Tuija Brax

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuija Brax
Suomen oikeusministeri
Vanhasen II hallitus
19.4.2007–22.6.2010
Kiviniemen hallitus
22.6.2010–22.6.2011
Edeltäjä Leena Luhtanen
Seuraaja Anna-Maja Henriksson
Kansanedustaja
24.3.1995–15.4.2015
Ryhmä/puolue Vihreä eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt6. tammikuuta 1965 (ikä 59)
Helsinki
Puoliso Antti Lauri Brax
Tiedot
Puolue Vihreä liitto
Koulutus oikeustieteen kandidaatti

Tuija Kaarina Brax (o.s. Karvonen, s. 6. tammikuuta 1965 Helsinki)[1] on suomalainen vihreitä edustava poliitikko. Hän oli kansanedustaja vuosina 1995–2015, vihreiden puheenjohtaja vuosina 1995–1997 ja oikeusministeri Vanhasen II hallituksessa ja Kiviniemen hallituksessa vuosina 2007–2011. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen Brax oli vuosina 1993–2000 ja 2005–2012.

Jätettyään eduskunnan Brax on toiminut Sydänliiton pääsihteerinä vuosina 2014–2021 ja oikeusvaltiokeskuksen johtajana vuodesta 2021 alkaen.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braxin koulupaikkakunta oli Pirkkala, missä hän asui vuodesta 1973 ja kirjoitti ylioppilaaksi Pirkkalan yhteislukiosta. Koulutukseltaan Brax on oikeustieteen kandidaatti. Hän on erikoistunut ihmisoikeus- ja ympäristöjuridiikkaan. Hän on keskittynyt näihin aiheisiin myös poliittisessa toiminnassaan.

Vaalikaudella 2003–2007 Brax toimi eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajana. Hänet valittiin vuonna 2007 Vanhasen II hallituksen oikeusministeriksi ja hän jatkoi samassa tehtävässä Kiviniemen hallituksessa.

Oikeusministerinä ollessaan Brax pani vuoden 2008 kunnallisvaaleissa toimeen eduskunnan vuonna 2006 päättämän sähköisen äänestyksen kokeilun ja kuittasi siihen kohdistuneen arvostelun ja uhkakuvat ”science fictionina”. Kolmessa kokeilukunnassa hukkui äänestyksissä 232 ääntä eli noin 2 % annetuista, kun normaali äänten hylkäysprosentti on 0,5 %. Braxin mukaan vaaleja ei voinut perua hukkaäänien takia.[3][4][5] Korkein hallinto-oikeus määräsi vaalit uusittavaksi virheiden ja puutteiden takia.[6] Brax ilmoitti olevansa tyytyväinen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun.[7]

Brax sanoi kunnallisvaalien 2008 jälkeen Yleisradion haastattelussa, että valtuustojen puheenjohtajille pitää järjestää koulutusta vääränlaisen valtuustokäyttäytymisen tunnistamiseksi ja vihanlietsonnan kitkemiseksi.[8] Kokoomuksen Ben Zyskowicz syytti Braxia perussuomalaisten leimaamisesta ja hätävarjelun liioittelusta.[9] Myöhemmin Brax täsmensi, että koulutustarve ei syntynyt perussuomalaisten vaalivoitosta.[8]

Syksyllä 2011 EFFI myönsi Braxille Isoveli-palkinnon perusteena tekijänoikeuslakiin lisätyt pykälät, jotka mahdollistavat oikeudenhaltijoille käyttäjien yhteystietojen saamisen Internet-operaattoreilta ja verkkoyhteyden katkaisemisen ilman oikeuden tuomiota.[10]

Brax ilmoitti syyskuussa 2014, ettei ole enää ehdolla vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.[11] Joulukuussa 2014 hänet valittiin Sydänliiton pääsihteeriksi.[12] Vuonna 2021 hän siirtyi Helsingin yliopiston oikeusvaltiokeskuksen johtajaksi.[2]

Luottamustehtäviä ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braxilla on luottamustehtäviä eri aloilta: hän on ollut Suomen ihmisoikeusliiton hallituksen jäsen 1998, Kirkon ihmisoikeuksien neuvottelukunnan varapuheenjohtaja vuodesta 1998 vuoteen 2007, Suomen Liikunta ja Urheilun (SLU) hallituksen varapuheenjohtaja, Suomen Antidopingtoimikunnan hallituksen varajäsen ja Kirkon ulkoasiain neuvoston jäsen. Vuonna 2016 hän aloitti Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtajana. Järjestö on koulutuksen ja tasa-arvon puolestapuhuja.[13]

Brax palkittiin syksyllä 2010 Kiitos eläimiltä -eläinsuojelupalkinnolla kiitokseksi tekemästään työstä yhteiskunnallisena vaikuttajana eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.[14] Vuonna 2024 Brax sai Lapin yliopiston oikeustieteiden kunniatohtorin arvon.[15]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brax on ollut naimisissa Antti Braxin kanssa vuodesta 1989. Heillä on kaksi lasta.

Nuoruudessaan Brax pelasi koripalloa Pirkkalan Virissä. Hän on myös valmentanut junioreita.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 74. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. a b Liiten, Marjukka: Oikeusvaltiokeskuksen johtajaksi Tuija Brax. Helsingin Sanomat, 5.6.2021, s. A 23. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.6.2021.
  3. Kaarto, Hanna: Oikeusministeri Brax kiistää sähköisen äänestyksen uhat (Arkistoitu sivu) HS.fi. 5.9.2008. Arkistoitu 24.7.2014. Viitattu 22.9.2015.
  4. Varpela, Valtteri: Ministeri Braxin sci-fi-kommentti suututtaa Uusisuomi.fi. 5.9.2008. Viitattu 29.11.2014.
  5. Brax: Vaalitulosta ei voi perua hukkaäänien takia MTV Uutiset. 28.10.2008. Viitattu 29.11.2014.
  6. KHO määräsi kunnallisvaalit uusittavaksi kolmessa kunnassa 9.4.2009. KHO. Viitattu 29.11.2014.
  7. Vihti, Karkkila ja Kauniainen uusivat kuntavaalinsa syksyllä (Arkistoitu sivu) HS.fi. 9.4.2009. Arkistoitu 2.6.2009. Viitattu 22.9.2015.
  8. a b Brax harmissaan haastattelunsa väärinymmärryksestä Yle Uutiset. 1.11.2008. Viitattu 5.11.2008.
  9. Zyskowicz pöyristynyt Braxin sensuurikoulutuksesta (Arkistoitu sivu) Verkkouutiset. 31.10.2008. Arkistoitu 4.12.2014. Viitattu 22.9.2015.
  10. Isoveli-palkintojen saajat 2011 11.9.2011. EFFI. Viitattu 29.11.2014.
  11. Tuija Brax jättää eduskunnan ja politiikan HS.fi. 12.9.2014. Arkistoitu 1.12.2014. Viitattu 29.11.2014.
  12. Lehdistötiedote: Tuija Brax Sydänliiton pääsihteeriksi sydanliitto.fi. 2.12.2014. Viitattu 6.12.2014.
  13. Tuija Braxista Akateemisten Naisten uusi puheenjohtaja 14.11.2015. Suomen Akateemisten Naisten Liitto – Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund ry. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 29.2.2016.
  14. Räsänen, Saija: Eläintensuojelijat palkitsivat oikeusministeri Tuija Braxin Vihrealanka.fi. 26.8.2010. Viitattu 29.2.2016.
  15. Lapin yliopistoon kymmenen uutta kunniatohtoria Lapin yliopisto. 26.2.2024. Viitattu 4.3.2024.
  16. Jokinen, Antti: Työhullu Tuija on hyvä ministeri!. Pirkkalainen, 18.4.2007, s. 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Pekka Haavisto
Vihreän liiton puheenjohtaja
19951997
Seuraaja:
Satu Hassi
Edeltäjä:
Leena Luhtanen
Suomen oikeusministeri
20072011
Seuraaja:
Anna-Maja Henriksson