A. K. Cajander

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
A. K. Cajander
A. K. Cajander
Suomen 8., 10. ja 22. pääministeri
Cajanderin I hallitus
2.6.1922–14.11.1922
Cajanderin II hallitus
18.1.1924–31.5.1924
Cajanderin III hallitus
12.3.1937–1.12.1939
Edeltäjä Juho Vennola
Kyösti Kallio
Kyösti Kallio
Seuraaja Kyösti Kallio
Lauri Ingman
Risto Ryti
Suomen puolustusministeri[1]
Mantereen hallitus
22.12.1928–16.8.1929[2]
Edeltäjä Jalo Lahdensuo[1]
Seuraaja Juho Niukkanen[1]
Suomen II maatalousministeri
Cajanderin I hallitus
2.6.1922–14.11.1922[3]
Edeltäjä Juho Niukkanen[4]
Seuraaja Juho Niukkanen[5]
Kansanedustaja
1.8.1929–31.8.1933
1.9.1936–21.1.1943
Tiedot
Syntynyt 4. huhtikuuta 1879
Uusikaupunki
Kuollut 21. tammikuuta 1943 (63 vuotta)
Helsinki
Puolue Kansallinen Edistyspuolue

Aimo Kaarlo Cajander (4. huhtikuuta 1879 Uusikaupunki21. tammikuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen metsätieteilijä ja poliitikko, Metsähallituksen ylijohtaja, Kansallisen Edistyspuoleen puheenjohtaja sekä kolminkertainen pääministeri.[6] Talvisodan syttyminen katkaisi hänen poliittisen uransa ja on leimannut hänen jälkimainettaan. Cajander kehitti metsätyyppiopin.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cajander syntyi Uudessakaupungissa ja hänen vanhempansa olivat alkeiskoulun rehtori Karl Alexander Cajander ja Mynämäen kihlakunnan kruununvoudin tytär Anna Mathilda Cajander Allenius.[7]

A. K. Cajanderin poikia olivat kasvitieteilijä Aarno Kalela ja metsäntutkija Erkki Kalela, joista ensin mainitun pojista Jorma Kalela on Turun yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori ja suurlähettiläs Jaakko Kalela tasavallan presidentin kanslian entinen kansliapäällikkö.

Akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cajander kirjoitti ylioppilaaksi Turussa vuonna 1896, opiskeli kasvitiedettä yliopistolla, matkusti Siperiaan keräämään aineistoa 1903 valmistuneeseen väitöskirjaansa ja nimitettiin pian kasvitieteen dosentiksi. Hän kouluttautui myös metsänhoitajaksi Evon metsäopistossa ja nimitettiin metsänhoidon opettajaksi yliopistolle heti kun alan opetus käynnistyi vuonna 1908 uudessa maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Alan professoriksi Cajander tuli 1911.

Vuonna 1918 Cajander tuli myös virkaatekeväksi metsähallituksen ylijohtajaksi ja johti laitosta kuolemaansa asti. Virallisesti hänet nimitettiin ylijohtajaksi vasta 1927 sekä uuteen pääjohtajan virkaan 1934, jolloin hän viimein luopui professuuristaan. Cajander vaikutti metsätalouteen myös valtionyhtiöiden Veitsiluoto Oy:n ja Enso-Gutzeitin hallintoneuvostojen puheenjohtajana 1930-luvulla.

Cajander oli myös Suomalaisen Tiedeakatemian esimies 1922–1923 ja Suomen Tiedeseuran puheenjohtaja 1935–1936.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti K. J. Ståhlberg kutsui Cajanderin yllättäen virkamiespääministeriksi kesäkuussa 1922, vaikkei hän sitä ennen ollut osallistunut politiikkaan. Hänellä oli tosin kokoomuksen jäsenkirja, mutta hänen poliittiset mielipiteensä olivat lähempänä presidentin edustamaa edistyspuoluetta. Cajanderin I hallitus hoiti maan asioita eduskuntavaalien ylitse, 166 päivän ajan. Se oli itsenäisen Suomen ensimmäinen virkamieshallitus. Pääministeri Cajander hoiti samalla myös toisen maatalousministerin salkkua.

Tammikuussa 1924 Cajander palasi vastaavissa olosuhteissa johtamaan toistakin hallitusta (Cajanderin II hallitus, 135 päivää), jonka kaudelle osui niin sanottu upseerikriisi, mistä kuitenkin selvittiin välikohtauksitta. Cajander alkoi näin vähitellen kiskoontua politiikkaan, ja hän liittyi Kansalliseen Edistyspuolueeseen 1927. Seuraavana vuonna hänestä tuli puolustusministeri Oskari Mantereen virkamieshallitukseen ja vaaleissa 1929 hänet valittiin eduskuntaan Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä. Vuonna 1933 Cajander valittiin jo puolueensa puheenjohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti. 1930-luvulla hänet nähtiin edistyspuolueen vasemman siiven johtavana poliitikkona, T. M. Kivimäki oikean siiven. Hän johti ajoittain myös pieneksi kutistunutta eduskuntaryhmää ja oli tasavallan presidentin valitsijamiehenä 1937 ja uudelleen 1940.

Cajanderin III hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen kerran Cajander kohosi pääministeriksi keväällä 1937, tällä kertaa poliitikkona eikä virkamiehenä. Cajanderin III hallitus muistetaan Suomen ensimmäisenä punamultahallituksena, jonka vahvat puolueet olivat maalaisliitto ja SDP. Kolmantena pyöränä oli pieni edistyspuolue, ja Cajanderille jäi sovittelijan rooli hallituksen vahvojen miesten, Juho Niukkasen ja Väinö Tannerin välissä. Hän aloittikin sittemmin traditioksi muodustuneen niin sanotun hallituksen iltakoulun järjestämisen viikoittain. Hallituksen tärkeimmät aikaansaannokset olivat kansaneläkelain säätäminen, yliopiston pitkän kielikiistan ratkaiseminen ja jahkailun jälkeen myös puolustuslaitoksen uusien perushankintojen aloittaminen. IKL:n lakkautus sen sijaan ei onnistunut, ja Ahvenanmaan linnoituskysymys jäi ratkaisematta.

Hallitus ja etenkin Cajander muistetaan Suomen historiassa kuitenkin parhaiten talvisotaan johtaneesta kehityksestä. Cajanderin ja ulkoministeri Rudolf Holstin sekä tämän seuraaja Eljas Erkon on katsottu hukanneen tilaisuutensa muotoseikkoihin takertumisen (tai huonon poliittisen pelisilmän) vuoksi niin sanotuissa Jartsev-neuvotteluissa keväällä 1938, viivytelleen liian pitkään puolustushankintojen aloittamisessa sekä suhtautuneen liian huolettomasti ja naiivisti Neuvostoliiton vaatimuksiin ja sodanuhkaan syksyllä 1939 (ks. Talvisodan tausta). Legendaariseksi on muodostunut Cajanderin väitetty kommentti Neuvostoliiton hyökkäyksen alkamisesta: "Tarkoittaako tämä, että hallitus kokoontuu ennen virka-aikaa?". Sodan sytyttyä hallitus sai vielä eduskunnan luottamuksen, mutta sen oli silti jätettävä paikkansa, ja Cajanderin korkealentoinen poliittinen ura romahti äkisti.

Sota-aikana Cajander jatkoi vielä rivikansanedustajana, Suomen Huollon puheenjohtajana ja metsähallituksen johdossa, kunnes kuoli sairauskohtaukseen eduskuntatalossa tammikuussa 1943.

"Malli Cajander"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1939 Cajander ilmoitti tyytyväisyytensä sen johdosta, että Suomen puolustuslaitoksen hankintamenoja on siirretty seuraaville vuosille. Tämä osoittautui virhearvioksi. Elokuussa pidetyn sotaharjoituksen päättäjäispuheessa Cajander lausui: "mitä silloin olisimme hankkineet, esimerkiksi lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä ynnä muuta, olisivat jo nyt suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin...". Tätä puheesta irrotettua yksityiskohtaa käytettiin myöhemmin hyväksi osoittamaan Cajanderin suhtautumista puolustushankintoihin. Talvisodan aikana kansa antoi malli Cajanderin nimen sotilasunivormulle (tai oikeammin juuri sen puutteelle), joka koostui vain sotilaan omista vaatteista, kokardista ja vyöstä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mikko Uola ja Matti Leikola: ”Cajander, Aimo Kaarlo”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 75–78. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suomen puolustusministerit puolustusministeriö. Viitattu 29.5.2010.
  2. Mantereen hallitus valtioneuvosto. Viitattu 29.5.2010.
  3. Cajanderin hallitus valtioneuvosto. Viitattu 7.2.2011.
  4. Vennolan II hallitus valtioneuvosto. Viitattu 7.2.2011.
  5. Kallion hallitus valtioneuvosto. Viitattu 7.2.2011.
  6. A. K. Cajander Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  7. Sukutaulu

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Juho Vennola
Kyösti Kallio
Kyösti Kallio
Suomen pääministeri
1922
1924
1937−1939
Seuraaja:
Kyösti Kallio
Lauri Ingman
Risto Ryti
Puolustusministerin lippu.png Edeltäjä:
Jalo Lahdensuo
Suomen puolustusministeri
1928-1929
Seuraaja:
Juho Niukkanen