Cajanderin III hallitus

Cajanderin III hallitus oli Suomen tasavallan 22. hallitus. Se oli enemmistöhallitus, jossa olivat mukana Sosialidemokraattinen puolue, Maalaisliitto, Edistyspuolue, RKP ja kolme ammattiministeriä. Hallitus toimi 995 hallituspäivää 12. maaliskuuta 1937 - 1. joulukuuta 1939. Erotessaan se oli noussut Suomen siihen saakka toiseksi pitkäikäisimmäksi hallitukseksi Kivimäen hallituksen jälkeen.

SDP pääsi hallitukseen ensimmäistä kertaa sitten 1926–27 toimineen Tannerin hallituksen jälkeen. Hallituksesta käytettiin yleisesti nimitystä punamultahallitus, joka sittemmin vakiintui tarkoittamaan muitakin sosialidemokraattien ja Maalaisliiton (myöhemmin Suomen Keskustan) yhdessä muodostamia hallituksia.

Cajanderin hallituksen toimikaudella otettiin käyttöön uutena työmuotona ns. hallituksen iltakoulu. Pääministeri Cajander otti tavakseen kutsua ministerit keskiviikkoiltaisin pääministerin virka-asuntoon keskustelemaan vapaamuotoisesti kulloinkin päätettäväksi tulevista asioista. Iltakoulussa alettiin pian käsitellä asiat niin valmiiksi, että seuraavassa valtioneuvoston virallisessa istunnossa tarvittiin enää vain päätöksen muodollinen vahvistus. Myöhemmin iltakoulu siirtyi pidettäväksi valtioneuvoston juhlahuoneistoon.

Cajanderin hallituksen eniten huomiota herättänyt ministerinvaihdos oli ulkoministeri Rudolf Holstin ero marraskuussa 1938 ja Helsingin Sanomien päätoimittajan Eljas Erkon nimittäminen hänen tilalleen muutamaa viikkoa myöhemmin. Holstin kerrottiin solvanneen päihtyneenä Adolf Hitleriä ja muita Natsi-Saksan johtomiehiä eräillä diplomaattipäivällisillä Kansainliiton päämajassa Genevessä saman vuoden syyskuun lopulla. Holstin eron muodollisena syynä olivat terveydelliset seikat ja palkkaerimielisyydet, mutta ulkomailla eron tulkittiin johtuneen ennen kaikkea Saksan painostuksesta.

Liberaalin Cajanderin johtaman hallituksen puolustusbudjetti oli tiukka. Talvisodan sytyttyä 30.11. 1939 useille reserviläisille ei riittänyt omaa univormua ja he saivat vain kokardin päähineeseensä erottamaan sotilaan siviilistä. Tätä sotilaspukua kutsuttiin malli Cajanderiksi. Samoin puolustusministeri Juho Niukkasen nimestä keksittiin useita puolustusbudjettiin liittyviä irvailuja.

Kokoonpano

Ministeri	Tehtävissä	Puolue
Pääministeri Aimo Cajander	12.3.1937–1.12.1939	Edistyspuolue
Ulkoasiainministeri Rudolf Holsti Väinö Voionmaa (Vt.) Eljas Erkko	12.3.1937–16.11.1938 16.11.1938–1.12.1938 12.12.1938–1.12.1939	Edistyspuolue SDP Edistyspuolue
Oikeusministeri Arvi Ahmavaara Albin Ewald Rautavaara J.O. Soderhjelm	18.3.1937–11.1.1938 11.1.1938–13.10.1939 13.10.1939–1.12.1939	amm. amm. RKP
Sisäasiainministeri Urho Kekkonen	12.3.1937–1.12.1939	Maalaisliitto
Puolustusministeri Juho Niukkanen	12.3.1937–1.12.1939	Maalaisliitto
Valtiovarainministeri Väinö Tanner	12.3.1937–1.12.1939	SDP
Opetusministeri Uuno Hannula	12.3.1937–1.12.1939	Maalaisliitto
Maatalousministeri Pekka Heikkinen	12.3.1937–1.12.1939	Maalaisliitto
Apulaismaatalousministeri Juho Koivisto	12.3.1937–1.12.1939	Maalaisliitto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Hannes Ryömä Väinö Salovaara	12.3.1937–2.9.1938 2.9.1938–1.12.1939	SDP SDP
Kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministeri Väinö Salovaara Pietari Salmenoja	12.3.1937–2.9.1938 20.9.1939–1.12.1939	SDP SDP
Kauppa- ja teollisuusministeri Väinö Voionmaa	12.3.1937–1.12.1938	SDP
Sosiaaliministeri Jaakko Keto Karl-August Fagerholm	12.3.1937–9.11.1937 9.11.1937–1.12.1939	SDP SDP
Apulaissosiaaliministeri Oskari Reinikainen	2.9.1938–1.7.1939	SDP
Kansanhuoltoministeri Rainer von Fieandt	20.9.1939–1.12.1939	amm.
Salkuton ministeri Ernst von Born	13.10.1939–1.12.1939	RKP

Katso myös

• Cajanderin III hallituksen ohjelma