Kesäpäivä Kangasalla

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kesäpäivä Kangasalla (ruotsinkielinen alkuperäisnimi En sommardag i Kangasala), jota joskus kutsutaan ensimmäisen säkeensä mukaan nimellä Mä oksalla ylimmällä, on Zacharias Topeliuksen 1853 kirjoittama runo, ja osa Sylvian laulut -sarjaa. Runosta on kaksikin käännöstä suomeksi: yleisemmin käytetty P. J. Hannikaisen (1854–1924) käännös ja harvinaisempi Otto Mannisen (1872–1950) käännös.

Gabriel Linsén sävelsi runon lauluksi 1864. Kesäpäivä Kangasalla nimettiin Pirkanmaan maakuntalauluksi 1995[1] ja sitä lauletaan kesäisenä kotiseutulauluna Kangasalla. Laulu tunnetaan ympäri Suomea, sillä se on ollut vanhastaan yksi suosituimpia koululauluja. Lauluversioissa on yleensä mukana vain runon ensimmäinen, viides ja kuudes säkeistö.

Kesäpäivä Kangasalla -laulun sanat Haralanharjun torniin maalattuina
P.J. Hannikaisen käännös:
1. Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen;
niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen.
Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,
 :,: ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee. :,:
2. Kuin lemmikin sulosilmä, niin kirkas, niin sininen,
on välkkyvä Vesijärvi, mi hiljalleen keinuen
tuoll´ hiipivi heidän luokseen ja satoja saariaan.
 :,: Niin helläst´ tuuditteleepi kuin emonen lapsiaan. :,:
3. Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään
ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään.
Ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen,
 :,: ja niityn kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen. :,:
4. Mik´ aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen!
Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen kultaisen!
Jos murhe tai riemu nostaa tääll´ lauluhun säveleet,
 :,: niiss´ ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet. :,:
5. Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on;
vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon,
ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen
 :,: ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoillen: :,:
6. Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias!
Ah kuink´ on sun maasi kaunis, kuink´ ihana taivahas!
Sä järveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan.
 :,: Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan. :,:

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. Maakuntatunnukset Pirkanmaan liiton verkkosivut. Viitattu 17.2.2009.

[muokkaa] Aiheesta muualla


Tämä runoutta käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Henkilökohtaiset työkalut