Merja Kyllönen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merja Kyllönen
Merja Kyllönen.jpg
Suomen liikenneministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–4.4.2014
Edeltäjä Anu Vehviläinen
Seuraaja Henna Virkkunen
Euroopan parlamentin jäsen
1.7.2014–
Kansanedustaja
21.3.2007–30.6.2014
Ryhmä/puolue vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Oulun vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 25. tammikuuta 1977 (ikä 37)
Suomussalmi
Puolue vasemmistoliitto
Puoliso Mika Pihlajamaa
Koulutus bioanalyytikko (2000)

Merja Sinikka Kyllönen (s. 25. tammikuuta 1977 Suomussalmi)[1] on suomalainen vasemmistoliittoa edustava poliitikko. Heinäkuussa 2014 hän aloitti Euroopan parlamentin jäsenenä, mitä ennen hän oli kansanedustaja vuodesta 2007 ja Kataisen hallituksen liikenneministeri vuosina 2011–2014.

Tausta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyllönen varttui työläisperheessä ja sai vasemmistolaisen poliittisen virityksen jo lapsena.[2] Kyllönen suoritti ylioppilastutkinnon Suomussalmen lukiossa 1996, bioanalyytikon tutkinnon Oulun seudun ammattikorkeakoulussa vuonna 2000 ja toimi ennen kansanedustajaksi valintaansa Suomussalmella laboratoriohoitajana ja apteekin teknisenä apulaisena.[1]

Kyllönen harrastaa runoutta ja on esittänyt runojaan poliittisissa tilaisuuksissa eduskunnan suurta salia myöten.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyllönen on istunut Suomussalmen kunnanvaltuustossa vuodesta 2000. Hänet valittiin uudelleen valtuustoon kunnallisvaaleissa 2004, jolloin hän sai kuntansa suurimman äänimäärän (399),[3] ja jälleen vuosien 2008 ja 2012 vaaleissa. Vuosina 2004–2011 Kyllönen oli Kainuun maakuntavaltuuston ja Tradekan edustajiston jäsen.[1]

Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 2007 Kyllönen nousi kansanedustajaksi Oulun vaalipiiristä saaden yli 7 000 ääntä. Vuonna 2009 hän pyrki vasemmistoliiton puheenjohtajaksi Martti Korhosen erottua tehtävästään puolueen eurovaalitappion jälkeen, mutta hävisi Paavo Arhinmäelle äänin 34–20.[4] Kyllönen oli lyhyen vasemmistoliiton eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja vuosina 2007–2011 ja hetken aikaa ensimmäinen varapuheenjohtaja vuonna 2011. Ensimmäisellä kaudellaan eduskunnassa Kyllönen oli maa- ja metsätalousvaliokunnan, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä kansliatoimikunnan jäsen.[1]

Kyllönen valittiin jatkokaudelle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Kesäkuussa 2011 Kataisen hallitusta muodostettaessa vasemmistoliitto sai kaksi ministeripaikkaa ja Kyllönen nimitettiin liikenneministeriksi Arhinmäen valittua kulttuuriministerin salkun.[5]

Liikenneministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyllönen toimi liikenneministerinä kesäkuusta 2011 huhtikuuhun 2014, jolloin vasemmistoliitto erosi hallituksesta.

Ministerikaudellaan Kyllönen ehdotti maksutonta joukkoliikennettä alle 18-vuotiaille koko maassa. Hän perusteli ehdotustaan tarpeella vähentää yksityisautoilua ja vanhempien lapsille ja nuorille tarjoamia autokyytejä.[6] Lisäksi hän ehdotti, että julkisten kulkuneuvojen saatavuuden tulisi vaikuttaa työmatkojen kilometrikorvausperusteisiin.[7] Kyllönen ehdotti myös rattijuopumusrajan laskemista 0,5 promillesta 0,2 promilleen.[8] Hän kannatti myös leikkauksia ylimpään poliisijohtoon pikemmin kuin liikkuvaan poliisiin.[9]

Lokakuussa 2012 Kyllönen ja liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen kehottivat Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalaa eroamaan.[10] Kyllösen mukaan syynä oli se, ettei Tervala noudattanut ministerin ohjeistusta.[11][12] Joidenkin tapausta lähellä olleiden mukaan kyseessä olisivat olleet lähinnä Liikenneviraston ja liikenne- ja viestintäministeriön ylimmän johdon väliset mielipide-erot, joissa ministeri Kyllönen on ollut toissijainen toimija.[10] Tervala oli vastakkaisilla linjoilla Pursiaisen kanssa ja joutui lähtemään kuten toinenkin Pursiaisen kollega, Finavian pääjohtaja Samuli Haapasalo.[10]

Marraskuussa 2012 sanomalehdet kertoivat Liikenneviraston höylänneen tienparannuksia pienemmiksi Kyllösen linjausten ja patistelujen mukaisesti. Helsingin Sanomien mukaan Kyllönen tällöin "ensin väisteli ja lopulta menetti malttinsa" sekä irtisanoutui asiasta. Lehden mukaan Kyllösen pitäisi vastata median esittämiin kysymyksiin "eikä piiloutua raivokohtausten tai irvistelyn taakse".[13]

Vasemmistoliitto jättäytyi hallituksesta huhtikuussa 2014, minkä myötä Kyllönen luopui ministerin tehtävistä 4. huhtikuuta 2014.[14]

Europarlamentaarikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2014 eurovaaleissa Kyllönen valittiin Euroopan parlamenttiin vasemmistoliiton ainoana edustajana.[15] Hän kuuluu parlamentin GUE/NGL-ryhmään. Kyllönen on liikenne- ja matkailuvaliokunnan (TRAN) jäsen ja ryhmänsä koordinaattori valiokunnassa.[16] Hän on myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan (ENVI) varajäsen.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Merja Kyllönen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Merja (Merja Kyllösen kotisivut, arkistoitu Wayback machinelle) Viitattu 18.6.2011.
  3. Kunnallisvaalit 2004 - Tulospalvelu: Suomussalmi 2004. Helsingin Sanomat, Verkkoliite. Viitattu 18.6.2011.
  4. Arhinmäestä vasemmistoliiton puheenjohtaja Yle Uutiset. 27.6.2009. Viitattu 18.6.2011.
  5. Arhinmäki valitsi kulttuuriministerin salkun. Helsingin Sanomat, 19.6.2011. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.10.2012.
  6. Moisio, Teppo: Ministeri Kyllönen haluaa lasten matkat julkisilla maksuttomiksi HS.fi. 13.11.2011. Viitattu 9.7.2014.
  7. Kangaspunta, Irmeli: "Kilometrikorvausjärjestelmää voidaan hienosäätää" 30.1.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  8. Iranto, Annamari: TS: Kyllönen ei luota tilastoihin 25.2.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  9. Tarvonen, Hanne-Mari: Kyllönen: Poliisijohdosta leikattava liikkuvan poliisin sijaan 24.8.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  10. a b c Blåfield, Antti: Kova jätkä sai kenkää. (Kolumni) Helsingin Sanomat, 17.10.2012. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 26.11.2012.
  11. Auvinen, Pirjo: Liikenneviraston pääjohtajan ero puhutti eduskunnassa 16.10.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  12. "Kyllönen paljasti näkymättömän hyvä veli -verkon" Kansan Uutiset Verkkolehti. 19.10.2012. Kansan Uutiset Oy. Viitattu 20.10.2012.
  13. Hallituksen hämmentävä irvikissa. (Pääkirjoitus) Helsingin Sanomat, 18.11.2012. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.12.2012.
  14. Muutoksia valtioneuvostossa 4.4.2014. Valtioneuvosto. Viitattu 4.4.2014.
  15. Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 26.5.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 26.5.2014.
  16. Rönty, Heikki: Merja Kyllöselle merkittävä pesti Yle Uutiset. 8.7.2014. Viitattu 8.7.2014.
  17. Merja Kyllönen Euroopan parlamentti. Viitattu 3.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Anu Vehviläinen
Suomen liikenneministeri
2011–2014
Seuraaja:
Henna Virkkunen