Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2005

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2005
Helsinki 2005.svg
Sijainti Helsinki
Suomen lippu Suomi
Kilpailupaikka Helsingin olympiastadion
Osallistujamaita 196
Kilpailulajeja 47
Avajaiset 6. elokuuta
Päättäjäiset 14. elokuuta

Vuoden 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin Suomessa Helsingin Olympiastadionilla 6.14. elokuuta 2005. 10. IAAF:n yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut olivat vuoden 2005 suurin urheilutapahtuma ja Suomen kaikkien aikojen kansainvälisin tapahtuma. Koska Helsinki oli järjestänyt myös ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut vuonna 1983, siitä tuli ensimmäinen kaupunki, joka on järjestänyt tapahtuman kahdesti. Kilpailujen yhtenä teemana oli vammaisurheilu. Kisat oli jo myönnetty Lontoolle, mutta kaupunki ei voinut taata stadioninsa valmistumista ajoissa, joten IAAF päätti Nairobissa keväällä 2002 järjestää kilpailut Helsingissä.[1]

MM-kilpailut numeroina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maratonia ja kävelykilpailuja lukuun ottamatta taistelu mitaleista käytiin Olympiastadionilla. Stadion kisojen aikaan.

Kisoihin saapui 1 891 urheilijaa 196 maasta, yhteensä joukkueiden jäseniä oli yli 3 000. Kilpailujen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja oli Ilkka Kanerva ja kisojen toimitusjohtaja Antti Pihlakoski. Kisatoimistossa työskenteli 30 palkattua työntekijää. Vapaaehtoistyöntekijöitä oli 3 200, median edustajia noin 3 300, joista TV- ja radiohenkilöstöä noin 1 600. Kilpailut televisioitiin 192 maassa, katsojia arvioitiin olleen yhteensä noin neljä miljardia. Suomessa kisat televisioi YLE. MM-kisojen jälkeen niiden uskottiin tuottavan yli kolme miljoonaa euroa tappiota. Järjestäjien mukaan syynä oli pääosin kisaviikon huono sää, minkä takia kymmeniä tuhansia lippuja jäi myymättä.[2]

Huhtikuussa 2006 Suomen urheiluliiton kisatilinpäätöksestä kävi ilmi, että kisojen tulos olikin huomattavasti ennakoitua parempi. Kisat tuottivat lopulta voittoa 386 290 euroa.[3] Kisojen voitollisen tuloksen mahdollisti MM-kisojen juhlarahojen tuotto, 1,2 miljoonaa euroa, joka valtioneuvoston päätöksellä ohjattiin kisäisännille.[4] Kilpailujen budjetti oli 28,5 miljoonaa euroa. 17 miljoonaa odotettiin saatavan lipputuloista ja kuusi miljoonaa sponsoreilta. Loput rahoista oli tarkoitus tulla oheistuotteiden myynnistä.[2]

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU teki opetusministeriön toimeksiannosta tutkimuksen MM-kilpailuiden yhteiskunnallisista vaikutuksista. KIHU valvoi ja koordinoi tutkimusta, jonka toteutti Kaupunkitutkimus TA Oy.[5]

Kilpailupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten 20 kilometrin kävely Mannerheimintiellä 6. elokuuta.

Pääareenana oli Olympiastadion, jota oli uusittu perusteellisesti vuoden 2004 kesäkuusta alkaen. Itäkatsomon ylle nousseen katoksen lisäksi nurmikko ja kaikki yleisurheilun suorituspaikat, mukaan lukien juoksuratojen pinnoite uusittiin. Lisäksi lounaiskaarteeseen nousi niin kutsuttu mediakatos, joka oli kuitenkin väliaikainen ratkaisu. Samalla stadionin valaistus- ja äänitekniikka uudistettiin. Maratonreitti kiersi Helsingin kantakaupunkia, lähtien Senaatintorilta ja päätyen Kaivopuiston, Punavuoren, Töölön ja Alppiharjun kautta stadionille. Kisojen lehdistökeskus oli Töölön kisahallissa. Yhteensä kilpailuja seurasi itse paikalla lähes 400 000 katsojaa.[6]

Joukkueet majoittava kisakylä sijaitsi Espoon Otaniemessä. Osa teekkareiden asunnoista tyhjennettiin kisavieraiden käyttöön. Alueelle rakennettiin myös uusia asuntoja, joista tuli kisojen jälkeen opiskelija-asuntoja. Urheilijoiden ravintola sijaitsi Dipolissa ja harjoituspaikat myös Otaniemessä.[7].

Otaniemen urheilukentän ohella myös Leppävaaran stadion toimi urheilijoiden harjoituskenttänä. Lämmittelykenttänä toimi Olympiastadionin välittömässä läheisyydessä sijaitseva Eläintarhan kenttä. Lämmittelykentältä urheilijat siirtyivät maanalaista yhdystunnelia pitkin stadionille.

ECOmass-ympäristöohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kisoihin lanseerattiin erityinen ympäristöohjelma, ECOmass, jonka kautta pyrittiin vähentämään kilpailujen rasitusta ympäristölle ja luomaan tulevia suurkilpailuja varten ympäristöystävällisiä toimintamalleja. Hanketta koordinoi Teknillinen korkeakoulu. Hanke toteutettiin osittain EU:n Life-projektin rahoituksella, mutta mukana oli myös kymmenen muuta kumppania. Olympiastadionilla MM-kisojen aikaan käytetty huomattava sähkömäärä ostettiin tuulisähkönä Helsingin Energialta. Kisojen sähkö tuotettiin Meri-Porin ja Raahen alueella sijaitsevilla tuulivoimaloilla.[8] Hankkeen lopputuloksena syntyi Ekotehokkaan massatapahtuman käsikirja, jota tullaan hyödyntämään Helsingissä tulevien suurtapahtumien ympäristöasioiden hallinnassa.[9]

Avajaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisojen maskotti Findy

MM-kilpailujen avajaiset oli jaettu kahteen osaan. Viralliset avajaiset pidettiin alkuillasta ja avajaisshow myöhään illalla. Virallisissa avajaisissa Tasavallan presidentti Tarja Halonen avasi virallisesti kilpailut niiden suojelijana. Hetki avajaisshown alkamisen jälkeen kello 23 alkoi vesisade. Avajaisten teemana oli katsaus aikaisempiin MM-kisoihin. Vuosien 19832003 kilpailuja oli jokaista stadionilla edustamassa kyseisissä kisoissa kunnostautuneita legendoja; maailmalta Serhi Bubka, Hicham el-Guerrouj, Heike Drechsler, Jonathan Edwards, Frankie Fredericks, Saïd Aouita, Iván Pedroso, Mike Powell sekä suomalaisista Seppo Räty, Tiina Lillak, Kimmo Kinnunen, Sari Essayah, Eduard Hämäläinen, Aki Parviainen ja Valentin Kononen. Muistopalojen välissä oli musiikkiesityksiä, muun muassa Apocalypticalta, Leningrad Cowboysilta, Helena Paparizoulta, Nightwishiltä, Rednexiltä, Laura Bonolta, Vicente Amigolta ja Värttinältä sekä ilotulituksia. Suomen lipun toi stadionille Lasse Virén. Virallinen kisakappale oli Suomen vuoden 2005 Euroviisuedustajan Geir Rönningin esittämä Victory.[10]

Kuvia avajaisista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantaina, toiseksi viimeisenä kilpailupäivänä, sade pysyi poissa ja yleisöä hemmoteltiin muun muassa miesten jännittävällä pituusfinaalilla, jossa Suomen mitalitili aukesi kolmen vuoden kuivan kauden jälkeen. Valotaululla pituuskilpailun voittanut Dwight Phillips.

Kisat kokonaisuutena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailuissa tehtiin kolme maailmanennätystä, kymmenen kisaennätystä ja 18 stadionin ennätystä. Yhteensä 40 maata saavutti mitaleita. Mitalitaulukon voitti Yhdysvallat saalistamalla 14 kultamitalia, kahdeksan hopeaa ja kolme pronssia eli yhteensä 25 mitalia. Venäjä sijoittui mitalitaulukon toiseksi kuudella kullalla ja yhteensä 18 mitalillaan. Suomen ainoan mitalin voitti Tommi Evilä sijoittumalla pituushyppykilpailun pronssille.[11]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulukoissa käytetyt lyhenteet (kts. tarkempi lista lyhenteistä artikkelista yleisurheilu):

  • kk = kauden kärkitulos
  • ME = maailmanennätys
  • KE = kisaennätys
  • NR = maan ennätys
  • AR = maanosan ennätys
  • PB = henkilökohtainen ennätys
  • SB = henkilökohtainen kauden paras tulos

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juoksu- ja kävelylajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Kultaa Hopeaa Pronssia
100 m Justin Gatlin
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
9,88 SB Michael Frater
Flag of Jamaica.svg Jamaika
10,05 Kim Collins
Flag of Saint Kitts and Nevis.svg Saint Kitts ja Nevis
10,05
Ennakkosuosikki Gatlin voitti finaalin ylivoimaisesti. Voittomarginaali, 17 sadasosaa, oli MM-kisojen historian suurin. Hopeamitalisti Frater otti ensimmäisen aikuisten arvokisamitalinsa ja puolustava maailmanmestari Collins ylsi pronssille. Eräs ennakkosuosikeista, Ateenan olympialaisten 200 metrin juoksun olympiavoittaja Shawn Crawford karsiutui yllättäen välierissä. Suomen Markus Pöyhönen karsiutui ensimmäisissä alkuerissä. Hän oli ensimmäisten alkuerien 33. ajalla 10,49.[12]
200 m Justin Gatlin
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
20,04 Wallace Spearmon
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
20,20 John Capel
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
20,31 SB
Satasen mestari Gatlin otti kisojen toisen kultamitalinsa. Tyson Gay neljännellä sijallaan varmisti Yhdysvaltain MM-historian ensimmäisen neloisvoiton. Suomen Tommi Hartonen karsiutui toisissa alkuerissä.[13]
400 m Jeremy Wariner
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
43,93 WL Andrew Rock
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
44,35 PB Tyler Christopher
Flag of Canada.svg Kanada
44,44 NR
Hallitseva olympiavoittaja, Yhdysvaltain Jeremy Wariner, oli loppukilpailuun lähdettäessä ennakkosuosikki. Wariner nousi kilpailun kärkeen takasuoralla. Puolimatkan epävirallinen väliaika oli 21,1 ja 300 metrin 31,7. Loppusuoralla aavistuksen hyytynyt Wariner voitti maailmanmestaruuden ennätyksellään 43,93, joka oli ensimmäinen valkoihoisen juoksema 44 sekunnin alitus. Yhdysvaltain Andrew Rock voitti hopeaa ja Kanadan Tyler Christopher pronssia.[14]
800 m Rashid Ramzi
Flag of Bahrain.svg Bahrain
1.44,24 PB Juri Borzakovski
Flag of Russia.svg Venäjä
1.44,51 William Yiampoy
Flag of Kenya.svg Kenia
1.44,55
Loppukilpailun aluksi kärkeen nousivat Bahrainin Belal Mansoor Ali ja hallitseva maailmanmestari, Algerian Djabir Saïd-Guerni. Viimeisen kierroksen alkaessa Kenian Wilfred Bungei nousi johtoon. Puolimatkan väliaika oli 52,48. 600 metrin kohdalla väliaika oli 1.18,24, jonka jälkeen Rashid Ramzi ja Juri Borzakovski aloittivat kirinsä. Borzakovski kolaroi edellään juosseen Ranskan Mehdi Baalan kanssa, mutta nousi silti lopulta toiseksi ja lähes saavutti Ramzin, joka voitti kisojen toisen maailmanmestaruutensa. Kenian William Yampoy nousi loppusuoralla kolmanneksi. Suomen Juha Kukkamo karsiutui alkuerissä.[15]
1 500 m Rashid Ramzi
Flag of Bahrain.svg Bahrain
3.37,88 Adil Kaouch
Flag of Morocco.svg Marokko
3.38,00 Rui Silva
Flag of Portugal.svg Portugali
3.38,02
Marokon Hicham el-Guerrouj ilmoitti kymmenen päivää ennen kilpailuja, ettei osallistu juoksuun. Kenian Daniel Kipchirchir Komen putosi jo alkuerissä, jolloin ennakkosuosikiksi nousi Bahrainin Rashid Ramzi. Loppukilpailussa kärkipaikan otti aluksi Espanjan Reyes Estévez, joka veti ensimmäisen kierroksen aikaan 60,73. Toisen kierroksen jälkeen väliaika oli 2.03,78, jonka jälkeen Yhdysvaltain Alan Webb nykäisi. Kolmas kierros juostiin ajassa 53,7. Viimeisen kierroksen alkaessa Ramzi siirtyi johtoon, jonka piti maaliin saakka, vaikka kangistui lopussa hieman. Marokon Adil Kaouch voitti hopeaa ja lopussa parhaiten kirinyt Portugalin Rui Silva pronssia. Suomen Jonas Hamm karsiutui alkuerissä ajalla 3.43,20.[16]
5 000 m Benjamin Limo
Flag of Kenya.svg Kenia
13.32,55 Sileshi Sihine
Flag of Ethiopia.svg Etiopia
13.32,81 Craig Mottram
Flag of Australia.svg Australia
13.32,96
Loppukilpailun aluksi kärkipaikan otti Kenian Benjamin Limo, joka johti kilpailua kahteen kilometriin saakka. Ensimmäisen kilometrin väliaika oli 2.52,47 ja toisen 5.39,40. Tämän jälkeen kärkeen nousi Tansanian Fabiano Joseph Naasi, kunnes 3 400 metrin kohdalla Norjan Marius Bakken otti kärkipaikan. 600 metriä ennen maalia Etiopian Sileshi Sihine aloitti kirinsä, johon ainoastaan kolme juoksijaa kykeni vastaamaan. Kenian Limo ohitti loppusuoralla Sihinen ja voitti kilpailun juosten viimeisen kierroksen aikaan 53,8 ja viimeisen kilometrin aikaan 2.25,8. Australian Craig Mottram ohitti lopussa Kenian Eliud Kipchogen ja voitti pronssia.[17]
10 000 m Kenenisa Bekele
Flag of Ethiopia.svg Etiopia
27.08,33 Sileshi Sihine
Flag of Ethiopia.svg Etiopia
27.08,87 Moses Mosop
Flag of Kenya.svg Kenia
27.08,96 PB
Kilpailun ensimmäinen puolisko juostiin aikaan 13.51. Hallitseva maailmanmestari, olympiavoittaja ja maailmanennätysmies Kenenisa Bekele nykäisi kuusi kierrosta ennen maalia. Viimeisellä kierroksella käytiin kova kirikamppailu, jonka Bekele voitti juostuaan viimeisen kierroksen aikaan 54,0.[18]
Maraton Jau’ad Gharib
Flag of Morocco.svg Marokko
2.10.10 Christopher Isegwe
Flag of Tanzania.svg Tansania
2.10.21 PB Tsuyoshi Ogata
Flag of Japan.svg Japani
2.11.16
Kilpailun ensimmäinen 10 kilometriä juostiin väliaikaan 30.22. Suomen Tuomo Lehtinen keskeytti näillä main kylkivaivojen vuoksi. 20 kilometrin väliaikapisteessä aika oli 1.00.59, jonka jälkeen Tansanian Getuli Bayo nykäisi. Kärkiryhmä saavutti hänet pian, ja puolimatkassa, johon saavuttiin ajassa 1.04.17, kärjessä oli jo Marokon Jau’ad Gharib. 25 kilometrin kohdalla kärkeen nousi Espanjan Julio Rey, mutta 29 kilometrin kohdalla Gharib lähti irtiottoon, jota kykeni seuraamaan ainoastaan Italian Stefano Baldini. 30 kilometrin väliaika oli 1.31.45. Baldini putosi pian Gharibin kyydistä ja keskeytti pian tämän jälkeen. Suomen Janne Holmén keskeytti 30 kilometrin kohdalla vatsavaivojen takia. Gharibin johto säilyi maaliin saakka ja hän otti toisen peräkkäisen maailmanmestaruutensa ajalla 2.10.10. Tansanian Christopher Isegwe nousi lopussa toiseksi ja Japanin Tsuyoshi Ogata kolmanneksi. Suomen Francis Kirwa oli kilpailun kolmaskymmenesyhdeksäs ajalla 2.22.22 ja Yrjö Pesonen viideskymmeneskolmas ajalla 2.25.39.[19]
110 m aitajuoksu Ladji Doucouré
Flag of France.svg Ranska
13,07 Liu Xiang
Flag of the People's Republic of China.svg Kiina
13,08 Allen Johnson
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
13,10
Loppukilpailu oli erittäin tasainen. 80 metrin kohdalla Ranskan Doucouré ja Kiinan Liu nousivat hienoiseen johtoon, joka säilyi maaliin saakka. Doucouré voitti maailmanmestaruuden sekunnin sadasosan erolla kiinalaiseen. Yhdysvaltojen nelinkertainen maailmanmestari Allen Johnson saavutti pronssia vain kolme sekunnin sadasosaa voittajalle hävinneenä. Suomen Matti Niemi jäi alkueriin ajalla 14,18.[20]
400 m aitajuoksu Bershawn Jackson
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
47,30 PB James Carter
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
47,43 PB Dai Tamesue
Flag of Japan.svg Japani
48,10 SB
Loppukilpailun aluksi kärkeen kiihdytti Japanin Dai Tamesue. Kaksinkertainen maailmanmestari Félix Sánchez keskeytti kilpailun jo toisella aidalla jalkavammaan. Loppusuoralla kolme Yhdysvaltain juoksijaa ohitti Tamesuen, mutta hän nousi aivan lopussa kangistuneen Kerron Clementin ohi pronssille. Maailmanmestaruuden voitti Bershawn Jackson parantaen omaa ennätystään 32 sekunnin sadasosaa. Suomen Ari-Pekka Lattu oli välierien 19. nopein ajalla 49,81.[21]
3 000 m estejuoksu Saif Saaeed Shaheen
Flag of Qatar.svg Qatar
8.13,31 Ezekiel Kemboi
Flag of Kenya.svg Kenia
8.14,95 Brimin Kiprop Kipruto
Flag of Kenya.svg Kenia
8.15,30
Loppukilpailu alkoi rauhallisesti ensimmäisen kilometrin väliajan ollessa 2.52. Hallitseva maailmanmestari Saif Saaeed Shaheen uusi mestaruutensa voittaen lopun kirikamppailussa Ateenan olympiavoittajan Kemboin. Loppusuoralla Kenian Brimin Kiprop Kipruto nousi pronssille ohi Marokon Brahim Boulamin. Shaheenin viimeisen kilometrin väliaika oli 2.32,8. Suomen Jukka Keskisalo oli alkuerien 18. nopein kauden kotimaisella kärkiajalla 8.25,14, mutta karsiutui loppukilpailusta.[22]
20 km kävely Jefferson Pérez
Flag of Ecuador.svg Ecuador
1.18.35 SB Francisco Javier Fernández
Flag of Spain.svg Espanja
1.19.36 Juan Manuel Molina
Flag of Spain.svg Espanja
1.19.44 PB
Kisojen ensimmäistä loppukilpailua hallitsi alussa Espanjan Francisco Javier Fernández, joka johti kilpailua 15 kilometriin saakka. Lopussa Ecuadorin Jefferson Pérez nosti vauhtia ja voitti toisen maailmanmestaruutensa. Fernández voitti hopeaa ja pronssia Espanjan Juan Manuel Molina.[23]
50 km kävely Sergei Kirdjapkin
Flag of Russia.svg Venäjä
3.38.08 Aleksei Vojevodin
Flag of Russia.svg Venäjä
3.41.25 Alex Schwazer
Flag of Italy.svg Italia
3.41.54
Venäjän Kirdjapkin ja Vojevodin ottivat kärkipaikan jo kilpailun alussa. Puolimatkassa Vojevodin ei pystynyt enää vastaamaan Kirdjapkinin vauhtiin, vaan Kirdjapkin karkasi ylivoimaiseen voittoon yli kolmen minuutin erolla maanmieheensä. Suomen Antti Kempas oli 21:s yli puoli tuntia voittajalle hävinneenä ajalla 4.10.30. Jani Lehtinen hylättiin 30 kilometrin kohdalla, kun hänen kävelytekniikkansa oli hajonnut jalkakrampin seurauksena.[24]
4 × 100 m Flag of France.svg Ranska
(Ladji Doucouré, Ronald Pognon, Eddy De Lépine, Lueyi Dovy)
38,08 WL Flag of Trinidad and Tobago.svg Trinidad ja Tobago
(Kevon Pierre, Marc Burns, Jacey Harper, Darrel Brown)
38,10 NR Flag of the United Kingdom.svg Yhdistynyt kuningaskunta
(Jason Gardener, Marlon Devonish, Christian Malcolm, Mark Lewis-Francis)
38,27 SB
Ehdoton ennakkosuosikki Yhdysvallat putosi jo alkuerissä vaihtovirheen seurauksena. Myös Suomi karsiutui, vaikka joukkue sivusi Suomen ennätystä. Loppukilpailun ensimmäisellä osuudella kärjessä juoksi Yhdistynyt kuningaskunta, mutta toisella ja kolmannella osuudella Ranska nousi kärkeen. Kolmannella osuudella myös Trinidad ja Tobago nousi Yhdistyneen kuningaskunnan ohi. Ranskan etumatka kesti viimeisellä osuudella ja se voitti maailmanmestaruuden. Jamaika nousi lähes pronssille, mutta hävisi mitalin sekunnin sadasosan erolla.[25]
4 × 400 m Flag of the United States.svg Yhdysvallat
(Andrew Rock, Derrick Brew, Darold Williamson, Jeremy Wariner)
2.56,91 Flag of the Bahamas.svg Bahama
(Nathaniel McKinney, Avard Moncur, Andrae Williams, Christopher Brown)
2.57,32 Flag of Jamaica.svg Jamaika
(Sanjay Ayre, Brandon Simpson, Lansford Spence, Davian Clarke)
2.58,07
Loppukilpailun ensimmäisen osuuden jälkeen kärjessä oli ennakkosuosikki Yhdysvallat. Bahama vaihtoi toisena, Yhdistynyt kuningaskunta kolmantena ja Jamaika neljäntenä. Toisella osuudella Jamaika ohitti Yhdistyneen kuningaskunnan. Bahama pysyi sitkeästi Yhdysvaltojen perässä viimeiselle osuudelle saakka, mutta Yhdysvaltain ankkuri Jeremy Wariner ratkaisi maalleen kultamitalin. Jamaika voitti pronssia.[26]

Kenttälajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Kultaa Hopeaa Pronssia
Korkeushyppy Juri Krymarenko
Flag of Ukraine.svg Ukraina
232 Víctor Moya
Flag of Cuba.svg Kuuba
Jaroslav Rybakov
Flag of Russia.svg Venäjä
229 PB ja 229 Kakkossija jaettiin kahden hyppääjän kesken. -
Kilpailun ennakkosuosikki oli Ruotsin Stefan Holm. Loppukilpailussa kaikkiaan kahdeksan kilpailijaa ylitti 229, mutta ainoastaan Ukrainan Juri Krymarenko onnistui ylittämään 232 ja voitti näin maailmanmestaruuden. Kuuban Víctor Moya ja Venäjän Jaroslav Rybakov selvittivät tiensä 229:n yli ilman pudotuksia, joten hopeamitali jaettiin heidän kesken. Ruotsin Holm oli seitsemäs. Suomen Oskari Frösén selviytyi loppukilpailuun, jossa hän oli yhdestoista tuloksellaan 220.[27]
Seiväshyppy Rens Blom
Flag of the Netherlands.svg Alankomaat
580 SB Brad Walker
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
575 Pavel Gerasimov
Flag of Russia.svg Venäjä
565 SB
Australian Dmitri Markov ja Saksan Danny Ecker eivät selvittäneet loppukilpailussa edes avauskorkeuttaan 550. Vain neljä hyppääjää ylitti 565. Alankomaiden Rens Blom sekä Yhdysvaltain Brad Walker ylittivät 575. Blom hyppäsi ensimmäisellään myös 580, jonka jälkeen Walker yritti kaksi kertaa 585:ä tuloksetta. Venäjän Gerasimov voitti paremman sarjansa takia pronssia. Suomen Matti Mononen ei selviytynyt karsinnoista loppukilpailuun hypättyään karsinnassa 530.[28]
Pituushyppy Dwight Phillips
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
860 WL Ignisious Gaisah
Flag of Ghana.svg Ghana
834 NR Tommi Evilä
Flag of Finland.svg Suomi
825
Tommi Evilä hyppäsi karsinnoissa jo ensimmäisellä hypyllään uuden Suomen ennätyksen 818. Loppukilpailussa Yhdysvaltain Dwight Phillips ratkaisi kilpailun ensimmäisellä kierroksella hypättyään kauden kärkituloksen ja uuden Olympiastadionin ennätyksen 860. Ranskan Salim Sdiri oli avauskierroksen jälkeen toisena tuloksellaan 820. Evilän kaksi ensimmäistä hyppyä olivat yliastuttuja, mutta kolmannella hypyllään hän nousi kolmanneksi hypättyään 816. Tämän jälkeen Ghanan Ignisious Gaisah hyppäsi oman maansa ennätyksen 834 ja nousi toiseksi. Neljännellä kierroksella Espanjan Joan Lino Martínez hyppäsi kolmanneksi tuloksella 824 ja viidennellä kierroksella Panaman Irving Saladino tuloksellaan 820 neljänneksi. Evilä vastasi tuloksella 825, mikä nosti hänet kolmanneksi. Viimeisellä kierroksella Ranskan Sdiri paransi vielä tuloksekseen 821, joten Evilä voitti Suomen ensimmäisen ja ainoaksi jääneen mitalin.[29]
Kolmiloikka Walter Davis
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
17,57 SB Yoandri Betanzos
Flag of Cuba.svg Kuuba
17,42 SB Marian Oprea
Flag of Romania.svg Romania
17,40
Yhdysvaltain Walter Davis johti loppukilpailua ensimmäisen kierroksen jälkeen tuloksellaan 17,22. Toisella kierroksella Bahaman Leevan Sands hyppäsi 17,39 ja nousi kärkeen. Davis paransi kolmannella kierroksella tuloksekseen 17,57, joka riitti lopulta kilpailun voittoon. Kuuban Yoandri Betanzos hyppäsi 17,42, jolla hän voitti MM-hopeaa. Betanzos uusi tuloksen myös viimeisellä kierroksella. Romanian Marian Oprea ohitti viimeisellä kierroksella Sandsin yhdellä senttimetrillä ja nousi pronssille. Suomen Johan Meriluoto ei päässyt loppukilpailuun. Hänen tuloksensa karsinnoissa oli 16,01.[30]
Kuulantyöntö Adam Nelson
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
21,73 SB Rutger Smith
Flag of the Netherlands.svg Alankomaat
21,29 Ralf Bartels
Flag of Germany.svg Saksa
20,99
Yhdysvaltain John Godina putosi yllättäen karsinnassa. Loppukilpailussa Alankomaiden Rutger Smith työnsi ensimmäisellään 21,29 ja Nelson 21,73. Suomen Ville Tiisanoja työnsi kolmannellaan 20,57, jolla hän sijoittui kilpailun kahdeksanneksi. Tepa Reinikainen oli kymmenes. Ralf Bartels nousi viimeisellä yrityksellään pronssille työnnettyään 20,99.[31]
Kiekonheitto Virgilijus Alekna
Flag of Lithuania.svg Liettua
70,17 KE Gerd Kanter
Flag of Estonia.svg Viro
68,57 Michael Möllenbeck
Flag of Germany.svg Saksa
65,95
Viron Gerd Kanter heitti neljännellään 68,57 ja oli kilpailun kärjessä ennen viimeistä kierrosta. Alekna heitti viimeisellään uuden kisaennätyksen 70,17 ja voitti. Suomen Timo Tompuri ei selviytynyt loppukilpailuun.[32]
Moukarinheitto Ivan Tsih’an
Flag of Belarus.svg Valko-Venäjä
83,89 KE Vadzim Dzevjatouski
Flag of Belarus.svg Valko-Venäjä
82,19 Szymon Ziółkowski
Flag of Poland.svg Puola
79,35
Kilpailun ennakkosuosikkeja olivat Valko-Venäjän Tsih’an ja Dzevjatouski. Dzevjatouski heitti toisellaan 80,45 ja siirtyi kilpailun johtoon. Tsih’an astui kaksi ensimmäistä heittoaan yli, mutta selviytyi kolmannen kierroksen heitollaan 80,97 jatkokierroksille. Myös Suomen Olli-Pekka Karjalainen heitti kolmannellaan 78,55 ja pääsi kolmelle viimeiselle kierrokselle. Tsih’an ratkaisi kilpailun heittämällä neljännellä kierroksella 83,89, joka jäi kilpailun voittotulokseksi. Karjalainen paransi tulostaan viimeisellään lukemiin 78,77 ja nousi viidenneksi.[33] Mitalistit Ivan Tsih’an ja Vadzim Dzevjatouski jäivät kiinni dopingista kisoissa otetuista näytteistä myöhemmin tehdyissä testeissä[34].
Keihäänheitto Andrus Värnik
Flag of Estonia.svg Viro
87,17 Andreas Thorkildsen
Flag of Norway.svg Norja
86,18 Sergei Makarov
Flag of Russia.svg Venäjä
83,54
Sateisessa ja tuulisessa säässä käydyn keihäsloppukilpailun kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen kärjessä oli Venäjän Sergei Makarov tuloksella 83,30. Suomen Tero Pitkämäki varmisti paikkansa jatkokierroksilla heitettyään kolmannellaan 79,64. Samalla kierroksella Norjan Andreas Thorkildsen heitti 83,41 ja siirtyi kilpailun kärkeen. Neljännellä kierroksella Pitkämäki paransi tuloksekseen 81,27. Viron Andrus Värnik heitti samalla kierroksella kilpailun voittoheiton, 87,17 parantaen tulostaan kahdeksan metriä. Myös Makarov paransi heittäen 83,48, johon Thorkildsen vastasi tuloksella 85,71. Thorkildsen heitti vielä viidennellään parhaan tuloksensa 86,18 ja voitti MM-hopeaa. Pitkämäki oli kilpailun neljäs ja erittäin pettynyt lopputulokseen. Lähentäjälihaksensa loukannut Aki Parviainen oli yhdeksäs tuloksella 74,86. Suomen kolmas edustaja Esko Mikkola jäi karsintoihin.[35]
Kymmenottelu Bryan Clay
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
8732 WL Roman Šebrle
Flag of the Czech Republic.svg Tšekki
8521 Attila Zsivóczky
Flag of Hungary.svg Unkari
8385
Kilpailuun lisäväriä toivat puuskittainen tuuli sekä välillä kilpailun aikana yltynyt sade. Ensimmäisen päivän jälkeen Yhdysvaltain Clay johti kilpailua 14 pisteen erolla Tšekin Šebrleen. Toisena päivänä Clay kasvatti tasaisesti eroa ja voitti lopulta selvästi. Suomen Jaakko Ojaniemi otteli kauden parhaan tuloksensa 8042 sijoittuen yhdeksänneksi. Šebrlelle ja kahdeksanneksi sijoittuneelle Tomáš Dvořákille annettiin sääntöjen vastaista nesteytystä kesken ottelun, mutta heidän ei katsottu syyllistyneen doping-rikkomukseen.[36]

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juoksu- ja kävelylajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Kultaa Hopeaa Pronssia
100 m Lauryn Williams
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
10,93 Veronica Campbell
Flag of Jamaica.svg Jamaika
10,95 SB Christine Arron
Flag of France.svg Ranska
10,98
Kovassa vesisateessa juostun tasaisen loppukilpailun voitti Yhdysvaltojen Lauryn Williams vain kahden sekunnin sadasosan erolla ennen Jamaikan Campbellia. Suurin ennakkosuosikki, Ranskan Christine Arron, jäi kolmanneksi. Suomen Heidi Hannula oli 2. alkuerien 22. nopein ajalla 11,52.[37]
200 m Allyson Felix
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
22,16 Rachelle Boone-Smith
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
22,31 Christine Arron
Flag of France.svg Ranska
22,31 (SB)
Loppukilpailun ennakkosuosikkeja olivat Yhdysvaltojen Allyson Felix, Ranskan Christine Arron sekä Jamaikan Veronica Campbell. Loppukilpailun puolivälissä Arron oli kärjessä, mutta viimeisen viidenkymmenen metrin aikana Felix nousi hänen ohitseen ja voitti maailmanmestaruuden. Myös Yhdysvaltojen Rachelle Boone-Smith ohitti lopussa ranskalaisen.[38]
400 m Tonique Williams-Darling
Flag of the Bahamas.svg Bahama
49,55 SB Sanya Richards
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
49,74 Ana Guevara
Flag of Mexico.svg Meksiko
49,81 SB
Olympiavoittaja Williams-Darling nousi sateessa käydyn kilpailun voittajaksi viime metreillä ennen siihen saakka johtanutta Richardsia. Puolustava maailmanmestari, Meksikon Ana Guevara, juoksi kolmanneksi. Suomen Kirsi Mykkänen oli alkuerien 36. nopein ajalla 53,10 karsiutuen näin jatkosta.[39]
800 m Zulia Calatayud
Flag of Cuba.svg Kuuba
1.58,82 Hasna Benhassi
Flag of Morocco.svg Marokko
1.59,42 Tatjana Andrianova
Flag of Russia.svg Venäjä
1.59,60
Loppukilpailun aluksi Mosambikin Maria Mutola otti johtopaikan, jonka hän piti toiselle kierrokselle asti. Puolimatkan väliaika oli 60,7. Viimeisen kierroksen takasuoralla Venäjän Andrianova nousi kärkeen ja Kuuban Calatayud seurasi häntä. Loppusuoralla Calatayud ratkaisi kilpailun voiton. Marokon Hasna Benhassi nousi lopussa Andrianovan ohi toiseksi. Mutola jäi kilpailussa neljänneksi.[40]
1 500 m Tatjana Tomašova
Flag of Russia.svg Venäjä
4.00,34 Olga Jegorova
Flag of Russia.svg Venäjä
4.01,46 Bouchra Ghezielle
Flag of France.svg Ranska
4.02,45
Loppukilpailun alussa Venäjän Jelena Soboleva otti kärkipaikan, jonka piti viimeiselle kierrokselle saakka. Ensimmäisen kierroksen väliaika oli 66,28, toisen 2.12,68 ja kolmannen 3.19,97. 250 metriä ennen maalia Bahrainin Maryam Yusuf Jamal nousi kärkeen, mutta hieman myöhemmin neljä venäläisjuoksijaa ohitti hänet. Ohituksessa Julija Tšiženko törmäsi Jamaliin, joka putosi vauhdista. Loppusuoralla hallitseva maailmanmestari Tatjana Tomašova ratkaisi maailmanmestaruuden, Tšiženko juoksi maaliin toisena ja Olga Jegorova kolmantena. Kilpailun jälkeen Tšiženko hylättiin, jolloin pronssille nousi Ranskan Bouchra Ghezielle. Suomen Johanna Risku karsiutui alkuerissä.[41]
5 000 m Tirunesh Dibaba
Flag of Ethiopia.svg Etiopia
14.38,59 CR Meseret Defar
Flag of Ethiopia.svg Etiopia
14.39,54 SB Ejegayehu Dibaba
Flag of Ethiopia.svg Etiopia
14.42,47
Loppukilpailun aluksi kärjessä juoksi Valko-Venäjän Volha Krautsova. Myöhemmin Kiinan Sun Yingjie nousi kärkeen. Kahden kilometrin väliaika oli 5.53. Sun johti kilpailua, kunnes sitä oli jäljellä kaksi kierrosta, jolloin Kiinan Xing Huina nousi kärkeen. 330 metriä ennen maalia Etiopian neljä juoksijaa aloittivat kirinsä, johon muut eivät pystyneet vastaamaan. Tirunesh Dibaba nousi loppusuoralla maailmanmestaruuteen ennen Meseret Defaria. Ejegayehu Dibaba juoksi kolmanneksi ja Meselech Melkamu neljänneksi.[42]
10 000 m Tirunesh Dibaba
Flag of Ethiopia.svg Etiopia
30.24,02 Berhane Adere
Flag of Ethiopia.svg Etiopia
30.25,41 SB Ejegayehu Dibaba
Flag of Ethiopia.svg Etiopia
30.26,00
Yhdistyneen kuningaskunnan Paula Radcliffe veti ensimmäiset 5 000 metriä aikaan 15.16. Tämän jälkeen kärkeen nousi Kenian Edith Masai. Etiopialaiset irtosivat muista kilpailijoista viimeisen kilometrin aikana ja ottivat kolmoisvoiton. Voittaja Tirunesh Dibaba juoksi viimeisen kierroksen aikaan 58,5.[43]
Maraton Paula Radcliffe
Flag of the United Kingdom.svg Yhdistynyt kuningaskunta
2.20.57 CR Catherine Ndereba
Flag of Kenya.svg Kenia
2.22.01 SB Constantina Tomescu
Flag of Romania.svg Romania
2.23.19
Paula Radcliffe lähti vetämään joukkoa heti juoksun alussa. Viiden kilometrin väliaika oli 16.47 ja kymmenen kilometrin 33.23, jolloin kärkiryhmässä oli Radcliffen lisäksi enää Japanin Yumiko Hara sekä Etiopian Asha Gigi. Viidentoista kilometrin kohdalla Romanian Constantina Tomescu nousi kärkiryhmään. Hara puolestaan putosi siitä ennen puolimatkaa. Puolimatkan jälkeen Radcliffe, Kenian Catherine Ndereba ja Tomescu irtosivat muista juoksijoista. Radcliffe voitti ylivoimaisesti uudella kisaennätyksellä 2.20.57. Ndereba oli toinen ja Tomescu sai pidettyä Etiopian Derartu Tulun takanaan ja voitti pronssia. Suomen Maija Oravamäki oli 42. ajalla 2.43.31.[44]
100 m aitajuoksu Michelle Perry
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
12,66 Delloreen Ennis-London
Flag of Jamaica.svg Jamaika
12,76 Brigitte Foster-Hylton
Flag of Jamaica.svg Jamaika
12,76
Puolustava maailmanmestari, Kanadan Perdita Felicien ei selviytynyt välieristä loppukilpailuun. Yhdeksännellä aidalla Yhdysvaltain olympiavoittaja Joanna Hayes kompastui aitaan ja menetti mitalin. Entinen seitsenottelija Michelle Perry voitti juoksun lopulta selvästi. Suomen Hanna Korell karsiutui alkuerissä ajallaan 13,39.[45]
400 m aitajuoksu Julija Petšonkina
Flag of Russia.svg Venäjä
52,90 WL Lashinda Demus
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
53,27 PB Sandra Glover
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
53,32 PB
Kilpailun ennakkosuosikkina oli venäläinen maailmanennätysnainen Julija Petšonkina. Hän aloitti loppukilpailun rauhallisesti, ja ensimmäiset 150 metriä kilpailua johti Yhdysvaltain Lashinda Demus. Loppusuoralle tultaessa Petšonkina oli noussut kärkeen ja kaksi Yhdysvaltain juoksijaa olivat seuraavina. Petšonkinan vauhti säilyi maaliin saakka ja hän voitti maailmanmestaruuden kauden kärkituloksella 52,90. Yhdysvaltalaisista Lashinda Demus oli lopussa vahvempi ja voitti hopeaa.[46]
3 000 m estejuoksu Dorcus Inzikuru
Flag of Uganda.svg Uganda
9.18,24 KE Jekaterina Volkova
Flag of Russia.svg Venäjä
9.20,49 PB Jeruto Kiptum
Flag of Kenya.svg Kenia
9.26,95 NR
Naisten estejuoksu oli ensimmäistä kertaa MM-kisojen ohjelmassa. Ugandan Inzikuru otti heti ensimmäisellä kierroksella vauhdinpitäjän tehtävät ja johti kilpailua maaliin saakka. Suomen Anni Tuimala keskeytti omassa alkuerässään.[47]
20 km kävely Olimpiada Ivanova
Flag of Russia.svg Venäjä
1.25.41 ME Ryta Turava
Flag of Belarus.svg Valko-Venäjä
1.27.05 NR Susana Feitor
Flag of Portugal.svg Portugali
1.28.44 SB
Venäjän Ivanova hallitsi kilpailua alusta loppuun ja voitti uudella maailmanennätysajalla. Voitostaan ja maailmanennätyksestään hän ansaitsi yhteensä 160 000 dollaria. Suomen Outi Sillanpää oli kilpailun maaliin päässeistä viimeinen eli kolmaskymmenesviides ajalla 1.41.03.[48]
4 × 100 m Flag of the United States.svg Yhdysvallat
(Angela Daigle, Muna Lee, Me'Lisa Barber, Lauryn Williams)
41,78 WL Flag of Jamaica.svg Jamaika
(Danielle Browning, Sherone Simpson, Aleen Bailey, Veronica Campbell)
41,99 SB Flag of Belarus.svg Valko-Venäjä
(Julija Nestsjarenka, Natallja Salahub, Alena Neumjaržytskaja, Aksana Drahun)
42,56 NR
Venäjä putosi Suomen ohella jo alkuerissä. Loppukilpailun ehdoton ennakkosuosikki oli Yhdysvallat. Ensimmäisellä osuudella kärjessä juoksivat Yhdysvallat ja Jamaika. Ranskan joukkueella oli ongelmia ensimmäisessä vaihdossa, ja joukkue menetti mahdollisuutensa voittoon. Yhdysvallat voitti lopulta selvästi, Jamaika juoksi toiseksi. Vaikka Ranskan ankkuri Christine Arron tavoitti lopussa Valko-Venäjää, Valko-Venäjä selviytyi kolmanneksi.[49]
4 × 400 m Flag of Russia.svg Venäjä
(Julija Petšonkina, Olesja Krasnomovets, Natalja Antjuh, Svetlana Pospelova)
3.20,95 Flag of Jamaica.svg Jamaika
(Shericka Williams, Novlene Williams, Ronetta Smith, Lorraine Fenton)
3.23,29 SB Flag of the United Kingdom.svg Yhdistynyt kuningaskunta
(Lee McConnell, Donna Fraser, Nicola Sanders, Christine Ohuruogu)
3.24,44 SB
Yhdysvallat hylättiin alkuerissä, joten Venäjä nousi loppukilpailun ennakkosuosikiksi. Venäjä johti kilpailua ensimmäisen osuuden jälkeen. Toisena oli Jamaika ja kolmantena Yhdistynyt kuningaskunta. Toisella osuudella Puola nousi kamppailemaan pronssista ja kolmannella osuudella Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta saavuttivat toisena juosseen Jamaikan. Jamaikan ankkuri Lorraine Fenton voitti kilpailijansa viimeisellä osuudella ja näin Jamaika saavutti hopeaa. Yhdistynyt kuningaskunta voitti pronssia.[50]

Kenttälajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Kultaa Hopeaa Pronssia
Korkeushyppy Kajsa Bergqvist
Flag of Sweden.svg Ruotsi
202 kk Chaunte Howard
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
200 PB Emma Green
Flag of Sweden.svg Ruotsi
196 PB
Kajsa Bergqvist otti ensimmäisen ulkoratojen maailmanmestaruutensa kauden kärkituloksella 202. Hän teki vielä kisan ratkettua kolme yritystä uudesta maailmanennätyskorkeudesta 210. Yhdysvaltojen Howard voitti hopeaa tuloksella 200 ja Ruotsin Emma Green pronssia ennätyksellään 196. Suomen Hanna Mikkonen jäi karsintoihin tuloksella 180.[51]
Seiväshyppy Jelena Isinbajeva
Flag of Russia.svg Venäjä
501 WR Monika Pyrek
Flag of Poland.svg Puola
460 Pavla Hamáčková
Flag of the Czech Republic.svg Tšekki
450
Venäjän Isinbajeva varmisti maailmanmestaruutensa jo kolmannella hypyllään. Puolan Pyrek ylitti ainoana 460 ja sai hopeaa, Tšekin Hamáčková saavutti pronssia ylitettyään 450 ensimmäisellä yrityksellään. Kilpailun lopuksi Isinbajeva ylitti toisella yrityksellään uuden maailmanennätyskorkeuden 501. Hän ansaitsi palkintorahaa maailmanmestaruudesta 60 000 dollaria sekä maailmanennätyksestä lisäksi 100 000 dollaria.[52]
Pituushyppy Tianna Madison
Flag of the United States.svg Yhdysvallat
689 PB Eunice Barber
Flag of France.svg Ranska
676 Yargeris Savigne
Kuuba
669
Vesisateessa käydyssä loppukilpailussa ensimmäisen kierroksen paras oli Venäjän Tatjana Kotova 676 kantaneella hypyllään. Toisella kierroksella Yhdysvaltain Tianna Madison hyppäsi 669 ja nousi toiseksi. Kolmannella kierroksella Kotova paransi tulostaan 679:ään ja Ranskan seitsenottelun hopeamitalisti Eunice Barber nousi toiseksi 670 kantaneella hypyllään. Viidennellä kierroksella Madison hyppäsi uuden ennätyksensä 689, joka riitti maailmanmestaruuteen. Barber paransi vielä viimeisellä kierroksella tulostaan, mutta jäi kolmanneksi. Suomen Natalia Kilpeläinen ei päässyt finaaliin.[53]

Tatjana Kotova hylättiin vuonna 2013 kun hänen kisoissa antamansa dopingnäyte tutkittiin uudelleen ja siinä oli merkkejä dopingin käytöstä.

Kolmiloikka Trecia Smith
Flag of Jamaica.svg Jamaika
15,11 kk Yargelis Savigne
Flag of Cuba.svg Kuuba
14,82 PB Anna Pjatyh
Flag of Russia.svg Venäjä
14,78
Ennakkosuosikki Venäjän Tatjana Lebedeva jätti loppukilpailun väliin akillesjännevamman vuoksi. Jamaikan Trecia Smith hallitsi loppukilpailua hypäten sen kolme pisintä hyppyä. Suomen Natalia Kilpeläinen oli karsintojen 21. tuloksellaan 13,66.[32]
Kuulantyöntö Nadzeja Astaptšuk
Flag of Belarus.svg Valko-Venäjä
20,51 Olga Rjabinkina
Flag of Russia.svg Venäjä
19,64 Valerie Vili
Flag of New Zealand.svg Uusi-Seelanti
19,62
Valko-Venäjän Nadzeja Astaptšuk hallitsi kuulakilpailua. Hän työnsi jo ensimmäisellään 20,30, mikä ratkaisi kilpailun. Astaptšukin kaikki neljä mitattua työntöä olivat yli 20-metrisiä, ja hän olisi voittanut niistä jokaisella. Päivän parhaaksi tulokseksi jäi viimeisellä heittokierroksella saatu 20,51.[54] Kultamitalisti Nadzeja Astaptšuk jäi kiinni dopingista kisoissa otetuista näytteistä myöhemmin tehdyissä testeissä[34].
Kiekonheitto Franka Dietzsch
Flag of Germany.svg Saksa
66,56 SB Natalja Sadova
Flag of Russia.svg Venäjä
64,33 Věra Pospíšilová-Cechlová
Flag of the Czech Republic.svg Tšekki
63,19
Saksan Franka Dietzsch johti kilpailua ensimmäisestä kierroksesta lähtien. Hän heitti kilpailun neljä pisintä kaarta. Venäjän Natalija Sadova voitti MM-hopeaa ensimmäisen kierroksen heitollaan 64,33 ja Tšekin Věra Pospíšilová-Cechlová saavutti MM-pronssia neljännellä kierroksella syntyneellä tuloksellaan 63,19.[55]
Moukarinheitto Yipsi Moreno
Flag of Cuba.svg Kuuba
73,08 Tatjana Lysenko
Flag of Russia.svg Venäjä
72,46 Manuela Montebrun
Ranskan lippu Ranska
71,41
Venäjän Tatjana Lysenko lähti loppukilpailuun ennakkosuosikkina, sillä hän oli heittänyt heinäkuussa 2005 uuden maailmanennätyksen. Kolmen heittokierroksen jälkeen johdossa oli Kuuban hallitseva maailmanmestari Yipsi Moreno. Neljännellä kierroksella Ranskan Manuela Montebrun siirtyi kilpailun kärkeen tuloksella 71,41. Viidennellä kierroksella Moreno siirtyi johtoon heitettyään 73,08. Venäjän hallitseva olympiavoittaja Olga Kuzenkova vastasi heittämällä 74,03, jonka jälkeen Lysenko nousi kolmanneksi tuloksellaan 72,46. Kilpailun viimeisellä kierroksella Kuzenkova heitti vielä 75,10.[56] Kilpailun alun perin voittanut Kuzenkova hylättiin vuonna 2013 kun hänen kisoissa antamansa dopingnäyte tutkittiin uudelleen ja siinä oli merkkejä dopingin käytöstä.[57]
Keihäänheitto Osleidys Menéndez
Flag of Cuba.svg Kuuba
71,70 WR Christina Obergföll
Flag of Germany.svg Saksa
70,03 ER Steffi Nerius
Flag of Germany.svg Saksa
65,96
Kuuban Osleidys Menéndez heitti ensimmäisellä heitollaan uuden maailmanennätyksen, joka riitti kilpailun voittoon. Saksan Christina Obergföll heitti toisellaan uuden Euroopan ennätyksen 70,03 ja voitti hopeaa. Saksan Steffi Nerius oli kolmas. Suomen Paula Tarvainen sijoittui kilpailussa kuudenneksi ensimmäisen kierroksen tuloksellaan 62,64. Mikaela Ingberg oli yhdeksäs.[58]
Seitsenottelu Carolina Klüft
Flag of Sweden.svg Ruotsi
6887 SB Eunice Barber
Flag of France.svg Ranska
6824 Margaret Simpson
Flag of Ghana.svg Ghana
6375
Klüft ja Barber kävivät tiukan kamppailun kilpailun voitosta. Avauspäivän jälkeen Barber johti kilpailua kahdella pisteellä, mutta toisena kilpailupäivänä Klüft nousi kärkeen ennen viimeistä lajia, 800 metrin juoksua. Barber juoksi päätöslajissa rohkeasti ja oli vielä 600 metrin kohdalla kiinni voitossa, mutta kangistui lopussa ja Klüft vei mestaruuden. Pronssista käytiin myös kova kamppailu, joka päättyi Ghanan Margaret Simpsonin voittoon. Suomen Tiia Hautala joutui jäämään pois kilpailusta loukkaantumisen takia. Hautala ilmoitti samalla lopettavansa uransa.[59]

Näytöslajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytöslajit eivät kuuluneet viralliseen kisaohjelmaan.

Laji Kultaa Hopeaa Pronssia
Miesten pyörätuolikelaus 100 m David Weir
Flag of the United Kingdom.svg Yhdistynyt kuningaskunta
14,15 Kenny van Weeghel
Flag of the Netherlands.svg Alankomaat
14,19 Leo-Pekka Tähti
Flag of Finland.svg Suomi
14,22
Tulokset
Miesten pyörätuolikelaus 200 m David Weir
Flag of the United Kingdom.svg Yhdistynyt kuningaskunta
25,47 Kenny van Weeghel
Flag of the Netherlands.svg Alankomaat
25,80 Koysub Supachai
Flag of Thailand.svg Thaimaa
26,03
Tulokset
Miesten pyörätuolikeihäs Jacques Martin
Flag of Canada.svg Kanada
24,97 Markku Niinimäki
Flag of Finland.svg Suomi
23,82 Gerasimos Vrionis
Flag of Greece.svg Kreikka
16,75
Tulokset
Näkövammaisten naisten 200 m Adria Santos
Flag of Brazil.svg Brasilia
26,99 Purificacion Santamarta
Flag of Spain.svg Espanja
27,08 Paraskeví Kantza
Flag of Greece.svg Kreikka
28,32 PB
Tulokset

Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toiseksi viimeinen kilpailupäivä kääntyi iltaan.
Naisten kuulantyönnön ylivoimaisesti vienyt Nadzeja Astaptšuk hiljentyi Valko-Venäjän kansallishymnin ajaksi.
Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1. Flag of the United States.svg Yhdysvallat 14 8 3 25
2. Flag of Russia.svg Venäjä 6 8 4 18
3. Flag of Ethiopia.svg Etiopia 3 4 2 9
4. Flag of Cuba.svg Kuuba 3 3 1 7
5. Flag of France.svg Ranska 2 2 4 8
6. Flag of Belarus.svg Valko-Venäjä 2 2 1 5
7. Flag of Sweden.svg Ruotsi 2 0 1 3
8. Flag of Bahrain.svg Bahrain 2 0 0 2
9. Flag of Jamaica.svg Jamaika 1 5 2 8
10. Flag of Kenya.svg Kenia 1 2 4 7
11. Flag of Morocco.svg Marokko 1 2 0 3
12. Flag of Germany.svg Saksa 1 1 3 5
13. Flag of the Netherlands.svg Alankomaat 1 1 0 2
  Flag of the Bahamas.svg Bahama 1 1 0 2
  Flag of Estonia.svg Viro 1 1 0 2
16. Flag of the United Kingdom.svg Yhdistynyt kuningaskunta 1 0 2 3
17. Flag of Ecuador.svg Ecuador 1 0 0 1
  Flag of Lithuania.svg Liettua 1 0 0 1
  Flag of Qatar.svg Qatar 1 0 0 1
  Flag of Uganda.svg Uganda 1 0 0 1
  Flag of Ukraine.svg Ukraina 1 0 0 1
22. Flag of the Czech Republic.svg Tšekki 0 1 2 3
23. Flag of Spain.svg Espanja 0 1 1 2
  Flag of Ghana.svg Ghana 0 1 1 2
  Flag of Poland.svg Puola 0 1 1 2
26. Flag of the People's Republic of China.svg Kiina 0 1 0 1
  Flag of Norway.svg Norja 0 1 0 1
  Flag of Tanzania.svg Tansania 0 1 0 1
  Flag of Trinidad and Tobago.svg Trinidad ja Tobago 0 1 0 1
30. Flag of Japan.svg Japani 0 0 2 2
  Flag of Portugal.svg Portugali 0 0 2 2
  Flag of Romania.svg Romania 0 0 2 2
33. Flag of Australia.svg Australia 0 0 1 1
  Flag of Italy.svg Italia 0 0 1 1
  Flag of Canada.svg Kanada 0 0 1 1
  Flag of Mexico.svg Meksiko 0 0 1 1
  Flag of Saint Kitts and Nevis.svg Saint Kitts ja Nevis 0 0 1 1
  Flag of Finland.svg Suomi 0 0 1 1
  Flag of Hungary.svg Unkari 0 0 1 1
  Flag of New Zealand.svg Uusi-Seelanti 0 0 1 1

Lähde: [60]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jouni Palmunoksa, Manu Rikkonen, Jarmo Hakanen: Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005. Intereuropean Publications Ltd Oy, Vantaa, 2005. ISBN 952-99551-0-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 9 ja 12
  2. a b Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 12–13
  3. Helsingin MM-kilpailut olivat taloudellisesti voitolliset 5.4.2006. Suomen Urheiluliitto. Viitattu 15.5.2007.
  4. Ari Pusa: Juhlarahan tuotto pelasti MM-kisat 7.4.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.5.2007.
  5. Yleisurheilun MM2005 kisojen aluetaloudelliset vaikutukset. KIHU. Viitattu 12.5.2007.
  6. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 10 ja 13
  7. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 13
  8. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 10
  9. Yleisurheilun MM-kilpailut Helsinki 2005 ympäristöohjelma TKK Dipoli. Viitattu 15.5.2007.
  10. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 16–17
  11. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 12
  12. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 42
  13. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 113
  14. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 130
  15. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 164
  16. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 96
  17. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 169
  18. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 54
  19. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 140–141
  20. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 126
  21. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 74–75
  22. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 70
  23. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 27
  24. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 121
  25. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 150
  26. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 171
  27. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 165
  28. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 107
  29. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 144
  30. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 110
  31. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 29
  32. a b Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 27
  33. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 51
  34. a b Kaksi moukarimiestä kärähti Helsingin MM-kisoista - Karjalainen pronssille?; YLE 8.3.2013
  35. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 90–91
  36. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 65 ja 83
  37. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 56
  38. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 124
  39. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 86
  40. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 72
  41. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 168
  42. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 146
  43. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 31
  44. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 161
  45. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 112
  46. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 143
  47. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 55
  48. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 37
  49. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 147
  50. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 170
  51. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 52
  52. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 123
  53. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 85
  54. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 142
  55. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 109
  56. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 127
  57. Uransa lopettaneille olympiavoittajille kilpailukieltoa dopingrikkomusten vuoksi 2.4.2013. Yle Urheilu. Viitattu 18.6.2013.
  58. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 167
  59. Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005, s. 32–33 ja 39
  60. Medal Table 20.10.2006. IAAF. Viitattu 15.5.2007. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jouni Palmunoksa, Manu Rikkonen, Jarmo Hakanen: Yleisurheilun MM-kisat Helsinki 2005. Intereuropean Publications Ltd Oy, Vantaa, 2005. ISBN 952-99551-0-3.
  • Antti-Pekka Sonninen, Ari Wiskari, Nick Davies, et al.: Helsinki 2005, 10th IAAF World Championsips in Athletics - 10es Championnats du Monde d'Athlétisme de l'IAAF. ISuomen Urheiluliiton Julkaisut Oy/Jouko Nousiainen, 2005. ISBN 951-96491-8-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]