Juoksu
Juoksu on jalallisten eläinten ja ihmisen nopein tapa liikkua ilman apuvälineitä. Juoksu määritellään sellaiseksi tavaksi liikkua, jossa jossakin liikkeen vaiheessa molemmat jalat ovat yhtä aikaa ilmassa. Juoksu on myös suosittu tapa kuntoilla ja urheilla. Hölkkä on hidasta juoksua. Kilpajuoksulajeja ovat pikajuoksut (60 m – 400 m), keskimatkat (800 m – 3 000 m), pitkät eli kestävyysmatkat (3 000 m – maraton eli 42,195 km) ja ultrajuoksut (yli 42,195 km). Pikajuoksu oli antiikin olympiakisoissa yksi lajeista.
Sisällysluettelo |
Hyödyt [muokkaa]
Juoksu vahvistaa sydänlihasta, kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistöä sekä alentaa verenpainetta. Juoksun jälkeisen palautumisen aikana aivot erittävät elimistöön endorfiiniä, joka aiheuttaa rentouden tunteen.[1]
Varoitus [muokkaa]
Juoksemisen sopivuus terveydelle on syytä tarkistaa ennen säännöllisesti tapahtuvan juoksemisen aloittamista, kun juoksua aloittava henkilö ei ole liikkunut säännöllisesti, ikää on yli 40 vuotta tai henkilöllä on ylipainoa. Ylipaino rasittaa niveliä, joten merkittävästi ylipainoisen kannattaa aloittaa kävelyllä ja laihduttamisella.
Jalkineet [muokkaa]
Juoksua voi harrastaa siihen tarkoitetuilla juoksukengillä, tai paljain jaloin. Nykyaikaiset tuetut lenkkikengät nousivat suosioon 1970-luvulla. Juoksukengän tarkoituksena on pehmentää iskua jalan osuessa maahan, antaa pitoa, tukea jalkaa ja suojata jalkapohjaa. Viime vuosina jotkut juoksijat ovat pyrkineet vähentämään juoksuvammoja ryhtymällä käyttämään ohutpohjaisia eli minimalistisia juoksukenkiä, tai juoksemaan kokonaan paljain jaloin. Paljasjalkajuoksusta on tehty tutkimusta etenkin Harvardin yliopistossa.[2]
Juoksuvammat [muokkaa]
Harjoiteltaessa rasitusta kannattaa lisätä hitaasti juoksuvammojen välttämiseksi. Oikeanlaiset juoksukengät ja hyvä juoksutekniikka ehkäisevät vammoja. Venyttelyt, hieronta, lepo ja kylmä vesi ehkäisevät vammoja. Juoksijoille tyypillisiä vammoja ovat akillesjännetulehdus, penikkatauti, juoksijan polvi, jalkapohjan kalvojänteen tulehdus (Fascitis plantaris) ja reiden ulkosyrjän lihaksen (ITB) kipu.
Virallisia juoksumatkoja [muokkaa]
Yleiset [muokkaa]
- 60 m (sisä)
- 100 m
- 100 m aidat (naiset)
- 110 m aidat (miehet)
- 200 m
- 400 m
- 400 m aidat
- 800 m
- 1 500 m
- 3 000 m esteet
- 5 000 m
- 10 000 m
- Maraton (42 195 m)
Viestit [muokkaa]
Harvinaisempia [muokkaa]
- 150 m
- 300 m
- 4 x 800 metrin viestijuoksu
- 4 x 1500 metrin viestijuoksu
- 1 000 m
- 1 609 m (maili)
- 3218 m (2 mailia)
- 20 km
- 21,1 km (Puolimaraton)
- 100 km (Ultrajuoksu)
- 24 h juoksu
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Murakami, Haruki: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. (Hashiru koto ni tsuite kataru toki ni boku no kataru koto, 2007.) Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Jyrki Kiiskinen. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6035-7.
- Shapiro, Larry: Zen ja juoksemisen taito. (Zen and the art of running: The path to making peace with your pace, 2009.) Suomentanut Lauri Porceddu. Helsinki: Basam Books, 2010. ISBN 978-952-5734-91-1.
Sivulta puuttuu