Heikki Silvennoinen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heikki Silvennoinen Kiuruvedellä Vihreät Niityt iskelmätapahtumassa heinäkuussa 2007
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Heikki Johannes Silvennoinen (s. 27. huhtikuuta 1954 Kiviapaja, Savonlinna) on suomalainen kitaristi, lauluntekijä ja näyttelijä. Silvennoinen tunnetaan parhaiten televisiosarjasta Kummeli, joka alkoi vuonna 1991. Kummeli-sketsiviihdesarjassa hän on mukana sekä näyttelijänä että käsikirjoittajana.

Heikki Silvennoinen omistaa oman tuotantoyhtiön Pirkka-Hämeen Apina & Gorilla Oy. Timo Kahilaisen kanssa hän omistaa Kummeli-tuotantojen takana olevan Porkkana Ryhmä Oy:n.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä ja ura

[muokkaa] Tabula Rasa

Silvennoinen soitti 1970-luvulla toimineessa Tabula Rasa -yhtyeessä, joka oli tunnetuimpia progressiivisen rockin edustajia Suomessa. Tabula Rasan debyyttilevyn aikoihin Silvennoiselle alkoi selkiytyä, että hänen tulisi keskittyä musiikkiin elämässään. Silvennoista ei ole totuttu myöhemmin liittämään progeen, mutta Tabula Rasan riveissä hän sävelsi useimmat yhtyeen kappaleista. Tabula Rasan jälkeen hän on toiminut tuottajana useiden eri artistien levyillä vuosien varrella.

[muokkaa] 1980-luku

1980-luvulla Silvennoinen soitti Frendz- ja Catwalk-yhtyeissä ennen kuin perusti vuonna 1987 Q.Stonen yhdessä Mikko Kuustosen kanssa. Q.Stone oli ensimmäisiä Suomessa menestyneitä englanninkielisiä bluesyhtyeitä ja se julkaisi kaikkiaan neljä albumia. Mikko Kuustonen jätti yhtyeen kolmannen levyn jälkeen vuonna 1993 ja keskittyi soolouraansa. Silvennoinen osallistui Kuustosen 1990-luvun soololevyille kitaristina lukuun ottamatta vuonna 1992 julkaistua Abrakadabraa.

[muokkaa] 1990-luku

1990-luvun alussa Silvennoinen julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Mature And Cool. Se sisälsi hänen omia kappaleitaan ja cover-version Creamin tunnetuksi tekemästä, Blind Willie Reynoldsin kappaleesta "Outside Woman Blues". Silvennoisen toinen levy Bobcat ilmestyi vuonna 1997. Sen tunnetuimpia raitoja olivat hänen oma kappaleensa "Sun Don't You Shine" sekä Jimi Hendrixin säveltämä kappale "Fire". Levyn kannessa Silvennoinen esitti kiitoksensa idoleilleen Peter Greenille, Eric Claptonille, Jimi Hendrixille ja Stevie Ray Vaughanille (joista hän on tavannut Claptonin ja Vaughanin). Seuraava levy, Sweet Surrender, ilmestyi kahden vuoden päästä. Vuonna 2000 Silvennoinen julkaisi omalla levymerkillään Blues Blue Sky-levyn, jossa hän versioi tuttuja blues-klassikoita. Tuorein levy on vuodelta 2003 oleva Miehet kaatuu, jolla Silvennoinen laulaa ensimmäistä kertaa suomeksi.

[muokkaa] Kummeli

1990-luvun alussa Silvennoinen tuli tunnetuksi koomikkona Kummeli-televisiosarjassa, josta suuri yleisö hänet parhaiten muistaa. Silvennoisella oli ryhmässä eniten erilaisia roolihahmoja (esimerkiksi Mauno Ahonen, Martti Mielikäinen, Matti Näsä ja Jaakko Parantainen). Sketseissä hänet nähtiin erityisesti Timo Kahilaisen aisaparina. Silvennoinen arvioi sarjan suosion johtuneen siitä, että Suomessa oli siihen aikaan tilausta "pöhköhuumorille". Ilta-Sanomat teki myös lööpin Silvennoisesta, kun hän Kummelin ollessa suosionsa huipulla sanoi haastattelussa Kummelin suursuosion jäävän vain väliaikaiseksi ilmiöksi. Kummeli on joka tapauksessa jatkanut olemassaoloaan elokuvien ja TV-ohjelmien muodossa ja Silvennoinen on ollut mukana keskeisenä hahmona ryhmän kaikissa vaiheissa. Paras Kummelisketsi on Silvennoisen mukaan "Ladojen kokoontumisajot", koska sen innoittamana ruvettiin pitämään oikeita Ladojen kokoontumisajoja. Silvennoinen on myös sanonut, että hän on saanut parhaat teostotulonsa Kummeli-hahmo Matti Näsän kappaleesta "Jumankauta juu nääs päivää", joka on hänen mukaansa "sävelletty, sanoitettu, sovitettu ja varmaan nauhoitettukin 20 minuutissa". Huolimatta suosiosta Silvennoinen on kuitenkin vielä 1990-luvun puolivälin jälkeen ansainnut rahaa talonmiehen töitä tekemällä.lähde?

[muokkaa] 2000-luku

2000-luvun alussa perustettiin Suomi-bluesin "superyhtye" SF-Blues. Se alkoi Silvennoisen, Pepe Ahlqvistn ja Dave Lindholmin yhteisprojektina, jossa bassoa soitti Mikko Löytty ja rumpuja Jani Auvinen. He tekivät yhdessä levyn, jossa oli noin kolmasosa kunkin johtohahmon sävellyksiä. SF-Blues kiersi Suomea yli 40 keikan verran vuonna 2002. Seuraavana vuonna Lindholmin paikalle tuli Erja Lyytinen ja SF-Blues alkoi toimia Silvennoisen ja Ahlqvistin yhtyeenä, johon kutsutaan vuorollaan aina uudet vierailijat. Vuonna 2004 yhtye oli tauolla, mutta 2005 vierailijoiksi kutsuttiin Jukka Tolonen ja Mikko Kuustonen, joiden kanssa myös tehtiin levy Joutomailla. Nyt vierailijoina olivat Eero Raittinen ja Jukka Gustavson. Silvennoinen lainasi myös äänensä Autot-elokuvan Martille sekä Karvakamujen metsänvartija Mäntylälle.

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Sooloalbumit

[muokkaa] Tabula Rasa

[muokkaa] Frendz

  • A New Kind of Day (1981)
  • Final Awakening (1982)

[muokkaa] Catwalk

  • Catwalk (1984)
  • Love Is on the Line (1986)
  • White Room / Valerie (single, 1987)

[muokkaa] Q.Stone

  • Q. Stone (1988)
  • Pink on Blue (1990)
  • Q. Stone III (1992)
  • No Substitute (1993)

[muokkaa] Kummeli

[muokkaa] SF-Blues

[muokkaa] Filmografia

[muokkaa] Rooleja

[muokkaa] Elokuvat

[muokkaa] TV

[muokkaa] Dubbaukset

[muokkaa] Teatteri

[muokkaa] Käsikirjoittajana

  • Katso "Rooleja"

[muokkaa] Tuottajana

  • Katso "Rooleja"

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma Heikki Silvennoinen -sitaatteja.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Silvennoinen
Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä