Aitolahti
|
|
|
|---|---|
| Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat: Tampere |
|
|
sijainti |
|
| Lääni | Hämeen lääni |
| Maakunta | Pirkanmaan maakunta |
| Perustettu | 1924 (erottamalla Messukylästä) |
| Liitetty | 1966 |
| – liitoskunnat | Tampere Aitolahti |
| – syntynyt kunta | Tampere |
| Pinta-ala | km2 |
| – maa | 65,5 km2 |
| Väkiluku | 1 888 (1963) |
| – väestötiheys | 28,82 as/km2 |
Aitolahti on entinen Suomen kunta Pirkanmaalla. Messukylän kunnasta vuonna 1924 erotettu kunta liitettiin Tampereen kaupunkiin vuonna 1966, joten Aitolahti ehti olla itsenäinen kunta vain runsaat 40 vuotta. Aitolahden asukasluku pysyi suhteellisen vakaana 1950-luvulle saakka, kunnes Tampereen rajan tuntumaan Kumpulaan alkoi nopeaan tahtiin nousta omakotiasutusta. Tästä on kuntaliitoksen jälkeen muodostunut Olkahisten kaupunginosa. Aitolahden kautta kulkevat Tampereen ja Jyväskylän välinen valtatie 9 − nykyinen tieyhteys on tosin valmistunut vasta kunnan lakkauttamisen jälkeen − sekä Tampereen ja Ruoveden välinen seututie 338.
Aitolahden naapurikunnat olivat Messukylä (Tampere), Kangasala, Teisko ja Ylöjärvi.
Alueella sijaitsee muun muassa Aitolahden kirkko, Aitolahden vanha kirkko, Diabeteskeskus, Tarastenjärven kaatopaikka ja Etelä-Suomen lennonvarmistuskeskus. Vanha Aitolahden kuntakeskus sijaitsee Sorilassa. Tiheintä asutus on alueen eteläosissa, Olkahisen ja Nurmin kaupunginosissa.
Nurmi-Sorilan alueelle laaditaan uutta osayleiskaavaa, joka mahdollistaa uusien asuntojen rakentamisen jopa noin kymmenelle tuhannelle asukkaalle. Nurmi-Sorilan kaavoituksesta löytyy päivittyvää tietoa Tampereen kaupungin kaupunkisuunnittelusivustolta.
Aitolahteen asutettiin viime sotien jälkeen Kaukolan siirtoväkeä. [1]
Aitolahden huomattavin kunnallinen vaikuttaja oli vuosikymmenien ajan professori Rurik Pihkala, joka omisti Laalahden tilan. Pihkala myös lahjoitti tilansa maista tontin kirkkoa varten vuonna 1924.
Geologi J. J. Sederholm löysi 1800-luvun lopulla Näsijärven rantakalliosta ja -kivistä Hirviniemestä soikion muotoisia syvennyksiä, joille hän antoi nimityksen "arvoitukselliset hiilipussit". Nämä ovat vanhimmat Suomesta löytyneet fossiilit, niiden iäksi on arvioitu kaksi miljardia vuotta, ja niitä on löytynyt muualta maailmasta vain Etelä-Afrikasta ja Kanadasta. Löytöpaikka rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1962. Näitä 2-30 senttimetrin pituisia "hiilipusseja" esiintyy myös Näsijärven vastapäisellä rannalla Ylöjärven puolella. Nämä hiilipussit antoivat myös aiheensa vuonna 1965 vahvistettuun Aitolahden kunnan vaakunaan, jonka on piirtänyt Gustaf von Numers.[2]
[muokkaa] Kylät
Aitoniemi, Hirvenniemi, Laalahti, Nurmi, Palonkylä, Partola, Sorila.
[muokkaa] Lähteet
- Suomenmaa 1 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1967 (kuntaesittelyosio ss. 5-7)
[muokkaa] Viitteet
| Keskinen suuralue: |
| Keskusta: Amuri | Hatanpää | Kyttälä | Nalkala | Pyynikinrinne | Pyynikki | Ratina | Tammela | Tampella | Tulli | Sampo: Järvensivu | Kaleva | Kissanmaa | Lapinniemi | Lappi | Petsamo | Iidesjärvi: Muotiala | Nekala | Viinikka |
| Koillinen suuralue: |
| Messukylä: Hakametsä | Messukylä | Pappila | Ristinarkku | Ruotula | Takahuhti | Tasanne: Atala | Olkahinen | Tasanne | Leinola: Leinola | Linnainmaa | Vehmainen |
| Kaakkoinen suuralue: |
| Kaukajärvi: Hallila | Kaukajärvi | Lukonmäki | Turtola | Viiala | Hervanta: Hervanta | Rusko |
| Eteläinen suuralue: |
| Härmälä: Härmälä | Sarankulma | Koivisto: Koivistonkylä | Nirva | Veisu | Peltoo: Multisilta | Peltolammi |
| Lounainen suuralue: |
| Pispala: Hyhky | Pispala | Rahola: Epilä | Kaarila | Kalkku | Rahola | Tesoma: Haukiluoma | Ikuri | Myllypuro | Tesoma |
| Luoteinen suuralue: |
| Lielahti: Lielahti | Pohtola | Ryydynpohja | Lentävänniemi: Lentävänniemi | Niemi |
| Pohjoinen suuralue: |
| Nurmi-Sorila | Kämmenniemi | Terälahti |
Koordinaatit:
Sivulta puuttuu