Ilkka Kanerva

Wikipedia

Ilkka Kanerva
Suomen ulkoasiainministeri
Virassa 19. huhtikuuta 2007 – 4. huhtikuuta 2008
Edeltäjä	Erkki Tuomioja
Seuraaja	Alexander Stubb
Suomen työministeri
Virassa 26. huhtikuuta 1991 – 12. huhtikuuta 1995
Edeltäjä	Matti Puhakka
Seuraaja	Liisa Jaakonsaari
Suomen liikenneministeri
Virassa 28. elokuuta 1990 – 25. huhtikuuta 1991
Edeltäjä	Raimo Vistbacka
Seuraaja	Ole Norrback
Tiedot
Syntynyt	28. tammikuuta 1948 (ikä 61) Lokalahti
Puolue	Kokoomus

Ilkka Armas Mikael ”Ike” Kanerva (s. 28. tammikuuta 1948 Lokalahti) on suomalainen poliitikko. Kansanedustaja hän ollut vuodesta 1975 alkaen sekä myöhemmin hän toimi myös ministerinä. Kanerva on kokoomuspuolueen jäsen.

Kanerva valmistui 1980 valtiotieteen maisteriksi Turun yliopistosta. Eduskuntaan hän nousi 1975 kokoomuksen listoilta oltuaan tätä ennen Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja vuodesta 1972 vuoteen 1976. Hän saavutti 2008 yhdessä samana vuonna valituksi tulleen vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilän kanssa eduskunnan pitkäaikaisimman kansanedustajan merkkipaalun. Sotilasarvoltaan Kanerva on reservin majuri.

Sisällysluettelo 1 Nuorisopoliitikkona 2 Ura eduskunnassa ja valtioneuvostossa 3 Muu julkinen toiminta 4 Yksityiselämä 5 Lähteet 5.1 Viitteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Nuorisopoliitikkona

Kokoomuksen Nuorten Liiton johdossa toimiessaan Kanerva oli tämän sekä keskustapuolueeseen että Neuvostoliittoon suhteita rakentaneen järjestön puheenjohtaja. Kokoomusnuorissa käytiin tuolloin sisäisiä kiistoja siitä, tulisiko Kanervan johtaman KNL:n liittyä Suomen Rauhanpuolustajiin. Kanervan linjaa vastassa oli tuolloin toisen kokomuuslaisen nuorisopoliitikon Ben Zyskowiczin "maltillisen oikeiston" oppositio, joka sai lopulta kiistassa voiton, eikä KNL:n jäsenyys toteutunut.^[1]

Tultuaan valituksi eduskuntaan 1975 Kanerva jätti KNL:n puheenjohtajuuden viran seuraavana vuonna.

[muokkaa] Ura eduskunnassa ja valtioneuvostossa

Ilkka Kanerva nousi eduskuntaan Kansallisen kokoomuksen kansanedustajaksi 27-vuotiaana vuonna 1975. Eduskunnassa nähtiin nuoremman polven nousu suurten ikäluokkien astuessa hallitseviin asemiin. Vuonna 1987 Kanerva nimitettiin ministeriksi Harri Holkerin hallitukseen. Kanervan edustajakaudella tämä hallitus oli ensimmäinen, jossa kokoomus oli mukana^lähde?. Vuoteen 1990 Kanerva toimi ministerinä valtioneuvoston kansliassa. Holkerin hallituksen vallan aikana hän hoiti ministerintehtävia lisäksi myös valtiovarainministeriössä, jossa hänen vastuualueenaan oli hallinnon kehittäminen. Holkerin hallituksen liikenneministerinä Kanerva toimi vuosina 1990-1991. Keskustalaisen Esko Ahon hallituksen noustua valtaan ja 1990-luvun alun laman aikaan hän toimi työministerinä vastaten samalla myös hallinnon kehittämisestä. Näiden ministerikausiensa päätyttyä Kanerva toimi Suomen pankkia ohjaavan eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtajana vuosina 1995–2003.

Kokoomuksen jäätyä Matti Vanhasen I hallituksesta oppositioon Kanerva tuli valituksi eduskunnan 2. varapuhemieheksi. Hän hoiti tätä tehtävää koko vaalikauden. Kokoomuksen oltua vuoden 2007 eduskuntavaalien voittaja saaden 10 lisäpaikkaa ja siten pääsyn hallitukseen Kanervasta tuli Vanhasen II hallituksen ulkoasiainministeri alkaen 19.4.2007. Häntä ulkoministereinä edeltäneet Erkki Tuomioja yhdessä myöhemmin tasavallan presidentin tehtäviin siirtyneen Tarja Halonen kanssa olivat johtaneet sosiaalidemokraattisvetoista ulkopolitiikkaa vuodesta 1995. Heitä oli arvosteltu julkisuudesta ennen muuta Yhdysvaltain suhteiden vuoksi. Huomattavinta kritiikkiä esitti valtakunnan päälehti Helsingin Sanomat, jonka kritiikki koski harjoitettua ulkopolitiikkaa muun muassa kommentoimalla presidentin ja pääministerin tapaamisia Yhdysvaltain johdon kanssa. Lehti yltyi vertaamaan Suomen ja Yhdysvaltain -välisiä suhteita Jugoslavian kaltaisiksi^lähde?.

Vanhasen toisen hallituksen aikana ulkopoliittiset painotukset muuttuivat. Pääministeri Vanhanen, puolustusministeri Jyri Häkämies ja Kanerva vierailivat nopeaan tahtiin Yhdysvalloissa tapaamassa virkaveljiään, Kanerva kahteen kertaan^lähde?. Kanerva tapasi Yhdysvaltain ulkoministerin Condoleezza Ricen Washingtonissa ensimmäisen kerran helmikuussa 2007^[2] ja uudelleen 11. kesäkuuta 2007, jolloin hän piti myös puheen Woodrow Wilson Centerissa.

Entinen Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs Richard Müller kuitenkin arvosteli ankarasti Suomen poliittisen johdon onnistumista sekä sisällön että esitystavan osalta ja piti vierailuja lähinnä imagonrakennuksena.^[3]

Vuonna 2008 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n puheenjohtajavuorossa oli Suomi. Sen mukaisesti ulkoministeri Ilkka Kanerva toimi ETYJ:n puheenjohtajana. Tehtävä oli haasteellinen, sillä järjestön toiminnan oli yleisesti arvioitu olleen vaikeuksissa. Kanervan ei onnistunut sopimaan Venäjän presidentinvaalien tarkkailusta syntynyttä kiistaa, eivätkä ETYJ:n vaalitarkkailijat lähteneet Venäjälle.^[4] ETYJ arvovalta rapisi myös vaalitarkkailun vuoksi Georgian ja Armenian presidentinvaalien aikana. ODIHR tunnusti vaalit rehellisiksi, vaikka maiden oppositio oli eri mieltä ja protestoi epärehellisinä pitämiään vaalituloksia vastaan kuukausia. Protestit päättyivät ainakin Armeniassa verilöylyyn hallituksen puuttuessa mielenosoituksiin.

Ilkka Kanervan ulkoministerikauden tärkein ulkopoliittinen linjaus oli hallituksen ja tasavallan presidentin päätös Suomen liittämisestä NATO:n nopean toiminnan NRF-joukkoihin maaliskuussa 2008.^[5] Tasavallan presidentti ei hakenut avointa konfliktia hallituksen kanssa, vaikka onkin aiemmin kritisoinut lähentymistä Natoon.^[6]

Alkuvuodesta 2008 Kanerva onnistui jälleen herättämään huomiota tekstiviesteillään. Näissä kirjeenvaihdossa hänen kanssaan ollut Johanna Tukiainen vuosi viestien sisällön julkisuuteen. Nousseen kohun myötä ilmoitti (ks. Kanervan–Tukiaisen tekstiviestikohu) valtiovarainministeri ja kokoomuksen puoluejohtaja Jyrki Katainen 1. huhtikuuta 2008, että Kanerva ei enää voisi jatkaa ulkoasiainministerin tehtävässä,^[7] joten hän joutui eroamaan 4. huhtikuuta 2008. Hänen seuraajakseen ulkoministeriksi nimitettiin Alexander Stubb.^[8]

Kanervan merkittävimmät luottamustoimet valtioneuvostossa ja eduskunnassa:

• Kansanedustaja vuodesta 1975
• Kansliaministeri 1987–1990 (Holkerin hallitus)
• Liikenneministeri 1990–1991 (Holkerin hallitus)
• Työministeri 1991–1995 (Ahon hallitus)
• Eduskunnan 2. varapuhemies 2003–2007
• Ulkoasiainministeri 2007–2008 (Vanhasen II hallitus)

Kanerva on toiminut ministerinä 15. pisimpään Suomen ministereistä.

[muokkaa] Muu julkinen toiminta

Kanerva oli tasavallan presidentin valitsijamies vuosina 1978, 1982 ja 1988.

Paikallispolitiikassa Kanerva on toiminut kymmenen kautta Turun kaupunginvaltuustossa vuodesta 1972 ja Varsinais-Suomen liiton puheenjohtajana vuodesta 1995. Lokakuun 2008 kunnallisvaaleissa Kanerva sai yli 3000 ääntä, mikä oli ylivoimaisesti eniten Turussa.

Yleisurheilumaailmassa Kanerva on nähty aktiivitoimijana. Hän on ollut Suomen olympiakomitean varapuheenjohtajana vuodesta 1993 ja johtanut Helsingin vuonna 2005 pidettyjen yleisurheilun MM-kisojen järjestelytoimikuntaa. Tällä hetkellä hän on jäsenenä Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallituksessa. Kanerva otti osaa yleisurheilukisoihin 1960-luvun lopulla kilpaillen Lokalahden Leiskun riveissä.

Kanervaa on myös kysytty ja povattu ehdokkaaksi vuoden 2009 eurovaaleihin.

[muokkaa] Yksityiselämä

Ilkka Kanervan yksityiselämä on usein noussut näyttäviin lehtiotsikoihin saakka. Kanervalla on naistenmiehen maine, ja hän tuntee useita naispuolisia julkkiksia.^[9][10] Ilkka Kanerva erosi vaimostaan Karinista 1985.^[11] Vuodesta 1999 hän on seurustellut Turussa asuvan Elina Kiikon kanssa.^[12] Pariskunta ei virallisesti asu yhdessä, vaikka he viettävätkin paljon aikaa toistensa luona.^[13] Kanervalla on kaksi tytärtä.^[14]

1980-luvun lopulla hän seurusteli laulaja Paula Koivuniemen kanssa.^[15] Kokoomuksen puheenjohtajuuden arveltiin menneen Kanervalta romanssin takia ohi.^[11] Työministerikaudella huomiota herättivät Kanervan suhteet mallitoimiston johtajan Laila Snellmanin, toimittaja Pauliina Lunnan ja Katriina Wuoriston kanssa, kun työttömyys maassa nousi samaan aikaan ennätyslukemiin.^[11] 1994 työministeri Kanerva valittiinkin Suomen turhimmaksi julkkikseksi.^[11]

Taiteilija Maija Tuurnan mukaan Kanerva lähestyi häntä romanttisessa mielessä 1990-luvun lopulla. Tuurna kertoi, että Kanerva olisi luvannut ostaa tauluja eduskuntaan.^[11] Maaliskuussa 2008 Kanerva ei oman lausuntonsa mukaan kyennyt palauttamaan mieleensä asianomaista henkilöä, mutta pyysi anteeksi, jos oli tätä loukannut. Myöhemmin Tuurna kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että lööpit olivat liioiteltuja ja ettei Kanerva ollut luvannut ostaa tauluja eduskuntaan ja että lööpeissä kohuttu "käsiksi käyminen" oli hyvästelyn poskisuudelma.^[16]

Vuonna 2001 nousi kohu Kanervan suhteesta kohumalli Jasmin Mäntylään.^[17] Vuonna 2005 Kanerva lähetti lukuisia tekstiviestejä Vesa Keskisen naisystävänä tunnetuksi tulleelle Marika Fingerroosille, mikä nostatti kohun silloisen eduskunnan varapuhemiehen toimista.^[18] Samoin viestejä saivat valokuvamallit Anne-Mari Berg ja Linda Sonntag sekä vaatesuunnittelija Olivia Kortelainen.^[19] Bergille Kanerva tarjosi lisäksi töitä yleisurheilun MM-kilpailujen palkintojenjaossa.^[19] Samana vuonna Ilkka Kanerva toi seuralaisekseen Linnan itsenäisyyspäivän juhliin ensi kertaa Elina Kiikon.^[19]

[muokkaa] Lähteet

• Kanerva pyytää anteeksi käytöstään tekstiviestikohussa YLE Uutiset. 14.3.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 4.4.2008.
• Ilkka Kanerva kertoi oman näkemyksensä Yle FST5:n haastattelun kulusta

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Ilkka Kanervan kotisivut
• Ilkka Kanervan eduskuntasivut
• Ilkka Kanervan yleisurheilutulokset Tilastopajan tietokannassa (tilastopaja.org)

Edeltäjä: Erkki Tuomioja

Suomen ulkoministeri 2007–2008

Seuraaja: Alexander Stubb