Timo Soini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Timo Soini
Timo Soini.jpg
Syntynyt 30. toukokuuta 1962 (ikä 52)
Rauma
Puolue perussuomalaiset
Entiset puolueet Suomen Maaseudun Puolue
Asema kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, puolueen puheenjohtaja
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Kotipaikka Espoo
Uskonto roomalaiskatolisuus
Puoliso Tiina Soini[1]
Kotisivu www.timosoini.fi

Timo Juhani Soini (s. 30. toukokuuta 1962 Rauma) on suomalainen poliitikko. Hän on perussuomalaisten puheenjohtaja (1997–), kansanedustaja (2003–), Espoon kaupunginvaltuutettu (2001–) ja entinen Euroopan parlamentin jäsen (2009–2011).

Soini on tullut tunnetuksi EU-kriitikkona. Esikuvanaan hän pitää Veikko Vennamoa.[2]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SMP[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soini liittyi Suomen Maaseudun Puolueeseen 16-vuotiaana vuonna 1979. Hän johti puolueen nuorisojärjestö Kehittyvän Suomen Nuorten Liittoa 1984–1992. Vuonna 1989 Soini valittiin puolueen varapuheenjohtajaksi. Vuoden 1992 puoluekokouksessa Soini valittiin puoluesihteeriksi. Hän jatkoi tehtävässä SMP:n konkurssiin (1995) asti.[3] Soini on kertonut harkinneensa loikkaamista SDP:hen vuonna 1995 SMP:n kaaduttua talousvaikeuksiin.[4] Hän ehti olla SMP:n ehdokas vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Kuopion läänin vaalipiiristä, muttei tullut valituksi 2 866 äänellä.[5]

Soini oli SMP:n viimeiseksi jääneen puolueohjelman vuoden 1992 keskeinen arkkitehti. Ohjelmassa hän määritteli puolueen linjan suomalaiskansalliseksi populismiksi.[6]

Perussuomalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SMP:n konkurssin jälkeen Soini oli kolmen muun SMP:läisen Raimo Vistbackan, Urpo Leppäsen ja Kari J. Bärlundin kanssa perustamassa uutta perussuomalaiset-puoluetta. Hän oli PS:n varapuheenjohtaja ennen puolueen rekisteröimistä,[7] ja puoluesihteeri ensimmäisestä puoluekokouksesta lähtien. Vuonna 1997 Soini valittiin puolueensa puheenjohtajaksi.

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Soini oli perussuomalaisten ehdokkaana ja sai 3 371 ääntä muttei tullut valituksi.[8] Vuoden 2003 vaaleissa Soini siirtyi Uudenmaan vaalipiiriin ja hänet valittiin kansanedustajaksi 4 397 äänellä.[9] Paikka tuli kristillisten kanssa solmitun vaaliliiton ansiosta.

Kokkolassa 18.–19. kesäkuuta 2005 pidetyssä puoluekokouksessa Soini valittiin perussuomalaisten ehdokkaaksi tammikuun 2006 presidentinvaaleihin. Soini sai vaalissa 103 368 ääntä (3,4 %). Tulos ylitti reilusti perussuomalaisten silloisen kannatuksen.

Eduskuntavaaleissa 2007 Soini sai 19 859 ääntä, mikä oli kolmanneksi eniten koko maassa.[10] Soinin menestyksen ansiosta eduskuntaan nousi myös Pirkko Ruohonen-Lerner.

Euroopan parlamentissa Soini vaikutti vuosina 2009–2011. Hän oli pyrkinyt europarlamenttiin jo vuoden 1996 vaaleissa, jolloin sai 1 923 ääntä.[11] Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Soini valittiin mepiksi 130 715 äänellä, mikä teki hänestä vaalien äänikuninkaan.[12] Europarlamentissa hän liittyi Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmään ja toimi sen varapuheenjohtajana (2009–2010) sekä ryhmän työvaliokunnan puheenjohtajana (2010–2011). Soini oli parlamentissa myös kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan varapuheenjohtaja.[13]

Soini oli ehdolla vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, joissa hän sai Suomen suurimman äänimäärän (43 437 ääntä).[14] Hänen tilalleen europarlamenttiin nousi Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Sampo Terho.[15] ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry valitsi Soinin vuoden johtajaksi 2011.[16]

Syyskuussa 2011 Soini asettui perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaliin.[17] Vaaleissa hän sai 9,4 % äänistä (287 571 ääntä) sijoittuen neljänneksi.[18] Elokuussa 2012 Soini oli Der Spiegelin julkaisemassa kymmenen EU:n kannalta vaarallisimman poliitikon listassa.[19]

Eduskunnassa Soini on vuodesta 2011 ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja kansainvälisten asiain foorumin jäsen.[1]

Kunnallispolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soini on ollut Espoon kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001. Hänet valittiin Espoon kaupunginvaltuustoon ensimmäisen kerran vuoden 2000 vaaleissa Espoon Sitoutumattomien listalta. Hän uusi paikkansa sitoutumattomana vuoden 2004 vaaleissa. Vuosina 2006–2007 Soini oli kaupunginhallituksen jäsen.[1]

Vuoden 2008 vaaleissa Soini sai 8 206 ääntä, mikä oli toiseksi eniten koko maassa.[20] Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa hän oli Espoon ääniharava 5 533 äänellä.

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
1995 Kuopion vaalipiiri 2 866  ? % Ei valittu
1999 Kuopion vaalipiiri 3 371  ? % Ei valittu
2003 Uudenmaan vaalipiiri 4 397 1,0 % Valittu
2007 Uudenmaan vaalipiiri 19 859 4,3 % Valittu
2011 Uudenmaan vaalipiiri 43 437 8,6 % Valittu
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
1996 Tampereen kaupunki  ? % Ei valittu
2000 Espoon kaupunki 383  ? % Valittu
2004 Espoon kaupunki 1484 1,5 % Valittu
2008 Espoon kaupunki 8206 7,2 % Valittu
2012 Espoon kaupunki 5533 4,9 % Valittu
Europarlamenttivaalit
Vuosi Äänet Tulos
1996 1 923 0,1 % Ei valittu
1999 2 335 Ei valittu
2009 130 715 7,9 % Valittu
Presidentinvaalit
Vuosi Äänet Tulos
2006 103 368 3,4 % Ei valittu
2012 287 571 9,4 % Ei valittu

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soinia voidaan pitää arvokonservatiivina. Naispappeuden vuoksi Soini valitsi olla opiskelematta teologiaa. Hän sanoo, ettei välitä siitä, jos häntä sanotaan taantumukselliseksi.[21]

Soini pitää ihmiselämää pyhänä. Hän on sanonut, "Elettävä se on – jokainen elämä. Ja sillä on luovuttamaton arvonsa."[22] Soini vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa[21], eläinkokeita[23], aborttia,[21] [24] eutanasiaa[23], lasten fyysistä kurittamista[23] ja naispappeutta. Soinin mukaan seksuaalisuus kuuluu vain miehelle ja vaimolle.[21] Soini hyväksyy ehkäisyn.[25]

Maahanmuutto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soinin mukaan Suomessa ei ole liikaa ulkomaalaisia. Hän arvioi, että puolueen tuhansien jäsenten ja 240 ehdokkaan joukossa on ehkä kymmenen ihmistä, jotka edustavat tiukempaa näkemystä maahanmuuttokysymyksissä. Soinin mielestä Suomen maahanmuuttopolitiikka on tiukentunut huomattavasti opposition painostuksesta, mutta myös kokoomuksen ansiosta. Soini sanoi: "esimerkiksi jos olet hakemassa turvapaikkaa täältä. Jos täytät kriteerit, niin tervetuloa!"[26] Soini on myös sanonut kaipaavansa järkevämpää ja oikeudenmukaisempaa maahanmuuttopolitiikkaa, joka saisi kantasuomalaiset suhtautumaan maahanmuuttajiin positiivisemmin. [27]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo Soini syntyi Raumalla, josta muutti jo 2-vuotiaana vanhempiensa mukana Espooseen.[28] Ylioppilaaksi hän kirjoitti 1981 Kaitaan lukiosta ja valmistui sen jälkeen valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1988 Helsingin yliopistosta.[1] Soini on asunut vuodesta 1968 lähtien samassa talossa Espoon Iivisniemessä. Hän avioitui 1996 lääkäri Tiina Lajusen kanssa.[28] Parilla on poika Toivo (s. 1997) sekä tytär Silja (s. 1999).[29] Soini harrastaa lukemista, mökkeilyä, raviurheilua ja jalkapalloa. Hänen suosikkijoukkueensa on ollut jo nuoresta pitäen lontoolainen Millwall FC.[30] Soini on myös itse pelannut kuusi vuotta lähiöjoukkue Espoon Tikassa.[31]

Soini on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja sotilasarvoltaan alikersantti. Hänen pro gradu -tutkielmansa Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki: SMP:n roolinmuutos (1988)[32] hyväksyttiin arvosanalla cum laude approbatur.[33][34]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soini kastettiin lapsena evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi. Keväällä 1988 hän kääntyi katolilaiseksi.[21] Hänen ensikosketuksensa katoliseen kirkkoon tapahtui 23-vuotiaana vuonna 1985 interrail-matkalla Irlannissa.[35]

Hän jätti luterilaisuuden, koska ei kokenut luterilaisena saavan vastustaa naispappeutta tai aborttia. Soini sanoi, "Jos olet ortodoksi tai katolilainen, saat vapaasti olla naispappeuden vastustaja, mutta luterilaisena et saa olla. Se on mielestäni erikoista." Soini sanoo ihmiselämän olevan alusta asti pyhä ja ihmetelleensä luterilaisen kirkon kantaa: "etteihän abortti kiva ole, mutta kun elämä ja elämäntilanteet voivat olla hankalia".

Soini sanoo, ettei voi sietää nössöilyä uskonasioissa.[21] Hän pelkää luterilaisen kirkon suhteellistavan kaiken ja pitävän kaikkea vain kauniina tarinana ja pelastustakin symbolisena: "Lopulta kielletään uskon koko voima. On hyvä ihminen, hyvä elämä, hyvä humanismi – ihan täyttä roskaa."[21] Soinia viehätti myös paavin antikommunismi ja ateisminvastaisuus.[36]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soinia on kritisoitu perussuomalaisten rasistisuuden kieltämisestä puolueen edustajia ympäröivien kohujen jälkeen.[37] BBC:n HARDtalk-ohjelman juontaja Stephen Sackur syytti helmikuussa 2013 haastattelussaan Soinia lupauksensa pettämisestä viitaten Soinin aiempaan lausuntoon, jonka mukaan rasismiin syyllistyneet edustajat erotettaisiin puolueesta.[37] Kansanedustajat James Hirvisaari ja Jussi Halla-aho oli tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja kansanedustaja Teuvo Hakkarainen oli puolestaan esittänyt rasistiseksi luonnehdittuja lausuntoja useaan kertaan mediassa. Lokakuussa 2013 Hirvisaari erotettiinkin puolueesta.[38][37][39]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Timo Soini Suomen kansanedustajat. 25.10.2011. Eduskunta. Viitattu 16.1.2012.
  2. Hämäläinen, Unto: Populisti ja pelimies Soini kertoo, miten Vennamon opeilla pärjää lähiö-Suomessa. Helsingin Sanomat, 15.3.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.5.2014.
  3. Maisterisjätkä. Helsingin Sanomat, 15.6.1997. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.6.2011.
  4. Topelius, Tuuli: Timo Soini meinasi loikata Sdp:hen Iltasanomat.fi. 11.10.2011. Viitattu 6.5.2014.
  5. Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa 1995 (XLS) Tilastokeskus. Viitattu 28.6.2011.
  6. Kaikkonen, Raija: Smp aikoo julistautua populistiseksi puolueeksi. Helsingin Sanomat, 26.4.1992. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.6.2011.
  7. Smp:n tilalle uusi ”Perussuomalaiset”. Helsingin Sanomat, 17.5.1995. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.6.2011.
  8. Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa 1999 (XLS) Tilastokeskus. Viitattu 28.6.2011.
  9. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 (XLS) 31.5.2004. Tilastokeskus. Viitattu 28.6.2011.
  10. Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat, Koko maa Vaalit.fi. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 6.5.2014.
  11. Suomen virallinen tilasto. Europarlamenttivaalit 1996 (Tilastokeskus 1997), s. 101.
  12. Koko maa 10.6.2009. Oikeusministeriö. Viitattu 28.6.2011.
  13. Parlamentin jäsenet: Timo Soini Euroopan parlamentti. Viitattu 24.9.2013.
  14. Eniten ääniä saaneet ehdokkaat: koko maa Eduskuntavaalit 2011 tulospalvelu. HS.fi. Viitattu 6.5.2014.
  15. Sampo Terho seuraa Soinia EU-parlamenttiin Yle Uutiset. 4.5.2011. Viitattu 28.6.2011.
  16. Vuoden johtaja: Timo Soini Taloussanomat. 9.6.2011. Viitattu 9.6.2011.
  17. Soini lähtee presidenttikisaan YLE Uutiset. 24.9.2011. Viitattu 24.9.2011.
  18. Presidentinvaali 22.1.2012 (1. kierros) Vaalit.fi. 24.1.2012. Oikeuministeriö. Viitattu 6.5.2014.
  19. Anniina Wallius: Der Spiegel listasi Euroopan kymmenen vaarallisinta poliitikkoa - Soini on heistä yksi, Yle.fi, Uutiset 6.8.2012, viitattu 6.8.2012
  20. Kallioniemi, Eija: Kaksi ylitse muiden - he olivat viime kuntavaalien ääniharavat Iltasanomat.fi. 22.10.2008. Viitattu 6.5.2014.
  21. a b c d e f g Tiusanen, Pia: Timo Soini – aivan mahdoton tyyppi? (Internet Archive) Uusi Tie. 2009. Viitattu 6.5.2014.
  22. TimoSoini.fi - Olen ylpeä Perussuomalaisuudesta Viitattu 13.1.2012.
  23. a b c Presidentinvaalit 2012 - Vaalikone Iltalehti. Viitattu 11.12.2011.
  24. Soini ei hyväksy aborttia missään oloissa Ilta-Sanomat. Viitattu 10.12.2011.
  25. Lounio, Tomi: Vaalispesiaali – Lounion tentissä Timo Soini. Kehotus, 2007, nro 1. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.6.2011.
  26. Junkkari, Marko: Näin Soini puhui haastattelussa maahanmuutosta Helsingin Sanomat. 13.4.2011. Viitattu 28.11.2011.
  27. Soini: ”Toivon kantasuomalaisten ymmärtävän, kuinka arvokkaita maahanmuuttajat meille ovat” Aamulehti. 29.12.2011. Viitattu 20.04.2012.
  28. a b Elämäni käännekohdat: "Kovuuteen piti kasvaa" Iltalehti. 10.3.2008. Viitattu 30.5.2014.
  29. Huttunen, Janne: Soini lähtee presidenttikisaan kovin tavoittein Yle.fi. Viitattu 23.4.2011.
  30. Timo Soini ei hylännyt rakasta seuraansa juhlahumussa 27.10.2008. MTV3. Viitattu 28.6.2011.
  31. Kuningas Jalkapallo Timo Soinin Ploki. 31.5.2010. Viitattu 28.6.2011.
  32. Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki: SMP:n roolinmuutos (Pro gradu -tutkilema) Helsingin yliopisto. Viitattu 6.5.2014.
  33. Populismi – politiikan moniottelija Timo Soinin kotisivut. 4.6.2010. Viitattu 6.5.2014.
  34. Soini, Timo: Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki. SMP:n roolinmuutos. Valtiotieteet Unioninkatu 35 opinnäytteet. Hv Opinnäytteet SOINI. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1988.
  35. Helsingin Sanomat. NYT-liite. 11.7.2008.
  36. Timo Soini: Naispappeus ajoi minut katolilaiseksi Ilta-Sanomat. 24.9.2009. Viitattu 27.9.2009.
  37. a b c Hedberg, Mimosa: Timo Soinia hiillostettiin BBC:n haastattelussa Iltalehti. 21.2.2013. Viitattu 21.2.2014.
  38. Hirvisaaren tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan jää voimaan Helsingin Sanomat. 18.6.2012. Viitattu 21.2.2014.
  39. Orjala, Anne: Perussuomalaisten James Hirvisaari erotettiin puolueesta Yle Uutiset. 4.10.2013. Viitattu 21.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Timo Soini.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Timo Soini -sitaatteja.