Tradenomi

Wikipedia

Tradenomi on ammattikorkeakoulututkinto, jonka laajuus on 210 ECTS-opintopistettä (140 opintoviikkoa). Suomessa tradenomeja kouluttaa tällä hetkellä 24 ammattikorkeakoulua.

Tradenomitutkintoon johtavia opintoja voi suorittaa kahdeksassa eri koulutusohjelmassa:

Liiketalouden ko.
Kansainvälisen kaupan ko.
Turvallisuusalan ko.
Johdon assistenttityön ja kielten ko.
Liiketoiminnan logistiikan ko.
Pk-yritystoiminnan liikkeenjohdon ko.
Tietojenkäsittelyn ko.
Kirjasto- ja tietopalvelualan ko.

Sisällysluettelo

1 Ensimmäiset tradenomit vuonna 1995
2 Korkeakoulututkinto, kelpoisuudet, tradenomi (ylempi AMK)
3 Sijoittuminen työmarkkinoille
4 Tradenomin keskeisimpiä osaamisalueita
5 Katso myös
6 Lähteet

[muokkaa] Ensimmäiset tradenomit vuonna 1995

Ensimmäiset tradenomit valmistuivat vuonna 1995 ja tällä hetkellä tradenomeja on noin 30 000. Vuosittain tradenomitutkintoon johtavien koulutusohjelmien aloittavia opiskelijoita on yli 8 000. Tutkinnon suorittaneista naisia on 70%.^[1]

[muokkaa] Korkeakoulututkinto, kelpoisuudet, tradenomi (ylempi AMK)

Ammattikorkeakoulututkinnot ovat kirjattu lainsäädäntöön korkeakoulututkintoina. Ammattikorkeakoulut eivät ole yliopistoja.^[2] Ammattikorkeakoulut lasketaan korkeakouluiksi, kun kauppatieteiden maisterin tutkintoon tähtäävät tiedekorkeakoulut (Helsingin kauppakorkeakoulu, Svenska handelshögskolan ja Turun kauppakorkeakoulu) lasketaan yliopistoiksi.^[3]

Tradenomin tutkinto antaa pätevyyden hakea sellaisia virkoja ja julkisia tehtäviä, joihin on säädetty pätevyysvaatimukseksi korkeakoulututkinto, alempi korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkinto.

Vastaavan alan jatko-opinnot eli ylempien ammattikorkeakoulututkintojen koulutusohjelmat tuottavat tutkinnon Tradenomi (ylempi AMK). Se on laajuudeltaan 90 op ja tuottaa saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin ja toimiin kuin ylempi korkeakoulututkinto. Ylempi amk-tutkinto oikeuttaa käyttämään tradenomi (ylempi AMK) ja Master of Business Administration -tutkintonimikkeitä. Hakuedellytyksenä on soveltuva korkeakoulututkinto ja vähintään kolmen vuoden työkokemus sen suorittamisen jälkeen.

[muokkaa] Sijoittuminen työmarkkinoille

Työelämässä tradenomi toimii useimmiten johto-, kehittämis-, suunnittelu-, myynti-, markkinointi-, ja koulutustehtävissä. Rahoitustoiminta, valtionhallinto, elektroniikkateollisuus, tukku- ja vähittäiskauppa sekä tietoliikenneala ovat toimialoista tradenomivoittoisimmat.^[4]

Tradenomiliiton (TRAL) mukaan tradenomeja koulutetaan liikaa, sillä huomattava määrä valmistuneista sijoittuu koulutusta vastaamattomiin tehtäviin tai ei työllisty lainkaan. Vuonna 2004 tradenomit olivat toiseksi suurin ryhmä AKAVAn työttömyystilastoissa. Kokonaisuutta tarkastellessa tradenomimiesten ja -naisten välillä on selvä ero sekä asemassa että palkkauksessa. Naistradenomeista vain 38 prosenttia sijoittuu esimies- ja asiantuntijatehtäviin, kun miesten vastaava luku on jopa 70 prosenttia.^[5]

Vaikka tradenomien ammattirakenteessa työntekijöiden osuus on suuri, on tradenomeissa toisaalta myös johtajia hieman enemmän esimerkiksi insinööreihin (AMK) ja sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneisiin nähden.^[6]

Tradenomien sijoittumista työelämään ja keskiansioita ei voida vertailla luotettavasti muihin ammatteihin muuten kuin uran alkuvaiheen osalta, sillä tutkinnon tuoreuden takia tradenomien keski-ikä (28,4 vuotta^[1]) on huomattavasti verrokkeja matalampi (AKAVAlaisten keski-ikä on 43 vuotta ja kaikkien palkansaajien keski-ikä 39 vuotta).^[7]

[muokkaa] Tradenomin keskeisimpiä osaamisalueita

Tradenomi voi toimia vaativissa markkinoinnin, taloushallinnon, henkilöstöhallinnon, logistiikan, tietojenkäsittelyn tai kansainvälisen kaupan asiantuntijatehtävissä - niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Koulutus luo hyvät edellytykset oman yritystoiminnan harjoittamiselle.

Tradenomiliiton vuonna 2005 suorittaman tutkimuksen mukaan 60% tradenomiopiskelijoista koki pystyvänsä soveltamaan oppimaansa opintoihinsa kuuluvassa työharjoittelussa vain vähän tai ei ollenkaan.^[8] Mediassa esitettyjen arvioiden mukaan tämä saattaa johtua siitä, ettei opintosisältö vastaa työelämän tarpeita.^[9]^[10]