Ulrike Meyfarth

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Maa: Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta
Naisten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa München 1972 korkeushyppy
Kultaa Kultaa Los Angeles 1984 korkeushyppy
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Helsinki 1983 korkeushyppy
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ateena 1982 korkeushyppy
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Milano 1982 korkeushyppy
Kultaa Kultaa Göteborg 1984 korkeushyppy
Hopeaa Hopeaa München 1976 korkeushyppy
Pronssia Pronssia Wien 1979 korkeushyppy

Ulrike Nasse-Meyfarth (s. 4. toukokuuta 1956 Frankfurt) on saksalainen entinen korkeushyppääjä. Hän on kaksinkertainen olympiavoittaja. Meyfarth voitti kultaa 1972 ja 1984 ollen tuolloin naisten korkeushypyn sekä nuorin että vanhin voittaja. Vuonna 1988 hän menetti vanhimman voittajan tittelin Louise Ritterille.

Meyfarthin ura alkoi nopeasti. Jo vuonna 1971 ollessaan 15-vuotias hän sijoittui Saksan mestaruuskilpailuissa toiseksi. Seuraavan vuoden olympiakarsinnoissa hän oli kolmas. Ennätyksellä 185 cm olympialaisiin lähtenyt Meyfarth ei kuitenkaan kuulunut kisan ennakkosuosikeihin.

Ulrike Meyfarth paransi Münchenin olympialaisissa 1972 korkeushypyn finaalissa omaa ennätystään seitsemällä sentillä ja sivusi maailmanennätystä 192 cm. Floppaustyylin omaksuneesta 16-vuotiaasta Meyfarthista tuli kaikkien aikojen nuorin yleisurheilun yksilölajien olympiavoittaja.

Yllätysvoiton jälkeen Meyfarthin kehitys pysähtyi. Hän ei parantanut ennätystään 192 ennen kuin vuonna 1978 eikä hän saavuttanut ulkoradoilla arvokisamitaleja: EM-kisoissa 1974 hän oli seitsemäs, 1978 viides, vuoden 1976 olympialaisissa hän ei selviytynyt finaaliin. Vuoden 1980 kisoja Saksan liittotasavalta boikotoi.

Vuonna 1982 tapahtui Meyfarthin paluu huipulle. Hän voitti Euroopan mestaruudet sekä sisällä että ulkona. Jälkimmäisessä hän teki uuden maailmanennätyksen 202 cm. Vuoden 1983 maailmanmestaruuskisoissa Helsingissä Meyfarth kävi tiukan kisan Tamara Bykovan kanssa, jonka hän oli voittanut vuotta aiemmin EM-kisoissa. Bykova voitti maailmanmestaruuden, Meyfarth oli toinen. Lontoossa samana vuonna molemmat hyppäsivät uuden ME-tuloksen 203. Neljä päivää myöhemmin Bykova ylitti 204.

Vuonna 1984 Meyfarth voitti toisen kerran sisäratojen Euroopan-mestaruuden. Saman vuoden Los Angelesin olympiakisoista oli poissa moni Meyfarthin kovista vastustajista itäblokin olympiaboikotin vuoksi. Viimeisessä arvokisoissaan Meyfarth hyppäsi 202 cm ja voitti puolustavan mestarin Italian Sara Simeonin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]