Työmarkkinatuki

Työmarkkinatuki on tarkoitettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa tai peruspäivärahaa enimmäisajan saaneille sekä joillekin ensi kertaa työmarkkinoille tuleville yli 16-vuotiaille henkilöille, jotka ovat työttömiä tai tekevät työvoimahallinnon osoittamaa palkatonta työtä tai osallistuvat työvoimahallinnon osoittamaan tai hyväksymään koulutukseen.

Työmarkkinatuki on yleisin työttömyysturvan muoto Suomessa. Vuoden 2008 syksyllä työmarkkinatuen saajia oli 97 000 henkeä eli 50 % kaikista työttömyysturvan saajista oli tämän kaikkein heikoimman työttömyysturvan piirissä.

Työmarkkinatuki on KELAn maksama etuus, jonka rahoitus tulee aluksi kokonaan valtiolta. Työmarkkinatukea vähintään 500 työttömyyspäivältä saaneen henkilön työmarkkinatuki rahoitetaan puoliksi valtion ja kunnan kesken.

Työmarkkinatuki on tarveharkintainen etuus, jonka saamiseen ja määrään vaikuttavat hakijan tulojen lisäksi usein esimerkiksi hakijan ikä, muiden samassa asunnossa asuvien ihmisten tulot sekä huollettavien lasten määrä. Lisäksi tuki voidaan evätä esimerkiksi silloin, kun työnhakijan työttömyys johtuu hänen omasta irtisanoutumisestaan tai jos työnhakija ei suostu palkattomaan työskentelyyn. Työmarkkinatuen myöntämiseen ja määrään liittyvät säännöt ovat kuitenkin monilta osin ristiriidassa Suomen muun lainsäädännön sekä Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten kanssa.

Työmarkkinatuki on veronalaista tuloa, jota verotetaan lähes kaksi ja puoli kertaa ankarammin kuin palkkatuloa.

Tuen määrä

Työmarkkinatuen suuruus lapsettomalle on vuonna 2012 tarveharkinnasta riippuen bruttona 0,54-31,36 euroa päivässä eli noin 12-674 euroa kuussa. Omat pienetkin ansiotulot vähentävät työmarkkinatuen määrää myös siinä tapauksessa, että tuen saajan käteen jäävä kokonaissumma jää sosiaali- ja terveysministeriön toimeentulonormia pienemmäksi.

Huollettavat lapset nostavat tuen määrää, mutta puolison tulot sekä eräissä tapauksissa myös vanhempien tulot laskevat usein tuen määrää tai poistavat kokonaan oikeuden työmarkkinatukeen. Ansiosidonnaiselta päivärahalta tippuvaan aletaan soveltaa tätä tarveharkintaa 180 maksupäivän jälkeen.

Jos työmarkkinatuen saaja osallistuu työvoimakoulutukseen tai tekee työvoimahallinnon osoittamaa vapaaehtoista tai pakollista palkatonta työtä, hänen työmarkkinatukeaan ei vähennetä tai evätä puolison tulojen perusteella. Lisäksi hän saattaa olla oikeutettu työmarkkinatuen korotusosaan, jonka suuruus on bruttona 4,59 euroa työpäivää kohti. Korotusosaa ei kuitenkaan makseta työmarkkinatuen pitkäaikaissaajille.

Tuen myöntämiseen ja määrään vaikuttavat tekijät

Eroaminen, erotetuksi joutuminen sekä palkallisesta tai palkattomasta työstä tai työvoimakoulutuksesta kieltäytyminen

Työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä saaneen oikeus tukeen lakkautetaan, jos tuen saaja kieltäytyy, eroaa tai joutuu omasta syystään erotetuksi työstä tai sellaisesta työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, johon osallistuvalla on oikeus saada työmarkkinatukea ja ylläpitokorvausta. Tällaisia toimenpiteitä ovat työvoimakoulutus sekä työharjoittelun, työelämävalmennuksen tai kuntouttavan työtoiminnan nimellä kulkeva palkaton työ.

Iän vaikutus

Työmarkkinatuen myöntämisen ehdot ovat löysemmät yli 55-vuotiaille ja kireämmät alle 25-vuotiaille.

Niiden 55-vuotiaiden kohdalla, jotka ovat täyttäneet työssäoloehdon työttömäksi jäädessään, ei sovelleta tarveharkintaa omien pääomatulojen eikä puolison tulojen osalta.

Työmarkkinatukea maksetaan ammattikouluttamattomille 17-vuotiaille ainoastaan siltä ajalta, kun he osallistuvat työvoimakoulutukseen, palkattomaan työhön tai työhallinnon järjestämään kuntoutukseen. 18-24-vuotiailla ammattikouluttamattomilla on oikeus työmarkkinatukeen myös työttömyyden ajalta, mikäli alla olevat ehdot täyttyvät.

• henkilö on hakenut viimeisessä yhteishaussa kolmeen toisen asteen tai ammattikorkeakoulun koulutusohjelmaan
• henkilö ei ole keskeyttänyt koulutusta eikä häntä ole erotettu oppilaitoksesta
• henkilö ei ole kieltäytynyt työstä, koulutuksesta tai työvoimahallinnon osoittamasta palkattomasta työstä
• henkilö ei ole irtisanoutunut eikä häntä ole erotettu työpaikastaan.

Vanhempien tulojen vaikutus

Jos työmarkkinatuen saaja asuu vanhempiensa kanssa, vanhempien tulot leikkaavat hänen työmarkkinatukeaan. Jos vanhempien yhteenlasketut bruttotulot ovat esimerkiksi 2200 euroa, bruttomääräinen työmarkkinatuki putoaa 344 euroon. Työmarkkinatuki voidaan kuitenkin maksaa täysimääräisenä, jos henkilö pystyy osoittamaan luotettavasti, etteivät vanhemmat tue häntä taloudellisesti.

Huollettavien lasten vaikutus

Työmarkkinatukea korotetaan, mikäli omaa alaikäisiä lapsia ja mikäli mahdollisen puolison tulot alittavat KELAn asettamat rajat. Jos nämä ehdot täyttyvät, korotusta saa yhdestä lapsesta 5,06€, kahdesta lapsesta 7,43€ yhteensä ja kolmesta tai useammasta lapsesta yhteensä 9,58€ päivässä.

Puolison tulojen vaikutus

Toisin kuin peruspäivärahan kohdalla, työttömän avo- tai aviopuolison tulot saattavat vaikuttaa tuen saantiin ja suuruuteen.

Jos työtön elää avo- tai avioliitossa, puolison 1704 euroa ylittävät palkka-, eläke- korko- tai vuokratulot alkavat pienentää työmarkkinatukea 0-180 maksupäivän jälkeen. Jos lapsettoman työttömän puoliso ansaitsee bruttona esimerkiksi 2200 euroa/kk, on avo- tai avioliitossa elävän työttömän työmarkkinatuen bruttomäärä vain 306 euroa/kk. Puolison palkka-, eläke- korko- tai vuokratulojen yhteissumman ylittäessä 2786 euroa kuukaudessa työtön puoliso jää kokonaan vaille työttömyysturvaa.

Jos tuen hakija asuu välien rikkoutumisen vuoksi jatkuvasti erillään aviopuolisostaan, eikä heillä ole yhteistä taloutta, puolison tuloja ei kuitenkaan huomioida.

Hallitus lupasi vuonna 2008, että puolison tulojen mukainen tarveharkinta poistuisi. Hallitus ei kuitenkaan toteuttanut uudistusta koko hallituskautensa aikana.

Omien ansiotulojen vaikutus

Työttömän työnhakijan pienetkin omat ansiotulot vähentävät työmarkkinatuen määrää siten, että työmarkkinatuen saajan kokonaiselintaso kasvaa enintään puolella hankittujen ansiotulojen määrästä. Omat pienetkin ansiotulot vähentävät työmarkkinatuen määrää myös silloin, kun tukea on jo alun perin leikattu esimerkiksi puolison tulojen vuoksi.

Omaisuuden ja omien pääomatulojen vaikutus

Omaisuus vähentää työmarkkinatukea vain siinä tapauksessa, että työtön saa siitä pääomatuloja, kuten vuokraa, osinkoa tai korkoa. Yksin asuva työtön saa kuitenkin ansaita kuukausittain pääsääntöisesti 311 euroa pääomatuloja ilman, että työmarkkinatuki pienenee. Jos raja ylittyy, täydestä työmarkkinatuesta vähennetään 75 prosenttia tulorajan ylittävistä tuloista.

Jos pääomatulo maksetaan esimerkiksi vain kerran vuodessa, Kela jakaa sen laskennalliseksi tuloksi koko vuodelle.

Maksatus

Työmarkkinatukea kertyy viideltä päivältä viikossa ja se maksetaan takautuvasti neljän viikon jaksoissa. Työttömyyden alkaessa työmarkkinatukea voi hakea jo kahden ensimmäisen viikon jälkeen.

Työmarkkinatuen maksamisen ja ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen maksamiselle on edellytyksenä se, että työmarkkinatuen saajalla ei ole työttömyysturvalain mukaista estettä työmarkkinoiden käytettävissä olemiselle. Lääkärin toteama työkyvyvttömyys ei kuitenkaan muodosta edellä mainittua estettä. Työttömyysturvalain mukaisen esteen olemassa olon toteaa työ- ja elinkeinotoimisto, joka antaa asiasta ilmoituksen ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen kysymyksessä ollessa työttömyyskassalle ja työmarkkinatuen kyseessä ollessa sitä maksavalla kansaneläkelaitokselle. Maksatuksen kesteyttämistä varten tarvittava ilmoitus on työvoimapoliittinen lausunto, jonka työ- ja elinkeinokeskus antaa tiedoksi työttömyyskassalle tai työmarkkinatuen kyseessä ollessa kansaneläkelaitokselle. Maksatus työvoimahallinnon Ura-tietojärjestelmää käyttäen jo ennen ennen kuin työttömyyskassa tai kansaneläkelaitos on tehnyt tätä koskevan päätöksen.

Työmarkkinatuen tarveharkinnan ja muiden ehtojen lakien ja sopimusten vastaisuus

Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi vuonna 2002, että työmarkkinatuen tarveharkinta puolison tulojen osalta ei ole sopusoinnussa Suomen perustuslain kanssa.

Työmarkkinatuen epääminen alle 25-vuotiailta työttömiltä on ristiriidassa EU:n ikäsyrjintää koskevan direktiivin kanssa.

Palkattoman työn tekeminen ehtona työmarkkinatuen saannille on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien työjärjestö ILO:n pakkotyön poistamista koskevan sopimuksen kanssa. Suomi on sitoutunut tässä sopimuksessa siihen, ettei se käytä pakkotyötä esimerkiksi työvoiman mobilisoimiseksi taikka työvoiman käyttämiseksi taloudellista kehitystä edistäviin tarkoituksiin.

Palkattoman työn vaatiminen on myös ristiriidassa työsuojelulain 2 §:n ja muiden säännösten kanssa, jotka edellyttävät työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua. Työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että kaikille työntekijöille maksetaan palkkaa. Palkattoman työvoiman käyttäminen on lisäksi ristiriidassa työsuojelulain kohtuullista palkkaa koskevan 10 §:n kanssa. Työmarkkinatuen ehdoissa ei anneta YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 23. artiklan mukaista oikeutta työpaikan vapaaseen valintaan. Myös monen muun artiklan voi katsoa olevan ristiriidassa työvoimahallinnon toimintatapojen kanssa.

Työmarkkinatuen ostovoima ja kehitys

Työmarkkinatuen ostovoimaa heikentää se, että tukea verotetaan lähes kaksi ja puoli kertaa ankarammin kuin vastaavansuuruista palkkatuloa. Täysimääräinen työmarkkinatuki ei riitä yleensä edes niukkaan toimeentuloon. Silti vain harva työmarkkinatuen saaja on oikeutettu toimeentulotukeen. Noin puolelle työmarkkinatuen saajista myönnetään yleistä asumistukea, mutta se kattaa keskimäärin vain puolet asuinkuluista. Valtaosa työmarkkinatuen saajista joutuukin hankkimaan osan toimeentulostaan esimerkiksi kerjäämällä tai lainaamalla.

Työttömyysturvan taso sidottiin alun perin maan yleisen palkkatason kehitykseen. Vuonna 1997 Työttömyysturvalakia kuitenkin muutettiin siten, että työttömyysturva sidottiin elinkustannusindeksiin, joka seuraa hintojen nousua, mutta ei lainkaan yleistä palkka- tai omaisuustulojen kehitystä. Työmarkkinatuen määrä on jäänyt siksi jatkuvasti jälkeen yleisestä elintason noususta: suomalaisten reaaliansiot nousivat vuosina 1991–2011 38 prosenttia, mutta työmarkkinatuen ostovoima vain viisi prosenttia.

Vuosia kestäneen poliittisen keskustelun jälkeen työmarkkinatukeen tehtiin vuonna 2011 noin 22 prosentin tasokorotus, joka astui voimaan vuoden 2012 alussa. Koska työmarkkinatukea ei ole nostettu palkkojen nousua vastaavalla tavalla, työmarkkinatuki on pienentynyt myös suhteessa ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.

Työttömyysturvalain mukaan työmarkkinatuen tarveharkinnan tulorajoja pitää muuttaa vastaamaan palkkatason muutosta, jos maan yleinen palkkataso muuttuu olennaisesti. Tätä määräystä ei ole kuitenkaan noudatettu, vaan puolison tulorajat jätettiin kokonaan tarkistamatta vuosina 2005-2009. Tästä seurannutta tulorajojen jälkeenjääneisyyttä korjattiin osittain joulukuussa 2010.

Katso myös

• Työttömyysturva
• Sosiaaliturvan väärinkäyttö
• Työttömyysturva-asiamies
• Työsuhdeturva

Aiheesta muualla

• Kelan päivärahalaskuri
• Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta
• Työmarkkinatuki
• Työmarkkinatuki Kelan sivuilla
• Työministeriö: Työmarkkinatuki ja Työllistämistuki uudistuvat

Työttömyysturva