Vesilahti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vesilahti
Vesilahti.vaakuna.svg Vesilahti.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.vesilahti.fi
Sijainti 61°18′35″N, 023°37′00″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Tampereen seutukunta
Perustettu 1869
Kokonaispinta-ala 353,95 km²
254:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 300,92 km²
– sisävesi 53,03 km²
Väkiluku 4 452
195:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 14,79 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 23,8 %
– 15–64-v. 60,7 %
– yli 64-v. 15,4 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,2 %
ruotsinkielisiä 0,3 %
– muut 1,4 %
Kunnallisvero 20,50 %
84:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Erkki Paloniemi

Vesilahti (epävir. ruots. Vesilax) on Suomen kunta joka sijaitsee Pyhäjärven etelä- ja kaakkoisrannalla Pirkanmaan maakunnassa ja kuuluu Tampereen seutukuntaan. Vesilahden naapurikuntia ovat Akaa, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Sastamala ja Urjala.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesilahden kunta on perustettu vuonna 1869,[5] mutta asutusta Vesilahdella on ollut jo tuhansia vuosia, mistä kertovat muun muassa runsaat kivikautiset löydöt.[6] Vesilahden seurakunta on perustettu jo katolisella ajalla ja ensimmäinen kirjallinen maininta siitä on vuodelta 1346.[7]

Vesilahdelta on taltioitu rikas kansantarusto. Tarut kertovat muun muassa kristinuskoa levittäneestä Hunnun Herrasta ja häntä vastustaneesta soturipäällikkö Kirmukarmusta.[8] Kunnan pitkään ja rikkaaseen historiaan voi tutustua Klaus Kurjen tiellä joko matkaten tai virtuaalisesti verkossa.[9] Vesilahtelaissyntyinen kirkkoherra, myös kansanedustajana toiminut Frans Kärki, keräsi kotikunnastaan runsaasti suullista ja kirjallista perimätietoa.

Viime sotien jälkeen Vesilahdelle asutettiin Sakkolan siirtoväkeä.[10]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Vesilahden väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 081
1985
  
3 006
1990
  
3 097
1995
  
3 235
2000
  
3 421
2005
  
3 831
2010
  
4 345
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maarekisterikylät:[13] Alholahti, Hakkila, Halkivaha, Heinäsuo (Heinutsuu), Hiirenoja, Hinsala, Iloinen, Jokioinen, Junnila, Järvenranta, Kaakila, Kahnala, Kaltsila, Kirkonkylä, Korpiniemi, Koski, Kostiala, Kurala, Kurkela, Kärkölä, Lohnattila, Mantere, Menkala, Mustinen, Narva, Niemenkylä, Niemenpää, Ojoinen, Onkemäki, Palho, Pörölä, Pöyhölä, Rautiala, Riitiälä, Saarela, Sakoinen, Salospohja, Sarkkila, Suonola, Toivola, Unajala, Vakkala, Valkkinen, Viljula, Vännilä, Yliskylä (kursivoidut kylät sijaitsevat nykyisin kokonaan tai pääosiltaan Vesilahdesta erotetuilla alueilla.)
  • Muita kyliä tai kulmakuntia: Keihonen, Latomaa, Linnamaa, Nyberginkylä, Otso, Rudangonmaa, Suomela

Kylistä Narva on tunnettu perinteikkäistä Narvan Markkinoistaan,[14] joita järjestetään joka viides vuosi (2000, 2005, 2010 ...).

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesilahti sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien lähellä noin 30 kilometriä Tampereelta lounaaseen. Lähin rautatieasema on naapurikunnassa Lempäälässä, jonne on matkaa kymmenen kilometriä. Lempäälän kautta kulkee myös Tampereelle asti moottoritieksi rakennettu valtatie 3. Tampere-Pirkkalan lentoasema sijaitsee 30 kilometrin päässä Pirkkalassa. Lempäälästä Sastamalan Stormiin valtatie 12 johtava seututie 301 kulkee Vesilahden Kirkonkylän ja Narvan kylän kautta. Seututie 301 erkanee Kuralan kylän kohdalla maantie 2992 Nokian Tottijärvelle ja edelleen valtatie 12. Narvan eteläpuolelta seututie 301 erkanee maantie 2986 Punkalaitumelle ja Kirkonkylän länsipuolelta erkanee maantie 2985 Koskenkylän kautta Akaan Viialaan. Lisäksi kunnan alueella kulkee useita lyhyempiä kunnan sisäisiä maanteitä.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesilahdella on neljä alakoulua (Kirkonkylän, Narvan, Onkemäen ja Ylämäen koulut) ja yläaste. Kansalaisopisto-opetuksen Vesilahdella järjestää Lempäälä-opisto.[15] Vesilahden pääkirjasto sijaitsee Kirkonkylässä, jonka lisäksi Narvan kylässä on Narvan kirjasto.[16] Vesilahdella ilmestyy Lempäälän kanssa yhteinen Lempäälän-Vesilahden Sanomat.[17]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja vesilahtelaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesilahden alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesilahden nykyinen alue punaisella ja nykyiset rajat mustalla. Kunnan rajat ennen vuotta 1906 keltaisella. Tottijärvi itsenäistyi 1906 (vaaleanpunaisella), Ania liitettiin Pirkkalaan 1921 (vihreällä), Viialaan liitettiin alue 1927 (ruskealla), Halkivaha liitettiin Urjalaan 1953 (sinisellä) ja Säijä liitettiin Lempäälään 1964 (violetilla).

Vesilahden alue oli 1900-luvun alussa nykyistä laajempi, mutta myöhemmin siitä on useita kertoja siirretty alueita naapurikuntiin.

Vuonna 1900 Vesilahden asukasluku oli 6781. Ensimmäisenä Vesilahdesta erosi Tottijärvi, joka oli jo vuodesta 1662 ollut rukoushuonekunta ja vuodesta 1689 Vesilahden kappeliseurakunta. Tottijärven alueesta muodostettiin itsenäinen kunta ja seurakunta vuonna 1906[18]. Kappelin alueella oli vuonna 1900 1418 asukasta. Nykyisin Tottijärvi on osa Nokian kaupunkia, johon se liitettiin vuonna 1976.

Vuonna 1921 Vesilahdesta liitettiin Pirkkalaan Anian kylä, joka sijaitsee Pyhäjärven pohjoispuolella. Vesilahden kirkonkylä ja sijaitsee järven etelärannalla.[19]

Vuonna 1927 muodostettiin uusi Viialan kunta ottamalla osia Akaan, Lempäälän ja Vesilahden kunnista. Vesilahdesta Viialaan liitettiin Heinäsuon, Riipilän ja Sarkkilan kylät, minkä lisäksi osia kuudesta muusta kylästä kuului liitosalueeseen. Viiala yhdistyi vuonna 2008 yhdessä Toijalan kanssa uudeksi Akaan kaupungiksi.

Vuonna 1953 Vesilahdesta liitettiin Urjalaan Halkivahan kylän Vesilahden puoleinen osa.[19] Halkivaha on kylä, joka on muodostunut kolmen kunnan alueelle, lähelle Punkalaitumen, Vesilahden ja Urjalan yhteistä vanhaa rajakiveä. Vesilahden puoleiseen Halkivahaan rakennettiin rukoushuone vuonna 1908 ja vuonna 1926 se laajentamisen jälkeen vihittiin kirkoksi. Halkivahasta yritettiin muodostaa itsenäistä seurakuntaa 1910-luvulla, mutta seurakunnan sijaan siitä muodostettiin Valtioneuvoston päätöksellä rukoushuonekunta vuonna 1919. Myös Halkivahan kunnan perustaminen oli suunnitteilla, mutta Valtioneuvosto on antanut asiasta kielteisen päätöksen vuonna 1931.[20]

Vuonna 1964 Pyhäjärven pohjoispuolella sijaitseva Säijä liitettiin Lempäälään.[19] Kylä oli viimeinen Vesilahden osa, joka sijaitsi Pyhäjärven pohjoispuolella. Vesilahden väkiluku oli 4639 asukasta vuonna 1964. Väkiluku laski edelleen alle kolmentuhannen, kunnes se lähti uudelleen nousuun 1970-luvulla.

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Tilastotietoja Vesilahden kunta. Viitattu 14.11.2009.
  6. Historia ja luonto Vesilahden kunta. Viitattu 14.11.2009.
  7. Vesilahden seurakunta - Historiaa Vesilahden seurakunta. Viitattu 14.11.2009.
  8. Punkari Yrjö: 5. Kirmukarmu Nähtävyyksiä Vesilahdessa. 1982-2008. Viitattu 14.11.2009.
  9. Punkari Yrjö: Nähtävyyksiä Vesilahdessa 1982-2008. Viitattu 14.11.2009.
  10. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  12. Kylät Vesilahden kunta. Viitattu 13.11.2009.
  13. Vesilahti (Kylät) Tietoja Suomen seurakunnista. 20.7.2009. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 13.11.2009.
  14. Narvan markkinat
  15. Opetus Vesilahden kunta. Viitattu 14.11.2009.
  16. Kirjasto- ja kulttuuritoimi - Toimipisteet Vesilahden kunta. Viitattu 14.11.2009.
  17. Lempäälän-Vesilahden Sanomat
  18. http://www.toti.eu.com/nordic.municipalities/kunta.asp?id=539
  19. a b c http://www.narva.sci.fi/vesilsrk/vtisrk3.html
  20. Suonto Unto: Meidän kirkkomme, Halkivahan kirkko, s. 4-7 & 28-31. Punkalaidun: U. Suonto, 2000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]