Mikael Jungner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikael Jungner
Mikael Jungner.jpg
Syntynyt 20. huhtikuuta 1965 (ikä 48)
Helsinki
Puolue Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Asema Puoluesihteeri (2010–2012)
Kansanedustaja (2011–)
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Kotipaikka Espoo

Juhani Mikael Jungner (s. 20. huhtikuuta 1965 Helsinki) on suomalainen kansanedustaja. Hänet valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuonna 2011. Jungner on toiminut SDP:n puoluesihteerinä 2010–2012 ja Yleisradion toimitusjohtajana 2005–2010.[1]

Sisällysluettelo

Tausta ja ura ennen Yleisradiota [muokkaa]

Jungner on syntynyt Helsingissä, mutta asunut nuoruusvuotensa Vaasassa. Hän on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti. Jungner on puoluekannaltaan sosialidemokraatti, ja toimi aikaisemmin vuosina 1997–2002[2] hallintoministeri Jouni Backmanin, oikeusministeri Johannes Koskisen ja pääministeri Paavo Lipposen poliittisena erityisavustajana, ennen siirtymistään johtotehtäviin elinkeinoelämään. Yleisradion palvelukseen hän siirtyi Microsoftista, jossa hän vastasi tietoyhteiskuntasuhteista Suomessa ja Baltian maissa vuosina 2002–2004. Jungnerin isoisä oli kansanedustaja Olavi Lahtela ja isoisän isä oli kansanedustaja Matti Lahtela, jotka olivat aikoinaan maalaisliiton kansanedustajia. Kirjailija Markku Lahtela ja käsikirjoittaja Atro Lahtela ovat Jungnerin enoja, teiniliiton puheenjohtaja (1969–1970) Rauna-Riitta Lahtela on hänen äitinsä sisko ja kummitäti [3]. Jungnerin isä on suomenruotsalainen, mutta perhe käytti kotikielenään suomea, koska isä halusi oppia suomen paremmin ja koska kaksikielisyyttä pidettiin tuohon aikaan vahingollisena lapselle. [4]

Yleisradion johdossa [muokkaa]

Ylen johtajaksi kaavailtiin aluksi Jouni Backmania, mutta hän ei kansanedustajana kelvannut keskustalle ja kokoomukselle. Suomen Microsoftin yhteiskuntasuhdejohtaja Jungner, joka oli aiemmin toiminut pääministeri Paavo Lipposen erityisavustajana, täytti poliittisten päättäjien vaatimukset.[5] Mikael Jungner valittiin Yleisradion toimitusjohtajaksi 1. toukokuuta 2005 lähtien.[1]

Hänen aloittaessaan Yleisradion toimitusjohtajana vuonna 2005, yhtiö teki 50 miljoonaa euroa tappiota. Vuonna 2008 Ylen tulos oli 700 000 euroa plussalla.[6] Tämä saavutettiin muun muassa vähentämällä n. 1000 henkilötyövuotta (-21%). Vakinainen henkilöstö väheni 9 prosenttia (3600:sta 3300:een) ja määräaikaisessa työsuhteessa oleva henkilöstö 69 prosenttia (956:sta 300:een) Jungnerin toimitusjohtaja-aikana.[7],[8]

Mikael Jungnerin kaudella Yle luopui uutistoiminnassaan STT:n palveluista.[9] Markkinointi & Mainonnan ja Taloustutkimuksen bränditutkimuksen mukaan Ylen kanavat ovat nyttemmin maan arvostetuimpia.

Jungnerin aikana YLE lähti viemään sisältöjään myös Internetiin. YLEn Elävä arkisto avattiin syyskuussa 2006. YLE Areena avattiin kesällä 2007, ja se toi nettiin tv- ja radio-ohjelmia myöhemmin toistettaviksi. Näitä arvosteltiin siitä, että ne hyödynsivät aluksi vain Windows Media Player -tiedostomuotoa, joka on katseltavissa vain Microsoftin käyttöjärjestelmillä.[10]

Yksityinen media arvosteli voimakkaasti YLEn toimenkuvan laajentumista ja sen ilmaiseksi jakamia sisältöjä. Huhtikuussa 2009 Viestinnän Keskusliitto ja Sanomalehtien liitto olivat YLEn tietojen mukaan lähettäneet jäsenilleen paimenkirjeen, jolla oli tarkoitus yhtenäistää kaupallisen median suhtautumista YLEen. Paimenkirjeen mukaan YLE vääristää mediakilpailua ja uhkaa maakunta- ja paikallislehtien sekä Suomen tietotoimiston asemaa. Kaupalliset toimijat pyrkivät vaikuttamaan kansanedustajiin, YLEn johtoon, media-alan avainhenkilöihin, suureen yleisöön ja julkiseen mielipiteeseen.[11] Kilpailijoiden kritiikin kohteeksi nousi etenkin Mika Lintilän työryhmän ehdottama mediamaksu, joka korvaisi televisiomaksun.[12][13][14] Suomen tietotoimisto teki Euroopan komissiolle kyselyn, voiko YLE jakaa ilmaiseksi uutisia julkaistaviksi esimerkiksi kauppakeskuksissa ja lentoasemilla näyttötauluilla.[15]

Jungner kertoi myös yksityisesti Facebookissa ”erään Sanomapomon” uhanneen tuhota hänen ja Yleisradion uutistoiminnan vastaavan päätoimittaja Atte Jääskeläisen persoonan välineillään. [16] Sanoma Newsin Helsingin Sanomat nosti myöhemmin kohun siitä että Jungner ei ollut maksanut tekijänoikeusmaksua YouTubessa julkaisemastaan vaimolleen omistetusta ”rakkausvideosta”, johon oli liitetty taustalle Frankie Goes to Hollywood -yhtyeen kappale ”The Power of Love”.[17]

Syyskuussa 2009 Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli vaati Jungnerin eroa, mikäli TV2:n Silminnäkijä-dokumentissa esitetyt väitteet pääministeri Matti Vanhasesta eivät pidä paikkaansa.[18] Vanhanen keskittyi ohjelman väitteisiin niin sanotusta lautakasasta, joka osoittautui perättömäksi.

Jungner ilmoitti olevansa käytettävissä YLE:n toimitusjohtajaksi myös toisen kauden, mutta helmikuussa 2010 YLE:n hallintoneuvosto valitsi Nokia Siemens Networksin yhteiskuntasuhteiden johtaja Lauri Kivisen Yleisradion uudeksi johtajaksi.[19] Jungnerin palkka YLEn toimitusjohtajana vuonna 2009 oli 223 243,80 euroa.[20]

Ura Yleisradion jälkeen [muokkaa]

Helsinki-kirjat kertoi julkaisevansa Jungnerin muistelmateoksen Outolintu syyskuussa 2010.[21] Toukokuussa 2010 Jungner nimitettiin Sofanatics-palvelua pyörittävän Holygoal-startup-yrityksen hallitukseen.[22]

Kun tuli tietoon, että SDP:n puoluesihteerinä toimiva Ari Korhonen siirtyisi Turun apulaiskaupunginjohtajaksi, ilmoittautui Jungner toukokuussa 2010 ehdokkaaksi SDP:n puoluesihteeriksi.[23] Samalla Jungner kertoi olevansa kiinnostunut myös kansanedustajaehdokkuudesta. Jungner valittiinkin SDP:n puoluesihteeriksi puoluekokouksessa Joensuussa 28. toukokuuta 2010. Hän sai suljetussa lippuäänestyksessä 75 % äänistä.[24] Jungnerin vastaehdokkaina olivat SAK:n EU-asiantuntija Reijo Paananen, joka sai 113 ääntä ja Toukolan sosialidemokraattisen yhdistyksen puheenjohtaja Lari Kangas, joka sai 11 ääntä.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Jungner valittiin kansanedustajaksi saaden 8 380 ääntä.[25] Tammikuussa 2012 hän ilmoitti jättävänsä puoluesihteerin tehtävän toukokuussa. Syyksi hän ilmoitti SDP:n presidenttiehdokkaan Paavo Lipposen huonon menestymisen presidentinvaaleissa.[26]

Muu toiminta [muokkaa]

Jungner toimi Elinkeinoelämän keskusliittoon kuuluvan Palvelualojen toimialaliiton hallituksen puheenjohtajana vuosina 2009 - 2010 (maaliskuu). Hänen seuraajakseen Palvelualojen toimialaliiton hallituksen puheenjohtajaksi valittiin maaliskuun lopussa 2010 Finnair Oyj:n henkilöstöjohtaja Anssi Komulainen.

Yksityiselämä [muokkaa]

Jungner oli naimisissa Maria Jungnerin kanssa 2007-2012.[27] . Jungnerilla on yksi lapsi aikaisemmasta liitostaan Henni Rousun kanssa. Jungner on puhunut avoimesti eturauhassyövästään[28] ja on aiemmin ollut Mensan jäsen.[29]

Opiskeluaikanaan Jungner osallistui Moskovan kaupungin Helsingin kaupungille lahjoittaman Maailman rauha -patsaan tervaamiseen Hakaniemessä.[30]

Junger on tunnettu Esko-Juhani Tennilän tavoin siitä, että hän välttelee kravatin käyttöä.lähde?

Julkaisut [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ a b Mikael Jungner appointed YLE Director General yle.fi. 17.11.2004. Yleisradio Oy. Viitattu 18.9.2009. (englanniksi)
  2. ↑ Ministerikortisto valtioneuvosto.fi.
  3. ↑ Mikael Jungner: Outolintu, s. 21,22. Helsinki-kirjat, 2010. ISBN 978-952-5874-12-9.
  4. ↑ Vähän tärähtänyt
  5. ↑ Hämäläinen, Unto. Helsingin Sanomat 9.5.2010. Demarien uusi ihmepoika.
  6. ↑ Metsämäki, Mikko: Kommentti: Jungner – liian hyvä Ylelle? Markkinointi & Media. 2.10.2009. Viitattu 22.2.2010.
  7. ↑ Ylen henkilöstöraportti 2004
  8. ↑ Ylen henkilöstöraportti 2009
  9. ↑ YLE luopui STT palveluista Kotimaa. 3.1.2007. Viitattu 22.2.2010.
  10. ↑ Karkimo, Ari: Yle vei ohjelmansa nettiin Tietokone.fi. 15.6.2007. Tietokone. Viitattu 18.9.2009.
  11. ↑ Kainulainen, Jussi: Yleisradion vastainen lobbaus kiihtyy YLE Uutiset. 3.4.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 18.9.2009.
  12. ↑ Kilpailijat arvostelevat YLElle kaavailtua mediamaksua YLE Uutiset. 12.6.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 18.9.2009.
  13. ↑ ”Mediamaksu tilaustyö Pasilasta” MTV3.fi. 23.4.2009. MTV Oy. Viitattu 18.9.2009.
  14. ↑ Mikael Jungner vastaa syytöksiin: Hölynpölyä Suomenkuvalehti.fi. 21.5.2009. Suomen Kuvalehti. Viitattu 18.9.2009.
  15. ↑ Laatikainen, Erkki: Paljon turhaa sanomalehtien ja Yleisradion sanasodassa – Hyvä Yleisradio on maakuntien ehdoton etu – Sosiaalisuus mittaa kansakunnan sivistyksen YLE Keski-Suomi. 28.3.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 18.9.2009.
  16. ↑ Kymäläinen, Leena: Jungner: ”Sanomapomo” uhkasi tuhota persoonani Kauppalehti.fi. 20.5.2009. Viitattu 18.9.2009.
  17. ↑ Lehtinen, Aki Petteri: Jungner ei ole maksanut rakkausvideonsa musiikin tekijänoikeusmaksuja HS.fi. 2.7.2009. Helsingin Sanomat.
  18. ↑ Kalli vaatii Jungnerin eroa, Jungner lupaa harkita 30.9.2009. YLE Uutiset. Viitattu 22.2.2010.
  19. ↑ Sasi: Poliittiset johtajavalinnat Ylessä historiaa Helsingin Sanomat. 18.2.2010. Iltalehti-STT. Viitattu 19.2.2010.
  20. ↑ Selvitys YLEn hallinto- ja ohjausjärjestelmästä 2009. [1]
  21. ↑ Mikael Jungnerilta muistelmat syyskuussa Helsingin Sanomat. 3.5.2010. HS. Viitattu 4.5.2010.
  22. ↑ Jungner meni mediafirman hallitukseen Markkinointi&Mainonta. 12.5.2010. M&M. Viitattu 4.5.2010.
  23. ↑ Mikael Jungner pyrkii Sdp:n puoluesihteeriksi Helsingin Sanomat. 5.5.2010. Viitattu 5.5.2010.
  24. ↑ Sutinen, Teija: Mikael Jungner selvin numeroin Sdp:n puoluesihteeriksi Helsingin Sanomat. 28.5.2010. Viitattu 28.5.2010.
  25. ↑ Valitut ehdokkaat Uudenmaan vaalipiiri 20.4.2011. Oikeusiministeriö. Viitattu 26.4.2011.
  26. ↑ Jungner ei jatka Sdp:n puoluesihteerinä 25.1.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.1.2012.
  27. ↑ Jungnerit hakevat avioeroa Iltalehti. 7.11.2012. Viitattu 7.11.2012.
  28. ↑ Lindqvist, Mardy: Mikael Jungner päätti tulla avoimesti julkisuuteen Cancer.fi. 2007. Syöpäjärjestöt. Viitattu 18.9.2009.
  29. ↑ Räsänen, Mikko: Nämä julkkikset läpäisivät Mensan testin - katso Ilta-Sanomat. 31.7.2008. Viitattu 18.9.2009.
  30. ↑ Kaarto, Hanna: Helsingissäkin ollut patsaskiistoja HS.fi. 20.5.2007. Helsinki: Helsingin Sanomat. Viitattu 6.1.2009.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Edeltäjä:
Ari Korhonen		 Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri
2010–2012		 Seuraaja:
Reijo Paananen
Yleisradion toimitusjohtajat
Ylen logo.svg
J. V. Vakio (v:een 1935 Hj. W. Walldén) | Arne Wessberg | Mikael Jungner | Lauri Kivinen
pääjohtajat (1944–1994)
J. V. Vakio | Hella Wuolijoki | Einar Sundström | Eino S. Repo | Erkki Raatikainen | Sakari Kiuru | Reino Paasilinna
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mikael_Jungner&oldid=13236028