Ilkka Kanerva

Wikipedia

**Ilkka Kanerva**
Suomen ulkoasiainministeri

toimessa	19.4.2007 – 4.4.2008
edeltäjä	Erkki Tuomioja
seuraaja	Alexander Stubb
syntymäaika	28. tammikuuta 1948
syntymäpaikka	Lokalahti
puolue	Kansallinen kokoomus

Ilkka Armas Mikael "Ike" Kanerva (s. 28. tammikuuta 1948 Lokalahti) on suomalainen poliitikko. Hän on ollut vuodesta 1975 kansanedustajana ja useaan otteeseen myös ministerinä vuosien 1987–2008 välillä. Kanerva kuuluu kokoomukseen.

Kanerva valmistui 1980 valtiotieteen maisteriksi Turun yliopistosta. Hän nousi eduskuntaan 1975 kokoomuksen edustajana toimittuaan sitä ennen Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajana 1972–1976. Hän on vuonna 2008 eduskunnan pitkäaikaisin kansanedustaja yhdessä samana vuonna valitun vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilän kanssa. Sotilasarvoltaan Kanerva on majuri reservissä.

Sisällysluettelo

1 Nuorisopoliitikkona
2 Ura eduskunnassa ja valtioneuvostossa
3 Muu julkinen toiminta
4 Yksityiselämä
- 4.1 Vuoden 2008 tekstiviestikohu
5 Lähteet
- 5.1 Viitteet
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Nuorisopoliitikkona

Kanervan ollessa Kokoomuksen Nuorten Liiton johdossa hän oli keskustapuolueeseen ja Neuvostoliittoon suhteita rakentaneen järjestön puheenjohtaja. Kokoomusnuorissa käytiin tuolloin sisäisiä kiistoja, jotka kiteytyivät siihen, pitääkö KNL:n liittyä Suomen Rauhanpuolustajiin. Kanervan linjaa oli vastassa toisen nuorisopoliitikon Ben Zyskowiczin "maltillisen oikeiston" oppositio, joka sai lopulta kantansa läpi eikä jäsenyys toteutunut.^[1]

Eduskuntaan 1975 valittu Kanerva jätti KNL:n puheenjohtajuuden seuraavana vuonna.

[muokkaa] Ura eduskunnassa ja valtioneuvostossa

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Ilkka Kanerva nousi eduskuntaan Kansallisen kokoomuksen edustajaksi 27-vuotiaana vuonna 1975, aikana jolloin eduskuntaan oli tullut runsaasti muitakin nuoria suurten ikäluokkien edustajia. Hänet nimitettiin vuonna 1987 ministeriksi Harri Holkerin hallitukseen. Kanervan edustajakaudella se oli ensimmäinen hallitus, jossa kokoomus oli mukana. Kanerva toimi vuoteen 1990 ministerinä valtioneuvoston kansliassa. Holkerin hallituksessa hänellä oli tehtäviä myös ministerinä valtiovarainministeriössä vastuualueenaan hallinnon kehittäminen. Holkerin hallituksen liikenneministerinä Kanerva toimi vuosina 1990-1991. Keskustalaisen Esko Ahon hallituksen ja laman aikana hän toimi työministerinä vastaten myös hallinnon kehittämisestä. Näiden ministerikausiensa jälkeen Kanerva toimi Suomen pankkia ohjaavan eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtajana vuosina 1995–2003.

Kokoomuksen jäätyä Matti Vanhasen I hallituksen ajaksi oppositioon Kanerva valittiin eduskunnan 2. varapuhemieheksi. Hän hoiti tehtävää koko vaalikauden. Kokoomuksen voitettua vuoden 2007 eduskuntavaaleissa 10 lisäpaikkaa ja päästyä hallitukseen Kanervasta tuli Vanhasen II hallituksen ulkoasiainministeri 19.4.2007. Erkki Tuomioja ja häntä ulkoministerinä edeltänyt ja tasavallan presidentin tehtäviin siirtynyt Tarja Halonen olivat johtaneet sosiaalidemokraattisina ministereinä ulkopolitiikkaa vuodesta 1995. Ulkopolitiikkaa johtavia sosiaalidemokraatteja oli arvosteltu julkisuudesta ennen muuta Yhdysvaltain suhteiden vuoksi. Näyttävää kritiikkiä esitti valtakunnan päälehti Helsingin Sanomat, joka arvosteli harjoitettua ulkopolitiikkaa muun muassa laskemalla presidentin ja pääministerin tapaamisia Yhdysvaltain johdon kanssa. Lehti yltyi vertaamaan Suomen Yhdysvaltain suhteita Jugoslaviaan^lähde?.

Ilkka Kanerva ja Condoleezza Rice.

Vanhasen toisen hallituksen aikana ulkopoliittiset painotukset muuttuivat. Pääministeri Vanhanen, puolustusministeri Jyri Häkämies ja Kanerva vierailivat nopeaan tahtiin Yhdysvalloissa tapaamassa virkaveljiään, Kanerva kahteen kertaan^lähde?. Kanerva tapasi Yhdysvaltain ulkoministerin Condoleezza Ricen Washingtonissa ensimmäisen kerran helmikuussa 2007^[2] ja uudelleen 11. kesäkuuta 2007, jolloin hän piti myös puheen Woodrow Wilson Centerissa.

Entinen Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs Richard Müller kuitenkin arvosteli ankarasti Suomen poliittisen johdon onnistumista sekä sisällön että esitystavan osalta ja piti vierailuja lähinnä imagonrakennuksena.^[3]

Vuonna 2008 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n puheenjohtajamaavuorossa oli Suomi. Sen mukaisesti ulkoministeri Ilkka Kanerva toimi ETYJ:n puheenjohtajana. Tehtävä oli haasteellinen, sillä järjestön toiminnan on arvioitu yleisesti olleen vaikeuksissa. Kanerva ei onnistunut sopimaan Venäjän presidentinvaalien tarkkailusta syntynyttä kiistaa, eivätkä ETYJ:n vaalitarkkailijat lähteneet Venäjälle.^[4] ETYJ menetti arvovaltaansa vaalitarkkailussa myös Georgian ja Armenian presidentinvaalien aikana. ODIHR tunnusti vaalit rehellisiksi, vaikka maiden oppositio oli eri mieltä ja protestoi epärehellisinä pitämiään vaalituloksia vastaan kuukausia. Protestit päättyivät ainakin Armeniassa verilöylyyn hallituksen hajottaessa mielenosoitukset.

Ilkka Kanervan ulkoministerikauden tärkein ulkopoliittinen linjaus oli hallituksen ja tasavallan presidentin päätös Suomen liittämisestä NATO:n nopean toiminnan NRF-joukkoihin maaliskuussa 2008^[5]. Tasavallan presidentti ei hakenut avointa konfliktia hallituksen kanssa, vaikka onkin aiemmin kritisoinut lähentymistä Natoon^[6].

Kanervan merkittävimmät luottamustoimet valtioneuvostossa ja eduskunnassa:

Kansanedustaja 1975–
Kansliaministeri 1987–1990 (Holkerin hallitus)
Liikenneministeri 1990–1991 (Holkerin hallitus)
Työministeri 1991–1995 (Ahon hallitus)
Eduskunnan 2. varapuhemies 2003–2007
Ulkoasiainministeri 2007–2008 (Vanhasen II hallitus)

Kanerva on toiminut ministerinä 15. pisimpään Suomen ministereistä.

[muokkaa] Muu julkinen toiminta

Kanerva oli tasavallan presidentin valitsijamies vuosina 1978, 1982 ja 1988.

Paikallispolitiikassa Kanerva on toiminut Turun kaupunginvaltuustossa vuodesta 1972 ja Varsinais-Suomen liiton puheenjohtajana vuodesta 1995.

Kanerva on toiminut aktiivisesti urheilumaailmassa. Hän on ollut Suomen olympiakomitean varapuheenjohtajana vuodesta 1993 ja johti Helsingissä vuonna 2005 pidettyjen yleisurheilun MM-kisojen järjestelytoimikuntaa. Tällä hetkellä hän on jäsenenä myös Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallituksessa. Kanerva kilpaili yleisurheilussa 1960-luvun lopulla Lokalahden Leiskun riveissä.

[muokkaa] Yksityiselämä

Ilkka Kanervan yksityiselämä on nostanut hänet usein otsikoihin. Kanervalla on naistenmiehen maine, ja hän tuntee useita naispuolisia julkkiksia.^[7]^[8] Ilkka Kanerva erosi vaimostaan Karinista 1985.^[9] Vuodesta 1999 hän on seurustellut Turussa asuvan Elina Kiikon kanssa. ^[10] Pariskunta ei virallisesti asu yhdessä, vaikka he viettävätkin paljon aikaa toistensa luona.^[11] Kanervalla on kaksi tytärtä.^[12]

1980-luvun lopulla hän seurusteli laulaja Paula Koivuniemen kanssa.^[13] Kokoomuksen puheenjohtajuuden arveltiin menneen Kanervalta romanssin takia ohi.^[9] Työministerikaudella huomiota herättivät Kanervan suhteet mallitoimiston johtajan Laila Snellmanin, toimittaja Pauliina Lunnan ja Katriina Wuoriston kanssa, kun työttömyys samaan aikaan suorastaan räjähti ennätyslukemiin.^[9] 1994 työministeri Kanerva valittiinkin Suomen turhimmaksi julkkikseksi.^[9]

Taiteilija Maija Tuurnan mukaan Kanerva lähestyi häntä romanttisessa mielessä 1990-luvun lopulla. Tuurna kertoi, että Kanerva olisi luvannut ostaa tauluja eduskuntaan. ^[9] Maaliskuussa 2008 Kanerva ei oman lausuntonsa mukaan kyennyt palauttamaan mieleensä asianomaista henkilöä, mutta pyysi anteeksi, jos oli tätä loukannut. Myöhemmin Tuurna kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että lööpit olivat liioiteltuja ja ettei Kanerva ollut luvannut ostaa tauluja eduskuntaan ja että lööpeissä kohuttu "käsiksi käyminen" oli hyvästelyn poskisuudelma.^[14]

Vuonna 2001 nousi kohu Kanervan suhteesta kohumalli Jasmin Mäntylään^[15]. Vuonna 2005 Kanerva lähetti lukuisia tekstiviestejä Vesa Keskisen naisystävänä tunnetuksi tulleelle Marika Fingerroosille, mikä nostatti kohun silloisen eduskunnan varapuhemiehen toimista.^[16] Samoin viestejä saivat valokuvamallit Anne-Mari Berg ja Linda Sonntag sekä vaatesuunnittelija Olivia Kortelainen.^[17] Bergille Kanerva tarjosi lisäksi töitä yleisurheilun MM-kilpailujen palkintojenjaossa.^[17] Samana vuonna Ilkka Kanerva toi seuralaisekseen Linnan itsenäisyyspäivän juhliin ensi kertaa Elina Kiikon.^[17]

[muokkaa] Vuoden 2008 tekstiviestikohu

Pääartikkeli: Kanervan–Tukiaisen tekstiviestikohu

Alkuvuodesta 2008 Kanerva herätti jälleen huomiota tekstiviesteillään, kun hänen kanssaan kirjeenvaihdossa ollut Johanna Tukiainen tuli julkisuuteen viestien kera. Tapauksesta nousi niin suuri kohu, että valtiovarainministeri, kokoomuksen puoluejohtaja Jyrki Katainen ilmoitti 1. huhtikuuta 2008, että Kanerva ei voi enää jatkaa ulkoasiainministerin tehtävässä,^[18] ja Kanerva joutui eroamaan 4. huhtikuuta 2008. Hänen seuraajakseen ulkoasiainministeriksi nimitettiin Alexander Stubb.^[19]