Mikael Jungner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikael Jungner
Mikael Jungner.jpg
Syntynyt 20. huhtikuuta 1965 (ikä 49)
Helsinki
Puolue Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Asema Puoluesihteeri (2010–2012)
Kansanedustaja (2011–)
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Kotipaikka Espoo

Juhani Mikael Jungner (s. 20. huhtikuuta 1965 Helsinki) on suomalainen SDP:n poliitikko. Hän on ollut kansanedustaja vuodesta 2011.[1]

Vuosina 2010–2012 Jungner toimi SDP:n puoluesihteerinä ja vuosina 2005–2010 Yleisradion toimitusjohtajana.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jungner syntyi Helsingissä, mutta asui nuoruusvuotensa Vaasassa. Hän on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti.

Ennen siirtymistään elinkeinoelämän johtotehtäviin Jungner toimi hallintoministeri Jouni Backmanin (1997–1999),[3] oikeusministeri Johannes Koskisen (1999–2000)[4] ja pääministeri Paavo Lipposen (2000–2002)[5] poliittisena erityisavustajana.

Yleisradion palvelukseen Jungner siirtyi Microsoftista, jossa hän vastasi tietoyhteiskuntasuhteista Suomessa ja Baltian maissa vuosina 2002–2004.

Yleisradion johdossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylen johtajaksi kaavailtiin aluksi Jouni Backmania, mutta hän ei kansanedustajana kelvannut keskustalle ja kokoomukselle. Jungner sen sijaan täytti poliittisten päättäjien vaatimukset.[6] Hän aloitti Yleisradion toimitusjohtajana 1. toukokuuta 2005.[7]

Jungnerin aloittaessa Ylen toimitusjohtajana yhtiö teki 50 miljoonaa euroa tappiota. Vuonna 2008 Ylen tulos oli 700 000 euroa plussalla.[8] Tämä saavutettiin muun muassa vähentämällä noin tuhat henkilötyövuotta (-21%). Vakinainen henkilöstö väheni yhdeksän prosenttia (3 600:sta 3 300:een) ja määräaikaisessa työsuhteessa oleva henkilöstö 31 prosenttia (782:stä 536:een) Jungnerin toimitusjohtaja-aikana.[9][10]

Vuoden 2007 alussa Yle luopui uutistoiminnassaan STT:n palveluista.[11] Jungnerin aikana Yle lähti viemään sisältöjään myös Internetiin. Yle Elävä arkisto avattiin syyskuussa 2006. Yle Areena avattiin kesällä 2007, ja se toi nettiin tv- ja radio-ohjelmia myöhemmin toistettaviksi. Näitä arvosteltiin siitä, että ne hyödynsivät aluksi vain Windows Media Player -tiedostomuotoa, joka on katseltavissa vain Microsoftin käyttöjärjestelmillä.[12]

Jungner kertoi myös yksityisesti Facebookissa ”erään Sanomapomon” uhanneen tuhota hänen ja Yleisradion uutistoiminnan vastaavan päätoimittaja Atte Jääskeläisen persoonan välineillään.[13] Sanoma Newsin Helsingin Sanomat nosti myöhemmin kohun siitä, ettei Jungner ollut maksanut tekijänoikeusmaksua YouTubessa julkaisemastaan vaimolleen omistetusta ”rakkausvideosta”, johon oli liitetty taustalle Frankie Goes to Hollywood -yhtyeen kappale ”The Power of Love”.[14]

Syyskuussa 2009 keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli vaati Jungnerin eroa, mikäli Yle TV2:n Silminnäkijä-dokumentissa esitetyt väitteet pääministeri Matti Vanhasesta eivät pidä paikkaansa.[15] Vanhanen keskittyi ohjelman väitteisiin niin sanotusta lautakasasta, joka osoittautui perättömäksi.

Jungner ilmoitti olevansa käytettävissä Ylen toimitusjohtajaksi myös toisen kauden, mutta helmikuussa 2010 Ylen hallintoneuvosto valitsi uudeksi johtajaksi Nokia Siemens Networksin yhteiskuntasuhteiden johtaja Lauri Kivisen.[16] Jungnerin palkka Ylen toimitusjohtajana vuonna 2009 oli 223 243,80 euroa.[17]

Yleisradiosta lähdön jälkeen Jungner nimitettiin toukokuussa 2010 Sofanatics-palvelua pyörittävän Holygoal-startup-yrityksen hallitukseen.[18] Helsinki-kirjat kertoi julkaisevansa Jungnerin muistelmateoksen Outolintu syyskuussa 2010.[19]

Jungner toimi Elinkeinoelämän keskusliittoon kuuluvan Palvelualojen toimialaliiton hallituksen puheenjohtajana vuosina 2009–2010 (maaliskuu). Hänen seuraajakseen Palvelualojen toimialaliiton hallituksen puheenjohtajaksi valittiin maaliskuun lopussa 2010 Finnair Oyj:n henkilöstöjohtaja Anssi Komulainen.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2010 Jungner asettui ehdolle SDP:n puoluesihteerivaaliin puoluesihteeri Ari Korhosen ilmoittaessa siirtyvänsä Turun apulaiskaupunginjohtajaksi.[20] Samalla Jungner kertoi olevansa kiinnostunut myös kansanedustajaehdokkuudesta. Jungner valittiinkin SDP:n puoluesihteeriksi puoluekokouksessa Joensuussa 28. toukokuuta 2010. Hän sai suljetussa lippuäänestyksessä 75 % äänistä.[21] Jungnerin vastaehdokkaina olivat SAK:n EU-asiantuntija Reijo Paananen, joka sai 113 ääntä ja Toukolan sosialidemokraattisen yhdistyksen puheenjohtaja Lari Kangas, joka sai 11 ääntä.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Jungner valittiin kansanedustajaksi 8 380 äänellä.[22] Tammikuussa 2012 hän ilmoitti jättävänsä puoluesihteerin tehtävän toukokuussa. Syyksi hän ilmoitti SDP:n presidenttiehdokkaan Paavo Lipposen huonon menestymisen presidentinvaaleissa.[23] Paananen valittiin hänen seuraajakseen.

Junger oli ehdolla europarlamenttivaaleissa 2014, muttei tullut valituksi.[24]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jungnerin isoisä oli kansanedustaja Olavi Lahtela ja isoisän isä kansanedustaja Matti Lahtela, jotka olivat aikoinaan maalaisliiton kansanedustajia. Kirjailija Markku Lahtela ja käsikirjoittaja Atro Lahtela ovat Jungnerin enoja, teiniliiton puheenjohtaja (1969–1970) Rauna-Riitta Lahtela on hänen äitinsä sisko ja kummitäti.[25] Jungnerin isä on suomenruotsalainen, mutta perhe käytti kotikielenään suomea, koska isä halusi oppia suomen paremmin ja koska kaksikielisyyttä pidettiin tuohon aikaan vahingollisena lapselle.[26]

Jungner oli naimisissa Maria Jungnerin kanssa vuosina 2007–2013.[27] Jungnerilla on vuonna 2005 syntynyt lapsi aikaisemmasta liitosta (2000-2007) Henni Rousun kanssa. Jungner on puhunut avoimesti eturauhassyövästään[28] ja on aiemmin ollut Mensan jäsen.[29]

Opiskeluaikanaan Jungner osallistui Moskovan kaupungin Helsingin kaupungille lahjoittaman Maailman rauha -patsaan tervaamiseen Hakaniemessä.[30]

Junger on tunnettu Esko-Juhani Tennilän tavoin siitä, että hän välttelee solmion käyttöä.[31]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mikael Jungner Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Mikael Jungner appointed YLE Director General yle.fi. 17.11.2004. Yleisradio Oy. Viitattu 18.9.2009. (englanniksi)
  3. Ministerin tiedot: Backman, Jouni Ensio Valtioneuvosto. Viitattu 28.5.2014.
  4. Ministerin tiedot: Koskinen, Hannu Erkki Johannes Valtioneuvosto. Viitattu 28.5.2014.
  5. Ministerin tiedot: Lipponen, Paavo Tapio Valtioneuvosto. Viitattu 28.5.2014.
  6. Hämäläinen, Unto: Demarien uusi ihmepoika. Helsingin Sanomat, 9.5.2010.
  7. Lindfors, Jukka: Musta hevonen Mikael Jungner (16.11.2004) Elävä arkisto. 8.9.2006. Yle. Viitattu 28.5.2014.
  8. Metsämäki, Mikko: Kommentti: Jungner – liian hyvä Ylelle? Markkinointi & Media. 2.10.2009. Viitattu 22.2.2010.
  9. Henkilöstökertomus 2004 Yle. Viitattu 28.5.2014.
  10. Henkilöstökertomus 2009 Yle. Viitattu 28.5.2014.
  11. YLE luopui STT palveluista Kotimaa. 3.1.2007. Viitattu 22.2.2010.
  12. Karkimo, Ari: Yle vei ohjelmansa nettiin Tietokone.fi. 15.6.2007. Tietokone. Viitattu 18.9.2009.
  13. Kymäläinen, Leena: Jungner: ”Sanomapomo” uhkasi tuhota persoonani Kauppalehti.fi. 20.5.2009. Viitattu 18.9.2009.
  14. Lehtinen, Aki Petteri: Jungner ei ole maksanut rakkausvideonsa musiikin tekijänoikeusmaksuja HS.fi. 2.7.2009. Helsingin Sanomat.
  15. Kalli vaatii Jungnerin eroa, Jungner lupaa harkita 30.9.2009. YLE Uutiset. Viitattu 22.2.2010.
  16. Sasi: Poliittiset johtajavalinnat Ylessä historiaa Helsingin Sanomat. 18.2.2010. Iltalehti-STT. Viitattu 19.2.2010.
  17. Selvitys YLEn hallinto- ja ohjausjärjestelmästä 2009. [1]
  18. Jungner meni mediafirman hallitukseen Markkinointi&Mainonta. 12.5.2010. M&M. Viitattu 4.5.2010.
  19. Mikael Jungnerilta muistelmat syyskuussa Helsingin Sanomat. 3.5.2010. HS. Viitattu 4.5.2010.
  20. Mikael Jungner pyrkii Sdp:n puoluesihteeriksi Helsingin Sanomat. 5.5.2010. Viitattu 5.5.2010.
  21. Sutinen, Teija: Mikael Jungner selvin numeroin Sdp:n puoluesihteeriksi Helsingin Sanomat. 28.5.2010. Viitattu 28.5.2010.
  22. Valitut ehdokkaat Uudenmaan vaalipiiri 20.4.2011. Oikeusiministeriö. Viitattu 26.4.2011.
  23. Jungner ei jatka Sdp:n puoluesihteerinä 25.1.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.1.2012.
  24. Eurovaalit 2014: Koko maa - Ehdokkaat vertauslukujärjestyksessä 26.5.2014. Yle. Viitattu 28.5.2014.
  25. Mikael Jungner: Outolintu, s. 21,22. Helsinki-kirjat, 2010. ISBN 978-952-5874-12-9.
  26. Vähän tärähtänyt
  27. Jungnerit hakivat yhdessä lopullista eroa Iltalehti 25.6.2013
  28. Lindqvist, Mardy: Mikael Jungner päätti tulla avoimesti julkisuuteen Cancer.fi. 2007. Syöpäjärjestöt. Viitattu 18.9.2009.
  29. Räsänen, Mikko: Nämä julkkikset läpäisivät Mensan testin - katso Ilta-Sanomat. 31.7.2008. Viitattu 18.9.2009.
  30. Kaarto, Hanna: Helsingissäkin ollut patsaskiistoja HS.fi. 20.5.2007. Helsinki: Helsingin Sanomat. Viitattu 6.1.2009.
  31. Pukeutumisellaan kohahduttanut Jungner: En ole saanut yhtään kravattia – katso video Aamulehti.fi. 7.3.2012. Tampere: Aamulehti. Viitattu 15.6.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Ari Korhonen
Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri
2010–2012
Seuraaja:
Reijo Paananen