Keijo Liinamaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keijo Liinamaa
Suomen 52. pääministeri[1]
Liinamaan hallitus[2]
13.6.1975-30.11.1975
Edeltäjä Kalevi Sorsa[1]
Seuraaja Martti Miettunen [1]
Oikeusministeri
Auran I hallitus[3]
14.5.1970-15.7.1970
Edeltäjä Aarre Simonen[4]
Seuraaja Jacob Söderman[5]
Työministeri
Auran II hallitus[6]
29.10.1971-23.2.1972
Edeltäjä Veikko Helle[5]
Seuraaja Veikko Helle[7]
Tiedot
Syntynyt 6. huhtikuuta 1929
Mänttä
Kuollut 28. kesäkuuta 1980 (51 vuotta)
Helsinki
Puolue amm.

Keijo Antero Liinamaa (6. huhtikuuta 1929 Mänttä28. kesäkuuta 1980 Helsinki) oli lakimies, valtakunnansovittelija ja pääministeri.

Liinamaa oli työoikeuteen erikoistunut lakimies, joka aloitti työuransa SAK:ssa. Vain 29-vuotiaana vuonna 1958 hänestä tuli Mäntän kauppalanjohtaja. 1960-luvun alkupuolella valtakunnallisen työmarkkinasovittelujärjestelmän käynnistyttyä hän toimi paikallisena sovittelijana, kunnes vuonna 1965 hänet valittiin valtakunnansovittelijaksi. Taloudellisesti vaikeina vuosina 1965–1967 Liinamaa selvitti runsaasti työmarkkinaristiriitoja ja sai estettyä useita suurlakkoja.

Vuonna 1967 pääministeri Rafael Paasio antoi Liinamaalle erityistehtävän: Liinamaan piti neuvotella työmarkkinaosapuolien kanssa keskitetystä palkkaratkaisusta estääkseen inflaation, jonka palkankorotukset olisivat aiheuttaneet. Tämä johti ensimmäiseen tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun, jonka yhteydessä kiiteltiin erityisesti Liinamaan neuvottelutaitoja. Kaksi ensimmäistä TuPo-sopimusta nimettiinkin hänen mukaansa Liinamaa I:ksi ja Liinamaa II:ksi.

Vuoden 1970 eduskuntavaalien jälkeen poliittiset puolueet eivät pystyneet muodostamaan hallitusta. Presidentti Urho Kekkonen määräsi tällöin Teuvo Auran muodostamaan virkamieshallituksen. Pääministeri Auran hallituksessa Liinamaa toimi oikeusministerinä 63 päivää touko-heinäkuussa 1970, kunnes Ahti Karjalainen muodosti uuden hallituksen.

Karjalaisen hallitus hajosi syksyllä 1971 ja eduskunta hajotettiin. Teuvo Auran toinen virkamieshallitus muodostettiin ja Liinamaa toimi siinä työministerinä lokakuusta 1971 helmikuuhun 1972.

Vuoden 1975 vaalien jälkeen poliittiset puolueet eivät saaneet muodostettua hallitusta. Presidentti Kekkonen kutsui Keijo Liinamaan pääministeriksi ja hänen virkamieshallituksensa istui 13. kesäkuuta30. marraskuuta 1975, kunnes Kekkosen väliintulo mahdollisti Martti Miettusen uuden hallituksen muodostamisen.

Keijo Liinamaa kuoli 51-vuotiaana 28. kesäkuuta 1980 äkilliseen sairauskohtaukseen ollessaan ulkoilemassa kotinsa lähistöllä Helsingin Vuosaaressa. Hänen leskensä Pirkko Liinamaa tuli 1980-luvulla tunnetuksi suositun televisio-ohjelma Levyraadin pitkäaikaisena vakiojäsenenä.

Liinamaasta kaavailtiin ennen kuolemaansa poliittisen hallituksen pääministeriä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suomen hallitukset valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 21.6.2010.
  2. Liinamaan hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 21.6.2010.
  3. Liinamaan hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 21.6.2010.
  4. Koiviston hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 21.6.2010.
  5. a b Karjalaisen II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 21.6.2010.
  6. Auran II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 21.6.2010.
  7. Paasion II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 21.6.2010.
Edeltäjä:
Justus Ripatti
Matti Pekkanen
Suomen valtakunnansovittelija
1965-1971
19791980
Seuraaja:
Erkki Sunila
Teuvo Kallio
Edeltäjä:
Kalevi Sorsa
Suomen pääministeri
1975
Seuraaja:
Martti Miettunen
Edeltäjä:
Aarre Simonen
Suomen oikeusministeri
1970
Seuraaja:
Erkki Tuominen
Edeltäjä:
Veikko Helle
Suomen työvoimaministeri
19711972
Seuraaja:
Veikko Helle