Mynämäki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mynämäki
Mynämäki.vaakuna.svg Mynämäki.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.mynamaki.fi
Sijainti 60°40′45″N, 21°59′20″E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turun seutukunta
Perustettu 2007
Kuntaliitokset Karjala (1977)
Mietoinen (2007)
Pinta-ala ilman merialueita 522,37 km²
187:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 536,09 km²
213:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 519,77 km²
– sisävesi 2,60 km²
– meri 13,72 km²
Väkiluku 7 940
131:nneksi suurin 31.1.2014 [2]
– väestötiheys 15,28 as/km² (31.1.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 16,4 %
– 15–64-v. 62,0 %
– yli 64-v. 21,6 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,0 %
ruotsinkielisiä 0,7 %
– muut 1,3 %
Kunnallisvero 19,50 %
229:nneksi suurin 2013 [4]
Työttömyysaste 7,8 % (2013) [5]
Kunnanjohtaja Seija Österberg
Kunnanvaltuusto 35 paikkaa
  2013–2016[6]
Keskusta
Kokoomus
SDP
PS
Vasemmistoliitto
Vihreät

13
7
6
4
4
1

Mynämäki on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 7 940 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 536,09 km2, josta 2,60 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 15,28 asukasta/km2.

Mynämäen naapurikunnat ovat Aura, Eura, Laitila, Masku, Nousiainen, Pöytyä, Rusko, Taivassalo, Turku ja Vehmaa.

1. tammikuuta 1977 Mynämäki ja Karjalan kunta liittyivät yhteen yhteisellä päätöksellä. Mynämäki ja Mietoinen yhdistyivät vuoden 2007 alusta alkaen. Uuden kunnan nimeksi tuli Mynämäki ja vaakunaksi otettiin Mietoisten vaakuna.

Mynämäen historiallinen ruotsinkielinen nimi on Virmo.[7]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mietoisten kirkko

Mietoinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisen Mietoisten kunnan alueella sijaitsevat kylät[8]:

Aarlahti, Antikkala, Haijainen, Harainen, Heikkilä, Hietamäki, Hiippavuori, Hiivola, Hirmuinen, Hämäläinen, Kaivattula, Kaskinen, Katavainen, Karkoinen, Kaukurla, Kaulakko, Kauvainen, Kivivuori, Koivisto, Kumiruona, Kuneinen, Kurina, Kuuskorpi, Laukola, Lehtinen, Leinakkala, Mannuinen, Mietoinen, Nummi, Orkovakkinen, Palokylä, Pursila, Pyhe, Pyhäranta, Rantavakkinen, Raukkaa, Rauvola, Ravea, Runoinen, Ruonkallio, Saari, Soukko, Sukoinen, Sydänperä, Tavastila, Telkinmäki, Tervoinen, Tiirola, Tuokila, Uhlu, Valaskallio, Vähäkylä.

Mynämäen vanha vaakuna

Mynämäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aakula, Haapainen, Haloila, Halso, Huoli, Hurula, Ihalainen, Jutila, Juva, Kalela, Karhula, Karjakoski, Kasurla, Kattelus, Keijainen, Kintikkala, Kivikylä, Korvensuu, Kukola, Kälälä, Laavainen, Lankkinen, Lemmettylä, Lepistö, Liuskallio, Majalainen, Maunula, Mielismäki, Munnuinen, Munttinen, Mustila, Myllykylä, Mäenkylä, Nakkila, Neuvoinen, Nihattula, Nihdeinen, Nukkila, Nuuskala, Pahikkala, Palolainen, Parsila, Pellilä, Perpoinen, Pursinen, Rahkola, Raimela, Ruotsinmäki, Ruutila, Seppälä, Sunila, Suorsala, Tammisto, Tapaninen, Tarvainen, Tiuvainen, Tursunperä, Vallainen, Vihtamäki, Värräinen

Karjala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisen Karjalan kunnan alueella sijaitsevat kylät:

Haankylä, Haanperä, Kalela, Karjala, Karppinen, Ketelinen, Laajoki, Lemmi, Sairinen, Salavainen, Suojoki, Suutila, Tallola, Vehmalainen, Vuoloinen

Mynämäen kirkko

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Mynämäen väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
7 359
1985
  
7 436
1990
  
7 667
1995
  
7 871
2000
  
7 870
2005
  
8 058
2010
  
8 041
Lähde: Tilastokeskus.[9]

Koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mynämäen suurin koulu on Laurin koulu, joka sijaitsee Mynämäen keskustassa. Opetusta on luokille 1-9. Koulussa on noin 650 oppilasta ja 50 opetushenkilöä. Laurin koulussa voi oppia kuutta eri kieltä; pakollisina englantia ja ruotsia, valinnaisina espanjaa, ranskaa, saksaa ja venäjää. Kunta osallistuu valtakunnalliseen vieraiden kielten opetuksen kehittämishankkeeseen Kielitivoliin. Laurin koulu koordinoi hanketta kunnassa. Lisäksi koululla on kerhotoimintaa, esimerkiksi bändejä. Kunnan muut koulut ovat Aseman-, Huolin-, Ihalaisten-, Karjalan-, Pyhän-, Tarvaisten- sekä Tavastilan koulu. Kunta tarjoaa myös toisen asteen opetusta Mynämäen lukiossa ja Mynämäen Käsi- ja taideteollisuusopistossa.

Nähtävyyksiä ja museoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan alueella on useita pienimuotoisia nähtävyyksiä. Kenties huomattavimmat niistä ovat kunnan kolme kirkkoa. Keskustaajamassa sijaitsevat Mynämäen kirkko ja Mietoisten kirkko ovat keskiajalla rakennettuja kivikirkkoja, Karjalan puukirkko on puolestaan 1800-luvulta. Kunnassa on myös useita pieniä museoita. Karjalan kotiseutumuseo sijaitsee Karjalankyläntien varrella, Laajoella sijaitsee kylämuseo Vihtorin tupa ja Mietoisten keskustassa sijaitsee Maunu II Tavastin kotitilalle perustettu Tavastilan kotiseutumuseo.[10]

Yksi tärkeimmistä museo- ja kulttuuriympäristöalueista kunnassa on rakennussuojelulain nojalla suojeltu kulttuurihistoriallisesti arvokas Korvensuun voimalaitosalue ja Korvensuun voimalaitos- ja konepajamuseo, joka sijaitsee Laajoen ja Suuren Postitien yhtymäkohdassa. Alueen rakennuksiin kuuluu vanha vesivoimalaitosrakennus ja sen kanavarakenteet sekä useita muita rakennuksia, kuten konepaja, maalariverstas, asuinrakennus, kellari sekä talli ja puuvaja. Lounais-Suomen Sähkö Oy hankki 1900-luvun alussa perustetun tehdasalueen omistukseensa vuonna 1937, jonka jälkeen yhtiön uusima vesivoimalaitos oli käytössä vuoteen 1993. Aluetta on sen jälkeen kehitetty museona kunnan, kotiseutuyhdistyksen, maakuntamuseon sekä yksityishenkilöiden toimesta.[11][12] Konepajan tiloissa toimivassa museossa on muun muassa näytteillä tehtailija Frans Lindströmin rakennuttama ensimmäinen Suomessa valmistettu auto mallia Korvensuu 1913. Se valmistettiin Korvensuun konepajalla vuonna 1913.[13]

Mynämäen arvokkain luonnonnähtävyys on Kurjenrahkan kansallispuisto. Mynämäki on yksi niistä seitsemästä kunnasta, jonka raja kulkee kansallispuistossa sijaitsevan Kuhankuonon eli seitsemän kunnan rajapyykin kautta. Kuhankuono on Mynämäen itäisin piste.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mynämäellä toimii evankelisluterilainen Mynämäen seurakunta[14]. Seurakuntaan kuuluu myös Mietoisten kappeliseurakunta[15]. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä vaikuttaa paikkakunnalla ainakin evankelisuus[16].

Mynämäkeläisiä merkkihenkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Lizelius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Lizelius toimi Mynämäen kirkkoherrana vuosina 1761-1795. Hän toimitti ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden Suomenkieliset Tieto-Sanomat vuonna 1776 (näytenumero oli ilmestynyt jo syyskuussa 1775).

Lizelius myös käänsi ja toimitti Raamatusta uudistetun version, jossa kieliasua, oikeinkirjoitusta ja käännösvirheitä oli korjattu. Se ilmestyi 1758. Lizeliuksen uudistama toinen laitos ilmestyi 1776 ja tämä Lizeliuksen Raamattu levisi kaikkialle Suomeen ja säilyi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoraamattuna yli 150 vuotta - aina siihen asti kunnes kirkolliskokous hyväksyi uudet käännökset vuosina 1933 (Vanha testamentti) ja 1938 (Uusi testamentti) (joita nykyään kutsutaan Vanhaksi kirkkoraamatuksi). Monet herätysliikkeet käyttävät kuitenkin yhä edelleen Lizeliuksen käännöstä, koska heidän mielestään myöhemmät käännösversiot eivät ole alkutekstin mukaisia.

Frans Lindström[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtailija Frans Lindström rakensi ensimmäisen Suomessa valmistetun auton Korvensuu 1913:n.

Toivo Sukari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivo Sukari on suomalainen liikemies ja julkisuuden henkilö, joka on perustanut ja omistaa suurimman osan muun muassa Ideaparkista ja Maskun Kalustetalosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.2.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Työttömyystietoja ELY-Keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriö.
  6. Kunnallisvaalit 2012 tulospalvelu 28.10.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 14. helmikuuta 2013.
  7. Suomen ruotsinkieliset kuntien nimet Kotus. Viitattu 22.9.2012.
  8. Kauko-Vainio Sinikka: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turun maakuntamuseo ja Varsinais-Suomen liitto, 1993. ISBN 951-9125-96-5.
  9. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  10. Museot ja Teatterit 27.03.2007. Mynämäen kunta. Viitattu 18.10.2007.
  11. Elina Malkamäki: Korvensuun voimalaitosalue suojellaan. Turun Sanomat, 18.10.2007, s. 7. Artikkelin verkkoversio.
  12. Jukka Uotila: Korvensuu suojellaan rakennussuojelulailla. Vakka-Suomen Sanomat, 17.10.2007. Artikkelin verkkoversio.
  13. Anna Kuusela: Autovaari Korvensuu syntyi Mynämäellä. Turun Sanomat, 12.8.2001. Artikkelin verkkoversio.
  14. Mynämäen seurakunta Mynämäen seurakunta. Viitattu 7.11.2011.
  15. Mietoisten kappeliseurakunta Mietoisten kappeliseurakunta. Viitattu 7.11.2011.
  16. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Viitattu 7.11.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mynämäki.