Korkeushyppy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korkeushyppääjä ylittää riman floppaustyylillä.

Korkeushyppy on yleisurheilulaji, jossa on tarkoituksena hypätä yhdellä jalalla ponnistaen mahdollisimman korkealla olevan riman ylitse pudottamatta sitä. Korkeushyppy on ollut jokaisten kesäolympialaisten ohjelmassa. Suosituimmat hyppytyylit ovat vaihdelleet vuosikymmenten aikana: nykyisin käytetään eniten floppaustyyliä, jossa rima ylitetään selkä edellä. Korkeushypyn miesten maailmanennätys on kuubalaisen Javier Sotomayorin 245 cm ja naisten ennätys bulgarialaisen Stefka Kostadinovan 209 cm.

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyppääjän on ponnistettava yhdellä jalalla. Riman on jäätävä kannattimilleen, eikä hyppääjä saa ennen ponnistusta koskettaa alastulopatjaa tai rataa riman toisella puolella niin että hän hyötyy siitä.[1]

Kilpailija voi aloittaa mistä tahansa etukäteen ilmoitetusta korkeudesta, ja hän saa itse valita, mistä korkeuksista hän yrittää sen jälkeenkin. Kilpailijalla on kolme yritystä päästä yli kustakin korkeudesta. Kilpailija, joka epäonnistuu kolmesti peräkkäin, putoaa pois kisasta ja hänen tuloksekseen jää se korkeus, jonka hän on viimeksi ylittänyt. Ennen kuin kilpailija on käyttänyt kaikki kolme yritystä, hän voi siirtyä ylittämään seuraavaa korkeutta jäljellä olevilla yrityksillään. Jos kilpailija jatkaa kilpailua ainoana hyppääjänä, hän saa korotuttaa riman haluamaansa korkeuteen.[2]

Tasatuloksessa korkeammalle sijoittuu kilpailija, jolla on vähemmän hyppyjä siitä korkeudesta, jossa tasatilanne syntyi. Sen ollessa tasan vertaillaan pudotusten kokonaismäärää alemmista korkeuksista, ja vähimmillä pudotuksilla selvinnyt sijoittuu korkeammalle. Jos kaikki vertailut ovat tasan, kilpailun voitosta voidaan uusia, muuten sijoitus jaetaan.[3]

Kun kilpailijoita on paljon, hypätään yleensä ensin karsintakilpailu, josta loppukilpailuun pääsevät asetetun karsintarajan selvittäneet kilpailijat tai haluttu määrä kilpailijoita.[4]

Esimerkki korkeushyppykilpailun tulostaulukosta:[5]

Kilpailija 175 cm 180 cm 184 cm 188 cm 191 cm 194 cm Tulos Sijoitus
A O XO O XO X– XX 188 1.
B XO XO XO XXX 188 2.

Taulukossa ”O” merkitsee hyväksyttyä suoritusta, ”X” epäonnistumista ja ”–” väliin jättämistä. Kilpailijat A ja B saivat saman tuloksen 188 cm, mutta kilpailija A sijoittuu korkeammalle, koska hänellä on vähemmän pudotuksia alemmista korkeuksista.[5]

Välineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeushyppykenkä on hiukan erilainen kuin muiden yleisurheilulajien kengät. Korkeushyppykengässä käytetään paksua pohjaa ja piikkejä myös kantapäässä, jotta ponnistusvaiheeseen saadaan pitoa.[6] Yleisurheilun kansainvälisten sääntöjen mukaan korkeushyppykengän anturan suurin sallittu paksuus on 13 millimetriä ja kannan suurin sallittu paksuus 19 millimetriä. Piikkejä kengässä saa olla korkeintaan 11 kappaletta ja piikin korkein sallittu mitta on 12 millimetriä, mikä on 3 millimetriä enemmän kuin useimmissa muissa yleisurheilulajeissa.[7]

Korkeushyppyrima on poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoinen ja halkaisijaltaan enintään 30 millimetriä, pituudeltaan 4,00 metriä ja painoltaan enintään 2 kilogrammaa. Materiaaliksi käy sopiva materiaali, mutta ei kuitenkaan metalli. Riman päissä on päätykappaleet, joissa on yksi tasainen pinta. Rima saa riippua keskikohdastaan enintään 2 senttimetriä.[8] Rima ripustetaan telineillä oleville kannattimille. Alastulopatjan on oltava vähintään 5 × 3 metriä.[9]

Hyppytekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyppytekniikalle on kaksi perusvaatimusta: kehon painopiste on saatava mahdollisimman korkealle ja keho sellaiseen asentoon, joka sallii riman ylittämisen mahdollisimman läheltä hypyn maksimikorkeutta. Tämän saavuttamiseksi on edullista pitää jotkin kehon osat mahdollisimman alhaalla, jotta toiset osat saadaan nousemaan korkeammalle. Myös käytettyyn hyppytyyliin soveltuva ja riittävän nopea vauhdinotto on tärkeä. Se antaa hyppääjälle tarvittavan nopeuden ja oikean vartalon asennon ponnistusvaiheessa.[10]

Tyylien kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksaustyyliä ei ole käytetty huipputasolla enää yli sataan vuoteen.

1800-luvun alussa korkeutta hypättiin tehottomasti kyykkyasennossa ylävartalo pystysuorassa ja jalat koukussa riman yllä. 1870-luvulla opittiin käyttämään saksaustyyliä, jossa jalat ylittivät riman vuorotellen tehden saksien leikkausliikkeen. Pitämällä jalat vuorollaan riman alapuolella saatiin lantio korkeammalle ja näin rima pystyttiin ylittämään korkeammalta. 1890-luvulla keksittiin ulkojalantyyli: siinä ylävartalo pidettiin matalassa vaakasuorassa asennossa ja näin lantio saatiin korkeammalle kuin saksauksessa. Ulkojalantyyli vaati kuitenkin hyppääjältä paljon notkeutta. 1910-luvulla opittu sisäjalantyyli oli helpompi hallita kuin ulkojalantyyli: siinä rima ylitettiin kylki edellä ponnistusjalka vartalon ja riman välissä.[10]

Kierähtäjä ylittää riman kasvot alaspäin.

Kierähdystyyli alkoi korvata sisä- ja ulkojalantyylejä 1930-luvulla. Kierähdyksessä rima ylitetään mahapuoli alaspäin keho riman suuntaisesti. Koska kierähdyksessä osat jaloista saatiin pidettyä riman alapuolella hypyn lakipisteessä, lantio saatiin korkeammalle, mikä tehosti hyppyä. Vuosien myötä kierähdystekniikkaa kehitettiin monin tavoin niin vauhdinoton, ponnistuksen kuin ilmalennonkin osalta. Tehokkain kierähdystekniikka opittiin 1960-luvulla, kun Neuvostoliiton maajoukkuevalmentaja Vladimir Djatškov selvitti tutkimuksissaan parhaan hyppytekniikan ja opetti sen valmennettavilleen hyvällä menestyksellä. Djatškov kehitti kierähdyksestä uuden sukellusmuunnelman, jossa pää pudotettiin hypyn lakipisteessä riman tason alle ja näin vartalo saatiin korkeammalle. Tehokkaimpaan kierähdykseen kuului nopea ja matala vauhdinotto, käsien heilautus ponnistettaessa, vapaan jalan heilauttaminen suorana eteen, pystysuora kehon asento ponnistuksen jälkeen ja sukellus riman yli.[10]

Floppaaja ylittää riman, vaikka hänen painopisteensä (kuvassa katkoviivalla merkittynä) on koko hypyn ajan riman alapuolella.

Dick Fosbury teki tunnetuksi 1960-luvun puolivälissä kehitetyn floppaustyylin voittamalla sitä käyttäen olympiakultaa vuonna 1968. Tyylin käyttöönottoa edesauttoi se, että alastulopaikoista oltiin alettu tehdä entistä turvallisempia.[10] Floppauksessa käännetään ponnistuksen jälkeen selkä rimaa kohti ja jalat heilautetaan riman ylitse, kun selkä on ylittänyt riman.[11] Floppaaja ei heilauta ponnistaessaan käsiään tai ojenna vapaata jalkaansa suoraksi samoin kuin kierähtäjä, vaan raajojen liike on vähäisempää. Hänen vauhdinottonsa on myös kaarevampi ja nopeampi kuin kierähtäjällä.[10]

Floppauksessa hyppääjän ei tarvitse nostaa kehonsa painopistettä yhtä korkealle kuten muissa tyyleissä.[12] Floppaaja voittaa näin 5–7 senttimetriä kierähtäjään nähden. Floppaaja saa lisäksi enemmän vauhtia hyppyynsä nopeamman vauhdinoton ansiosta. Toisaalta floppaaja häviää 5 senttimetriä siinä, että hänen painopisteensä on ponnistusvaiheessa alempana kuin kierähtäjällä. Koska floppauksen tekniikka on helpompi oppia kuin kierähtämisen, se on syrjäyttänyt kaikki muut hyppytyylit, vaikka joillekin hyppääjille kierähdystyyli ehkä sopisi floppausta paremmin.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanialainen Iolanda Balas hallitsi naisten korkeushyppyä 1960-luvun alussa vanhanaikaisella ulkojalantyylillä.

Korkeushypyssä on kilpailtu 1800-luvun alkupuolelta asti. Antiikin olympialaisissa korkeushypyn ei tiedetä vielä olleen mukana.[13]

Korkeushyppy on mukana olympialaisten ja muiden arvokisojen ohjelmassa, ja laji oli mukana jo ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa 1896. Lajin ensimmäinen olympiavoittaja oli Ellery Clark tuloksella 181 cm. Vuoteen 1912 asti olympialaisten ohjelmassa oli myös vauhditon korkeushyppy. Korkeushyppytyylit kehittyivät nopeasti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa: aluksi suosittiin saksaustyyliä, josta siirryttiin ulkojalan ja sisäjalan tyyleihin.[13]

Ensimmäinen tunnettu naisten ennätyshyppy oli yhdysvaltalaisen Nancy Voorheesin 146 cm vuonna 1922. Naisten olympiaohjelmaan korkeushyppy tuli vuoden 1928 olympialaisissa, jolloin kisan voitti kanadalainen Ethel Catherwood.[13] Ensimmäiset kahdeksan miesten korkeushypyn olympiakultaa menivät Yhdysvaltoihin.[14] Suomen paras olympiasaavutus korkeushypyssä on Kalevi Kotkaksen neljäs sija Berliinissä 1936.[15]

1930-luvulla alettiin käyttää kierähdystyyliä. Vuonna 1960 yhdysvaltalainen John Thomas korotti maailmanennätyksen lukemiin 223 cm. Neuvostoliittolaiset kehittivät kierähdystyylin tekniikan huippuunsa, ja Valeri Brumel hyppäsi vuonna 1963 jo 228 cm. Kesäolympialaisissa 1968 yhdysvaltalainen Dick Fosbury voitti kultaa uudella floppaustyylillä, jossa rima ylitetään selkä edellä. Neljä vuotta myöhemmin suurin osa huippuhyppääjistä käytti jo floppaustyyliä, ja nykyisin kaikki huippuhyppääjät käyttävät sitä.[13]

Vuonna 1993 kuubalainen Javier Sotomayor hyppäsi edelleen voimassa olevan maailmanennätyksen 245 cm. Myös naisten ennätys on vanha: Stefka Kostadinova hyppäsi 209 cm vuonna 1987.[13] Kausi 2013 oli miesten korkeushypyssä korkeatasoisin sitten 1990-luvun alun, sillä kaksi hyppääjää, Ukrainan Bohdan Bondarenko (241) ja Qatarin Mutaz Essa Barshim ylittivät 240 cm.[16]

Voimassaolevia ennätyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkien aikojen parhaat tulokset ulkoradoilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultakin urheilijalta vain paras tulos. Päivitetty 6. syyskuuta 2014.

Miehet [23]
Tulos Urheilija Paikka Pvm
1. 245 Kuuban lippu Javier Sotomayor Salamanca 27.7.1993
2. 243 Qatarin lippu Mutaz Essa Barshim Bryssel 5.9.2014
3. 242 Ruotsin lippu Patrik Sjöberg Tukholma 30.6.1987
242 Ukrainan lippu Bohdan Bondarenko New York 14.6.2014
5. 241 Neuvostoliiton lippu Igor Paklin Kobe 4.9.1985
241 Venäjän lippu Ivan Uhov Doha 9.5.2014
7. 240 Neuvostoliiton lippu Rudolf Povarnitsyn Donetsk 11.8.1985
240 Romanian lippu Sorin Matei Bratislava 20.6.1990
240 Yhdysvaltain lippu Charles Austin Zürich 7.8.1991
240 Venäjän lippu Vjatšeslav Voronin Lontoo 5.8.2000
240 Kanadan lippu Derek Drouin Des Moines 25.4.2014
240 Ukrainan lippu Andri Protsenko Lausanne 3.7.2014

Naiset [24]

Tulos Urheilija Paikka Pvm
1. 209 Bulgarian lippu Stefka Kostadinova Rooma 30.8.1987
2. 208 Kroatian lippu Blanka Vlašić Zagreb 31.8.2009
3. 207 Bulgarian lippu Lyudmila Andonova Berliini 20.7.1984
207 Venäjän lippu Anna Tšitšerova Tšeboksary 22.7.2011
5. 206 Ruotsin lippu Kajsa Bergqvist Eberstadt 26.7.2003
206 Etelä-Afrikan lippu Hestrie Cloete Pariisi 31.8.2003
206 Venäjän lippu Jelena Slesarenko Ateena 28.8.2004
206 Saksan lippu Ariane Friedrich Berliini 14.6.2009
 

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 103.
  2. Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 97–98.
  3. Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 99–100.
  4. Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 91–92.
  5. a b Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 102.
  6. Athletics footwear: high jump shoes BBC Sport Athletics. Viitattu 31.12.2013.
  7. Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 33–34.
  8. Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 98–99.
  9. Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 104–106.
  10. a b c d e f Jesús Dapena: The Evolution of High Jumping Technique: Biomechanical Analysis (ppt) 2002. Department of Kinesiology, Indiana University. Viitattu 5.11.2013.
  11. Tom Stewart: History of the High Jump how has the High Jump Changed who Invented the High Jump 2009. Sporting Life 360. Viitattu 4.11.2013.
  12. Jacqueline Howard: High Jump Physics VIDEO Shows Why Athlete's Center Of Mass Is Key 2013. The Huffington Post. Viitattu 4.11.2013.
  13. a b c d e Chris Pearce: The History of the High Jump 19.7.2009. Sporting Life 360. Viitattu 2.1.2014.
  14. Mike Rosenbaum: An Illustrated History of the High Jump About.com. Viitattu 1.1.2014.
  15. Hyppylajit: Korkeushyppy Sport.fi. Viitattu 2.1.2014.
  16. Lennart Julin ja Mirko Jalava: 2013 end-of-year reviews – jumps 28.12.2013. IAAF. Viitattu 2.1.2014.
  17. Miesten ulkoratojen maailmanennätykset IAAF. Viitattu 1.1.2014.
  18. Naisten ulkoratojen maailmanennätykset IAAF. Viitattu 1.1.2014.
  19. Miesten sisäratojen maailmanennätykset IAAF. Viitattu 1.1.2014.
  20. Naisten sisäratojen maailmanennätykset IAAF. Viitattu 1.1.2014.
  21. a b Yleisurheilun Suomenennätykset Tilastopaja.org. Viitattu 1.1.2014.
  22. a b Yleisurheilun Suomen halliennätykset Tilastopaja.org. Viitattu 1.1.2014.
  23. High Jump - men - senior - outdoor: All time iaaf.org
  24. High Jump - women - senior - outdoor: All time iaaf.org

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]