Arvo Salo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Arvo Jaakko Henrikki Salo (2. toukokuuta 1932 Merikarvia9. heinäkuuta 2011 Merikarvia) oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja poliitikko. Hän toimi SDP:n kansanedustajana 1966–1970 ja 1979–1983 edustaen kummallakin kaudella Helsingin vaalipiiriä ja kulttuuriministerinä 1982–1983. Taiteilijaprofessorina hän toimi vuosina 1988-1993.[1] Lisäksi hän toimi erilaisissa luottamustehtävissä muun muassa Helsingin kaupunginvaltuustossa, Väinö Tannerin säätiön hallituksen puheenjohtajana ja Työväen sivistysliiton puheenjohtajana. Hän sai professorin arvonimen 2003. Sotilasarvoltaan Salo oli reservin yliluutnantti.

Lehtimiesurallaan hän oli päätoimittajana Ylioppilaslehdessä, toimittajana muun muassa Helsingin Sanomissa ja Suomen Sosialidemokraatissa. Hän saiSuomen Kuvalehden journalistipalkinnon 1977.

Kirjailijana Salo tuli tunnetuksi runoistaan ja näytelmistään. Hän sai Eino Leinon palkinnon 1964. Salon kirjoittamista näytelmistä tunnetuin on Lapualaisooppera. Muita ovat muun muassa Mustalaisoperetti (1969), Yks perkele, yks enkeli (1985), Vallan miehet (1986), Ouraooppera (2002), ooppera Matilda ja Nikolai Porin oopperalle 2004. Pakinakokoelmia ovat muun muassa Kirjeitä hyllystäni (1977) ja Valitut huulet (1966). 1960-luvulla Salo kirjoitti myös kisällilauluja. Tunnettuna sanataiturina hän oli myös Sanaristikkoseura Sanasepot ry:n aktiivijäsen. Salo oli taiteilijaprofessorina vuodet 1988–1993. Salo kuoli 79-vuotiaana Noormarkun terveyskeskuksessa heinäkuussa 2011.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arvo Salo Suomen kansanedustajat. 13.7.2011. Eduskunta. Viitattu 25.7.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Kaarina Suonio
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1982−1983
Seuraaja:
Gustav Björkstrand
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.