Paavo Arhinmäki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paavo Arhinmäki
Ordforande for Finska delegationen Paavo Arhinmaki vid Nordiska Radets session i Stockholm (2).jpg
Suomen kulttuuri- ja urheiluministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–4.4.2014
Edeltäjä Stefan Wallin
Seuraaja Pia Viitanen
Kansanedustaja
21.3.2007–
Ryhmä/puolue vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 13. joulukuuta 1976 (ikä 37)
Helsinki
Puolue vasemmistoliitto
Puoliso Päivi Lahti

Paavo Erkki Arhinmäki (s. 13. joulukuuta 1976 Helsinki) on suomalainen vasemmistoliiton poliitikko. Hän on toiminut kansanedustajana vuodesta 2007, puolueensa puheenjohtajana vuodesta 2009 ja kulttuuri- ja urheiluministerinä vuosina 2011–2014. Vuonna 2012 hän oli vasemmistoliiton ehdokas vuoden 2012 presidentinvaalissa.

Arhinmäki on Helsingin kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arhinmäki oli mukana järjestämässä kuokkavierasjuhlia vuonna 2000, ennen vuosittaisten mielenosoitusten muuttumista väkivaltaisiksi.[1] Arhinmäki osallistui eduskuntavaaleihin 1999 Helsingin vaalipiirissä saaden 768 ääntä. Vuoden 2000 kuntavaaleissa Arhinmäki valittiin valtuustoon 757:llä äänellä.[2][3] Arhinmäki tuli tunnetuksi aktivistina sekä radikaalina punavihreänä poliitikkona ollessaan vasemmistonuorten puheenjohtaja vuosina 2001–2005.

Helsingin kaupunginvaltuutettu Arhinmäki on ollut vuodesta 2001 alkaen. Tätä ennen hän oli toiminut Helsingin opetuslautakunnan jäsenenä (1997–2004, 2007–). Hän on ollut myös Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen 2005–2007. Arhinmäki on toiminut Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana.[4]

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Arhinmäki sai 3 065 ääntä, mikä riitti ensimmäiseen varasijaan. Vasemmistoliiton vuoden 2006 ylimääräisessä puoluekokouksessa Arhinmäki hävisi puheenjohtajavaalin Martti Korhoselle. Hän toimi Esko-Juhani Tennilän eduskunta-avustajana.

Eduskuntaan Arhinmäki valittiin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiiristä 6 859 äänellä.[5] Arhinmäen, hänen tukiryhmänsä ”Paavon jengin” ja Sosialistiliiton Itä-Helsingin ostoskeskuksiin ja lähiökapakoihin suuntautunut yhteinen kampanjakiertue[6] herätti viestimissä huomiota. Kesäkuussa 2009 Arhinmäki seurasi vasemmistoliiton puheenjohtajana eurovaalitappion jälkeen eronnutta Martti Korhosta[7] Arhinmäki voitti vastaehdokkaansa – niin ikään ensimmäisen kauden kansanedustajan – Merja Kyllösen puoluevaltuuston äänestyksessä luvuin 34–20.[8]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Arhinmäki oli puolueensa sekä Helsingin vaalipiirin suurin ja koko maan neljänneksi suurin ääniharava keräten 17 226 ääntä.[9][10] Vaalien jälkeen vasemmistoliitosta tuli hallituspuolue ja Arhinmäki valittiin kulttuuri- ja urheiluministeriksi.[11] Arhinmäki oli vasemmistoliiton presidenttiehdokas presidentinvaaleissa 2012.[12] Hän sai 5,5 % äänistä ja sijoittui kuudenneksi.[13] Vasemmistoliitto jättäytyi hallituksesta huhtikuussa 2014, minkä myötä Arhinmäki luopui ministerin tehtävistään 4. huhtikuuta 2014.[14]

Kulttuuriministerinä Arhinmäkeä arvosteltiin siitä, että hän jätti väliin Savonlinnan Oopperajuhlien 100-vuotisjuhlat sekä Musiikkitalon avajaiset koripallo-ottelun vuoksi.[15] Sotšin talviolympialaisissa 2014 Arhinmäen alkoholinkäyttö Suomen jääkiekkomaajoukkueen pronssijuhlissa herätti huomiota ja Arhinmäki pahoitteli myöhemmin käytöstään.[16]

Kokoomuksen puoluekokouksen yhteydessä kesäkuussa 2014 eräät puheenjohtajakandidaatit viestittivät Arhinmäestä tämän olleen hallituksessa vaativa neuvottelukumppani: Alexander Stubb ilmoitti olleensa jo aamusta frustroitunut, Jan Vapaavuori oli ruvennut kaipaamaan toista Paavoa.[17]

Poliittisia linjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien Minttu Mikkosen mukaan Arhinmäki tunnetaan räväkkänä ja terävänä poliitikkona, joka kannattaa punavihreää, arvoliberaalia linjaa ja vaatii vasemmistoliitolta vahvaa aatteellisuutta.[18] Arhinmäki on kirjoittanut ajatuksistaan kirjan Punavihreä sukupolvi. Punavihreyden lisäksi Arhinmäki määrittelee itsensä ”demokraattiseksi sosialistiksi”.[8]

Heti puheenjohtajavalintansa jälkeen Arhinmäki määritteli vasemmistoliiton puolueeksi, joka kannattaa demokraattista sosialismia.[19] Arhinmäki on kertonut haluavansa uudistaa puoluetta nykyaikaisempaan suuntaan ja selkeyttää puolueen viestiä.[8] Arhinmäen mielestä vasemmistoliitto tarvitsee jatkossakin vahvan aatepohjan. Hänestä on vaikea nähdä vasemmistopuoluetta, joka ei nojaisi sosialismiin ja humanismiin, mutta näitä aatteita ei Arhinmäen mukaan kuitenkaan pidä nähdä rajoittavina tai valmiiden vastauksien antajana.[20]

Arhinmäki on vaatinut kaikkein köyhimpien kansalaisten aseman parantamista. Maaliskuussa 2006 hän esitti pienimpien sosiaalitukien ja työmarkkinatuen nostoa sekä maataloudelta leikattujen EU-tukien kompensaatiota.[21] Arhinmäki on vastustanut Vanhasen II hallituksen yliopistouudistusta[22], Lex Nokiaa[23] ja sen yritystä nostaa eläkeikää.[24] Arhinmäki on tiukan kielteinen ydinvoimaa kohtaan.[25] Hän suhtautuu maahanmuuttajiin myönteisesti.[26] Arhinmäki kannattaa turkistarhauksen lopettamista siirtymäajan jälkeen.[27] Arhinmäki haluaisi rauhanturvaajat pois Afganistanista.[28] Arhinmäki on esittänyt valtionyhtiöiden aseman vahvistamista ja niiden omistajaohjauksen tiukentamista. Hänen mielestään valtionyhtiöissä valtion omistusta ei tule vähentää vaan lisätä.[29]

Arhinmäki teki esityksen laajentaa hyvitysmaksut tietokoneisiin ja matkapuhelimiin, joka kuitenkin kaatui hallituksessa joulukuussa 2011.[30]

Vaalirahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arhinmäki ilmoitti käyttäneensä eduskuntavaaleihin 2007 yhteensä noin 36 000 euroa. Avustuksia hän sai puolue- ja työväenjärjestöiltä vajaat 17 000 euroa ja yksityisiä lahjoituksia vajaat 7 000 euroa. Suurimmat lahjoittajat olivat vasemmistonuoret ja Rakentajien vasemmistoyhdistys ry. Omia varojaan hän käytti noin 12 000 euroa.[31] Eduskuntavaaleihin 2011 Arhinmäki käytti yhteensä 32 000 euroa, joista hänen omia varojaan on 10 000 euroa. Yksityishenkilöiltä saatua tukea oli 3 000 euroa, puolueyhdistyksiltä 10 000 euroa ja muilta tahoilta yhteensä 9 000 euroa.[32]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arhinmäki on syntynyt Helsingissä ja asunut nuoruusvuosinaan muun muassa Kulosaaressa ja Pasilassa. Nykyisin hän asuu Herttoniemenrannassa aviopuolisonsa eläinlääkäri Päivi Lahden kanssa. Heidän ensimmäinen lapsensa syntyi helmikuussa 2012. Arhinmäki kävi Helsingin Alppilan lukiota ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1995.[33][34][35] Arhinmäki on opiskellut ruotsinkielisessä Svenska social- och kommunalhögskolanissa pääaineenaan sosiologia.[36]

Ennen kansanedustajan uraa Arhinmäki on toiminut muun muassa kansanedustaja Esko-Juhani Tennilän eduskunta-avustajana, suorittanut siviilipalveluksen liikuntavammaisten koulussa luokka-avustajana sekä työskennellyt SAKKI ry:ssä, Kansan Uutisten kesätoimittajana ja nurmikon leikkaajana Helsingin kaupungin puistoyksikössä.[37]

Arhinmäki tunnetaan innokkaana jalkapallofanina.[38] Kotimaassa hänen suosikkijoukkueensa oli FC Jokerit, jonka kannattajaryhmä 116% Boysia hän oli perustamassa. Hänen ulkomaalaiset suosikkiseurat ovat AIK ja Chelsea FC.[39] Arhinmäki harrastaa myös polkupyöräilyä.[40] Hän kertoo olevansa kasvissyöjä.[41]

Arhinmäki on kertonut saaneensa 15 päiväsakkoa julkisrauhan rikkomisesta ydinvoimala-alueella.[42] Hän ei kuulu mihinkään uskontokuntaan.[43] Vasemmistonuorten puheenjohtajana ollessaan Arhinmäki osallistui FC Jokereiden ottelussa poliiseille osoitettuihin herjaushuutoihin, joissa viitattiin kahden poliisin surmanneeseen Steen Christenseniin ja kuolleisiin poliiseihin. Paikalla olleet poliisit olivat närkästyneet tästä, ja Helsingin rikospoliisi kirjoitti asiasta Murharyhmä-lehdessään.[44] Vuonna 2007 Suomi-Serbia-jalkapallo-ottelussa Arhinmäki oli kutsunut serbialaisfaneja murhaajiksi, mistä johtuen vasemmistoliiton eduskuntaryhmän johtaja Annika Lapintie päätti keskustella hänen kanssaan.[45]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Kuvalehti 20/2008
  2. http://www.stat.fi/tk/he/vaalit/vaalit99/vapi99.html
  3. http://www2.hs.fi/kunnallisvaalit2000/kunta.jsp?KuntaID=091
  4. Arhinmäki - ammattipoliitikko kouluiästä lähtien MTV Uutiset. 10.6.2009. Viitattu 8.5.2014.
  5. http://archive.is/ycyA
  6. Lähiöiden telttakiertue II, Sosialistiliitto - Uutiset 04.04.2007, Sosialistiliitto
  7. Arhinmäestä vasemmistoliiton puheenjohtaja Yle Uutiset. 27.6.2009. Viitattu 8.5.2014.
  8. a b c Rantanen Miska: Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja Arhinmäki haluaa 20 paikkaa eduskuntaan, Helsingin Sanomat 28.6.2009
  9. Ehdokkaiden äänet, Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriön tulospalvelu. Viitattu 21.4.2011.
  10. Koko maa - ehdokkaiden äänimäärät Ylen tulospalvelu. Viitattu 21.4.2011.
  11. Vasemmistoliitto hallitukseen - Arhinmäestä kulttuuriministeri Yle.fi. 19.6.2011.
  12. Arhinmäki vasemmistoliiton presidenttiehdokkaaksi Yle Uutiset. 20.11.2011.
  13. Koko maa - ehdokkaiden kannatus Yle.fi/vaalit.
  14. Muutoksia valtioneuvostossa 4.4.2014. Valtioneuvosto. Viitattu 4.4.2014.
  15. Järjestäjät harmissaan: Arhinmäki ei osallistu oopperajuhlille Ilta-sanomat. 2.6.2012. Viitattu 2.6.2012.
  16. Paavo Arhinmäki Sotshin tapahtumista: "No, sammuin tai väsähdin" Yle Uutiset. 24.2.2014. Viitattu 21.5.2014.
  17. [http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3184424/pusihali-vastasi-arhinmaki-stubbille
    1. pusihali, vastasi Arhinmäki Stubbille] (verkkolehti) Kansan Uutiset. 13.6.2014. Viitattu 15.6.2014.
  18. Mikkonen, Minttu: Punavihreä tulevaisuuden toivo, Helsingin Sanomat 1.5.2005 (HS Arkisto, maksullinen)
  19. Arhinmäki: En ole kommunisti Nelonen 27.6.2009
  20. Lohikoski Juhani: Vasemmistoliiton aktiivit puhuvat, Murros, 3.1.2005
  21. [Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokas Paavo Arhinmäki: Työttömille ja viljelijöille korotus], Verstas 22.3.2006, Vasemmistoliitto
  22. Arhinmäki, Paavo: Yliopistolaki siunattiin, blogikirjoitus 1.8.2009
  23. Lex Nokia hylkyyn Paavo Arhinmäen blogi. 2.12.2008
  24. Punajuuri.net Paavo Arhinmäen blogi
  25. Arhinmäen kanta ydinvoimaan tiukan kielteinen
  26. Huru, Jouko: Aate myönteinen maahanmuuttajille, Kansan Uutiset 4.7.2009
  27. Arhinmäki lupaa tehdä vasemmistoliitosta räväkän haastajan Turun Sanomat. 27. kesäkuuta 2009. Viitattu 9.8.2009.
  28. Arhinmäki: Rauhanturvaajat pois Afganistanista
  29. Arhinmäki kaavailee kansan pankkia
  30. http://www.hs.fi/politiikka/Arhinm%C3%A4en+esitys+hyvitysmaksujen+laajentamisesta++kaatui/a1305551454178
  31. Vaalirahoitusilmoitus 2007
  32. Anni Sinnemäeltä jättisijoitus vaalikassaan: Yli 40 000 euroa omasta pussista Iltalehti. 15.11.2011. Viitattu 15. huhtikuuta 2011.
  33. Paavo Arhinmäki Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  34. http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ministeri-paavo-arhinmaki-isyyslomalle-valtiosihteerista-sijainen
  35. http://www.hs.fi/politiikka/Paavo+Arhinm%C3%A4ki+meni+naimisiin/a1305552904835
  36. Paavo Arhinmäki: Paavo på svenska Paavo Arhinmäen kotisivu. Viitattu 6.2.2013. (ruotsiksi)
  37. http://www.punajuuri.net/?id=1&tmp=0
  38. Seiska 38/2007
  39. Tätä tatuointia Arhinmäki piilottelee Iltalehti. 4.1.2012. Viitattu 13.5.2014.
  40. http://www.punajuuri.net/index.php?id=2524&tmp=1
  41. http://www.punajuuri.net/?id=1&tmp=0
  42. http://www.city.fi/artikkeli/Paavo+Arhinm%E4ki/2090/
  43. Arhinmäki: voisin armahtaa totaalikieltäytyjän YLE X. Viitattu 13.1.2012.
  44. Arhinmäki osallistui vihaiseen puheeseen Aamulehti, 28.7.2011
  45. Arhinmäki kutsui serbialaisfaneja murhaajiksi Ilta-Sanomat, 05.06.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paavo Arhinmäki.
Edeltäjä:
Martti Korhonen
Vasemmistoliiton puheenjohtaja
2009–
Seuraaja:
Edeltäjä:
Stefan Wallin
Suomen kulttuuri- ja urheiluministeri
2011−2014
Seuraaja:
Pia Viitanen