Merja Kyllönen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merja Kyllönen
Merja Kyllönen.jpg
Suomen liikenneministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–4.4.2014
Edeltäjä Anu Vehviläinen
Seuraaja Henna Virkkunen
Kansanedustaja
21.3.2007–
Ryhmä/puolue vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Oulun vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 25. tammikuuta 1977 (ikä 37)
Suomussalmi
Puolue vasemmistoliitto
Puoliso Mika Pihlajamaa
Koulutus bioanalyytikko (2000)

Merja Sinikka Kyllönen (s. 25. tammikuuta 1977 Suomussalmi[1]) on suomussalmelainen vasemmistoliiton toisen kauden kansanedustaja ja Kataisen hallituksen liikenneministeri.

Tausta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyllönen varttui työläisperheessä ja sai vasemmistolaisen poliittisen virityksen jo lapsena.[2] Kyllönen suoritti ylioppilastutkinnon Suomussalmen lukiossa 1996, bioanalyytikon tutkinnon Oulun seudun ammattikorkeakoulussa vuonna 2000 ja toimi 2001 Suomussalmella laboratoriohoitajana ja teknisenä apulaisena apteekissa 2002–2007.[3]

Kyllönen harrastaa runoilua ja hän on esittänyt runojaan poliittisissa tilaisuuksissa eduskunnan suurta salia myöten.

Poliittiset luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyllönen on istunut Suomussalmen kunnanvaltuustossa vuodesta 2000. Hänet valittiin uudelleen valtuustoon kunnallisvaaleissa 2004, jolloin hän sai kuntansa suurimman äänimäärän (399),[4] ja jälleen vuosina 2008 ja 2012. Kyllönen oli Kainuun maakuntavaltuuston jäsen vuosina 2004–2011 ja Tradekan edustajiston jäsen samoina vuosina.[3]

Eduskuntavaaleissa 2007 Kyllönen nousi kansanedustajaksi Oulun vaalipiiristä saatuaan yli 7 000 ääntä ja valittiin uudelleen 2011.

Kyllönen pyrki vasemmistoliiton puheenjohtajaksi Martti Korhosen erottua tehtävästään puolueen eurovaalitappion jälkeen 2009, mutta hän hävisi Paavo Arhinmäelle äänin 34–20.[5] Hän oli lyhyen aikaa puolueensa eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana.[6]

Kyllönen on nimetty vasemmistoliiton ehdokkaaksi EU-vaaleihin 2014.[7]

Liikenneministeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2011 Kataisen hallitusta muodostettaessa vasemmistoliitto sai kaksi ministeripaikkaa. Kyllönen sai niistä toisen ja puheenjohtaja Paavo Arhinmäki toisen. Yllättäen Arhinmäki valitsi kulttuuri- ja urheiluministerin tehtävän, ja Kyllöselle lankesi liikenneministerin salkku.[8][9]

Kyllönen on ehdottanut maksuttoman joukkoliikenteen ulottamista koko maahan ja perustellut sitä muun muassa nuorten turhan autoilun vähentämisellä.[10] Lisäksi hän on ehdottanut, että julkisten kulkuneuvojen saataavuuden tulisi vaikuttaa työmatkojen kilometrikorvausperusteisiin[11] ja rattijuopumusrajan laskemista 0,5 promillesta 0,2 promilleen.[12] Kyllönen kannatti myös leikkauksia ylimpään poliisijohtoon pikemmin kuin liikkuvaan poliisiin.[13]

Kyllösen ministeriyden alkuaikana hänen erityisavustajanaan oli Sauli Hievanen, kesällä 2012 Hievanen siirtyi SAK:hon. [14]

Vasemmistoliitto jättäytyi hallituksesta huhtikuussa 2014, minkä myötä Kyllönen luopui ministerin tehtävistään 4. huhtikuuta 2014.[15]

Pääjohtajan ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyllönen ja kansliapäällikkö Harri Pursiainen kehottivat lokakuussa 2012 liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalaa eroamaan,[14] Kyllösen itsensä mukaan siksi, ettei Tervala noudattanut ministerin ohjeistusta.[16][17] Toisaalta monet tapausta lähellä olevat tahot ovat kertoneet julkisuuteen kyseessä olleen lähinnä Liikenneviraston ja liikenne- ja viestintäministeriön ylimmän johdon väliset mielipide-erot, joissa ministeri Kyllönen on ollut toissijainen toimija.[14] Tervala oli vastakkaisilla linjoilla Pursiaisen kanssa ja joutui lähtemään kuten toinenkin Pursiaisen kollega, Finavian pääjohtaja Samuli Haapasalo.[14]

Osuus tienparannussäästöihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2012 sanomalehdet kertoivat Liikenneviraston höylänneen tienparannuksia pienemmiksi Kyllösen linjausten ja patistelujen mukaisesti. Helsingin Sanomien mukaan Kyllönen tällöin "ensin väisteli ja lopulta menetti malttinsa" sekä irtisanoutui asiasta. Lehden mukaan Kyllösen pitäisi vastata median esittämiin kysymyksiin "eikä piiloutua raivokohtausten tai irvistelyn taakse".[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Merja Kyllönen Eduskunta. Viitattu 20.11.2012.
  2. Merja (Merja Kyllösen kotisivut, arkistoitu Wayback machinelle) Viitattu 18.6.2011.
  3. a b Valtioneuvosto: Henkilötiedot Viitattu 19.10.2012.
  4. Kunnallisvaalit 2004 - Tulospalvelu: Suomussalmi 2004. Helsingin Sanomat, Verkkoliite. Viitattu 18.6.2011.
  5. Arhinmäestä vasemmistoliiton puheenjohtaja Yle Uutiset. 27.6.2009. Viitattu 18.6.2011.
  6. Eduskunnan sivut, viitattu 22.10.2012
  7. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288624448651.html
  8. Arhinmäki ja Kyllönen Vasemmistoliiton ministeriehdokkaat 19.6.2011. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  9. Arhinmäki valitsi kulttuuriministerin salkun. Helsingin Sanomat, 19.6.2011. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.10.2012.
  10. HS: Kyllönen haluaa lapset ilmaiseksi bussiin 13.11.2011. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  11. Kangaspunta, Irmeli: "Kilometrikorvausjärjestelmää voidaan hienosäätää" 30.1.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  12. Iranto, Annamari: TS: Kyllönen ei luota tilastoihin 25.2.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  13. Tarvonen, Hanne-Mari: Kyllönen: Poliisijohdosta leikattava liikkuvan poliisin sijaan 24.8.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  14. a b c d Blåfield, Antti: Kova jätkä sai kenkää. (Kolumni) Helsingin Sanomat, 17.10.2012. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 26.11.2012.
  15. Muutoksia valtioneuvostossa 4.4.2014. Valtioneuvosto. Viitattu 4.4.2014.
  16. Auvinen, Pirjo: Liikenneviraston pääjohtajan ero puhutti eduskunnassa 16.10.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  17. "Kyllönen paljasti näkymättömän hyvä veli -verkon" Kansan Uutiset Verkkolehti. 19.10.2012. Kansan Uutiset Oy. Viitattu 20.10.2012.
  18. Hallituksen hämmentävä irvikissa. (Pääkirjoitus) Helsingin Sanomat, 18.11.2012. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Anu Vehviläinen
Suomen liikenneministeri
2011–2014
Seuraaja:
Henna Virkkunen