Heidi Hautala
| Heidi Hautala | |
|---|---|
 |
|
| Suomen kehitysyhteistyöministeri | |
|
22.6.2011– |
|
| Edeltäjä | Paavo Väyrynen[viite 1] |
| Euroopan parlamentin jäsen | |
|
2009–2011 |
|
| Seuraaja | Tarja Cronberg |
| Kansanedustaja | |
|
19.3.2007–13.7.2009 |
|
| Ryhmä/puolue | Vihreä eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Uudenmaan vaalipiiri |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 14. marraskuuta 1955 (ikä 57) Oulu |
| Puolue | Vihreä liitto |
| Koulutus | maatalous- ja metsätieteiden maisteri (1988) |
Heidi Anneli Hautala (s. 14. marraskuuta 1955 Oulu) on suomalainen poliitikko. Hän oli Vihreän liiton puheenjohtaja vuosina 1987–91. Hän toimi kansanedustajana 1991–95 sekä 2003–09 ja europarlamentaarikkona 1995–2003 sekä vuodesta 2009 kesäkuuhun 2011, jolloin Vihreät valitsi Hautalan Kataisen hallituksen kehitysministeriksi.[1] Hänen tilalleen europarlamenttiin nousi Tarja Cronberg.[2] Hautala oli Vihreän liiton ehdokas presidentinvaaleissa vuosina 2000 ja 2006. Koulutukseltaan Hautala on maatalous- ja metsätieteiden maisteri.
Sisällysluettelo |
Tausta[muokkaa]
Hautala syntyi Oulussa viisilapsisen perheen nuorimmaiseksi. Hänen isänsä oli ye-eversti ja pankinjohtaja Yrjö Hautala,[3] joka toimi jatkosodan aikana 4. maaliskuuta 1944 alkaen IV AK:n esikuntapäällikkönä.[4]
Nuorena Heidi Hautala oli epäpoliittinen ja häntä kiinnosti muun muassa kasvissyönti, itämainen ajattelu ja jooga. Vuonna 1974 hän oli perustamassa Helsinkiin Suomen ensimmäistä kasvisravintolaa. Kasvis-nimisen ravintolan ympärille syntynyt piiri vaikutti vihreän liikkeen syntyyn Suomessa. Ajatusten levittämiseksi perustettiin Uuden ajan aura -lehti, joka myöhemmin yhdistyi Pekka Haaviston Komposti-lehteen ja sai nimekseen Suomi. Hautala toimi lehtien päätoimittajana lähes kymmenen vuotta.[5]
Hautala valmistui maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi vuonna 1988. Hänellä on yksi lapsi, vuonna 1981 syntynyt poika, Jasper. Venäläinen elokuvaohjaaja Andrei Nekrasov on Hautalan miesystävä.[6]
Presidentinvaalit[muokkaa]
Hautala on ollut Vihreän liiton presidenttiehdokkaana kaksi kertaa, vuosina 2000 ja 2006. Vuonna 2000 hän sai 100 740 ääntä eli 3,3 prosenttia, mikä oli viidenneksi eniten kaikista annetuista äänistä. Vuonna 2006 ääniä kertyi ehdokkaista neljänneksi eniten: 105 085 ääntä eli 3,5 prosenttia annetuista äänistä. Kumpikin kannatusluku jäi huomattavasti pienemmäksi kuin Vihreän liiton kannatus muissa vaaleissa keskimäärin.
Vuoden 2006 presidentinvaalikampanjassaan Hautala peräsi uusien kansainvälisten uhkien, kuten ilmastonmuutoksen, torjuntaa ja korosti niiden tärkeyttä suhteessa perinteisiin sotilaallisiin uhkiin ja terrorismiin. Muita teemoja olivat kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen, presidentin valtaoikeuksien supistaminen sekä globalisaation poliittinen säätely.
Ministerinä[muokkaa]
Kataisen hallituksessa Hautala vastaa kehitysyhteistyöasioista ja valtion omistajaohjauksesta. Hautala ilmoitti 15. maaliskuuta 2012 valtion vaativan Finnairin hallituksen niin sanottujen stay-bonuksista salaa päättäneiden jäsenten eroa.[7] Aiemmin Hautala ei vielä ollut halukas puuttumaan Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen ja vakuutusyhtiö Ilmarisen asuntokauppoihin, joista poliisi aloitti lahjustutkinnan.[8] Hautala on kannattanut valtion luopumista Finnairin enemmistöosakkuudesta.[9]
Remontti- ja siivouskohu[muokkaa]
Maaliskuussa 2013 julkisuudessa esitettiin väitteitä, joiden mukaan Hautala olisi teettänyt kotonaan oviremontin maksamatta työstä pakollisia eläkemaksuja sekä myöhemmin maksaneensa kotiaan siivonneelle tšetšeenipakolaiselle palkkaa ilman veroja.[10][11][6] Hautala kertoi luulleensa, että remonttimies hoitaa itse eläkemaksut.[11] Heidi Hautala yhdistettiin myös miesystävänsä[12] taloremonttiin jossa taloa remontoi moottoripyöräkerhon yhtiö[13].
Tilanteen teki Hautalan kannalta erityisen kiusalliseksi se, että hän oli jäsen harmaan talouden vastaisessa ministerityöryhmässä.[14] Hautala erosi ministerityöryhmästä julkisen kohun jälkeen.[15]
Remontin tehnyt mies todettiin myöhemmin yrittäjäksi, joka oli itse vastuussa verojensa ja eläkemaksujensa maksamisesta.[16]
Ilta-Sanomat julkaisi 28. huhtikuuta 2013 uutisen, jonka mukaan Venäjän mediassa on julkaistu Hautalaa koskevia, kotiosoitteella varustettuja "erittäin kriittisiä kirjoituksia". Suojelupoliisi on kirjoitusten vuoksi harkinnut Hautalan turvatoimien kiristämistä. [17]
Arvostelu suurvaltoja kohtaan[muokkaa]
Hautala on ottanut kantaa suurvaltojen ihmisoikeusloukkauksiin ja kansanvallan kehitykseen. Hän on arvostellut Venäjän ihmisoikeusloukkauksia ja pyrkimyksiä laajentaa valtaansa naapurimaihinsa. Samaten hän on arvostellut Yhdysvaltojen kansainvälistä politiikkaa ja Kiinan ihmisoikeustilannetta kohtaan ja syyttänyt Suomen ulkopolitiikkaa vaikenemisesta.[18][19] Hän ilmaisi presidentinvaalikeskustelussa kielteisen kantansa Suomen öljyteollisuuden myymiseen venäläisille.
Valtiopäivien satavuotisjuhlaistunnossa Hautala tuomitsi käyttämässään Vihreän liiton ryhmäpuheenvuorossa[20] Venäjän demokratiakehityksen saaman negatiivisen käänteen. Hautalan kannanotto sai muun muassa eduskunnan puhemies Paavo Lipposelta kielteistä palautetta. Hautala oli perustamassa Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi -yhdistystä, jonka perustamiseen Anna Politkovskajan murha antoi lähtösysäyksen.[21] Heidi Hautala arvosteli Jevgenia Tširikovan kiinni ottamista Venäjällä ennen kuin tämän piti saapua vieraaksi Lappeenrantaan puhumaan Venäjän demokratian tilasta.[22]
Tutkija Johan Bäckman syytti kirjassaan Saatana saapuu Helsinkiin Hautalaa Venäjä-vastaisuuden lietsomisesta ja Politkovskajan murhan käyttämisestä vaaliaseena. Hautala on sanonut jättävänsä kirjan omaan arvoonsa ja pitävänsä sitä osana laajempaa mustamaalauskampanjaa.[23][24] Ovikohun aikaisessa tiedostustilaisuudessa hän nimesi Bäckmanin ja Juha Molarin "arkkivihollisikseen".[25]
Luottamustoimet[muokkaa]
Hautala toimi Helsingin kaupunginvaltuustossa vuosina 1985–1994[26] ja uudelleen vuodesta 2013.[27]
Hautala toimi Neste Oilin hallintoneuvoston puheenjohtajana 14. maaliskuuta 2007 alkaen aina sen lakkauttamiseen asti 5. toukokuuta 2011.[28]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Väyrynen toimi Kiviniemen hallituksessa ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä. Kataisen hallituksessa ulkomaankauppa-asiat siirtyivät Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerille.
Lähteet[muokkaa]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
- ↑ Niinistö ympäristöministeriksi, Hautala kehitysyhteistyöministeriksi 20.6.2011. YLE Uutiset. Viitattu 20.6.2011.
- ↑ Tarja Cronberg takaportin kautta europarlamenttiin Karjalainen. 20.6.2011. Viitattu 27.6.2011.
- ↑ Heidi Hautala Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 14.3.2013.
- ↑ Toim Sotahistoriallinen tutkimuslaitos: ”Karjalan kannaksen tilanne vuoden 1944 alkupuolella”, Suomen sota 1941-1945, s. 19-20. 7. osa. Kuopio: Kivi, 1957.
- ↑ Kokko, Ulla-Marja: Vaalit 2006: Vihreiden voimahahmo avoimuuden asialla Yle. Viitattu 21.6.2011.
- ↑ a b Timo Hakkarainen: Täältä alkoi Hautalan piina. Iltalehti, 16.3.2013, s. 2-3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2013.
- ↑ http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/03/15/he-saavat-potkut-finnairin-hallituksesta/201225322/12
- ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/03/1508921/hautala-vehvilaista-ei-valttamatonta-siirtaa-sivuun
- ↑ http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2012/02/hautala_valmis_luopumaan_finnairin_enemmistoosuudesta_3246803.html
- ↑ Tiinanen, Pekka: Ministeri Hautala teetti pimeän oviremontin. Iltalehti, 14.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2013.
- ↑ a b Tiinanen, Pekka: Hautala myöntää: Maksoin siivoojalle pimeästi. Iltalehti, 14.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2013.
- ↑ Ääninauha todistaa: Heidi Hautala junaili ison pimeän remontin. soundcloud, 21.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2013.
- ↑ Iltalehti: Hautalan miesystävän taloa remontoi Helvetin enkeleiden yhtiö. HelsinginSanomat, 26.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2013.
- ↑ Halminen, Laura: Verotusneuvos Hautalan remonttimaksuista: Kuuluisa maan tapa. Helsingin Sanomat, 15.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2013.
- ↑ Ahokas, Peppiina: Hautala eroaa harmaan talouden työryhmästä. Helsingin Sanomat, 16.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2013.
- ↑ SK: Hautalan remonttimies onkin yrittäjä. Helsingin Sanomat, 19.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.3.2013.
- ↑ Jarmo Huhtanen: Hautalan kotiosoite julkaistu Venäjällä - Supo kiristämässä turvatoimia?. Ilta-Sanomat, 28.3.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.4.2013.
- ↑ Vihreiden presidenttiehdokas Heidi Hautala pääministeri Vanhaselle: Ihmisoikeuksia ei tule uhrata suurvaltasuhteille 7.1.2006. heidihautala.fi. Viitattu 21.6.2011.
- ↑ Tämän ajan keskitysleireistä ei saa vaieta 8.1.2006. heidihautala.fi. Viitattu 21.6.2011.
- ↑ Heidi Hautalan ryhmäpuhe Eduskunnan 100-vuotisjuhlaistunnossa 1.6.2006. Heidi Hautala. Viitattu 21.3.2007.
- ↑ Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi perustettu 18.1.2007. Viitattu 12.12.2008.
- ↑ http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/miksi-venalaiset-protestoivat-ja-miten-tama-paattyy
- ↑ Tutkija syyttää Hautalaa ja mediaa Putin-vihan lietsonnasta 28.2.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.3.2007.
- ↑ Bäckman saapui Moskovaan 9.3.2007. Vihreä Lanka. Viitattu 21.3.2007.
- ↑ Heidi Hautala: ”Remonttiasia on ollut arkkiviholliseni Johan Bäckmanin tiedossa”. Uusi Suomi, 19.3.2013. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kansanedustajat 1907– Eduskunta. Viitattu 27.6.2011.
- ↑ Helsingin vaalipiiri - Helsinki - Uusi valtuusto 1.11.2012. Yle. Viitattu 1.11.2012.
- ↑ Hallintoneuvosto Neste Oil. Viitattu 9.6.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Heidi Hautalan kotisivut.
- Heidi Hautala Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Hautalan ryhmäpuhe eduskunnan 100-vuotisjuhlaistunnossa
- Peter Lodenius: Hautala, Heidi (1955—) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Janina Andersson | Ulla Anttila | Tuija Brax | Tarja Cronberg | Merikukka Forsius | Satu Hassi (2003–2004) | Heidi Hautala | Jyrki Kasvi | Irina Krohn (2003–2006) | Rosa Meriläinen | Kirsi Ojansuu | Erkki Pulliainen | Anni Sinnemäki | Osmo Soininvaara | Johanna Sumuvuori (2006–2007) | Oras Tynkkynen (2004–2007)
Outi Alanko-Kahiluoto | Janina Andersson | Tuija Brax | Merikukka Forsius (2007–2008) | Pekka Haavisto | Heidi Hautala (2007–2009) | Timo Juurikkala (2009-2011) | Heli Järvinen | Johanna Karimäki | Jyrki Kasvi | Ville Niinistö | Kirsi Ojansuu | Erkki Pulliainen | Anni Sinnemäki | Johanna Sumuvuori | Oras Tynkkynen
Eero Akaan-Penttilä | Thomas Blomqvist | Maarit Feldt-Ranta | Merikukka Forsius | Christina Gestrin | Maria Guzenina-Richardson | Leena Harkimo | Heidi Hautala | Hanna-Leena Hemming | Antti Kaikkonen | Antti Kalliomäki | Johanna Karimäki | Tanja Karpela | Jyrki Kasvi | Kimmo Kiljunen | Merja Kuusisto | Jaakko Laakso | Sanna Lauslahti | Eero Lehti | Marjo Matikainen-Kallström | Jukka Mäkelä | Outi Mäkelä | Tapani Mäkinen | Sauli Niinistö | Mikaela Nylander | Pirkko Ruohonen-Lerner | Matti Saarinen | Timo Soini | Tommy Tabermann | Tarja Tallqvist | Markku Uusipaavalniemi | Raija Vahasalo | Matti Vanhanen
2: Bjarne Kallis (KD) | 3: Sauli Niinistö (Kok.) | 4: Timo Soini (PS) | 5: Heidi Hautala (Vihr.)
6: Henrik Lax (RKP) | 7: Matti Vanhanen (Kesk.) | 8: Arto Lahti (Val.yhd.) | 9: Tarja Halonen (SDP)
Tarja Halonen (SDP) | Esko Aho (Kesk.) | Riitta Uosukainen (Kok.) | Elisabeth Rehn (RKP) | Heidi Hautala (Vihr.) | Ilkka Hakalehto (PS) | Risto Kuisma (Rem.)
| Edeltäjä: Kalle Könkkölä |
Vihreän liiton puheenjohtaja 1987–1991 |
Seuraaja: Pekka Sauri |
