Paavo Arhinmäki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paavo Arhinmäki
Ordforande for Finska delegationen Paavo Arhinmaki vid Nordiska Radets session i Stockholm (2).jpg
Suomen kulttuuri- ja urheiluministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–
Edeltäjä Stefan Wallin
Kansanedustaja
21.3.2007–
Ryhmä/puolue Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 13. joulukuuta 1976 (ikä 36)
Helsinki
Puolue Vasemmistoliitto
Puoliso Päivi Lahti

Paavo Erkki Arhinmäki (s. 13. joulukuuta 1976 Helsinki) on Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu sekä kulttuuri- ja urheiluministeri. Hän oli vasemmistoliiton ehdokas vuoden 2012 presidentinvaalissa.

Sisällysluettelo

Poliittinen ura [muokkaa]

Arhinmäki oli mukana järjestämässä Kuokkavierasjuhlia vuonna 2000, ennen vuosittaisten mielenosoitusten muuttumista väkivaltaisiksi.[1] Arhinmäki osallistui eduskuntavaaleihin 1999 Helsingin vaalipiirissä saaden 768 ääntä. Vuoden 2000 kuntavaaleissa Arhinmäki valittiin valtuustoon 757:llä äänellä.[2][3]

Arhinmäki tuli tunnetuksi aktivistina sekä radikaalina punavihreänä poliitikkona ollessaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja vuosina 2001–2005.

Helsingin kaupunginvaltuutettu Arhinmäki on ollut vuodesta 2001 alkaen. Tätä ennen hän oli jo toiminut Helsingin opetuslautakunnan jäsenenä (1997–2004, 2007–). Hän on ollut myös Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen 2005–2007. Arhinmäki on toiminut Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana.[4]

Vuonna 2003 Arhinmäki osallistui eduskuntavaaleihin saaden 3 065 ääntä, joka riitti ensimmäiseen varasijaan. Vasemmistoliiton vuoden 2006 ylimääräisessä puoluekokouksessa Arhinmäki hävisi puheenjohtajavaalin Martti Korhoselle. Hän toimi Esko-Juhani Tennilän eduskunta-avustajana. Eduskuntaan Arhinmäki valittiin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiiristä 6 859 äänellä.lähde? Arhinmäen, hänen tukiryhmänsä ”Paavon jengin” ja Sosialistiliiton Itä-Helsingin ostoskeskuksiin ja lähiökapakoihin suuntautunut yhteinen kampanjakiertue[5] herätti mediassa huomiota.

Arhinmäki seurasi Vasemmistoliiton puheenjohtajana eurovaalitappion jälkeen yllättäen eronnutta Martti Korhosta[6]. Korhonen sanoi erovaatimusten olleen "änkyröiden" organisoimia ja moitti erityisesti hänen eroaan vaatinutta Esko Seppästä.[7][8] Arhinmäki voitti vastaehdokkaansa – niin ikään ensimmäisen kauden kansanedustajan – Merja Kyllösen puoluevaltuuston äänestyksessä luvuin 34–20. Äänestyksessä yksi äänesti tyhjää.[9]

Arhinmäen valinnan jälkeen Helsingin Sanomat arveli puolueen linjan ärhäköityvän ja radikalisoituvan, mahdollisesti siirtyvän myös enemmän vasemmalle. Lehti luonnehti Arhinmäkeä punavihreäksi Tennilän oppipojaksi.[10]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Arhinmäki oli puolueensa sekä Helsingin vaalipiirin suurin ja koko maan neljänneksi suurin ääniharava keräten 17 226 ääntä.[11][12] Vasemmistoliiton hallitusneuvottelijoihin Arhinmäki otti muiden muassa kolme entiseen SKP:n vähemmistöön kuulunutta edustajaa keskeisiin tehtäviin: eduskunnasta luopuneen Jaakko Laakson, vaaleissa pudonneen Pentti Tiusasen ja kansanedustaja Jyrki Yrttiahon.[13][14]

Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen Vasemmistoliitosta tuli hallituspuolue ja Arhinmäestä tehtiin kulttuuri- ja urheiluministeri.[15] Kulttuuriministerinä Arhinmäkeä on kritisoitu siitä, että hän jätti väliin Savonlinnan Oopperajuhlien 100-vuotisjuhlat sekä Musiikkitalon avajaiset koripallo-ottelun vuoksi.[16] Paavo Arhinmäki oli Vasemmistoliiton presidenttiehdokkas presidentinvaaleissa 2012.[17] Hän sai 5,5 % äänistä, sijoittuen kuudenneksi.[18]

Poliittisia linjauksia [muokkaa]

Helsingin Sanomien Minttu Mikkosen mukaan Arhinmäki tunnetaan räväkkänä ja terävänä poliitikkona, joka kannattaa punavihreää, arvoliberaalia linjaa ja vaatii Vasemmistoliitolta vahvaa aatteellisuutta.[19] Arhinmäki on kirjoittanut ajatuksistaan kirjan Punavihreä sukupolvi. Paitsi punavihreäksi Arhinmäki määrittelee itsensä "demokraattiseksi sosialistiksi".[9]

Heti puheenjohtajavalintansa jälkeen Arhinmäki määritteli Vasemmistoliiton puolueeksi, joka kannattaa demokraattista sosialismia. Itsensä Arhinmäki määritteli sosialistiksi ja kysyttäessä kielsi olevansa kommunisti.[20] Arhinmäki on kertonut haluavansa sanoutua irti Vasemmistoliiton vanhoista linjaristiriidoista ja uudistaa puoluetta nykyaikaisempaan suuntaan, selkeyttää puolueen viestiä ja uudistaa puolueorganisaatiota.[9] Arhinmäen mielestä Vasemmistoliitto tarvitsee jatkossakin vahvan aatepohjan. Hänestä on vaikea nähdä vasemmistopuoluetta, joka ei nojaisi sosialismiin ja humanismiin, mutta näitä aatteita ei Arhinmäen mukaan kuitenkaan pidä nähdä rajoittavina tai valmiiden vastauksien antajana.[21]

Arhinmäki on vaatinut kaikkein köyhimpien kansalaisten aseman parantamista. Maaliskuussa 2006 hän esitti pienimpien sosiaalitukien ja työmarkkinatuen nostoa sekä maataloudelta leikattujen EU-tukien kompensaatiota.[22] Arhinmäki on vastustanut Vanhasen II hallituksen yliopistouudistusta[23], Lex Nokiaa[24] ja sen yritystä nostaa eläkeikää.[25] Arhinmäki on tiukan kielteinen ydinvoimaa kohtaan eikä voi hyväksyä ydinvoimaa missään olosuhteissa.[26] Hän suhtautuu pakolaisiin ja muihin maahanmuuttajiin myönteisesti.[27] Arhinmäki kannattaa turkistarhauksen lopettamista siirtymäajan jälkeen.[28] Arhinmäki haluaisi rauhanturvaajat pois Afganistanista.[29]

Arhinmäki on esittänyt valtionyhtiöiden aseman vahvistamista ja niiden omistajaohjauksen tiukentamista. Hänen mielestään valtionyhtiöissä valtion omistusta ei tule vähentää vaan lisätä.[30] Arhinmäki esitteli elokuussa 2009 ajatuksensa perustettavasta kansanpankista. Pankki keskittyisi Arhinmäen mukaan perinteisiin pankkipalveluihin, se ei välttämättä perisi lainoista lainkaan korkoa ja voisi toimia hetkittäin myös tappiolla.[31] Uusi Suomi -verkkojulkaisun päätoimittaja Markku Huusko kuvasi esitystä populismiksi, koska mukana on paljon paatosta, mutta vain vähän käytäntöä. Huusko vertasi Arhinmäkeä Timo Soiniin kirjoittaen, että nyt Suomen poliittiselle areenalle on saatu myös vasemmistopopulisti.[32]

Arhimäki teki esityksen laajentaa hyvitysmaksut tietokoneisiin ja matkapuhelimiin, joka kuitenkin kaatui hallituksessa joulukuussa 2011.[33]

Vaalirahoitus [muokkaa]

Arhinmäki ilmoitti käyttäneensä eduskuntavaaleihin 2007 yhteensä noin 36 000 euroa. Avustuksia hän sai puolue- ja työväenjärjestöiltä vajaat 17 000 euroa ja yksityisiä lahjoituksia vajaat 7 000 euroa. Suurimmat lahjoittajat olivat Vasemmistonuoret ja Rakentajien vasemmistoyhdistys ry. Omia varojaan hän käytti noin 12 000 euroa.[34] Arhinmäki täydensi alkuperäistä ilmoitustaan sen jälkeen, kun vaalirahoituksesta oli noussut kohu ja hän oli arvostellut siitä muun muassa keskustaa.[35] Arhinmäki vaati eduskunnan kyselytunnilla kesäkuussa 2008 pääministeri Matti Vanhasta antamaan vaalirahoitussotkusta pääministerin ilmoituksen. Vanhanen kieltäytyi sillä perusteella, että myös monet opposition kansanedustajat ovat saaneet ulkopuolista vaalirahaa mutta jättäneet puutteellisia rahoitusilmoituksia, ja viittasi erityisesti Arhinmäkeen.[36]

Eduskuntavaaleihin 2011 Arhinmäki käytti yhteensä 32 000 euroa, joista hänen omia varojaan on 10 000 euroa. Yksityishenkilöiltä saatua tukea oli 3 000 euroa, puolueyhdistyksiltä 10 000 euroa ja muilta tahoilta yhteensä 9 000 euroa.[37]

Yksityiselämä [muokkaa]

Arhinmäki on syntynyt Helsingissä ja asunut nuoruusvuosinaan muun muassa Kulosaaressa ja Pasilassa. Nykyisin hän asuu Herttoniemenrannassa aviopuolisonsa eläinlääkäri Päivi Lahden kanssa. Heidän ensimmäinen lapsensa syntyi helmikuussa 2012. Arhinmäki kävi Helsingin Alppilan lukiota ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1995.[38][39][40] Arhinmäki on opiskellut ruotsinkielisessä Svenska social- och kommunalhögskolan (soc&kom) pääaineenaan sosiologia.[41]

Ennen kansanedustajan uraa Arhinmäki on toiminut muun muassa kansanedustaja Esko-Juhani Tennilän eduskunta-avustajana, suorittanut siviilipalveluksen liikuntavammaisten koulussa luokka-avustajana sekä työskennellyt SAKKI ry:ssä, Kansan Uutisten kesätoimittajana ja nurmikon leikkaajana Helsingin kaupungin puistoyksikössä.[42]

Arhinmäki tunnetaan innokkaana jalkapallofanina.[43] Kotimaassa hänen suosikkijoukkueensa oli FC Jokerit, jonka kannattajaryhmä 116% Boysia hän oli perustamassa. Hänen ulkomainen suosikkiseuransa on Chelsea FC. Arhinmäki harrastaa myös polkupyöräilyä.[44] Hän kertoo olevansa kasvissyöjä.[45]

Arhinmäki on kertonut saaneensa 15 päiväsakkoa julkisrauhan rikkomisesta ydinvoimala-alueella.[46] Hän ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Arhinmäki kertoi: "Huomasin, että STT oli kirjoittanut minun olevan ateisti - niin pitää sanoa, että ei kirkkoon kuulumattomuus tarkoita sitä, että on ateisti."[47]

Vasemmistonuorten puheenjohtajana ollessaan Arhinmäki osallistui FC Jokereiden ottelussa poliiseille osoitettuihin herjaushuutoihin, joissa viitattiin kahden poliisin surmanneeseen Steen Christenseniin ja kuolleisiin poliiseihin. Paikalla olleet poliisit olivat närkästyneet tästä, ja Helsingin rikospoliisi kirjoitti asiasta Murharyhmä-lehdessään.[48] Vuonna 2007 Suomi-Serbia jalkapallo-ottelussa Arhinmäki oli kutsunut serbialaisfaneja murhaajiksi, mistä johtuen Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän johtaja Annika Lapintie päätti keskustella hänen kanssaan.[49]

Teos [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ Suomen Kuvalehti 20/2008
  2. ↑ http://www.stat.fi/tk/he/vaalit/vaalit99/vapi99.html
  3. ↑ http://www2.hs.fi/kunnallisvaalit2000/kunta.jsp?KuntaID=091
  4. ↑ Arhinmäki - ammattipoliitikko kouluiästä lähtien, MTV3, 10.06.2009
  5. ↑ Lähiöiden telttakiertue II, Sosialistiliitto - Uutiset 04.04.2007, Sosialistiliitto
  6. ↑ Arhinmäestä vasemmistoliiton puheenjohtaja, YLE uutiset 27.6.2009, haettu 27.6.2009
  7. ↑ "Joitakin kiinnostaa vain valtapeli" Iltalehti 11.6.2009
  8. ↑ Korhonen eroaa vasemmistoliiton johdosta. Yle 11.6.2009
  9. ↑ a b c Rantanen Miska: Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja Arhinmäki haluaa 20 paikkaa eduskuntaan, Helsingin Sanomat 28.6.2009
  10. ↑ Puoluekenttään tullee siirtymiä Arhinmäen valinnan jälkeen Helsingin Sanomat 30.6.2009, pääkirjoitus
  11. ↑ Ehdokkaiden äänet, Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriön tulospalvelu. Viitattu 21.4.2011.
  12. ↑ Koko maa - ehdokkaiden äänimäärät Ylen tulsopalvelu. Viitattu 21.4.2011.
  13. ↑ "Arhinmäen ankkurit", politiikan toimittaja, entinen Väli-Suomen median varapäätoimittaja Kari Valtonen, Tamperelainen 28.5.2011, mm. "Arhinmäki otti puolueen neuvottelujoukkueen keskeisimmiksi pelaajiksi eduskunnan jättäneet taistolaiset Jaakko Laakson ja Pentti Tiusasen sekä ryhmän viimeisen änkyräkansanedustajan Jyrki Yrttiahon."
  14. ↑ Taistolaiset katoavat poliittiselta kartalta, Helsingin Sanomat 18.11.2010
  15. ↑ Vasemmistoliitto hallitukseen - Arhinmäestä kulttuuriministeri Yle.fi. 19.6.2011.
  16. ↑ Järjestäjät harmissaan: Arhinmäki ei osallistu oopperajuhlille Ilta-sanomat. 2.6.2012. Viitattu 2.6.2012.
  17. ↑ Arhinmäki vasemmistoliiton presidenttiehdokkaaksi Yle.fi. 20.11.2011.
  18. ↑ Koko maa - ehdokkaiden kannatus Yle.fi/vaalit.
  19. ↑ Mikkonen, Minttu: Punavihreä tulevaisuuden toivo, Helsingin Sanomat 1.5.2005 (HS Arkisto, maksullinen)
  20. ↑ Arhinmäki: En ole kommunisti Nelonen 27.6.2009
  21. ↑ Lohikoski Juhani: Vasemmistoliiton aktiivit puhuvat, Murros, 3.1.2005
  22. ↑ [Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokas Paavo Arhinmäki: Työttömille ja viljelijöille korotus], Verstas 22.3.2006, Vasemmistoliitto
  23. ↑ Arhinmäki, Paavo: Yliopistolaki siunattiin, blogikirjoitus 1.8.2009
  24. ↑ Lex Nokia hylkyyn Paavo Arhinmäen blogi. 2.12.2008
  25. ↑ Punajuuri.net Paavo Arhinmäen blogi
  26. ↑ Arhinmäen kanta ydinvoimaan tiukan kielteinen
  27. ↑ Huru, Jouko: Aate myönteinen maahanmuuttajille, Kansan Uutiset 4.7.2009
  28. ↑ Arhinmäki lupaa tehdä vasemmistoliitosta räväkän haastajan Turun Sanomat. 27. kesäkuuta 2009. Viitattu 9.8.2009.
  29. ↑ Arhinmäki: Rauhanturvaajat pois Afganistanista
  30. ↑ Arhinmäki kaavailee kansan pankkia
  31. ↑ Vasemmistoliitto haluaa kansanpankin Kaleva.fi. 18.8.2009.
  32. ↑ Huusko, Markku: Puheenvuoro: Vasemmistopopulisti Uusi Suomi.
  33. ↑ http://www.hs.fi/politiikka/Arhinm%C3%A4en+esitys+hyvitysmaksujen+laajentamisesta++kaatui/a1305551454178
  34. ↑ Vaalirahoitusilmoitus 2007
  35. ↑ http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=732131
  36. ↑ Simula Matti: Täystyrmäys, Suomenkuvalehti.fi 12.6.2008, blogikirjoitus. Suomen Kuvalehti.
  37. ↑ Anni Sinnemäeltä jättisijoitus vaalikassaan: Yli 40 000 euroa omasta pussista Iltalehti. 15. huhtikuuta 2011. Viitattu 15. huhtikuuta 2011.
  38. ↑ Paavo Arhinmäki Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  39. ↑ http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ministeri-paavo-arhinmaki-isyyslomalle-valtiosihteerista-sijainen
  40. ↑ http://www.hs.fi/politiikka/Paavo+Arhinm%C3%A4ki+meni+naimisiin/a1305552904835
  41. ↑ Paavo Arhinmäki: Paavo på svenska Paavo Arhinmäen kotisivu. Viitattu 6.2.2013. (ruotsiksi)
  42. ↑ http://www.punajuuri.net/?id=1&tmp=0
  43. ↑ Seiska 38/2007
  44. ↑ http://www.punajuuri.net/index.php?id=2524&tmp=1
  45. ↑ http://www.punajuuri.net/?id=1&tmp=0
  46. ↑ http://www.city.fi/artikkeli/Paavo+Arhinm%E4ki/2090/
  47. ↑ Arhinmäki: voisin armahtaa totaalikieltäytyjän YLE X. Viitattu 13.1.2012.
  48. ↑ Arhinmäki osallistui vihaiseen puheeseen Aamulehti, 28.7.2011
  49. ↑ Arhinmäki kutsui serbialaisfaneja murhaajiksi Ilta-Sanomat, 05.06.2007

Aiheesta muualla [muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paavo Arhinmäki.
Edeltäjä:
Martti Korhonen		 Vasemmistoliiton puheenjohtaja
2009–		 Seuraaja:
–
Edeltäjä:
Stefan Wallin		 Suomen kulttuuri- ja urheiluministeri
2011−		 Seuraaja:
–
Kataisen hallitus

Katainen | Arhinmäki | Gustafsson | Guzenina-Richardson | Haglund | Hautala | Henriksson | Ihalainen | Kiuru | Koskinen | Kyllönen | Niinistö | Risikko | Räsänen | Stubb | Tuomioja | Urpilainen | Vapaavuori | Virkkunen
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kansanedustajat 2007–2011

Claes Andersson (2007-2008) | Paavo Arhinmäki | Matti Kangas | Matti Kauppila | Martti Korhonen | Mikko Kuoppa | Merja Kyllönen | Jaakko Laakso | Annika Lapintie | Markus Mustajärvi | Veijo Puhjo | Minna Sirnö | Esko-Juhani Tennilä | Pentti Tiusanen | Kari Uotila (2008-2011) | Unto Valpas | Erkki Virtanen | Jyrki Yrttiaho

Helsingin vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011

Outi Alanko-Kahiluoto | Paavo Arhinmäki | Sirpa Asko-Seljavaara | Tuija Brax | Pekka Haavisto | Juha Hakola | Eero Heinäluoma | Rakel Hiltunen | Arja Karhuvaara | Mari Kiviniemi | Päivi Lipponen | Sanna Perkiö | Pertti Salolainen | Sari Sarkomaa | Anni Sinnemäki | Johanna Sumuvuori | Astrid Thors | Erkki Tuomioja | Jan Vapaavuori | Ben Zyskowicz

Suomen vuoden 2012 presidentinvaalien ehdokkaat

2: Pekka Haavisto (Vihr.) | 3: Timo Soini (PS) | 4: Paavo Väyrynen (Kesk.) | 5: Paavo Lipponen (SDP)
6: Sauli Niinistö (Kok.) | 7: Sari Essayah (KD) | 8: Eva Biaudet (RKP) | 9: Paavo Arhinmäki (Vas.)

SDNL:n ja Vasemmistonuorten puheenjohtajat

Yrjö Ahomaa | Toivo Karppinen | Markus Kainulainen | Anna-Liisa Tiekso-Isaksson | Ossi Sjöman | Pekka Saarnio | Markku Kärkkäinen | Harri Moisio | Rauno Merisaari | Leena Ruotsalainen | Marko Autio | Marjo Katajisto | Sanna-Kaisa Cortés Téllez | Paavo Arhinmäki | Jussi Saramo | Dan Koivulaakso | Li Andersson

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paavo_Arhinmäki&oldid=13202340