Anneli Jäätteenmäki
Wikipedia
| Anneli Jäätteenmäki | |
|---|---|
|
Anneli Jäätteenmäki toukokuussa 2009. |
|
| 61. Suomen pääministeri | |
|
Jäätteenmäen hallitus: 17.4.2003–24.6.2003 |
|
| Edeltäjä | Paavo Lipponen (II) |
| Seuraaja | Matti Vanhanen (I) |
| Eduskunnan puhemies | |
|
2003 |
|
| Edeltäjä | Riitta Uosukainen |
| Seuraaja | Paavo Lipponen(II) |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 11. helmikuuta 1955 (ikä 54) Lapua |
| Puolue | Keskusta |
Anneli Tuulikki Jäätteenmäki (s. 11. helmikuuta 1955 Lapua) on varatuomari ja Euroopan parlamentin jäsen. Hän toimi Suomen pääministerinä 17. huhtikuuta 2003 – 24. kesäkuuta 2003 ja oli ensimmäinen tehtävään valittu nainen. Hän toimi myös Suomen Keskustan puheenjohtajana 2002–2003. Hän toimi eduskunnan puhemiehenä 25. maaliskuuta 2003 – 17. huhtikuuta 2003.[1][2][3]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämänvaiheita
[muokkaa] Varhaiset vaiheet
Jäätteenmäki vietti lapsuutensa kuopuksena kolmilapsisessa viljelijäperheessä Lapualla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1974. Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1980, ja samana vuonna hänestä tuli varatuomari. Hän toimi myös yhdistyksessä Suomen Demokraattiset Lakimiehet.
Työuransa alkuvaiheissa Jäätteenmäki toimi ensin vuoden verran työmarkkinajuristina kunnallisessa sopimusvaltuuskunnassa. Sen jälkeen hän kävi ulkoministeriön diplomaattikurssin, ja hänet sijoitettiin UM:n protokollaosastolle. Sieltä tie vei vuonna 1982 Lapuan kaupungin lakimieheksi. 1983 sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski pyysi Jäätteenmäkeä avustajakseen, joten hän jäi virkavapaalle Lapualta. Lyhyen ajan Jäätteenmäki toimi myös keskustan eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä.
[muokkaa] Poliittinen ura
Eduskuntaan Jäätteenmäki valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1987. Hän sai yli 9 000 ääntä. Oikeusministerinä hän oli Ahon hallituksessa 1994–1995. Presidentinvaalit hävinneen Esko Ahon lähdettyä vuonna 2000 virkavapaalle Harvardin yliopistoon Jäätteenmäki toimi hänen sijaisenaan Keskustan puheenjohtajana; Ahon jätettyä puheenjohtajan paikan lopullisesti 2002 Jäätteenmäki valittiin hänen tilalleen ja johdatti Keskustan vaalivoittoon eduskuntavaaleissa 2003, minkä jälkeen hänet nimitettiin pääministeriksi ensimmäisenä naisena Suomessa.
[muokkaa] Irak-skandaali
-
Pääartikkeli: Irak-skandaali
Jäätteenmäen pääministerikausi jäi lyhyeksi. Jo 68 päivän kuluttua nimityksestä hän joutui eroamaan virastaan, ja eduskunta valitsi hänen seuraajakseen Matti Vanhasen samasta puolueesta.
Ennen eduskuntavaaleja Jäätteenmäki toi julkisuuteen ulkoasiainministeriössä salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja pääministeri Paavo Lipposen (sd) keskusteluista Yhdysvaltain presidentin, George W. Bushin, kanssa Washingtonissa 9. joulukuuta 2002. Näiden keskustelujen käsitettiin erityisesti opposition piirissä liittyvän valmisteluihin Suomen osallistumiseksi Yhdysvaltain johtamaan vapaaehtoisten koalitioon Irakin sotaa koskien.
Jäätteenmäki syytti Paavo Lipposta Suomen liittämisestä Suomen linjausten vastaisesti Yhdysvaltojen Irakin miehitystä kannattaneiden valtioiden koalitioon perustaen väitteensä hallussaan olleisiin asiapapereihin (muun muassa WASB-050). Syytöksiä seuranneessa kohussa selvisi, että Jäätteenmäki oli saanut asiapaperit haltuunsa presidentin neuvonantajalta, Martti Manniselta.
Kohu johti Jäätteenmäen eroon. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen eduskuntaryhmän piirissä syntyi luottamuspula Jäätteenmäkeä kohtaan. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman toimitti SDP:n eduskuntaryhmän kantana Suomen Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallille paperilapun, jonka mukaan SDP edellytti, että vain pääministeri vaihdetaan, ei muita muutoksia. Keskusta valitsi pääministeriksi seuraavaan hallitukseen ensimmäistä ministerikauttaan valtioneuvostossa olevan puolustusministeri Matti Vanhasen.
Asiassa nostettiin syyte Jäätteenmäkeä sekä muistiot vuotanutta tasavallan presidentin neuvonantaja Martti Mannista vastaan. Mannista syytettiin virkasalaisuuden rikkomisesta ja Jäätteenmäkeä yllytyksestä ja avunannosta. Käräjäoikeus katsoi Mannisen syylliseksi mutta vapautti Jäätteenmäen.
Jäätteenmäki palasi Irak-aiheeseen vielä yli kolme ja puoli vuotta kohun jälkeen 30. joulukuuta 2006 Iltalehden haastattelussa ja väitti, että kaiken takana oli tarkoitus palauttaa Paavo Lipponen pääministeriksi. SDP:n ryhmäjohtaja Jouni Backman kiisti Jäätteenmäen väitteet STT:lle antamassaan kommentissa.[4] 4. tammikuuta 2007 Kokoomuksen Ville Itälä ja Irak-skandaalin aikainen puoluesihteeri Heikki A. Ollila vahvistivat kuitenkin Iltalehden haastattelussa, että SDP:n tuolloinen puoluesihteeri ja nykyinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma yritti houkutella kokoomusta kaatamaan hallitusta välikysymyksen avulla. Itälä ei kuitenkaan halunnut omien sanojensa mukaan ”leikkiin mukaan”.[5]
[muokkaa] Pääministeriyden jälkeen
Pääministerin virasta eroamisen jälkeen Jäätteenmäki jätti myös Keskustan puheenjohtajan paikan lokakuussa 2003. Euroopan parlamenttiin Jäätteenmäki valittiin 13. kesäkuuta 2004 lähes 150 000 äänellä. Kesällä 2005 hänet valittiin kaksivuotiskaudeksi Keskustanaisten puheenjohtajaksi.
Jäätteenmäkeä pyydettiin palaamaan eduskuntaan eduskuntavaaleissa 2007. Hän ilmoitti 16.10.2006 STT:n mukaan, ettei ryhdy kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, vaan haluaisi jatkaa europarlamentissa. Hänet valittiin jatkokaudelle vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa kaikista ehdokkaista toiseksi suurimmalla äänimäärällä.[6]
Pääministeri Matti Vanhanen sanoi vappupuheessaan 2009 olevansa ylpeä, jos Keskusta nostaisi keskuudestaan naisehdokkaan, jonka taakse suomalaisten enemmistö voisi asettua. Hän mainitsi Jäätteenmäen olevan yksi erinomainen vaihtoehto ehdokkaaksi.[7]
Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen nosti esille suoraan Jäätteenmäen nimen ja kuvaili Jäätteenmäen kokemuksen ja verkostojen niin kotimaassa kuin Euroopassa luovat hyvät edellytykset hoitaa tasavallan ykkösvirkaa. ”Jäätteenmäestä löytyy sellaista tahdonlujuutta, näkemyksellisyyttä ja lämpöä, joita 'maan äidiltä' vaaditaan”, Korhonen sanoi.[8]
[muokkaa] Henkilökohtainen elämä
Jäätteenmäki on naimisissa toimittaja Jorma Mellerin kanssa. Helmikuun alussa 2006 Jäätteenmäellä havaittiin rintasyöpä, joka leikattiin pian sen jälkeen. Nyttemmin hän on toipunut.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ MIKO-ministeritietojärjestelmä, 5.1.2005
- ↑ Europarlamenttivaalit 13.6.2004 – Valitut ehdokkaat – Oikeusministeriö 16.6.2004
- ↑ Henkilöt – Puheenjohtajat – Suomen Keskusta
- ↑ Jäätteenmäki näkee eronsa taustalla demarien juonen, SDP kiistää 31.12.2006. YLE. Viitattu 7.1.2008.
- ↑ Ville Itälä: Heinäluoma yllytti hallituksen kaatoon. Iltalehti 4.1.2007
- ↑ Koko maa - Ehdokkaat äänimääräjärjestyksessä YLE. Viitattu 8.6.2009.
- ↑ Kaleva 01.05.09
- ↑ Keskustan Korhonen tarjoaa Jäätteenmäkeä presidentiksi Helsingin Sanomat. 1.5.2009. Viitattu 22.5.2009.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kotisivut
- Anneli Jäätteenmäki Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
- Suomen Keskusta. Anneli Jäätteenmäki
- YLEn Elävä arkisto Irak-vuoto varjosti vaaleja
Otto Karhi (1906–1909) | Kyösti Kallio (1909–1917) | Filip Saalasti (1918) | Santeri Alkio (1918) | Petter Vilhelm Heikkinen (1919–1940) | Viljami Kalliokoski (1941–1945) | V. J. Sukselainen (1946–1964) | Johannes Virolainen (1964–1980) | Paavo Väyrynen (1980–1990) | Esko Aho (1990–2002) | Anneli Jäätteenmäki (2002–2003) | Matti Vanhanen (2003–)
P. E. Svinhufvud | J. K. Paasikivi | L. Ingman | K. Castrén | J. Vennola | R. Erich | J. Vennola | A. K. Cajander | K. Kallio | A. K. Cajander | L. Ingman | A. Tulenheimo | K. Kallio | V. Tanner | J. Sunila | O. Mantere | K. Kallio | P. E. Svinhufvud | J. Sunila | T. Kivimäki | K. Kallio | A. K. Cajander | R. Ryti | J. Rangell | E. Linkomies | A. Hackzell | U. Castrén | J. K. Paasikivi | M. Pekkala | K.-A. Fagerholm | U. Kekkonen | S. Tuomioja | R. Törngren | U. Kekkonen | K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | R. von Fieandt | R. Kuuskoski | K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | M. Miettunen | A. Karjalainen | R. R. Lehto | J. Virolainen | R. Paasio | M. Koivisto | T. Aura | A. Karjalainen | T. Aura | R. Paasio | K. Sorsa | K. Liinamaa | M. Miettunen | K. Sorsa | M. Koivisto | K. Sorsa | H. Holkeri | E. Aho | P. Lipponen | A. Jäätteenmäki | M. Vanhanen

