Mitro Repo
| Mitro Repo | |
|---|---|
 Mitro Repo vuonna 2014. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. syyskuuta 1958 Helsinki |
| Poliitikko | |
| Puolue | sitoutumaton |
| Asema |
ortodoksisen kirkon pappi Euroopan parlamentin jäsen (2009–2014) |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivu | |
Mitro Repo (s. 3. syyskuuta 1958 Helsinki) on suomalainen ortodoksisen kirkon pappi sekä luennoija ja kouluttaja, joka toimi Euroopan parlamentin jäsenenä kaudella 2009–2014.
Mitro Repo valittiin Euroopan parlamenttiin SDP:n listoilta sitoutumattomana ehdokkaana vuonna 2009.[1] Hän oli ehdolla myös vuoden 2014 eurovaaleissa, mutta ei tullut valituksi.[2]
Hän on kirjoittanut myös kaksi ortodoksiseen uskoon liittyvää kirjaa.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mitro Repo valmistui ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa klassillista filologiaa, filosofiaa, psykologiaa ja teologiaa ja valmistui 1982 humanististen tieteiden kandidaatiksi.[3] Repo suoritti tutkinnon Kuopion ortodoksisessa pappisseminaarissa 1987.[4]
Repo on opettanut klassisia kieliä Kuopion ortodoksisessa pappisseminaarissa, Helsingin normaalilyseossa ja Joensuun yliopistossa.[5] Hän toimi ortodoksisen uskonnon tuntiopettajana 1980–1988 helsinkiläisissä kouluissa. Helsingin ortodoksisen seurakunnan pastori hän on ollut vuosina 1990-2016.[3][6] Luennoijan ja kouluttajan tehtäviä Mitro Repo on tehnyt vuodesta 1992.
Puheviestinnän opettajien yhdistys valitsi Mitro Revon Vuoden puhujaksi 2005. Hän on julkaissut artikkeleja ja kolumneja eri lehdissä. Hän on suunnitellut pääsiäispostimerkin (2008).[7] Mielenterveyden keskusliitto nimesi isä Mitro Revon Hyvän mielen lähettilääkseen vuodeksi 2006.[8]
Repo on toiminut luento-, koulutus- ja valmennustehtävissä vuonna 2008 perustetun yrityksen MitroFoni Oy:n nimissä.[9][10]
Mitro Revon isä oli rovasti Tapani Repo (1918-1981). Isoisä Kusti Repo (1875-1927) opiskeli teologiaa Pietarissa mutta ei ottanut pappisvihkimystä vaan työskenteli Helsingin Sanomien Venäjän toimituksessa ja myöhemmin kuolemaansa asti ortodoksisen kirkollishallituksen sihteerinä. Tapani Revon serkkuja olivat yleisradion pääjohtaja Eino S. Repo ja kustannustoimittaja Ville Repo.[11]
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Mitro Repo valittiin europarlamenttiin SDP:n listalta sitoutumattomana ehdokkaana listan suurimmalla äänimäärällä ja kaikista ehdokkaista kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä.[1] Hän oli vaaleissa ainoa läpi mennyt ehdokas, joka tuli täysin politiikan ulkopuolelta.[12]
Syksyllä 2009 Mitro Repo perusteli puoluevalintaansa toteamalla, että ”Herrani Jeesus Kristus oli minun mielestäni sosiaalidemokraatti jossain mielessä”. Repo myös vakuutti, ettei hänen tarkoituksensa ole sekoittaa uskontoa politiikkaan.[13] Myös Nova Group oli yrittänyt houkutella Repoa keskustan eurovaaliehdokkaaksi vuoden 2009 vaaleissa.[14]
Poliittisesta asialistastaan Repo puhui vielä valituksi tultuaan yleisellä tasolla.[15] Repo kertoo lähestyvänsä eurooppalaisuutta uskonnon ja kielten kautta.[16] Laajoista kysymyksistä häntä kiinnostivat koulutus, kulttuuri ja ihmisoikeusasiat. Repo ilmoitti ajavansa ”inhimillisempää ja ihmiskasvoisempaa Eurooppaa” ja keskittyvänsä työelämän ongelmiin[17], erityisesti työaikakysymykseen. Tulevista haasteista Repo mainitsi tuolloin jokaista ihmistä koskettavien työaika-, kuluttajansuoja-, lääke- ja potilaskuljetusdirektiivien uudistukset.[15] Revon mukaan pankkien valvontaa pitää tiukentaa ja kansainvälistää.[15] Hän ilmoitti vastustavansa sensuuria ja siten myös EU:n taholta tulevaa internetin säätelyä ja katsoi, että ”internetissä ilmenevää rikollisuutta vastaan voidaan taistella myös kunnioittaen kansalaisten oikeuksia ja vapauksia”.[18]
Ennakkoon Revon valtteina europarlamentaarikkona pidettiin kansainvälistä kokemusta, puhetaitoja ja eurooppalaisittain kiinnostavaa taustaa, mutta hänen asemansa eurososialistien ryhmässä ei ollut helppo, koska ryhmässä tehtiin vasemmistolaista europolitiikkaa talouskriisin keskellä, eikä Repo aikaisemmin ole toiminut samantyyppisessä ympäristössä.[19]
Euroopan parlamentissa Repo kuului sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaan sekä valtuuskuntaan EU:n ja Venäjän parlamentaarisessa yhteistyövaliokunnassa. Varajäsenenä hän oli kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa ja suhteista Yhdysvaltoihin vastaavassa valtuuskunnassa.[20]
Erimielisyydet kirkon johdon kanssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Revolla ja ortodoksisen kirkon johdolla on ollut erimielisyyksiä. Vuonna 1996 hän arvosteli silloisen arkkipiispa Johanneksen toimintaa Viron ortodoksikirkkoa koskevan asian yhteydessä.[21][22][23] Arkkipiispa Johannes kielsi pastoria saarnaamasta seuraavana sunnuntaina hiippakunnassaan.[24]
Piispainkokous paheksui 2008 hänen julkisia esiintymisiään televisiossa ja mahdollista asettumistaan ehdokkaaksi vaaleissa[25] ja entisen arkkipiispa Johanneksen mielestä Revon kielenkäyttö ja esiintyminen olivat kirkolle vakava ongelma.[26] Piispainkokous piti Revon ehdokkuutta vaaleissa kirkon kanonisen perinteen vastaisena[25] ja teki äänin 2–1 erimielisen päätöksen, jolla se kielsi Revolta papin tehtävien hoitamisen eurovaaliehdokkuuden 2009 ja parlamentin jäsenyyden ajaksi.[27][28] Revon mukaan kirkko toimi hänen kohdallaan vastoin vakiintunutta ja oikeuskanslerinkin vahvistamaa käytäntöä. Kirkon vastustus johtuikin hänen mielestään ehkä väärästä puoluevalinnasta, sillä hänen mukaansa Suomen ortodoksisella kirkolla on kytkentöjä keskustaan.[29]
Repo kanteli piispainkokouksen päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.[28][30] Joulukuussa 2009 KHO hylkäsi Revon kantelun. KHO:n mielestä kyse on ortodoksisen kirkon sisäisestä asiasta ja kirkon oikeudesta tulkita kirkon oppia.[31]
Elokuussa 2014 Repo palasi Helsingin ortodoksisen seurakunnan pastoriksi.[32] Elokuussa 2016 hänet erotettiin tehtävästään sopimattoman käytöksen ja työntekoon liittyvien ongelmien vuoksi.[6] Repo nosti tammikuussa 2017 irtisanomisestaan kanteen entistä työnantajaansa Helsingin ortodoksista seurakuntaa vastaan. Hän vaatii korvaukseksi kahden vuoden palkkaa, eli yli 90 000 euroa.[33] Maaliskuussa 2018 Helsingin käräjäoikeus määräsi seurakunnan korvaamaan Revolle neljän kuukauden palkan sekä 15 000 euroa oikeudenkäyntikuluja eli yhteensä noin 30 000 euroa.[34]
Ahdisteluväitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2011 Ylen A-studio kertoi kyselystä, jossa se oli pyytänyt EU-parlamentissa työskenteleviltä arvioita suomalaisista europarlamentaarikoista. A-studion mukaan nimettömänä kyselyyn vastanneet useat EU-parlamentissa työskentelevät suomalaiset olivat kokeneet Revon käyttäytyneen sopimattomasti naisia kohtaan. Kyselyyn vastanneet kertoivat Revon ahdistelevan naisia. Revon kerrottiin muun muassa koskettelevan naisia, kertovan kaksimielisiä vitsejä ja kommentoivan äänekkäästi naisten ulkonäköä. Kaiken kaikkiaan kolmetoista EU-parlamentissa työskentelevää ihmistä kertoi pitävänsä Revon käyttäytymistä naisia kohtaan tavalla tai toisella sopimattomana.[35][36][37]
Repoa kommentit hämmensivät eikä hän tunnistanut niistä itseään ja kiisti väitteet.[38][39]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Isä Mitron sanakirja: Ortodoksiset termit selityksineen. (Pohjautuu Ortodoksiviesti-lehdessä ilmestyneeseen artikkelisarjaan) Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33100-2
- Isä Mitron ajatuksia elämästä, työstä, uskosta. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34603-7
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Koko maa – Ehdokkaat äänimääräjärjestyksessä Yleisradio. Viitattu 8.6.2009.
- ↑ Totaaliromahdus: Äänestäjät hylkäsivät Mitron, Iltalehti 25.5.2014.
- ↑ a b Isä Mitro ideoi pääsiäispostimerkin 7.2.2008. Itella Oyj. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ Curriculum vitae Mitrorepo.fi. Viitattu 13.2.2010.
- ↑ Sainio, Sari: Ilon aika Aamulehti. 4.4.2007. Viitattu 26.11.2008.
- ↑ a b IS: Mitro Revolle potkut - sopimatonta käytöstä, työntekoon liittyviä ongelmia iltalehti.fi. Viitattu 9.8.2016.
- ↑ Isä Mitro ideoi pääsiäispostimerkin (tiedote) 7.2.2008. Itella Oyj. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ Mielenterveyden keskusliitto on nimennyt isä Mitro Revon uudeksi Hyvän mielen lähettilääkseen vuodeksi 2006 2006. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 8.6.2009.
- ↑ Helsingin Yrittäjät europarlamenttivaaleissa Helsingin Yrittäjät. Viitattu 9.6.2009.
- ↑ MitroFonille on rekisteröity aputoiminimi IsäMitro, joka on Mitro Revon mukaan ”varotoimenpide, jonka tarkoituksena on suojata nimeä ja estää mahdolliset väärinkäyttötapaukset ja huijaukset”.Laurila, Jenni: Syy Isä Mitron bisnesnimelle selvisi Uusi Suomi. 19.5.2009. Viitattu 22.6.2009.
- ↑ Sillantaus, Teppo: Pappi, meppi ja taas pappi. Helsingin Sanomat. Kuukausiliite, 6.2.2016, nro 2, s. 70. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.2.2016.
- ↑ Kokenutta voimaa europarlamenttiin – vain yksi julkkismeppi 8.6.2009. Yleisradio. Viitattu 8.6.2009.
- ↑ Tiinanen, Pekka: Euroedustaja Mitro Repo: ”Jeesus Kristus oli sosiaalidemokraatti jossain mielessä” Iltalehti. 8.10.2009. Viitattu 24.10.2009.
- ↑ Nova Group kätilöi isä Mitrosta keskustan eurovaaliehdokasta. Helsingin Sanomat, 23.6.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.6.2009.
- ↑ a b c Mielonen, Matti: Mitro Repo ei vastannut ”knoppologiaan” hs.fi. 9.6.2009. Viitattu 9.6.2009.
- ↑ HS–STT: Mitro Repo demareiden ääniharava Helsingin Sanomat. 7.6.2009. Viitattu 8.6.2009.
- ↑ Repo: Olen asiantuntija, en julkkis 8.6.2009. Yleisradio. Viitattu 8.6.2009.
- ↑ Internetin sääntely jakaa euroedustajien mielipiteet Helsingin Sanomat. 8.6.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.6.2009.
- ↑ Karvinen, Jyrki: Timo Soinille ja Mitro Revolle tulee vaikeaa – näin Suomi-mepit pärjäävät Uusi Suomi. 8.6.2009. Viitattu 9.6.2009.
- ↑ Mitro Repo Euroopan parlamentti. Viitattu 25.2.2010.
- ↑ Broun, Janice: Divisions in Eastern Orthodoxy Today. East-West Church & Ministry Report, Kevät 1997, 5. vsk, nro 2, s. 1–3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.4.2009. (englanniksi)
- ↑ Repo, Mitro: Mielipidekirjoitus. Ilta-Sanomat, 16.3.1996. Repo arvostelee arkkipiispa Johannesta ”Viron ortodoksikirkon asioihin puuttumisesta”.
- ↑ Repo, Mitro: Arkkipiispa Johannes hätiköi. Helsingin Sanomat, 24.3.1996. Hakutulos Helsingin Sanomien arkistosta. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ Väinämö, Rauni: Arkkipiispa Johannes hyllytti pastorin: Viron asioiden arvostelu ei miellyttänyt. Helsingin Sanomat, 17.3.1996. Hakutulos Helsingin Sanomien arkistosta. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ a b Seurakunnanvaltuuston II lakisääteinen kokous 2008 (PDF) 20.5.2008. Helsingin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 8.6.2009.
- ↑ Aamun Koitto, 2009, nro 11, s. 5.
- ↑ Mitro Repo EU-parlamenttiin 7.6.2009. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 8.6.2009.
- ↑ a b Pohjanpalo, Olli: Piispat kielsivät Mitro Repoa toimimasta pappina EU-työn aikana 26.5.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.5.2009.
- ↑ Truc, Olivier: En Finlande, le prêtre qui ne veut plus seulement prier Le Monde. 14.5.2009. Viitattu 8.6.2009. (ranskaksi)
- ↑ Mitro Repo hakee KHO:sta kieltoa pappipannalleen. Helsingin Sanomat, 30.5.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.6.2009.
- ↑ KHO hylkäsi Mitro Revon kantelun Iltalehti. 14.12.2009. Viitattu 15.12.2009.
- ↑ Jokelainen, Jarkko: Europarlamentista pudonnut Mitro Repo palasi pastoriksi Helsingin Sanomat. 18.8.2014. Viitattu 18.8.2014.
- ↑ Ortodoksipappi Mitro Repo vie irtisanomisensa oikeuteen Ilta-Sanomat. 11.1.2017. Viitattu 11.1.2017.
- ↑ Käräjäoikeuden mukaan Mitro Revon irtisanomiselle ei ollut perusteita - seurakunnan maksettava korvauksia 30 000 euroa iltalehti.fi. Viitattu 29.3.2018.
- ↑ http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011112314812481_uu.shtml
- ↑ http://yle.fi/uutiset/euroedustaja_mitro_revon_kaytos_ihmetyttaa/5458248
- ↑ http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/yle-mitro-revon-kaytos-naisia-kohtaan-hammentaa-kahmii-niin-paljon-kuin-kehtaa/1944656
- ↑ http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/mitro-repo-pyydan-anteeksi-aiheuttamaani-mielipahaa/555316/
- ↑ http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/mitro-repo-pyytaa-anteeksi-aiheuttamaansa-mielipahaa/1933022
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotisivut.
- Mitro Repo Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
- Hellevi Matihalti: Kolmas pappi: pastori Mitro Repo. Seurakuntamme papit, osa 3. Ortodoksiviesti 4/2004.
- In Finland, a Man of Politics, Without His Cloth. New York Times. (englanniksi)
- Ääniharava Mitro Repo. Ylen Elävä arkisto.
| ||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
