieliikenteen piiriin. Ohitustie kirkonkylän eteläpuolitse valmistui 1970-luvun puolivälissä; samoihin aikoihin valmistui myös uusi tieyhteys Tampereelta Orivedelle Kangasalan pohjoispuolitse. Valtatie 3, joka kulki alun perin Kangasalan halki samaa reittiä valtatie 12:n kanssa, oli jo 1960-luvun alkupuolella siirretty kulkemaan Sääksmäen kautta. [5]

Kangasalan läpi kulkee myös junarata Tampere-Orivesi, joka avattiin liikenteelle vuonna 1883. Kangasalan rautatieasema, josta oli viiden kilometrin matka kirkonkylään, otettiin käyttöön vuonna 1898 ja asemarakennuksen suunnitteli arkkitehti Bruno Granholm. Aikoinaan junaliikenne oli merkittävää kunnalle, mutta nykyään junat eivät pysähdy Kangasalla aseman syrjäisyyden takia. Suorat linja-autoyhteydet Kangasalta Tampereelle syrjäyttivät melko hankalan junayhteyden eikä aseman seudulle koskaan muodostunut merkittävää asutuskeskusta. Tavaraliikenne Kangasalan asemalla lopetettiin vuonna 1976, asema suljettiin keväällä 1993 ja myös väkiluku asemaa ympäröivässä taajamassa on vähentynyt. Tänä päivänä Kangasalta lähin henkilöliikenteen rautatieasema on Tampereen rautatieasema. Muut Kangasalan alueella olleet rautatieliikennepaikat olivat Ruutanan ja Suinulan asemat sekä Jussilan seisake Kangasalan ja Ruutanan asemien välillä. Nämä kaikki lakkautettiin 1980-luvun lopussa. [6]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasalan sekä entisten Sahalahden ja Kuhmalahden kuntien alueella on seuraavat 88 kylää:[7]

  • Alanen
  • Apajapohja
  • Eskola
  • Haapaniemi
  • Haapasaari
  • Haavisto
  • Haviseva
  • Heponiemi
  • Herttuala
  • Hykönsalo
  • Hyppärilä
  • Ilola
  • Isolahti
  • Jokioinen
  • Joutsiniemi
  • Kaukola
  • Kautiala
  • Keljo
  • Kerppola
  • Keso
  • Koivisto
  • Koivuniemi
  • Korpiniemi
  • Kuru
  • Kyötikkälä
  • Köyrä
  • Leipi
  • Lemponen
  • Lentola
  • Lihasula
  • Liuksiala
  • Luukkala
  • Moltsia
  • Monikkala
  • Mustoo
  • Mutikko
  • Mäyrävuori
  • Neulaniemi
  • Nuorto
  • Ohtola
  • Paalila
  • Paatiala (Sahalahti)
  • Pakkala
  • Palo
  • Pappila
  • Parvela
  • Pikkola
  • Pikonkangas
  • Ponsa
  • Pyttylä
  • Päkinmäki
  • Raikku
  • Raronsalo
  • Rautio
  • Rekiälä
  • Riku
  • Ruutana
  • Saarenmaa
  • Sahalahden Haapaniemi
  • Sahalahden Isoniemi
  • Sahalahden Keljo
  • Sahalahden Pappila
  • Sahalahden Tursola
  • Sammalisto
  • Savo
  • Sorola
  • Suinula
  • Suomatka
  • Suomela
  • Suorama
  • Tarkeela
  • Tarpila
  • Taustiala
  • Tiihala
  • Tohkala
  • Toikkola
  • Toosila
  • Tursola
  • Töykänä
  • Vahderpää
  • Varala
  • Vatiala
  • Vehoniemi
  • Vihtinen
  • Vihtiälä
  • Vänninsalo
  • Vääksy

Osa-alueita ja asuinalueita, jotka eivät ole perinteisiä kyliä ovat seuraavat 20 paikkaa:[8][vanhentunut linkki]

Muita kulmakuntia ovat vielä Ihari, Ilkko ja Siitama.

Harjujen ja järvien kunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasalan järvi- ja harjumaisemaa ihailemassa Kirkkoharjun näkötornista.

Tampereella sijaitsevien Pispalanharjun ja Pyynikinharjun kanssa jonossa ovat Kangasalan Kirkkoharju, Kuohunharju, Keisarinharju ja Vehoniemenharju. Haralanharju sijaitsee pohjoisempana Vesijärven länsikyljessä.

Kangasalan kunnan pinta-alasta noin neljännes on vettä ja Kangasalan alueella sijaitsee toistasataa järveä ja lampea. Kangasalan kuuluisat maisemat muodostuvat harjujen kyljissä sijaitsevista järvistä. Kolme Kangasalan suurinta järveä ovat Vesijärvi, Längelmävesi ja Roine. Vesijärvi laskee Längelmäveden eteläosaan. Längelmävedestä vesi virtaa Kaivannon kanavan kautta Roineeseen ja sieltä edelleen Mallasveteen ja Vanajaveteen. Muita merkittäviä järviä ovat Heposelkä, kaksi Kirkkojärveä (toinen sijaitsee entisen Sahalahden alueella), Keljonjärvi, Pakkalanjärvi sekä osittain Kangasalan puolella sijaitsevat Kaukajärvi, Paalijärvi ja Pälkänevesi.

Kangasalan nähtävyyksiä: näkötorneja ja museoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasala on ollut suosittu matkailukohde jo 1800-luvun alusta asti. Kangasalan tärkeimmille harjuille on rakennettu näkötorneja: Haralanharjun, Keisarinharjun, Kirkkoharjun ja Vehoniemenharjun näkötornit. Keisarinharjulla maisemia ovat ihailleet aikanaan jo Kustaa III vuonna 1775 ja keisari Aleksanteri I vuonna 1819. Keisarin vierailun johdosta harju sai nykyisen nimensä. Aikaisemmin Keisarinharju tunnettiin nimellä Syrjänkorkee. Ensimmäinen näkötorni rakennettiin sinne jo vuonna 1881. Vuonna 2004 Keisarinharju valittiin Yle Tampereen ja Pirkanmaan liiton järjestämässä äänestyksessä Pirkanmaan kauneimmaksi paikaksi. Kangasalan lepokoti on toiminut 1900-luvun alussa täysihoitolana, jossa monet kuuluisuudet ovat viettäneet lomaa.

Nykyisin näkötorneja on enää kolme tuhopolttojen jäljiltä: Vehoniemenharju, Kirkkoharju ja uudelleen rakennettu Haralanharju. Keisarinharjun näkötorni paloi elokuussa 2006 ja hiljattain kunnostettu Haralanharjun torni tammikuussa 2007. Myös Kirkkoharjun näkötorni joutui polttoyrityksen uhriksi. Tuhoutuneista torneista Haralanharjun näkötorni rakennettiin uudelleen.

Kangasalla on kaksi automuseota: Mobilia ja Vehoniemen automuseo. Kirkolla on myös pieni 1830-luvulla rakennetussa viljamakasiinissa toimiva kotiseutumuseo.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Roineelle Vehoniemenharjun näkötornista

Vanhimmista asuinpaikkalöydöistä on päätelty, että Kangasalan alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Varsinkin Huutijärven Sarsasta on löydetty suuri määrä saviastioiden kappaleita, talttoja, kirveitä, luita ja jopa kupariesineiden osia. Pysyvä asutus lienee syntynyt rautakaudella, mihin viittaavat noin 400-luvulta ajanlaskun alun jälkeen peräisin olevat kalmistot Tiihalan kylässä. [9]

Kangasalan nimi esiintyy ensi kerran asiakirjassa vuonna 1403. Vanhasta Kangasalan suurpitäjästä muodostuivat myöhemmät Oriveden, Juupajoen, Eräjärven, Längelmäen, Kuoreveden ja Kuhmalahden kunnat. [10]

Kangasalla on ollut suuria kartanoita. Kuuluisimpia ovat Liuksialan kartano, jossa on asunut kuningatar Kaarina Maununtytär 1500-luvun lopulla ja Wääksyn kartano, jossa on asunut Kaarina Hannuntytär. Muita mainittavia kartanoita ovat Lihasulan kartano, Sorolan kartano ja Tavelan kartano.

Kesäkuussa 1604 tapahtui luonnonmullistus, jossa Sarsanvirta kuivui. Huhtikuussa 1830 Kaivannon kanavan vasta valmistuneen kanavan rakenteet murtuivat. Längelmävettä ja Roinetta erottavan Kaivannon kannas muuttui hetkessä avoimeksi kanavaksi ja näiden järvien pinnat asettuivat samalle tasolle.

Kangasalan kivikirkko on rakennettu 1760-luvulla. Suomalaisuusmies, poliitikko sekä suomalaisen tietosanakirjan isä Agathon Meurman asui Kangasalla. Hänet on myös haudattu Kangasalan kirkon hautausmaalle. Kangasala on ollut perinteinen urkujenrakennuspitäjä. Urkuja on rakennettu 1800-luvun puolesta välistä 1900-luvun loppuun saakka.

Kangasalan vaakunan on suunnitellut Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1951. [11]

Liittyen Suomen sisällissodan tapahtumiin vuonna 1918 Kangasalan Suinulassa tapahtui niin sanottu Suinulan verilöyly. Kangasalasta muodostui Tampereen kyljessä punaisten aluetta kunnes valkoiset valloittivat Kangasalan 22. maaliskuuta - 23. maaliskuuta Tampereen taistelun valmisteluvaiheessa.

Kangasalle perustettiin vuonna 1931 Pikonlinnan sairaala, joka toimi aluksi tuberkuloosiparantolana (Keski-Hämeen parantola) ja talvi- ja jatkosodan aikana sotilassairaalana. Vuonna 1968 se liitettiin osaksi Tampereen keskussairaalaa, jolloin sinne muodostettiin keuhkotauti- ja reumaosastot. Pikonlinnan sairaalan toiminta tässä muodossa päättyi vuonna 2007, kun Tampereelle valmistuivat uudet tilat. Lähellä Kaivannon kanavaa sijaitsee vuonna 1963 avattu Kaivannon sairaala, joka on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin B-mielisairaala.

Kangasalle asutettiin viime sotien jälkeen Kivennavan siirtoväkeä. [12]

Sahalahden kunta liittyi Kangasalan kuntaan 1. tammikuuta 2005. Ennen Sahalahden liittämistä kunnan väkiluku oli 23 453 (2004) ja sen pinta-ala oli 479,31 km², josta 123,62 km² vesistöjä. Väestötiheys oli 2004 65,9 asukasta/km².

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasalla on järjestetty vuosittain 2001 lähtien pienehköt musiikkifestivaalit nimeltään "Harjufestarit", jossa ovat esiintyneet mm. Technicolour, Bloodpit ja The Rasmus. Toistuvia tapahtumia ovat myös Kangasalan urkuperinnepäivät (1994 lähtien), Kangasalan Salonkimusiikki ja nukketeatteri Hupilaisen kansainväliset nukketeatteripäivät. Kesäisin elämyksiä tarjoaa valtakunnallisestikin tunnustusta saanut harrastajateatteriyhdistys Ramppi-teatteri. Sahalahden alueen perinteinen kesätapahtuma on juhannuksen jälkeisestä sunnuntaista alkava Sahalahden Suvipäivät. Kirjallista kulttuuria vaalivat Kirjakahvila (Kesäpäivän kulttuuriyhdistys) ja Sahalahden Kirjanystävät. Lapsille ja perheille on heinäkuun alussa Löytöretki-päivät.

Kangasalla julkaistaan paikallislehteä nimeltään Kangasalan Sanomat, joka on ilmestynyt joulukuusta 1918 lähtien. Nykyään alueella leviää jonkin verran myös Sydän-Hämeen Lehti.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasalan evankelisluterilaisessa seurakunnassa on noin 23 000 jäsentä. Se kattaa vanhan Kangasalan seurakunnan lisäksi 1.1.2005 alkaen myös Sahalahden kappeliseurakunnan ja Kuhmalahden kappeliseurakunnan. Kangasalan vuonna 1767 rakennettu komea harmaakivinen kivikirkko kauniine tähtitaivaskattoinen ja legendaarisine verikivineen sijaitsee keskellä kirkonkylää.

Kangasalla toimii helluntaiseurakunta, jolla on kirkko Kangasalan keskustassa[13].

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasala on tunnettu mm. seuraavien erityisten urheilulajien harrastuksesta, lajien perässä mainittu paikallisia urheiluseuroja:

Kunnan suurin urheiluseura on vuodesta 1930 toiminut Kangasalan Kisa, jolla on nykyään noin 800 jäsentä. Seuralla on toimintaa kymmenessä urheilulajissa, joihin kuuluvat muun muassa yleisurheilu, hiihto, jalkapallo, jääkiekko ja suunnistus. Lisäksi se huolehtii Längelmäveden rannalla sijaitsevan Kisarannan leirintäalueen toiminnasta. Kangasalla on oma karting-rata, joka sijaitsee Lentolassa. Kangasalan jäähalli sijaitsee keskustan lähellä Pikkolan koulun vieressä.

Uimahalli Kuohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uimahalli Kuohu eli Kangasalan uimahalli on vuonna 2009 valmistunut liikunnan ja hyvinvoinnin keskus, jossa sijaitsee kuntosali, jalkahoitola, kahvio, kokoontumistiloja ja paljon muuta.[14]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasalla toimii 12 ala-astetta (mm. Vatialan koulu, Suoraman koulu ja Ruutanan koulu), 3 yläastetta (Pikkolan koulu, Pitkäjärven koulu ja Sariolan koulu) sekä erityiskoulu, joka antaa vuosiluokkien 1–9 erityisopetusta. Kangasalla on myös lukio sekä ammatillinen oppilaitos, jossa toimii myös ammatillinen kymppiluokka, "OKSA".

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys vuodesta 1751 lähtien.

Kangasalan väestönkehitys 1751–2012
Vuosi Asukkaita
1751
  
3 5551
1805
  
3 853
1860
  
4 726
1900
  
6 174
1930
  
6 974
1964
  
13 547
1996
  
21 714
2004
  
23 453
2005
  
26 1852
2010
  
28 466
2012
  
29 8913
Selitykset:

1 Vuoden 1751 luvussa mukana Kuhmalahti
2 Sahalahden liitos 1.1.2005
3 Kuhmalahden liitos 1.1.2011

Lähde: 2004–2012 Kangasala - Tilastojulkaisu;[15]1751–1996 Historian suursanakirja.[16]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasalan kunnanvirasto

Kangasalan kunnanjohtajana on toiminut vuodesta 2013 alkaen YTM Oskari Auvinen.

Kunnallispolitiikkaan nousi 2000-luvun alussa merkittäväksi sitoutumattomien ryhmä.

Kangasalan kunnanvaltuusto
Puolue Paikat 2000 Paikat 2004 Paikat 2008 Paikat 2012[17]
Kansallinen Kokoomus 14 11 13 15
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 11 12 10 13
Suomen Keskusta 7 7 5 7
Muut (Sateenkaari 2001, Sitoutumattomat) 6 6 4
Kristillisdemokraatit   2 4 5
Vasemmistoliitto 4 4 3 2
Vihreä liitto 1 1 3 3
Perussuomalaiset     1 6

Elinkeinorakenne ja työpaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasalan elinkeinorakenne on lähellä maan keskiarvoa. Kunnan työpaikoista 64 % on palvelualan, 30 % jalostuksen (22 % teollisuuden ja 8 % rakentamisen) ja 4 % maa- ja metsätalouden työpaikkoja (tiedot vuodelta 2000). Työttömyysaste on ollut 2000-luvun alussa noin 12%.

Kangasalan suurimmat työnantajat
Työnantaja Työpaikat 2010
Kangasalan kunta 2 207
Saarioinen 799
Pirkanmaan Osuuskauppa 170
Linkosuo-Yhtiöt 155
Soraset Yhtiöt Oy 120
Parma Oy 110
Kangasalan seurakunta 100
Artekno-Yhtiöt 93
Kangasalan Kiinteistöpalvelu 76

Kuuluisia kangasalalaisia (entisiä ja nykyisiä)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vänersborg.

[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Raine Raitio: Liikenne muuttaa maisemaa, esimerkkinä Kangasala. Tietä perille: Mobilia-vuosikirja 1994, s. 86–89. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1994.
  6. Jussi Iltanen: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 172, 174 ja 175. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  7. Kangasalan kylät, Kangasalan kunnan www-sivusto http://www.kangasala.fi/@Bin/148289/kangasalankylät.pdf (Vaatii kirjautumisen.)
  8. Kangasalan kunta esittäytyy, Kangasalan kunnan www-sivustolla http://www.kangasala.fi/hallinto/kuntaesittaytyy2005.pdf
  9. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa – Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, osa 3, s. 45–46. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1970.
  10. Tarmio ym. (toim.), 1970, s. 46.
  11. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 160. Otava 1979, Helsinki.
  12. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
  13. Kangasalan Helluntaiseurakunnan sivusto
  14. Uimahalli kangasalan Uimahalli Oy. Viitattu 18.9.2013.
  15. Kangasala - Tilastojulkaisu, sivu 5 2011
  16. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  17. Valtuusto 2013-2016, Kangasala
  18. Turku-info
  19. Kangasalalaisen pitkäaikaistyöttömän nettivideoilla kuusi miljoonaa katsojaa, Tamperelainen 17.2.2011
  20. Kangasalan nettisivut / ystävyyskunnat Ystävyyskunnat Kangasalan kunta. Viitattu 18.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kangasala.