Heidi Hautala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heidi Hautala
Heidi Hautala IF MOW 04-2011.jpg
Suomen kehitysministeri[1]
Kataisen hallitus
22.6.2011–17.10.2013
Edeltäjä Paavo Väyrynen[Huom 1]
Seuraaja Pekka Haavisto
Euroopan parlamentin jäsen[2]
1.1.1995–25.3.2003
14.7.2009–21.6.2011
Seuraaja Tarja Cronberg
Kansanedustaja
22.3.1991–23.3.1995
19.3.2003–13.7.2009
Ryhmä/puolue Vihreä eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 14. marraskuuta 1955 (ikä 58)
Oulu
Puolue Vihreä liitto
Koulutus maatalous- ja metsätieteiden maisteri (1988)

Heidi Anneli Hautala (s. 14. marraskuuta 1955 Oulu) on suomalainen poliitikko. Hän toimi kehitysministerinä Kataisen hallituksessa kesäkuusta 2011[3] lokakuuhun 2013.[4] Hän nousi tehtävään Euroopan parlamentista, johon hänet valittiin vuoden 2009 eurovaaleissa. Hautala toimi kansanedustajana vuosina 2003–09 ja aiemmin vuosina 1991–95. Kansanedustajakausien välillä hän oli europarlamentaarikko kaksi kautta vuosina 1995–2003. Hautala oli Vihreän liiton puheenjohtaja vuosina 1987–1991.[5]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautala syntyi Oulussa viisilapsisen perheen nuorimmaiseksi.[6] Hänen isänsä oli yleisesikuntaeversti ja pankinjohtaja Yrjö Hautala,[6][5] joka toimi jatkosodan aikana 4. maaliskuuta 1944 alkaen IV AK:n esikuntapäällikkönä.[7] Vuonna 1968 Hautalan perhe muutti Helsinkiin, jossa Heidi Hautala tutustui kasvissyöntiin ja liittyi Ananda Marga -joogayhteisöön.[8]

Nuorena Hautala oli epäpoliittinen ja kiinnostunut itämaisesta ajattelusta.[6] Vuonna 1974 hän oli perustamassa Helsinkiin Suomen ensimmäistä kasvisravintolaa.[6][5] Kasvis-nimisen ravintolan ympärille syntynyt piiri vaikutti 1970-1980-luvuilla vihreän liikkeen syntyyn Suomessa.[6] Vihreiden ajatusten levittämiseksi perustettiin myös Uuden ajan aura -lehti, jossa Hautala oli toimittajana vuosina 1976–1982.[8][9] Lehti yhdistyi myöhemmin Pekka Haaviston Komposti-lehteen ja sai nimekseen Suomi.[6] Hautala oli sen toimittaja vuosina 1982–1985.[8][9] Yhteensä Hautala toimi lehtien päätoimittajana lähes kymmenen vuotta.[6]

Hautala eli avoliitossa kuvataiteilija J.O. Mallanderin kanssa vuosina 1980–1985 ja heillä on yksi yhteinen lapsi, vuonna 1981 syntynyt poika.[8] Vuosina 1992–2009 Hautala oli parisuhteessa saksalaisen tutkijan Carlo Jordanin kanssa.[10] Hänen nykyinen miesystävänsä on venäläinen elokuvaohjaaja Andrei Nekrasov.[11]

Koulutukseltaan Hautala on maatalous- ja metsätieteiden maisteri (1988).[5]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihreiden perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautala kiinnostui politiikasta 1970-luvulla ja alkoi osallistua vaihtoehtoliikkeiden toimintaan. Hänen vaikutuksestaan Suomi-lehdestä muodostui merkittävä foorumi niiden katsantokantojen esiin tuomiseen. Yhdessä Olli Tammilehdon kanssa hän mm. kirjoitti merkittäviä ydinvoiman käyttöä kritisoivia puheenvuoroja.[8] Hän kiinnostui myös globaaleista, nälänhädän kaltaisista ongelmista ja oli kriittinen globalisaatiota kohtaan.[8] Hautala oli välillisesti mukana myös Koijärvi-liikkessä.[8] Vihreiden organisoituessa puolueeksi Hautala valittiin vasta perustetun Vihreän liiton puheenjohtajaksi vuonna 1987, mitä tehtävää hän hoiti vuoteen 1991.[8] Helsingin kaupunginvaltuustossa Hautala vaikutti vuosina 1985–1994.[5]

Kansanedustaja ja europarlamentaarikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaan Hautala valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1991. Hän oli kansanedustajana vuoteen 1995, jolloin hänet valittiin Euroopan parlamenttiin. Siellä hän toimi kaksi kautta vuosina 1995–2003, kunnes palasi jälleen kansanedustajaksi vuosiksi 2003–2009. Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa hän nousi jälleen Euroopan parlamenttiin ja jätti kansanedustajan työnsä. Kesällä 2011 hän puolestaan jätti europarlamentin tultuaan Kataisen hallituksen kehitysministeriksi. Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Hautala palasi Helsingin kaupunginvaltuustoon.[12]

Hautala toimi Neste Oilin hallintoneuvoston jäsenenä vuosina 2005–2007 ja puheenjohtajana 2008–2011.[13][9]

Presidenttiehdokas 2000 ja 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2000 ja 2006 Hautala oli vihreiden presidenttiehdokkaana. Vuoden 2000 presidentinvaalissa hän sai ensimmäisellä kierroksella 100 740 ääntä eli 3,3 prosenttia, mikä oli viidenneksi eniten kaikista annetuista äänistä. Vuoden 2006 presidentinvaalissa ääniä kertyi ehdokkaista neljänneksi eniten: 105 085 ääntä eli 3,5 prosenttia annetuista äänistä. Kumpikin kannatusluku jäi huomattavasti pienemmäksi kuin vihreiden keskimääräinen kannatus muissa vaaleissa. Vuoden 2006 presidentinvaalikampanjassaan Hautala peräsi ilmastonmuutoksen kaltaisten uusien kansainvälisten uhkien torjuntaa ja korosti niiden tärkeyttä suhteessa perinteisiin sotilaallisiin uhkiin ja terrorismiin. Muita teemoja olivat kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen, presidentin valtaoikeuksien supistaminen sekä globalisaation poliittinen säätely.

Heidi Hautala vuonna 2007.

Ministeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautala nimitettiin Kataisen hallituksen kehitysyhteistyöasioista ja valtion omistajaohjauksesta vastaavana ministeriksi 22. kesäkuuta 2011.[5] Ministerikautta varjostivat jatkuvat kohut, joiden seurauksena Hautala päätyi lopulta eroamaan tehtävistään kesken kauden 17. lokakuuta 2013.

Finnair-kohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15. maaliskuuta 2012 Hautala ilmoitti valtion vaativan Finnairin hallituksen niin sanottujen stay-bonuksista salaa päättäneiden jäsenten eroa.[14] Aiemmin Hautala ei vielä ollut halukas puuttumaan Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen ja vakuutusyhtiö Ilmarisen asuntokauppoihin, joista poliisi aloitti lahjustutkinnan.[15] Ministerinä ollessaan Hautala on ollut valmis luopumaan valtion Finnairin enemmistöosakkuudesta.[16]

Pimeä työ -kohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2013 julkisuudessa esitettiin väitteitä, joiden mukaan Hautala olisi teettänyt kotonaan oviremontin maksamatta työstä pakollisia eläkemaksuja sekä myöhemmin maksaneensa kotiaan siivonneelle tšetšeenipakolaiselle palkkaa ilman veroja.[11][17][18] Hautala kertoi luulleensa, että remonttimies hoitaa itse eläkemaksut.[18] Hautala yhdistettiin myös miesystävänsä taloremonttiin jossa taloa remontoi moottoripyöräkerhon yhtiö.[19] Tilanteen teki Hautalan kannalta erityisen kiusalliseksi se, että hän oli jäsen harmaan talouden vastaisessa ministerityöryhmässä.[20] Hautala erosi ministerityöryhmästä julkisen kohun jälkeen.[21] Remontin tehnyt mies todettiin myöhemmin yrittäjäksi, joka oli itse vastuussa verojensa ja eläkemaksujensa maksamisesta.[22]

Ilta-Sanomat julkaisi 28. huhtikuuta 2013 uutisen, jonka mukaan Venäjän mediassa on julkaistu Hautalaa koskevia, kotiosoitteella varustettuja "erittäin kriittisiä kirjoituksia". Suojelupoliisi on kirjoitusten vuoksi harkinnut Hautalan turvatoimien kiristämistä. [23]

Arctia Shipping -kohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

9. lokakuuta 2013 nousi mediassa esiin, että Hautala vaikutti valtio-omisteisen Arctia Shippingin tekemään rikosilmoitukseen Greenpeace-ympäristöaktivistien vallattua jäänmurtajia Helsingissä keväällä 2012.[24] Ministerin "suosituksen ja toiveen" välittäneet virkamiehet kehottivat Arctia Shippingiä vetämään rikosilmoituksen pois poliisin käsittelystä ja vastaava virkamies Pekka Timonen uhkasi yhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan erolla, jos näin ei tehdä.[25][26]

Ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautala ilmoitti Arctia Shipping -kohun päätteeksi 11. lokakuuta 2013 eroavansa ministerin toimesta.[4] Tasavallan presidentti myönsi hänelle eron 17. lokakuuta ja nimitti samalla Pekka Haaviston hänen seuraajakseen.[27]

Kannattajien mielestä Hautala erosi liian helposti, koska lähes vastaavaan tilanteeseen joutuivat myös pääministeri Jyrki Katainen Himas-kohun ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen Kreikalle myönnetyn tukipaketin vakuuspaperien suhteen, mutta kumpikaan ei edes harkinnut eroa. Hautala sanoo tehneensä virheen vastatessaan selvittämättä faktoja ensin. Hän katsoo joutuneensa ay-liikkeen sylkykupiksi, koska irtisanomisia tuottava teollisuuden rakennemuutos luo tarpeen syntipukille. Valtion puuttuminen irtisanomisiin yhtiön edun vastaisesti rikkoisi osakeyhtiölakia. Merimies-Unionin entiset aktiivit vihjasivat käynnistäneensä kohun. [28]

Poliittisia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristöasioiden lisäksi Hautala on korostanut politiikassaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia.[29] Hän on ottanut kantaa erityisesti suurvaltojen ihmisoikeusloukkauksiin ja kansanvallan kehitykseen. Kritiikki on kohdistnut paitsi Venäjän ihmisoikeusloukkauksiin ja laajentumispyrkimyksiin, myös Yhdysvaltojen kansainvälistä politiikkaa ja Kiinan ihmisoikeustilannetta kohtaan. Tammikuussa 2006 presidentinvaalien alla Hautala syytti Suomen ulkopolitiikkaa vaikenemisesta pääministeri Matti Vanhanen kieltäytyessä ottamasta kantaa Guantanamo Bayn vankileirien oloihin.[30][31]

Hautalan erityisenä mielenkiinnonkohtena on ollut Venäjä. Eduskunnan satavuotisjuhlaistunnossa vuonna 2006 Hautala tuomitsi vihreiden ryhmäpuheenvuorossa Venäjän demokratiakehityksen saaman negatiivisen käänteen.[29][32][33] Hautalan kannanotto sai muun muassa eduskunnan puhemies Paavo Lipposelta kielteistä palautetta.[29] Vuonna 2007 Hautala oli perustamassa Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi -yhdistystä, jonka perustamiseen vaikutti muun muassa Anna Politkovskajan murha.[34] Keväällä 2012 Hautala arvosteli venäläisaktivisti Jevgenia Tširikovan kiinni ottamista Venäjällä ennen kuin tämän piti saapua vihreiden puoluekokouksen puhujavieraaksi Lappeenrantaan.[35]

Tutkija Johan Bäckman syytti vuonna 2007 kirjassaan Saatana saapuu Helsinkiin Hautalaa Venäjä-vastaisuuden lietsomisesta ja Politkovskajan murhan käyttämisestä vaaliaseena.[36] Hautala vastasi jättävänsä kirjan omaan arvoonsa ja pitävänsä sitä osana laajempaa mustamaalauskampanjaa.[37][38] Remonttikohun tiedostustilaisuudessaan keväällä 2013 Hautala kutsui Bäckmania ja Juha Molaria "arkkivihollisikseen".[39]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Väyrynen toimi Kiviniemen hallituksessa ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä. Kataisen hallituksessa ulkomaankauppa-asiat siirtyivät Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kehitysministeri 17.10.2013. Valtioneuvosto. Viitattu 17.10.2013.
  2. Heidi Hautala Europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 17.10.2013.
  3. Niinistö ympäristöministeriksi, Hautala kehitysyhteistyöministeriksi 20.6.2011. YLE Uutiset. Viitattu 20.6.2011.
  4. a b Ministeri Heidi Hautala eroaa 11.10.2013. Yle Uutiset. Viitattu 11.10.2013.
  5. a b c d e f Heidi Hautala Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 14.3.2013.
  6. a b c d e f g Kokko, Ulla-Marja: Vaalit 2006: Vihreiden voimahahmo avoimuuden asialla Yle. Viitattu 11.10.2013.
  7. Toim Sotahistoriallinen tutkimuslaitos: ”Karjalan kannaksen tilanne vuoden 1944 alkupuolella”, Suomen sota 1941-1945, s. 19-20. 7. osa. Kuopio: Kivi, 1957.
  8. a b c d e f g h Lodenius Peter (suomentanut Markus Lång): Hautala, Heidi (1955-) Kansallisbiografia. 15.1.2010 (päivitetty 22.5.2012). Biografiakeskus. Viitattu 12.10.2013.
  9. a b c CV Hautalan kotisivu. Viitattu 12.10.2013.
  10. Heidi Hautala erostaan Sara-lehdessä: Sydäntäni raastaa Iltalehti. 1.10.2009. Viitattu 12.4.2014.
  11. a b Timo Hakkarainen: Täältä alkoi Hautalan piina. Iltalehti, 16.3.2013, s. 2-3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2013.
  12. Helsingin uusi valtuusto Kuntavaalit 2012 tulospalvelu. 1.11.2012. Yle. Viitattu 1.11.2012.
  13. Hallintoneuvosto (lakkautettu 5.5.2011) Vuosikertomus 2011. Neste Oil. Viitattu 12.10.2013.
  14. He saavat potkut Finnairin hallituksesta 15.3.2012. Taloussanomat. Viitattu 11.10.2013.
  15. Hautala: Vehviläistä ei välttämätöntä siirtää sivuun 9.3.2012. MTV3.fi. Viitattu 11.10.2013.
  16. Hautala valmis luopumaan Finnairin enemmistöosuudesta 9.2.2012. Yle Uutiset. Viitattu 11.10.2013.
  17. Tiinanen, Pekka: Ministeri Hautala teetti pimeän oviremontin. Iltalehti, 14.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2013.
  18. a b Tiinanen, Pekka: Hautala myöntää: Maksoin siivoojalle pimeästi. Iltalehti, 14.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2013.
  19. Iltalehti: Hautalan miesystävän taloa remontoi Helvetin enkeleiden yhtiö. Helsingin Sanomat, 26.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2013.
  20. Halminen, Laura: Verotusneuvos Hautalan remonttimaksuista: Kuuluisa maan tapa. Helsingin Sanomat, 15.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2013.
  21. Ahokas, Peppiina: Hautala eroaa harmaan talouden työryhmästä. Helsingin Sanomat, 16.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2013.
  22. SK: Hautalan remonttimies onkin yrittäjä. Helsingin Sanomat, 19.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.3.2013.
  23. Jarmo Huhtanen: Hautalan kotiosoite julkaistu Venäjällä - Supo kiristämässä turvatoimia?. Ilta-Sanomat, 28.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.4.2013.
  24. Hautala esti rikosilmoituksen 9.10.2013. Iltalehti. Viitattu 11.10.2013.
  25. [http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013101117595021_uu.shtml Selvitys paljastaa - Näin Arctia Shippingiä taivuteltiin luopumaan rikosilmoituksesta] 11.10.2013. Iltalehti. Viitattu 11.10.2013.
  26. Suominen, Heli & Luukka, Teemu: Valtion laivayhtiön toimitusjohtajaa uhattiin erottamisella 11.10.2013. HS.fi. Viitattu 11.10.2013.
  27. Pekka Haavisto kehitysministeriksi 17.10.2013. Valtioneuvosto. Viitattu 18.10.2013.
  28. Heidi Hautala: Olin ay-liikkeen sylkykuppi, HS.fi 26.10.2013.
  29. a b c Hakala, Pekka: Vallanhaluinen hippi ärsyttää 12.10.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.10.2013.
  30. Vihreiden presidenttiehdokas Heidi Hautala pääministeri Vanhaselle: Ihmisoikeuksia ei tule uhrata suurvaltasuhteille 7.1.2006. heidihautala.fi. Viitattu 11.10.2013.
  31. Tämän ajan keskitysleireistä ei saa vaieta 8.1.2006. heidihautala.fi. Viitattu 21.6.2011.
  32. Näin vuonna 2006: Hautala kritisoi Venäjää rajusti duuman edustajien edessä - ei puhemiehen puhuttelua 19.9.2013. Yle Uutiset. Viitattu 12.10.2013.
  33. Hautalan puheenvuoro juhlaistunnossa 1.6.2006. Eduskunta. Viitattu 12.10.2013.
  34. Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi perustettu 18.1.2007. Viitattu 11.10.2013.
  35. Suomi puuttui venäläisen demokratia-aktivistin kiinniottoon 20.5.2012. Yle Uutiset. Viitattu 12.10.2013.
  36. Roos, J. P.: Johan Bäckman: Saatana saapuu Helsinkiin. Anna Politkovskajan murha ja Suomi. (Arvio) 2007. Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta. Viitattu 12.10.2013.
  37. Tutkija syyttää Hautalaa ja mediaa Putin-vihan lietsonnasta 28.2.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.3.2007.
  38. Bäckman saapui Moskovaan 9.3.2007. Vihreä Lanka. Viitattu 21.3.2007.
  39. [www=http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/57765-heidi-hautala-minua-kiristetty-remonttiasia-ollut-arkkivihollisteni-tiedossa Heidi Hautala: ”Remonttiasia on ollut arkkiviholliseni Johan Bäckmanin tiedossa”] Uusi Suomi. 19.3.2013. Viitattu 12.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heidi Hautala.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Heidi Hautala -sitaatteja.
Edeltäjä:
Kalle Könkkölä
Vihreän liiton puheenjohtaja
19871991
Seuraaja:
Pekka Sauri