Mänttä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mänttä
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Mänttä-Vilppula
Mänttä.vaakuna.svg Mänttä.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°01′45″N, 024°37′25″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Ylä-Pirkanmaan seutukunta
Perustettu 1922
(kauppalaksi 1948)
(kaupungiksi 1973)
– emäpitäjä Vilppula
Liitetty 2009
– liitoskunnat Vilppula
Mänttä
– syntynyt kunta Mänttä-Vilppula
Pinta-ala 85,86 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 64,08 km²
– sisävesi 21,78 km²
Väkiluku 6 341  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 98,95 as/km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 13,5 %
– 15–64-v. 64,0 %
– yli 64-v. 22,5 %
Mäntän paperitehdas

Mänttä on entinen Suomen kunta ja nykyisen Mänttä-Vilppulan kaupungin suurin taajama ja hallinnollinen keskus. Mänttä sijaitsee Pohjois-Hämeessä, Pirkanmaan maakunnassa. Vuoden 2008 lopussa Mäntässä asui 6 341 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 85,86 km2, josta 21,78 km2 oli vesistöjä. Väestötiheys oli 98,95 asukasta/km2.

Mäntän naapurikunnat olivat Jämsä (aiemmin Kuorevesi), Keuruu ja Vilppula.

Mänttä on vanha teollisuuspaikkakunta. Kaupunki on ollut vahvasti kytköksissä Serlachiuksen sukuun, jonka perintö lyö edelleen leimansa kaupunkiin. Nyt Serlachiuksen tehtaat kuuluvat Metsäliitto-yhtymään kuuluvaan Metsä Tissue Oyj -yritykseen. Serlachiuksen nimi näkyy edelleen museoissa, joita Gösta Serlachiuksen säätiöllä on kaupungissa kaksi. Serlachius-museo Gustaf esittelee teollisuushistoriaa, taidemuseo Göstassa on oman kokoelman lisäksi vaihtuvia näyttelyitä.

Kaupunki markkinoi itseään taidekaupunkina.[4] Vuonna 2006 se tavoitteli Suomen ehdokkuutta vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.[5] Vuosittaisia mänttäläisiä kulttuuritapahtumia ovat Mäntän kuvataideviikot ja Mäntän musiikkijuhlat.

1.1.2009 Mäntän kaupunki yhdistyi naapurinsa Vilppulan kanssa siten, että Mäntän kaupunki liitettiin Vilppulan kuntaan ja laajentunut kunta otti käyttöönsä Mänttä-Vilppula -nimen ja kaupunki-nimityksen.[6] Vaakunaksi tuli Vilppulan vaakuna ja hallinnon paikaksi Mänttä. [7] Mänttä-Vilppula jatkaa taidekaupunki-imagon käyttöä.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäntän keskusta sijaitsee Keurusselän ja Kuorevesi-järven välisellä kannaksella, jonka poikki Keuruun reitin vedet laskevat Ruovettä kohti. Alue on tyypillistä Järvi-Suomea ja vettä onkin neljännes entisen kaupungin kokonaispinta-alasta. Keurusselästä vedet purkautuvat Vuollesalmen ja Virtasalmen kautta Koskenlampeen ja siitä edelleen Mäntänkoskea myöten Mäntänlahteen, jossa niihin yhtyvät Kuorevedeltä tulevat vedet. Mäntän tunnetuin luonnonnähtävyys on 190 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuva Mäntänvuori keskustan kaakkoispuolella. Vuori ympäristöineen on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1946.[8]

Kulttuuria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäntässä on asukasmääräänsä nähden suhteellisen runsas koulutustarjonta. Mäntän lukiossa opiskelee vuosittain noin 250 opiskelijaa ja SASKY:yn kuuluvassa Mäntän seudun koulutuskeskuksessa vielä enemmän useilla aloilla. Tampereen ammattikorkeakoulun Mänttä-Vilppulan yksikössä koulutetaan tradenomeja, sairaanhoitajia ja tuotantotalouden insinöörejä.

Serlachius-museoiden lisäksi Mäntässä on kulttuurikeskus Pekilo, joka saa nimensä selluloosatehtaan historiaan vaikuttavan pekilosienen mukaan.

TUL:n urheiluseura Mäntän Valo on laaja yleisseura.

Kaupunginosia ja asutusalueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaranta, Aravala, Asemankulma, Isoniemi, Joenniemi, Juhola, Keikanniemi, Keskikauppala, Koskela, Kukkarokivi, Käänninniemi, Länsi-Koskela, Moisio, Mustalahti, Mäkikylä, Pättiniemi, Raja-aho, Rusinniemi, Savosenmäki, Seppälä, Sillanpää, Tammikangas, Tammiranta, Vuohijoki, Vuohimetsä, Vuorenalusta.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mänttä kuului vuoteen 1604 saakka kirkollisesti Sääksmäen pitäjään, jonka erämaa-aluetta se oli ollut keskiajalta saakka. Ruoveden yhteydessä se joutui vuonna 1628 Keuruun kappeliseurakuntaan, joka itsenäistyi omaksi seurakunnaksi vuonna 1651. Hallinnollisesti Mänttä erotettiin Längelmäestä vuonna 1776 ja liitettiin Keuruun pitäjään ja samalla Vaasan lääniin. Kun Vilppulan seurakunta itsenäistyi Ruovedestä vuonna 1904, siihen liitettiin myös Mänttä, joka näin palasi Hämeen lääniin.[8]

Valtio perkautti Mäntänkosken vuosina 1833–1834. Sihteeri Gustaf Hobin vuokrasi koskessa olleet myllyt vuosiksi 1854–1855 ja perusti kosken alajuoksulle vuonna 1854 sahan, jonka hän myi kapteeni Anselm Grahnille vuonna 1859. Grahn rakennutti sahan yhteyteen myllyn ja myi sahan helsinkiläiselle kauppaneuvos C. W. S Sundmanille vuonna 1861. Tuomari A. Palmfelt oli jo vuosina 1853–1854 vuokrannut Mäntänkosken läntisen haaran ja perustanut yhdessä vuorimestari Fredrik Tengströmin kanssa kosken varrelle pienen pajan. He myivät vuokraoikeutensa vuonna 1857 kauppaneuvos Henrik Borgströmille, joka myi ne edelleen apteekkari Gustaf Adolf Serlachiukselle vuonna 1868. Serlachius rakennutti samana vuonna läntisen haaran partaalle puuhiomon, mistä alkoi Mäntän teollisuuden varsinainen kehitys.[8]

Liikenneyhteydet Mänttään olivat aluksi huonot, kunnes laivaliikenne Vilppulaan alkoi vuonna 1870 ja Tampere–Haapamäki-rata valmistui vuonna 1883. Samaan aikaan rakennettiin myös maantie Ruovedeltä Mäntän kautta Keuruulle. G. A. Serlachius rakennutti vuosina 1895–1897 kapearaiteisen rautatien Vilppulan rautatieasemalta Mänttään; rata muutettiin normaalilevyiseksi vuonna 1930. Henkilöliikenne Mäntän radalla lopetettiin ja siirrettiin linja-autoilla hoidettavaksi vuonna 1953.[8]

Mäntänkosken äärelle kehittynyt tehdasalue erotettiin Vilppulasta omaksi seurakunnakseen vuoden 1921 alusta[9] ja omaksi kunnakseen vuoden 1922 alusta lähtien. Nimi Mänttä on peräisin alueen vanhimmasta talosta, jonka Tuomas Niilonpoika Mäntsä (1570–1618) perusti Sääksmäen erämaahan Keuruskoskelle[10]lähde tarkemmin?. Yhdyskunnan itsenäistyessä siellä oli 2 733 asukasta, mutta vuonna 1930 jo 3 620 asukasta. Mäntän kirkkona toimi alkuvuosina Pelastusarmeijalta vuokrattu kokoushuone, kunnes vuonna 1928 valmistui Serlachius Oy:n lahjoitusvaroin arkkitehti Wäinö Palmqvistin suunnittelema kirkko.[8] Mäntästä tuli kauppala 1948 ja kaupunki 1973.

Kansalaissodan aikana Mäntän suojeluskunta joutui Vilppulasta tulleiden punaisten piirittämäksi. Suojeluskuntalaiset ja Keuruulta tulleet apujoukot hyökkäsivät 11. helmikuuta 1918 tehdaskylää vastaan, jolloin punaiset joutuivat perääntymään Vilppulaan. Tämän jälkeen Mäntästä tuli valkoisen armeijan joukkojen kokoamispaikka. Talvisodan aikana 20. tammikuuta 1940 Neuvostoliiton ilmavoimat tekivät pommihyökkäyksen Mänttään. Itse tehdasalue säästyi tuhoilta, mutta ympäristön asuinalueella neljä ihmistä sai surmansa ja useita haavoittui.[8]

Tunnettuja mänttäläisiä on muiden muassa varatuomari Keijo Liinamaa, joka toimi Mäntän kauppalanjohtajana, valtakunnansovittelijana kahteen otteeseen ja Suomen toistaiseksi viimeisen virkamieshallituksen pääministerinä vuonna 1975.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanvaltuuston kokoonpano 2005–2008
puolue paikkoja
SDP 12
Kokoomus 7
Vasemmistoliitto 3
Kristillisdemokraatit 2
Vihreä liitto 2
Keskusta 1

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäntän keskustaa
Serlachius-museo Gustaf
Mäntän kirjasto

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 1.1.2009.
  4. Mänttä-seura: Mänttä voitti pronssia! Mänttä-seura. Viitattu 30.10.2007.
  5. Turusta Suomen ehdokas vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi (Tiedote 19.6.2006) Opetusministeriö. Viitattu 30.10.2007.
  6. Valtioneuvoston päätös Mäntän kaupungin liittämisestä Vilppulan kuntaan (8.5.2008/315) Finlex. Viitattu 23.11.2008.
  7. "Mänttä-Vilppulasta tuli odotetusti totta" Aamulehti 12.11.2007
  8. a b c d e f g Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 5: maantieteelis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 303–309. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
  9. Suomenmaa IV, Hämeen lääni. Tietosanakirjaosakeyhtiö, Helsinki 1922.
  10. Aamulehti, 125. vuosikerta, nro 238

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mänttä.
  • Mäntän seudun koulutuskeskus
  • Mönkkönen, Mauri: Mäntän historia 1860–1947. Mäntän kaupunki ja Mäntän seurakunta, 1992. 952-90-3737-6.
  • Mönkkönen, Mauri: Mäntän historia 1948–1992. Mäntän kaupunki ja Mäntän seurakunta, 1998. 51-97078-7-5.


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.