Andrei Silnov
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Andrei Silnov | |||
Maa:  Venäjä
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Peking 2008 | korkeushyppy | |
| Sisäratojen MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Istanbul 2012 | korkeushyppy | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Göteborg 2006 | korkeushyppy | |
Andrei Silnov (s. 9. syyskuuta 1984) on venäläinen korkeushyppääjä, olympiavoittaja ja Euroopan-mestari. Hän on hypännyt ulkoradoilla 238 cm ja sisäradoilla 237 cm.
Vuonna 2005 Silnov voitti Venäjän alle 23-vuotiaiden hallimestaruuden tuloksella 224 cm, mutta jäi ulkoradoilla alle 23-vuotiaiden Venäjän mestaruuskisoissa kuudenneksi tuloksella 218 cm. Alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa saman vuoden elokuussa Erfurtissa hän oli yhdeksäs tuloksella 223 cm.
Lopullisen läpimurtonsa kansainväliselle huipulle Silnov teki vuonna 2006. 7. tammikuuta hallikauden avauksessa Jekaterinburgin joulukisoissa hän ponnisti neljänneksi tuloksella 228 cm. Helmikuun alussa Saksan Arnstadtissa hän hyppäsi silloisen halliennätyksensä 235 cm. Venäjän hallimestaruuskilpailuissa hän sai pronssia. Kesäkuussa hän voitti Venäjän-mestaruuden sekä Eurooppa-cupin superliigan kisan Malagassa tuloksella 231 cm, ja 25. heinäkuuta Tukholman DN-gaalassa paransi ennätyksensä lukemiin 232 cm. Elokuussa Göteborgin EM-kisoissa hän voitti kultamitalin silloisella ennätystuloksellaan ja EM-kisaennätyksellä 236 cm. Hän paransi ennätyksensä 20. elokuuta Monacossa lukemiin 237. Hän sijoittui toiseksi sekä IAAF:n yleisurheilufinaalissa että maailmancupissa.
Vuonna 2007 Silnov sai pronssia Venäjän-mestaruuskilpailuissa ja sijoittui 11:nneksi Osakan MM-kilpailuissa 2007 tuloksella 221 cm. Hän hyppäsi seuraavana talvena Arnstadtissa halliennätyksensä 237 ja sijoittui kolmanneksi kotimaansa hallimestaruuskisoissa.
Kesällä 2008 Silnov voitti Euroopan cupin. Hän jäi Venäjän mestaruuskisoissa neljänneksi, eikä häntä valittu Pekingin olympialaisten kisajoukkueeseen. Vajaata viikkoa myöhemmin hän hyppäsi Lontoon Super GP-kisassa omaksi ennätyksekseen 238 cm ja myöhemmin Monacossa 233 cm. Tämän jälkeen Venäjän Olympiakomitea nosti hänet Pekingin kisajoukkueeseen Andrei Terešinin tilalle.[1] Pekingissä hän voitti olympiakultaa. Hän hyppäsi jokaisesta korkeudesta ensimmäisellään yli, mukaan lukien voittokorkeus 236 cm, jonka hän ylitti ainoana kilpailijana. Varmistettuaan voittonsa hän yritti uudesta olympiaennätyksestä 242 cm.[2] Kauden lopussa hän voitti IAAF:n yleisurheilufinaalin.
Silnov sai Venäjän hallimestaruuskilpailuissa pronssia 2011 ja hopeaa 2012. Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 hän sijoittui toiseksi tuloksella 233 cm. Hän sai hopeaa myös ulkoratojen Venäjän-mestaruuskilpailuissa. Lontoon olympialaisissa hän oli kahdestoista.
Huhtikuussa 2021 Urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin CAS määräsi hänelle neljän vuoden kilpailukiellon alkaen 7.4.2021. Kaikki hänen 8.7.2013 jälkeen tekemänsä tulokset hylättiin.[3] Myöhemmin kilpailukieltoa jatkettiin vielä yhdellä vuodella.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Andrei Silnov Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- Silnov Venäjän yleisurheiluliiton sivuilla
- Andrei Silnov Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Butcher, Michael: Silnov adds to Shakhty’s Olympic record reputation 19.8.2008. IAAF. Viitattu 4.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Arcoleo, Laura: Men's High Jump - FINAL iaaf.org. 19.8.2008. IAAF. Viitattu 4.7.2009. (englanniksi)
- ↑ The Court of Arbitration for Sport (CAS) decisions in a number of matters involving Russian athletes CAS. 7.4.2021. Viitattu 1.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Latest sanctions for doping and non-doping violations – June 2023 (pdf) Athletics Integrity Unit. Viitattu 1.7.2023. (englanniksi)
|
1896: Ellery Clark | 1900: Irving Baxter | 1904: Samuel Jones | 1908: Harry Porter | 1912: Alma Richards | 1920: Richmond Landon | 1924: Harold Osborn | 1928: Robert King | 1932: Duncan McNaughton | 1936: Cornelius Johnson | 1948: John Winter | 1952: Walter Davis | 1956: Charles Dumas | 1960: Robert Šavlakadze | 1964: Valeri Brumel | 1968: Dick Fosbury | 1972: Jüri Tarmak | 1976: Jacek Wszoła | 1980: Gerd Wessig | 1984: Dietmar Mögenburg | 1988: Hennadi Avdjejenko | 1992: Javier Sotomayor | 1996: Charles Austin | 2000: Sergei Kljugin | 2004: Stefan Holm | 2008: Andrei Silnov | 2012: Erik Kynard | 2016: Derek Drouin | 2020: Mutaz Essa Barshim & Gianmarco Tamberi |
|
