Siviilipalvelus Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lapinjärven siviilipalveluskoulutuskeskuksen päärakennus.

Siviilipalvelus Suomessa on perustuslain 127 §:n tarkoittama vaihtoehto varusmiespalvelukselle. Siviilipalveluksen voi suorittaa kuka tahansa niin haluava asevelvollinen henkilö, jonka vakaumus estää varusmiespalveluksen suorittamisen.[1] Lisäksi siviilipalveluksen joutuu suorittamaan nainen, joka haluaa keskeyttää vapaaehtoisen asepalveluksensa sen jälkeen, kun 45 päivää on kulunut hänen astumisestaan asepalvelukseen.[1][2] Siviilipalveluksesta ei voi palveluksen alettua vaihtaa asepalvelukseen eikä siviilipalveluksen suorittamisen jälkeen voi liittyä reserviin.[3]

Siviilipalveluksen pituus on 347 vuorokautta eli noin 12 kuukautta.[4] Ne siviilipalvelusmiehet, jotka aloittivat siviilipalveluksensa ennen vuoden 2008 alkua, jolloin nykyinen siviilipalveluslaki tuli voimaan, palvelivat kuitenkin aiemman lain mukaiset 395 vuorokautta.[5] Vuosittain siviilipalveluksen valitsee noin 2500 asevelvollista, joista 4-5 on naisia. Tämä vastaa ikäluokan koosta riippuen noin 7 % koko miesikäluokasta.[6]

Siviilipalvelus on ollut olemassa vuodesta 1931, jolloin säädettiin Suomen ensimmäinen siviilipalveluslaki Lex Pekurinen aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen mukaan. Vuoden 1959 siviilipalveluslaissa palvelus sallittiin myös muin kuin uskonnollisin perustein, mutta vakaumus piti osoittaa erityisen tutkintalautakunnan edessä, johon kuului tuomari, upseeri, sosiaaliministeriön edustaja, pappi ja psykiatri.[7] Tutkintalautakunta lakkautettiin vuonna 1987 ja siitä alkaen siviilipalvelukseen on hyväksytty ilmoituksen perusteella.

Siviilipalvelus koostuu noin kuukauden pituisesta koulutusjaksosta sekä noin 11 kuukauden mittaisesta työpalvelusta. Koulutusjakso suoritetaan siviilipalveluskeskuksessa, joka tällä hetkellä sijaitsee Lapinjärvellä. Koulutusjaksolla on neljä vaihtoehtoista suuntautumisvaihtoehtoa: kansalaisvalmiudet; palo, pelastus ja väestönsuojelu; ympäristön ja kulttuuriomaisuuden suojelu sekä väkivaltaongelmien konkreettinen torjunta.[8] Työpalvelu suoritetaan valtion tai kunnan laitoksessa tai toimielimessä, evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa tai yleishyödyllisessä säätiössä, yhteisössä tai yhdistyksessä. Työpalveluspaikaksi ei siis kelpaa voittoa tavoitteleva yritys, mutta ei myöskään puolue tai ammattiliitto. Työpalveluspaikan tulee solmia sopimus työministeriön kanssa.[9] Siviilipalvelusmies ei myöskään saa olla palveluksen aikana työ- tai virkasuhteessa palveluspaikkaansa.[10] Näin ollen, vaikka esimerkiksi Helsingin poliisilaitos toimiikin palveluspaikkana[11], ei siviilipalvelusmies voi toimia poliisin virkatehtävissä.

Siviilipalveluksen suunnittelusta ja kehittämisestä vastaa työ- ja elinkeinoministeriö valtioneuvoston asettaman siviilipalvelusasiain neuvottelukunnan avustuksella. Siviilipalveluksen toimeenpanosta vastaava viranomainen on siviilipalveluskeskus.[12] Neuvottelukunnan jäsenet edustavat työ- ja elinkeinoministeriötä, puolustusministeriötä, pääesikuntaa, siviilipalveluskeskusta, palveluspaikkoja sekä siviilipalvelusmiehiä.[13]

Siviilipalveluksen suorittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseen hakeutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työpalvelun aikainen palveluspaikka haetaan omatoimisesti, mielellään jo ennen palvelukseen astumista. Mikäli työpalvelupaikkaa ei ole löytynyt, hakua jatketaan koulutusjaksolla.[14] Mikäli paikkaa ei sittenkään löydy, siviilipalvelusmies jää keskukseen palvelukseen niin sanotusti "legioonalaiseksi", kunnes paikka löytyy. Keskus saattaa myös määrätä palveluspaikan, mikäli siviilipalvelusmies ei sellaista löydä.

Siviilipalvelukseen voi hakeutua kutsunnoissa, milloin vain niiden jälkeen ja myös varusmiespalveluksen aikana tai sen suorittamisen jälkeen. Hakeminen tapahtuu täyttämällä erityinen hakemuslomake ja toimittamalla se kutsunnoissa kutsuntalautakunnalle, varusmiespalveluksen aikana joukko-osaston komentajalle ja aina muulloin joko oman asuinpaikkansa mukaisen sotilasläänin esikuntaan tai Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen. Jos hakee siviilipalvelukseen ollessaan varusmiespalveluksessa, hakija kotiutetaan välittömästi. Jo suoritetusta palveluksesta saa todistuksen, jonka nojalla siviilipalveluksesta vähennetään aika, joka on suoritettu varusmiespalveluksessa. Siviilipalvelusajan pituudeksi määrätään aika, joka vastaa jäljellä olevaa osaa varusmiehen palvelusajasta. Myös vapaaehtoista asepalvelusta suorittava nainen voi hakea siviilipalvelukseen varusmiehen tavoin. Naisilla on kuitenkin erityisoikeus keskeyttää ase- tai siviilipalveluksensa ensimmäisen 45 päivän kuluessa ilman seuraamuksia. Tämän jälkeen ase- tai siviilipalvelusta suorittavat naiset rinnastetaan täysin asevelvollisiin miehiin.

Etuudet, työterveyshuolto ja lomat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siviilipalvelusmiehelle kuuluvat samat sosiaaliset etuudet kuin varusmiehellekin. Hänellä on oikeus ilmaiseen muonitukseen, majoitukseen, työvaatetukseen ja terveydenhoitoon sekä lomamatkoihin. Puolustusministeriön selvityksen mukaan käytännössä nämä edut ovat toteutuneet kuitenkin huonommin kuin varusmiehillä.[15] Työministeriön aiemman lain aikana vuonna 2000 tekemän selvityksen mukaan vain kolmannes siviilipalveluspaikoista selviytyi asumiskustannusten korvaamisesta moitteitta.[16] Tämän vuoksi palveluspaikka voi uuden lain mukaan saada siviilipalvelusmiehen majoituskustannuksiin tukea valtiolta. Suurin valtion korvaama summa on pääkaupunkiseudulla 250 euroa/kk, muualla 150 euroa/kk. Mikäli siviilipalvelusvelvollinen sijoitetaan asumaan vanhempiensa omistamaan tai vuokraamaan asuntoon, korvaus on enintään 100 euroa kuukaudessa.[17]

Siviilipalveluksessa tehtävään työhön sovelletaan työturvallisuuslakia ja työterveyshuoltolakia kuten tavanomaisissakin työsuhteissa.[18]

Siviilipalvelusvelvolliselle kuuluu 18 päivää henkilökohtaista lomaa, jotka tulee myöntää tasaisesti koko työpalvelun aikana. Lomahakemusta ei tarvitse perustella. Palvelusvelvollisella on myös oikeus 12 päivän isyysvapaaseen oman lapsen syntymän yhteydessä. Lisäksi palveluspaikka voi myöntää enintään 20 päivää kuntoisuuslomaa kunnostautuneelle siviilipalvelusmiehelle.[19][20]

Palveluspaikka voi myöntää enintään 180 päivää henkilökohtaista syylomaa siviilipalvelusvelvollisen perustellusta hakemuksesta. Henkilökohtaista syylomaa ei lasketa palvelusajaksi. Mikäli loman pituus on yhtäjaksoisesti vähintään 14 päivää, palvelus keskeytyy ja siitä tulee ilmoittaa Kelalle.[19]

Palveluspaikka myöntää sairasloman lääkärin tai terveydenhoitajan lausunnon perusteella.[21]

Kurinpito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siviilipalveluslaissa säädetyt siviilipalvelusvelvollista koskevat kurinpitosäännökset eroavat tuntuvasti varusmiespalvelusta suorittavia koskevista sotilasrangaistussäännöksistä. Siviilipalvelusmies ei ole sotilasrangaistussäännösten alainen, koska ei ole sotilas.[22]

Perusmuotoisena siviilipalvelusrikkomuksena on palvelusrikkomus, josta voidaan määrätä kurinpitorangaistus. Mikäli siviilipalvelusmies laiminlyö palvelustehtäväänsä liittyvän velvollisuuden tai muutoin toimii niitä vastoin, palveluspaikka voi tehdä tästä ilmoituksen siviilipalveluskeskukselle. Tällöin keskus tutkii asian, kuulee asianosaisia ja määrää tarvittaessa kurinpitorangaistukseksi

  1. kirjallisen varoituksen;
  2. työtä yli säännönmukaisen työajan (enintään neljä tuntia päivässä viiden päivän ajan)
  3. päivärahan menetys (enintään kahdesti, enintään 30 päivältä kerrallaan) tai
  4. henkilökohtaisten lomaoikeuksien menetys (enintään neljä päivää kerrallaan)

Vain yhtä rangaistuslajia saa käyttää kullakin rangaistuskerralla.[23]

Kurinpitopäätöksestä voi hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeudesta.[24] Mikäli siviilipalvelusvelvollinen poistuu tai jättää saapumatta sinne palveluspaikastaan luvatta, palveluspaikan on ilmoitettava tästä poliisille, joka toimittaa siviilipalvelusvelvollisen takaisin palveluspaikkaansa. Jos siviilipalvelusvelvollinen kuitenkin kieltäytyy kirjallisesti siviilipalveluksesta, häntä ei toimiteta enää palvelukseen.[25]

Mikäli siviilipalvelusmies ei ojennu saamistaan kurinpitorangaistuksista vaan jatkaa velvollisuuksiensa laiminlyömistä, hänet tuomitaan siviilipalvelusrikoksesta ehdottomaan vankeuteen ajaksi, joka vastaa puolta hänen jäljellä olevasta palvelusajastaan. Ne, jotka kieltäytyvät palveluksesta, tuomitaan vastaavasti siviilipalveluksesta kieltäytymisestä samanpituiseen vankeusrangaistukseen. Kumpaankin ryhmään kuuluvilla on kuitenkin mahdollisuus päästä milloin hyvänsä ehdonalaiseen vapauteen, mikäli he sitoutuvat suorittamaan siviilipalveluksensa loppuun. Kummastakin rikoksesta rikosilmoituksen tekee aina siviilipalveluskeskus palveluspaikan antaman ilmoituksen perusteella. Muita, vähäisempiä siviilipalvelukseen liittyviä rikoksia, joista rangaistaan sakolla, ovat tiedonantovelvollisuuden rikkominen ja kieltäytyminen täydennyspalveluksesta.[26]

Palvelusrikkomuksen tutkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun palvelusrikkomusta epäillään, siitä pitää ilmoittaa siviilipalveluskeskukselle palvelusrikkomusilmoituksella, jonka jälkeen siviilipalveluskeskus alkaa selvittää asiaa. Keskus hankkii ensin tutkintaan tarvittavan aineiston ja määrää todistettavasti siviilipalvelusmiehen suulliseen kuulemistilaisuuteen, joka pidetään siviilipalveluskeskuksen määräämänä ajankohtana joko keskuksella tai siviilipalveluspaikalla. Siviilipalvelusmiehelle on tehtävä selväksi, mitä asiaa kuulemistilaisuus koskee.

Kuulemistilaisuudesta laaditaan kuulustelukertomus, joka annetaan siviilipalvelusmiehelle hyväksyttäväksi. Tämä saa tehdä kuulustelukertomukseen huomautuksia. Tästä kaikesta siviilipalveluskeskuksen on laadittava tutkintapöytäkirja, johon siviilipalvelusmiehellä on oikeus tutustua ennen jutun ratkaisemista.

Siviilipalvelus poikkeusoloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki siviilipalveluksen suorittaneet kuuluvat siviilivarantoon sen vuoden loppuun, jona he täyttävät 50 vuotta. Tämän jälkeen siviilipalvelusvelvollinen kuuluu lisävarantoon, kunnes 60. ikävuosi on päättynyt. Lisävarantoon kuuluvat myös ne siviilipalvelukseen hyväksytyt, jotka eivät vielä ole aloittaneet siviilipalvelusta tai joilla se on keskeytynyt. Siviilipalvelusvelvollinen on siis kullakin hetkellä joko palveluksessa, siviilivarannossa tai lisävarannossa. [27]

Ylimääräinen palvelus ja liikekannallepano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun tasavallan presidentti on määrännyt reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen, siviilipalveluskeskus voi määrätä siviilivarantoon kuuluvia ylimääräiseen palvelukseen, jossa siviilipalvelusvelvollisia koulutetaan siviililuonteisiin kriisiajan tehtäviinsä. Liikekannallepanon sattuessa osittainen siviilivarantoon kuuluvia voidaan määrätä näihin tehtäviin. Täydellisen liikekannallepanon sattuessa myös lisävarantoon kuuluvia voidaan määrätä liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen. 50 vuotta täyttäneitä voidaan kuitenkin määrätä palvelukseen vain eduskunnan päätöksen nojalla.[28]

Kriisitilanteessa siviilipalvelusvelvolliset palvelevat joko siviilipalveluskeskuksen alaisuudessa tai pelastusviranomaisten tai väestönsuojeluun sekä pelastustoimintaan osallistuvien viranomaisten alaisuudessa. Näitä ovat

Lisäksi palvelus voi tapahtua Opetusministeriön hallinnonalan viranomaisten alaisuudessa. Tämän lisäksi siviilipalvelusvelvollisia, kuten kaikkia muitakin kansalaisia, voidaan määrätä valmiuslain ollessa voimassa suorittamaan yleistä työvelvollisuutta. Tämä työvelvollisuus koskee myös totaalikieltäytyjiä.[29][28][30] Pelastusviranomaisia avustavat lisäksi Poliisi, Rajavartiolaitos, Puolustusvoimat sekä Hätäkeskuslaitos, mutta näihin viranomaisiin ei voida sijoittaa siviilipalvelusvelvollisia. Siviilipalvelusvelvollinen on velvollinen tarvittaessa saapumaan palvelukseen heti kutsun saatuaan.[28] Jotta siviilipalvelusvelvollinen olisi tavoitettavissa, hänen on pidettävä huoli siitä, että hänen osoitteensa, asuinpaikkansa, muut yhteystietonsa sekä hänen palveluskelpoisuuteensa vaikuttavat seikat ovat aina Siviilipalveluskeskuksen tiedossa.[31]

Hakeutuminen siviilipalvelukseen poikkeusoloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siviilipalvelukseen voi hakeutua milloin tahansa. Jos reserviläisiä on kuitenkin määrätty ylimääräiseen palvelukseen tai on käynnissä liikekannallepano, tätä oikeutta rajoitetaan. Mikäli asevelvollinen hakee siviilipalvelukseen eikä ole ehtinyt aloittaa siviilipalvelusta tai täydennyspalvelusta ennen kuin häiriötilanne on alkanut, hänen hakemuksensa siirtyy vakaumuksentutkintalautakunnan käsiteltäväksi.[32]

Vakaumuksentutkintalautakuntaan kuuluu vähintään lainoppinut puheenjohtaja, esittelijä sekä varapuheenjohtaja, majurin arvoinen sotilasjäsen, psykiatri ja teologi, filosofi tai uskontotieteilijä. Näistä uskonnollisiin tai eettisiin vakaumuksiin perehtyneen jäsenen tai esittelijän tulee edustaa siviilipalveluskeskusta. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tulee olla riippumattomia puolustushallinnosta ja siviilipalveluskeskuksesta. Lautakuntia toimii maassa yksi tai useampia ja sen jäsenet toimivat tuomarinvastuulla.[33]

Mikäli siviilipalvelukseen hakeva osoittaa, että hänellä on pysyvä, todellinen vakaumus, joka estää häntä palvelemasta asevelvollisena, hänet hyväksytään siviilipalvelukseen. Muussa tapauksessa puolustusvoimilla on oikeus määrätä siviilipalvelukseen hakeutumista yrittänyt aseelliseen palvelukseen.[34]

Päätökseen saa hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta 14 päivän kuluessa. Hallinto-oikeuden päätöksestä muutosta Korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos tämä myöntää valitusluvan. Valitus ei estä päätöksen täytäntöönpanoa.[35]

Rangaistussäädökset poikkeusoloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos siviilipalvelusvelvollinen kieltäytyy palveluksesta poikkeusoloissa, hänet tuomitaan ankaramman asteikon mukaan. Poikkeusoloissa sekä siviilipalvelusrikoksen että siviilipalveluksesta kieltäytymisen enimmäisrangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta. Suoritettu rangaistus ei myöskään vapauta myöhemmästä kriisiaikaisesta palvelusvelvollisuudesta. Myös oman terveyden vahingoittaminen on rangaistavaa.[36] Ne, joitten vakaumusta vakaumuksentutkintalautakunta ei ole hyväksynyt, ovat muiden sotilaiden tavoin sotilasrangaistussäännösten alaisia, mikäli heidät määrätään palvelukseen.

Aiemman siviilipalveluslain epäkohdat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ase- ja siviilipalveluksen kesto Suomessa vuodesta 1950 lähtien (kuukausissa)

Siviilipalveluksen varusmiespalvelukseen nähden syrjiväksi todettu kesto ja järjestelyt ovat jo pitkään olleet poliittisen kiistan aiheena. Usean kansainvälisen ihmisoikeuselimen, kuten YK:n ihmisoikeuskomitean[37] kannan mukaan entinen 13 kuukauden palvelusaika oli syrjivä ja rangaistuksenomaisen pitkä varusmiespalvelukseen verrattuna ja siten ristiriidassa yleisesti demokraattisissa maissa tunnustetun ihmisoikeuden kieltäytyä aseista kanssa.

Siviilipalveluksen entinen pituus, joka oli 395 vuorokautta oli yli puolitoistakertainen keskimääräiseen asepalvelusaikaan (8,55 kk) nähden [38] ja noin kuukauden pidempi kuin pisin varusmiespalveluksen palvelusaika. Vuonna 1998 toteutettujen kahdeksan kuukauden varusmiespalvelusajan lyhennyksen ja 11 kuukauden palveluksen pidennyksen jälkeen koskemattomaksi jäänyt siviilipalveluksen kesto oli jyrkentänyt eri palvelusmuotojen palvelusaikojen eroa. Useat kansainväliset ihmisoikeuselimet vaativatkin Suomelta siviilipalveluksen lyhentämistä ja muita lainsäädännöllisiä muutoksia aseistakieltäytyjien asemaan.

Lainsäädännön syrjivyydestä on esitetty YK:n ihmisoikeuskomitean päätöksestä poikkeavia mielipiteitä, jotka usein liittyvät palvelusajan laskemiseen muuten kuin päivissä. Ihmisoikeuskomitea on korkein kp-sopimuksen, josta aseistakieltäytymisoikeus johdetaan, toteutumista tarkkaileva taho. Esimerkiksi viimeaikaisen lainsäädännön uudistamistyön yhteydessä on julkisuudessa jälleen esitettylähde? viittauksia laskelmiin siitä, että palvelustunneissa mitattuna jo lyhyin varusmiespalveluksen palvelusaika olisi pidempikestoisempi kuin siviilipalvelus. Näissä laskelmissa kuitenkin varusmiehen palvelusajaksi on usein laskettu aika, jolloin hän esimerkiksi nukkuu, syö tai viettää vapaa-aikaa kasarmilla tai jopa sen ulkopuolella, kun taas siviilipalvelusta suorittavan palvelusajaksi vastaaviin toimiin kulunutta aikaa ei ole laskettu[38]. Palvelustuntien niin sanottua mekaanista laskemista on sanottu harhaanjohtavaksi, koska laskelmat ovat puutteellisesti dokumentoituja ja julkaistuja sekä kokonaisrasittavuuden erot ovat joka tapauksessa suuret kummankin palvelusmuodon sisällä[39]. Laissa kummankin palvelusmuodon palvelusajat on määritelty vain ja ainoastaan päivissä. Toisin kuin siviilipalvelukselle, varusmiespalvelukselle ei laissa ole säädetty viikoittaisen työajan ala- tai ylärajaa.[40][41]

Suomen hallitus on katsonut palveluspaikkapulan ja työelämästä poissaoloajan kasvattavan siviilipalveluksen kokonaisrasittavuutta.[42] Euroopan neuvoston Sosiaalisten oikeuksien komitea laskee siviilipalvelusmiesten joutuvan Suomessa olemaan 1–7 kuukautta varusmiehiä pidemmän jakson poissa työelämästä[43]

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Alvaro Gil-Robles antoi 29. maaliskuuta 2006 Suomea koskevan seurantaraportin vuosilta 2001–2005. Hän sanoi olevansa pahoillaan siitä, ettei aseistakieltäytyjien ongelmien ratkaisemisessa ole edistytty ja uudistaa näin ollen vuonna 2001 antamansa kritiikin. Korjausta vaativina asioina raportissa mainitaan rangaistuksenluontoinen siviilipalvelusaika, siviilipalvelusmiesten asumistilanne sekä Jehovan todistajia koskevan vapautusmenettelyn laajentamisen toteuttamatta jättäminen koskemaan myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä.[44]

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea antoi 4. marraskuuta 2004 Suomelle lausunnon kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Ihmisoikeuskomitean tehtävä on valvoa Suomea sitovan YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista. Komitea vaati Suomea sopimuksen perusteella tunnustamaan aseistakieltäytymisoikeuden myös sodan aikana, lyhentämään tällä hetkellä syrjivää siviilipalvelusaikaa sekä laajentamaan palveluksesta rauhan aikana vapautettujen Jehovan todistajia suosituimmuuskohtelua koskemaan myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä.

Euroopan neuvoston Sosiaalisten oikeuksien komitea kiinnitti vuonna 2004 huomiota siviilipalveluksen kohtuuttomaan kestoon. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu moitti Suomea aseistakieltäytyjien kohtelusta jo 4.-7.6.2001 antamassaan raportissa[45]. Amnesty International katsoo nykyisen siviilipalveluksen pituuden olevan rangaistuksenomainen ja syrjivä ja on tunnustanut vuodesta 1999 lähtien siviilipalveluksesta kieltäytyvät totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi.

Palvelusaikojen eriävyyden puolesta argumentoidaan usein keskusteluissa, että varusmies on palveluksessa 24 tuntia vuorokaudessa pois lukien erikseen määrättyinä lomina ja muina vapaina. Palveluksen aikana varusmiehen liikkumisen vapautta on rajoitettu, luvatta poistuminen palveluspaikasta tai kasarmilta on rangaistava teko. Siviilipalveluksessa koulutusjakso käytännössä vastaa majoitusolosuhteiltaan kasarmia, mutta ei liikkumisen vapauden osalta. Siviilipalveluksen työpalvelussa olosuhteet vaihtelevat paljon työpalvelupaikan ja työtehtävän mukaan. Vastaavasti myös varusmiespalveluksessa erot eri tehtävissä ovat suuret.[42] Siviilipalvelusta suorittava joutui olemaan poissa normaalielämästä aiemman lain mukaan 13 kuukauden ajan, mikä merkitsi opiskelijan kohdalla häiriötä pahimmillaan kolmena lukukautena. Kuuden kuukauden varusmiespalvelu ulottuu vain yhden lukukauden häiriöksi. Vastaava epätasa-arvo ilmeni myös tarkasteltaessa menetettäviä työpäiviä.

Sodanajan status[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen valtiota sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa valvova YK:n ihmisoikeuskomitea pahoitteli 2004 julkaistussa raportissaan sitä, että oikeus kieltäytyä aseista tunnustetaan vain rauhan aikana ja että siviilipalvelus vaihtoehtona asepalvelukselle on rankaisevan pitkä. Komitea vaati Suomea takaamaan oikeuden kieltäytyä aseista sekä sodan että rauhan aikana.[46] Tämä toteutettiin vuonna 2008 voimaanastuneessa uudessa siviilipalveluslaissa.

Nykyisin siviilipalveluksen ja totaalikieltäytymisen suorittaneet ovat vapautettuja aseellisista tehtävistä myös mahdollisissa poikkeusoloissa [1]. 1.1.2008 voimaan astuneen uuden siviilipalveluslain myötä myös varusmiespalveluksen suorittaneet mutta reservinkieltäytyjiksi ilmoittautuneet täydennyspalveluksen suorittaneet on vapautettu asepalveluksesta myös mahdollisen kriisin aikana.

Majoitusasiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siviilipalveluksen majoitusoloja on kritisoitu. Lain mukaan palveluspaikan tulee tarjota siviilipalvelusmiehelle asunto. Monet palveluspaikat kuitenkin rikkovat kustannussäästöjen vuoksi lain kirjainta tai henkeä vastaan: työministeriön vuonna 1999 tekemän selvityksen mukaan vain kolmannes siviilipalveluspaikoista selviytyy asumiskustannusten korvaamisesta moitteitta. Lakia kierretään esimerkiksi ottamalla palvelukseen vain vanhempiensa luona asuvia siviilipalvelusmiehiä.[15]

Nykyinen laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. tammikuuta 2008 voimaantulleessa siviilipalveluslaissa siviilipalvelusaikaa lyhennettiin kuukaudella ja samalla siviilipalvelukseen lisättiin täydennyspalveluvelvollisuus. Amnestyn mielestä nykyinenkin siviilipalveluksen kesto on rangaistuksenomainen, joten Amnesty jatkaa vankilaan tuomittujen totaalikieltäytyjien toteamista mielipidevangeiksi.[47] Reserviupseeriliitto on vastustanut siviilipalveluksen keston lyhentämistä alle 12 kuukauteen, koska todellisten palvelustuntien määrä 6 kuukauden asepalveluksella ja entisellä 13 kuukauden siviilipalveluksellakin oli sen mukaan käytännössä sama.[48] Aseistakieltäytyjäliitto puolestaan vaatii siviilipalveluksen palvelusajan lyhentämistä 6 kuukauteen.[49]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siviilipalveluksen kehittämistyöryhmä: Siviilipalvelus 2020: Siviilipalveluksen kehittämistyöryhmän mietintö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 9/2011. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö, 2011. ISBN 978-952-227-503-5. Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Siviilipalveluslaki (1446/2007), 1 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  2. Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. (194/1995). 4 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  3. Asevelvollisuuslaki (28.12.2007/1438), 49 § Finlex.fi. Viitattu 13.7.2010.
  4. Siviilipalveluksen kesto lyhenee 15 päivällä 1.2. lähtien verkkomedia.org. 7.1.2013. Verkkomedia. Viitattu 2.3.2013.
  5. Siviilipalveluslaki (1446/2007) Siviilipalveluslaki (1446/2007), 4 § ja 107 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  6. Siviilipalveluksen kehittämistyöryhmä, 2011, s. 20-21
  7. Aseistakieltäytyjien askeleet. Sivari & Totaali, 3/2000. Artikkelin nettiversio Viitattu 1.2.2009.
  8. Suuntautumisvaihtoehdot www.sivarikeskus.fi. Siviilipalveluskeskus. Viitattu 12.10.2012.
  9. Perustietoa siviilipalveluksesta Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 1.2.2009.
  10. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 15 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  11. Risto Kunnas: Sivarit sakottajina 6.8.2008. Iltalehti. Viitattu 30.1.2014.
  12. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 7 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  13. Siviilipalvelusasiain neuvottelukunta www.hare.vn.fi. Viitattu 12.10.2012.
  14. Palveluspaikan etsiminen www.sivarikeskus.fi. Siviilipalveluskeskus. Viitattu 8.10.2012.
  15. a b Loppuraportti asevelvollisten taloudellisen ja sosiaalisen aseman kehittämisestä, KD 44/1610/2004 22.12.2004. Puolustusministeriö. Viitattu 17.3. 2009.
  16. VaVM 39/2003 Vastalause 3, Pääluokka 34, kohta 99 Eduskunta.fi. Viitattu 1.2.2009.
  17. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 47 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  18. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 39 §. Finlex.fi. Viitattu 8.10.2012.
  19. a b Lomat Siviilipalveluskeskus. Viitattu 8.10.2012.
  20. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 40 §. Finlex.fi. Viitattu 8.10.2012.
  21. Lomat Siviilipalveluskeskus. Viitattu 8.10.2012.
  22. Rikoslaki (39/1889) 45:27 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  23. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 10 luku Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  24. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 97 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  25. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 103 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  26. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 11 luku. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  27. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 2  § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  28. a b c Siviilipalveluslaki (1446/2007), 62–66 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  29. Asevelvollisuuslaki 88 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  30. Pelastuslaki (468/2003). 4–6 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  31. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 17 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  32. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 18 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  33. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 19 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  34. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 21 § ja 65 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  35. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 21 § ja 98 § Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  36. Siviilipalveluslaki (1446/2007), 76–77 §. Finlex.fi. Viitattu 1.2.2009.
  37. YK:n ihmisoikeuskomitean Suomea koskevat päätelmät: CCPR/CO/82/FIN (kohdassa 14) 2.12.2004.
  38. a b Sari Sainio: Asevelvollisuus Aamulehti. 17.12.2006. Viitattu 1.2.2009.
  39. Kekkonen, Jukka: Siviilipalveluksen kehittäminen. Työhallinnon julkaisu nro 235. Työministeriö, 1999. ISSN 0787-9393.
  40. Siviilipalveluslaki (1446/2007) Finlex.fi.
  41. Asevelvollisuuslaki (28.12.2007/1438) Finlex.fi.
  42. a b Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi siviilipalveluslain muuttamisesta Eduskunta.fi. Viitattu 1.2.2009.
  43. European Committee of Social Rights: European Social Charter – Conclusions XVII-1 (Finland) (PDF) (Sivut 7-8) Viitattu 11.10.2012. (englanniksi)
  44. [https://wcd.coe.int/ViewDoc.jsp?id=984045&BackColorInternet=99B5AD&BackColorIntranet=FABF45&BackColorLogged=FFC679 FOLLOW-UP REPORT ON FINLAND (2001 – 2005), Assessment of the progress made in implementing the recommendations of the Council of Europe Commissioner for Human Rights] www.wcd.coe.int. 29.3.2006. Euroopan neuvosto. Viitattu 11.10.2012. (englanniksi)
  45. Gil-Robles, Alvaro: Report by Mr. Alvaro Gil-Robles, Commissioner for Human Rights, on His Visit to Finland, 4–7 June 2001 www.wcd.coe.int. 19.9.2001. Euroopan neuvosto. Viitattu 11.10.2012. (englanniksi)
  46. Ihmisoikeuskomitea, 82. istunto: Sopimusvaltioiden yleissopimuksen 40 artiklan nojalla antamien raporttien tarkastelu (Kohta 14) formin.finland.fi. 19.9.2006. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 11.10.2012.
  47. Amnesty International, Suomen osasto ry. Toimintakertomus 2007 (PDF) (Sivu 4) amnesty.fi. Amnesty International Suomen osasto ry. Viitattu 12.10.2012.
  48. Tapio Peltomäki: Ei alle 12 kuukauden siviilipalvelusta. wanha.rul.fi. 28.08.2007. Suomen Reserviupseeriliitto ry. Viitattu 12.10.2012.
  49. Aseistakieltäytyjäliiton vaatimukset siviilipalvelusjärjestelmän uudistamiseksi www.akl-web.fi. 22.01.2008. Aseistakieltäytyjäliitto ry. Viitattu 12.10.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]