Vantaa

Wikipedia

Vantaa Vanda
vaakuna	sijainti
www.vantaa.fi
Sijainti	60°17′40″N, 25°02′25″E
Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Helsingin seutukunta
Perustettu	1351
– kauppalaksi	1972
– kaupungiksi	1974
Kokonaispinta-ala	240,36 km² 298:nneksi suurin 2009 [1]
– maa	238,38 km²
– sisävesi	1,98 km²
Väkiluku	197 435 4:nneksi suurin 30.9.2009 [2]
– väestötiheys	828,2 as/km² (30.9.2009)
Demografiatiedot	2008 [3]
– 0–14-v.	18,5 %
– 15–64-v.	70,5 %
– yli 64-v.	11,1 %
Äidinkieli	2008 [4]
– suomenkielisiä	88,6 %
– ruotsinkielisiä	3 %
– muut	8,4 %
Kunnallisvero	18,5 % 351:nneksi suurin 2009 [5]
Työttömyysaste	6,3 % (2007)
Vantaan kaupunginjohtaja	Juhani Paajanen
Vantaan kaupunginvaltuusto	67 paikkaa
2009 - 2012[6]  • Kok.  • SDP  • Vihr.  • Ps.  • Vas.  • Kesk.  • RKP  • KD	20 18 9 7 5 4 2 2

Vantaa (ruots. Vanda) on Etelä-Suomen läänissä Uudenmaan maakunnassa lähellä Suomenlahden rannikkoa sijaitseva, väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Vantaalla oli 2009-09-30 30. syyskuuta 2009 197 435 asukasta.^[2] Vantaan edeltäjän, Helsingin pitäjän historia ulottuu ainakin 1300-luvulle. Helsingin pitäjästä tuli Helsingin maalaiskunta (ruots. Helsinge) 1865 annetun Suomen ensimmäisen kunnallislain johdosta. Vuonna 1972 Helsingin maalaiskunta muutettiin Vantaan kauppalaksi ja tämä vuonna 1974 nykyiseksi Vantaan kaupungiksi. Varhaisin säilynyt asiakirjamaininta Helsingin pitäjästä on vuodelta 1351, jota pidetään pitäjän synnyinvuotena. Vantaa on maalaiskunnan ajoista lähtien kehittynyt nykyiselleen maaltamuuton ja hyvien liikenneyhteyksien ansiosta. Vantaalle ovat ominaisia esikaupunkimaiset lähiöt ja yhden selkeän keskustan puuttuminen. Keski-Vantaalla sijaitsee Helsinki-Vantaan lentoasema, Suomen päälentoasema. Merkittävimmät kaupunginosat ovat Tikkurila, Korso, Hakunila, Koivukylä, Martinlaakso, Seutula ja Myyrmäki. Vantaa on pääkaupunkiseudun kunta, jonka naapurikunnat ovat pohjoisessa Tuusula ja Kerava, idässä Sipoo, etelässä Helsinki, lännessä Espoo ja luoteessa Nurmijärvi. Vantaa-päivää juhlitaan 15. toukokuuta.

Sisällysluettelo 1 Maantiede 1.1 Alavaa rannikkoseutua 1.2 Vantaan maantiedettä 1.3 Kasvillisuus 1.4 Ilmasto 2 Historia 2.1 Esihistoriallinen aika 2.2 Ruotsin vallan aika 2.3 Venäjän vallan aika 2.4 1900-luvulta nykypäivään 2.5 Kunnanjohtajat 3 Vantaan nimien historia ja alkuperä 4 Väestö 4.1 Koko väestö 4.1.1 Ruotsinkieliset 4.1.2 Ulkokieliset 4.2 Uskonto 5 Palvelut 6 Talous 6.1 Vantaan kaupungin talous 6.2 Työpaikat ja teollisuus 7 Liikenne 8 Urheilu 9 Kulttuuri ja tapahtumia 9.1 Vantaa-palkinto 9.2 Vantaan kaupunginmuseo 9.3 Symbolit 9.4 Tiedekeskus Heureka 9.5 Ankkarock 9.6 Vantaan Barokki 9.7 Konserttitalo Martinus 9.8 Myyrmäkitalo 9.9 Yritysten ja virastojen pääkonttorit Vantaalla 10 Matkailu 11 Ystävyyskaupungit 12 Kuuluisia vantaalaisia 13 Kaupunginosat 14 Lähteet 15 Aiheesta muualla 16 Kirjallisuus

[muokkaa] Maantiede

[muokkaa] Alavaa rannikkoseutua

Vantaa on pääosin jokien halkomaa alavaa aluetta ja sen pinta-ala on maanmittauslaitoksen 2009-01-01 1. tammikuuta 2009 tehtyjen mittausten mukaan 240,36 km², josta 238,38 km² on maata ja 1,98 km² sisävesialueita.^[1] Länsi-Vantaan läpi kulkee Vantaanjoki ja Itä-Vantaalla virtaa Vantaanjoen sivujoki Keravanjoki. Kaakkoiskulmassaan Vantaa ulottui vuoden 2008 loppuun saakka merenrantaan Porvarinlahdella, mutta vuoden 2009 alusta ranta-alue liitettiin Helsinkiin.

Järviä on suhteellisen vähän ja ne ovat pieniä. Suurin niistä on Silvolan tekojärvi, joka liittyy pääkaupunkiseudun vedensaantijärjestelmään yhdessä Päijännetunnelin kanssa. Itä-Vantaalla on lisäksi virkistyskohteena tunnettu Kuusijärvi ja Länsi-Vantaalla Pähkinärinteen alueella on pieni Lammaslampi. Lisäksi Espoon Pitkäjärven koillisin kolkka ulottuu läntisen Vantaan puolelle Kehä III:n ja Hämeenkylän välisellä alueella.

Vantaan itäisimmät asuntoalueet, Rajakylä ja Länsimäki, sijaitsevat aivan Helsingin rajan pinnassa ja ne liittyvät viereisiin Helsingin puolella sijaitseviin Vesalan ja Mellunmäen asuntoalueisiin. Vaikka yleinen käsitys on, ettei Suomessa ole metrorataa muualla kuin Helsingissä, Mellunmäen metroaseman kääntöraiteisto sijaitsee osittain Vantaan puolella.

[muokkaa] Vantaan maantiedettä

Vantaan kallioperä on vanhaa ja sitä leimaavat suuret ruhjelaaksot, kuten kaupungin alueen kaakkoiskulmasta Mustavuoren kupeesta alkunsa saava pohjois–etelä-suuntainen ruhje. Itä- ja länsirajojen tuntumassa pinnanmuodot kohoavat paikoin jyrkästi noin 80 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Kallioperän maapeite on 10 000 vuotta sitten vetäytyneiden jääkauden jäämassojen muovaamaa. Mäkien laet ovat yleensä moreenisia tai paljaskallioisia, rinteet ovat hiekka- ja sorapitoisia. Vantaan keskiosan halki kulkee luode–kaakko-suuntainen harjujakso, joka on kaupungin parhaita pohjavesialueita. Jääkauden jälkeen suurin osa nykyisen kaupungin alueesta oli meren peitossa korkeimpia mäkiä lukuun ottamatta. Maan kohotessa jäljelle jäi pitkälle sisämaahan ulottuvia merenlahtia sekä Vantaanjoki, joka muutti lasku-uomaansa Mätäojasta Keravanjokeen noin 2 000 vuotta sitten. Lahdet huuhtoivat mäkien rinteitä jättäen niihin nykyisin havaittavia rantamuodostumia. Lisäksi ne keräsivät pohjaansa tasaisia savikkoja, jotka nyt muodostavat laaksoja erityisesti jokien varsilla.

[muokkaa] Kasvillisuus

Vantaa kuuluu pohjoiseen havumetsä- eli boreaaliseen vyöhykkeeseen ja edustaa kasvillisuudeltaan vyöhykkeen eteläisiä osia ja onkin vastakohtana karummalle Lapille, joka edustaa havumetsävyöhykkeen pohjoisosaa. Vantaa sijaitsee havumetsävyöhykkeen alavyöhykkeistä tasan pohjoisemman Etelä-Suomen sisämaata luonnehtivan etelä-boreaalisen ja eteläisemmän hemiboreaalisen alavyöhykkeen raja-alueella. Eteläboreaaliset metsät ovat tarpeeksi karuja ollakseen taigaa, mutta hemiboreaalisia metsiä ei niiden monmuotoisuuden ja eteläisten piirteiden vuoksi voida karuun taigaan lukea, vaikka ne kuuluvatkin Suomen osalta enemmän havumetsä-alueeseen kun lehtimetsä-alueeseen. Hemiboreaali on vaihettumisaluetta havu-ja lehtimetsien välillä. Vantaan metsiä voisikin kuvata havupuuvaltaisiksi sekametsiksi. Tammi on siellä levinneisyysalueensa pohjoisrajalla – tosin lännempänä raja menee pohjoisemmaksikin ilmasto- ja maasto-olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi Tammistossa on melko laaja tammi-kuusi-sekametsä. Savilaaksot ovat suurelta osin viljelysmaata ja niiden reunoilla alkavat rehevät sekametsät, jotka vaihtuvat paikoin varjoisiksi kuusikoiksi. Suotuisilla rinteillä ja jokien rannoilla on lehtoja (esimerkiksi Mustavuori, Pyymosa ja Herukkapuro). Hiekkaisilla mailla ja kallioiden huipuilla on kuivia mäntyvaltaisia kankaita. Myös soita on runsaasti. Vantaanjoen tulvarannoilla ja mätäojalla on laajoja tervaleppäluhtia.

Vaikka Vantaa on pitkälle kaupungistunut, suuri osa sen pinta-alasta on yhä maaseutumaista peltoympäristöä tai metsää. Luonnonsuojelualueita Vantaalla on 26, yhteensä 251,5 hehtaaria (1,0 % kaupungin pinta-alasta).^[7]

[muokkaa] Ilmasto

Vantaan ilmasto on viileänlauhkea kylmätalvinen ja lämminkesäinen. Kaupunki sijaitsee Köppenin ilmastoluokituksen mukaan Dfb-ilmastotyypin alueella lähellä sen ja kylmemmän Dfc-ilmastotyypin rajaa. Ilmastotyypille on ominaista alle −3 °C:n keskilämpötila kylmimpänä kuukautena ja kesällä 10–22 °C:n keskilämpötila vähintään neljänä kuukautena. Helmikuu on kylmin kuukausi, jolloin keskilämpötila on keskimäärin noin −6 astetta.^[8] Tämän jälkeen lämpötilat kohoavat nopeassa tahdissa, ja keskilämpötilat ovat nollassa maaliskuun viimeisinä päivinä ja jo +5 asteessa viikkoa ennen vappua.^[9] Nopeinta lämpeneminen on huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa, ja +10 asteen keskilämpötilaraja saavutetaan jo toukokuun puolivälissä.^[10] Heinäkuu on lämpimin kuukausi, jolloin keskilämpötila on keskimäärin noin +17,4 astetta.^[11] Toiseksi lämpimin kuukausi on elokuu, jonka keskilämpötila on noin +16 astetta, kolmantena on kesäkuu, jolloin keskilämpötila on noin +14,5 astetta.^[12] Lämpötilojen aleneminen syksyisin on huomattavasti kevään nousua hitaampaa.^[13] Sijainti rannikon tuntumassa Golfvirran vaikutusalueella tekee Vantaasta leveysasteeseensa nähden poikkeuksellisen lauhkean alueen. Esimerkiksi Grönlannin eteläkärki sijaitsee kaupunkia etelämpänä, samoin Labradorin niemimaan tundra-alueet. Ajanjakso, jolloin Vantaalla normaalisti on pysyvä lumi maassa, on yleensä joulukuun lopulta huhtikuun alkupäiviin, jolloin lumet sulavat nopeasti. Hellepäiviä Vantaalla kertyy kesässä yleensä 10-15 ja niitä esiintyy toukokuun lopusta elokuun puoleenväliin.

Vantaalla, kuten muuallakin Etelä-Suomessa, syksyt ovat sateisia ja synkkiä,mutta keväät kuivia ja valoisia.^[14] Helmi, maalis, huhti ja toukokuissa sataa vettä kaikissa vain 3-4 cm kussakin. Kesä-heinäkuussa koetaan selvä harppaus sateisempaan suuntaan, ja elo, syys, loka ja marraskuissa sataa 7-8 cm kussakin. Samaan aikaan on myös pilvisintä.^[15] Harppaus kuivempaan ja aurinkoisempaan suuntaan koetaan vastaavasti alkuvuodesta. Vantaalla sataa vuodessa keskimäärin 66,2 cm vettä.^[16]

Helsinki-Vantaan lentoaseman säätiedot vuodelta 2006:^[7]

• vuoden keskilämpötila 6,1 °C
• lämpimin päivä: 8. heinäkuuta, 30,6 °C
• lämpimin kuukausi: heinäkuu, 19,1 °C
• kylmin päivä: 5. helmikuuta, −25,0 °C
• kylmin kuukausi: helmikuu, −9,2 °C
• vuoden sademäärä: 557 mm

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Vantaan historia

[muokkaa] Esihistoriallinen aika

Vantaan alueelta on löydetty noin 5000-luvulta eaa. peräisin olevia asumusten jäännöksiä. Alueella asuttiin aluksi vain keväästä syksyyn, ja asumukset sijaitsivat lämpimillä etelänsuuntaisilla hiekkarinteillä. Jääkauden aiheuttaman maan painumisen jäljiltä merkittävä osa Vantaasta oli merenlahtien peitossa, ja asukkaiden pääelinkeinona oli kalastaminen sekä hylkeiden pyynti. Kampakeramiikan ajalta olevia löydöksiä on harvinaisen paljon.^[17] Vantaan Jokiniemestä on löydetty Pohjois-Euroopan vanhin ihmistä esittävä figuuri.^[18] Tyypillisen kampakeramiikan aikana Suomeen tuotiin etelästä ja kaakosta suuria määriä piikiveä, josta tehtiin teriä ja kärkiä, sekä meripihkaa. Kampakeraamisen ajan ihmiset tunsivat myös jousen ja nuolet aseena.

Rautakauden lopussa ja keskiajan alussa alue oli harvakseltaan ja satunnaisesti asutettua Hämeen takamaata.

[muokkaa] Ruotsin vallan aika

Ruotsin Hälsinglandista lähteneet siirtolaiset asettuivat 1100- tai viimeistään 1200-luvuilla asumaan rannikolle Keravanjoen varteen alueelle, jota he alkoivat kutsua Uudeksi maaksi.^[20] Jokien haarakohdan seudulla oli varmuudella pysyvää asutusta 1300-luvulla.

Turun ja Viipurin välinen sekä Hämeenlinnaan johtava maantie kulkivat alueen läpi synnyttäen jokilaakson alueelle useita vauraita kyliä, merkittävimpänä Helsingin pitäjän kirkonkylä. Helsingaa (Helsinginjoki, nykyinen Vantaanjoki) mainittiin asiakirjoissa ensimmäisen kerran toukokuussa 1351, kun Ruotsin silloinen kuningas Maunu Eerikinpoika antoi Tallinnan hiippakunnan Padisten luostarin munkeille lohenpyyntioikeuden Helsinginjoessa. Joki antoi nopeasti nimen koko alueelle, mistä on saanut aiheensa myös kaupungin vaakuna. Helsingin kirkkopitäjä syntyi 1370-90-luvuilla, ja pyhän Laurin kivikirkko valmistui sinne vuonna 1460. Kirkkorakennus sijoitettiin hyvien kulkuyhteyksien solmukohtaan Vantaanjoen ja Keravanjoen lähelle. Kirkollista keskusta halkoi myös tiestö: Suuri rantatie Turusta Viipuriin sekä Hämeentie Hämeen linnaan ja etelään rannikolle. Helsingin pitäjän ensimmäinen kirkkoherra mainitaan vuonna 1395. Helsingin pitäjän katsotaan vakiintuneen omaksi kirkko- ja hallintopitäjäkseen 1400-luvulla, ja varhaisin maininta alueella olevasta pyhälle Laurentiukselle omistetusta kirkosta on vuodelta 1401. Eräs paikallinen rälssisuku lahjoitti Helsingin pitäjän kirkolle yhden veromarkan suuruisen alueen Rekolasta. Nimi Helsinge (Helsingin pitäjä) mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1428. Samana vuonna alueen kalastusoikeudet siirtyivät Turun hiippakunnalle, mikä edesautti kivisen kirkon rakentamista alkuperäisen puisen tilalle.

Porvoo ei huonon sijaintinsa kyennyt takia kilpailemaan Tallinnan hansakauppiaiden kanssa, joten Kustaa Vaasa päätti perustaa Helsinginjoen suulle Helsingin pitäjän alueelle vuonna 1550 Helsingin kaupungin ja pakkosiirsi sinne asukkaita. Helsingin pitäjä oli jo 1530-luvulla ehtinyt kehittyä merkittäväksi Uudenmaan merikaupan keskukseksi. Vanhankaupungin Helsingistä ei kuitenkaan koskaan tullut kuninkaan elinaikana hänen toivomaansa keskusta.

Stolbovan rauhan jälkeiset Helsingin maapäivät 1617 myönsi Helsingille tapulikaupunkioikeudet ulkomaankauppaan. Puolaa ja Saksaa vastaan 1620-luvulla käydyt sodat aiheuttivat sen, että ratsuväen tukemiseksi Helsingin pitäjään rakennettiin useita suuria aateliskartanoita, muiden muassa Westerkulla ja Hakunila. Vanhankaupungin Helsinki päätettiin siirtää syksyllä vuonna 1640 nykyiselle paikalleen Vironniemelle. Tällöin alkoi keskisen Uudenmaan keskus vähitellen siirtyä Helsingin pitäjästä Helsingin kaupunkiin. Vuonna 1644 Töölön kylä liitettiin pitäjästä kaupunkiin, ja vuonna 1652 pitäjän seurakunta menetti itsenäisen asemansa ja Helsingin seurakunnan talouden tukemiseksi koko Helsingin kirkkopitäjä liitettiin anneksina vuonna 1652 Helsingin kaupunkiseurakuntaan.^[21]

Isonvihan aikaan vuonna 1713 venäläiset joukot valtasivat Helsingin pitäjän. Osa asukkaista pakeni emämaahan Ruotsiin tai läheisiin metsiin, osa taisteli miehittäjiä vastaan. Miehityksen pitkittyessä olot alkoivat pikkuhiljaa vakiintua ja syksyllä 1721 solmittiin Uudenkaupungin rauha. Tämän jälkeen koettiin vielä toinen lyhyempi miehitys, pikkuviha, vuosina 1742–43.

Olot alkoivat Helsingin pitäjässä parantua, kun se 1720-luvulla nousi yhdeksi Suomen varhaisteollisuuden tärkeimmistä keskuksista. Alueelle kohosi vesisahoja, jotka muodostivat aikakauden oloissa huomattavan vientiteollisuuskeskittymän. Tämä vienti suuntautui sekä Keski-Eurooppaan että vuosisadan jälkipuoliskolla myös kauas Välimerelle saakka. Merkittävä Helsingin pitäjän tuotteiden vientikohde oli aivan sen rannikon tuntumassa: vuonna 1748 alkaneen Viaporin linnoituksen rakentaminen vaati runsaasti sekä työvoimaa että maatalouden ja sen aikaisen rakennustarviketeollisuuden tuotteita kuten elintarvikkeita, rakennuspuuta, tiiliä ja kalkkia.

[muokkaa] Venäjän vallan aika

Vantaan alueelta oli jo 1700-luvulla löydetty malmiesiintymiä, mutta vasta 1800-luvun alussa niitä alettiin hyödyntää perustamalla Wanda Bruk eli Vantaan Ruukki. Tämä raakamalmi ja sen työstäminen tekivät Helsingin pitäjästä muutamaksi vuosikymmeneksi Suomen merkittävimmän vuoriteollisuusalueen. Teollistumisen myötä Vantaan- ja Keravanjoet valjastettiin ja Vantaan- sekä Tikkurilankoskelle syntyi teollisuusyhdyskuntia. Vuosisadan alussa Vantaankoskella toimi maan merkittävimpiin kuulunut rautaruukki. Tikkurilankoskelle puolestaan perustettiin vernissatehdas, jonka pohjalta seudulle syntyi yhä nykyäänkin toiminnassa oleva Tikkurila Oy:n maalitehdas.

Helsingin pitäjän kehitykseen yhdeksi Suomen suurimmista kaupungeista vaikutti olennaisesti pääkaupungin siirto Turusta Helsinkiin. Vielä vuonna 1805 suuralueen hallintoyksiköistä Helsingin pitäjän asukasluku oli 4 840, Viaporin 4 606 ja Helsingin 4 337. Kuudenkymmenen vuoden kuluttua pitäjässä oli noin 7 000 asukasta, kun Helsingissä oli jo 23 000 asukasta.^[21] Vuotta 1865 pidetään Vantaan historiassa merkittävänä, koska silloin säädettiin Suomen kunnallishallinto ja Helsingin pitäjä erotettiin Helsingistä ja siitä tuli itsenäinen Helsingin maalaiskunta. Samalla seurakunta sai takaisin itsenäisen asemansa omana kirkkoherrakuntanaan. Malmin radanvarsikeskuksesta kehittyi maalaiskunnan hallinnollinen keskus.

Suomen ensimmäinen rautatie, Helsingistä Hämeenlinnaan, avattiin vuonna 1862, mikä mahdollisti radanvarsialueiden, kuten Tikkurilan, kehittymisen esikaupunkimaisiksi taajamiksi. Tikkurilaan rakennettu kivinen asemarakennus on nykyään ainoa alkuperäisessä asussaan säilynyt tiilinen asemarakennus. Aseman on suunnitellut Hämeen läänin lääninarkkitehti Carl Albert Edelfelt (1818–1869).^[21]

[muokkaa] 1900-luvulta nykypäivään

Malmin lentokenttä valmistui toimintakuntoon Helsingin maalaiskunnan Malmin alueen Tattarisuolle vuonna 1936. Kenttäalue oli hyvin vetistä ja sen muokkaaminen lentokentäksi oli vaikeaa. Lentokenttä otettiin käyttöön joulukuussa 1936. Sitä ennen alueen lentoasemana oli toiminut myös maalaiskuntaan kuuluneessa Santahaminassa sijainnut Santahaminan lentoasema. Vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa noin kolmasosa Helsingin maalaiskunnasta liitettiin valtioneuvoston päätöksellä Helsingin kaupunkiin. Samalla maalaiskunta menetti kaksi kolmasosaa asukkaistaan sekä suurimmat keskuksensa Malmin ja Pitäjänmäen. Maalaiskunta sai vuonna 1954 suuren osan Korson alueesta Tuusulasta ja Keravasta sekä vuonna 1959 pienen alueen Tuusulasta. Vuonna 1966 Helsingin maalaiskunta menetti Vuosaaren Helsingille.

Sotien jälkeen maalaiskunnan kasvu alkoi kiihtyä ja alueen halki rakennettiin useita merkittäviä teitä, joiden varsille alkoi kehittyä omakotivaltaista asutusta. Tikkurilasta tuli uusi kuntakeskus 1950-luvulla. Myöhemmin päärataan tukeutuivat kasvussaan myös Rekola, Korso ja Koivukylä. Länsi-Vantaan suurten lähiöiden synty 1960-70-luvuilla perustui kokonaan uuteen Länsi-Vantaan rataan. Helsingin olympialaisia varten perustetun Seutulan (nykyinen Helsinki-Vantaan) lentoaseman rakentaminen 1950-luvun alussa ohjasi myös keskeisesti Vantaan rakennetta. Se jakoi kunnan kahtia ja toi ympäristöönsä runsaasti liikennettä sekä teollisuutta. Lentoasema on lyönyt merkittävän leiman Vantaan nykyiseen kaupunkikuvaan, ja nykyään Vantaa tunnetaankin ulkomailla ilmailukaupunkina.^[22]

Toisen maailmansodan takia Vantaalle oli syntynyt jo 1940-luvulla uusia taajamia, joita asuttivat pääasiassa siirtoväki ja rintamamiehet sekä väljempää asutusta halunneet helsinkiläiset. 1950-luvulla syntyivät ensimmäiset kerrostaloryhmät Tikkurilaan, Satomäkeen ja Vaaralaan, minkä jälkeen maaltamuutto vauhditti kerrostalorakentamista. Asukasluku kasvoi ennätysvuonna 1970 yli 10 000:lla.

Vielä 1900-luvun alussa Helsingin maalaiskunnan asukkaista enemmistö oli ruotsinkielisiä. Paikkakunnan nopea väestönkasvu on kuitenkin tuonut sinne muualta etupäässä suomenkielistä väestöä niin, että nykyisin ruotsinkielisiä on vain 3 %.

Liikenneväyliä levennettiin 1960- ja 1970-luvuilla ja viiden valtakunnallisen väylän halki rakennettiin Kehä III niitä yhdistämään. Martinlaakson radan käyttöönotto mahdollisti Vantaan lounaisosan kehittymisen ja Myyrmäen nousemisen kaupungin toiseksi keskukseksi. Myös pääradan varrelle syntyi 1960–1980-luvuilla nopeasti useita kerrostalolähiöitä maaltamuuton vauhdittamana. Pääväylien ulkopuolelle jääneet osat, kuten Seutula lännessä ja Sotunki idässä, jäivät pääosin rakentamattomiksi ja maatalousvaltaisiksi. Vuonna 1972 Helsingin maalaiskunnasta tuli Vantaan kauppala ja vuonna 1974 Vantaan kaupunki. Vuonna 2001 juhlittiin Vantaan 650-vuotisjuhlia.^[21]

Myyrmannin kauppakeskuksessa Länsi-Vantaalla sattui 11. lokakuuta 2002 räjähdys. Martti Ahtisaaren johtamat Acehin rauhanneuvottelut käytiin alkuvuodesta 2005 Vantaalla Königstedtin kartanossa.

[muokkaa] Kunnanjohtajat

Helsingin maalaiskunnan ja Vantaan kaupungin kunnanjohtajat ovat:

Kaupunginjohtaja	Syntyi-kuoli	Toimikausi
Lauri Korpinen	1896–1975	1957–1961
Lauri Lairala	1926–	1961–1989
Pirjo Ala-Kapee	1944–	1989–1997
Erkki Rantala	1946–	1997–2003
Juhani Paajanen	1947–	2003–

[muokkaa] Vantaan nimien historia ja alkuperä

Ruotsin Hälsinglandista 1300-luvulla tulleet uudisasukkaat asettuivat asumaan nykyisen Vantaan alueelle ja he nimittivät paikalla virrannutta jokea Helsinginjoeksi (ruots. Helsingå tai Helsingaa). Vantaan alkuperäinen nimi, Helsingin pitäjä (ruots. Helsinge), sai nimensä tämän joen mukaan. Sama joki – tai oikeastaan yksi sen osista, Vanhankaupunginkoski, jonka nimenä oli aikoinaan Helsinge fors - Helsinginkoski) – on antanut nimensä myös Helsingille (ruots. Helsingfors). Uuden kuntajaon myötä vuonna 1865 Vantaan nimeksi tuli Helsingin maalaiskunta, kun pitäjäjärjestelmä lakkautettiin.

Vantaan alue on vanhaa hämäläistä aluetta. Samaista Helsingin jokea hämäläiset kutsuivat joen alkulähteillä (nykyisen Riihimäen alueella) Vantaanjoeksi alueella sijaitsevan Vantaanjärven ja Vantaa-nimisen kylän mukaan. Vantaanjoki (ruots. Vanda å) vakinaistuikin joen nimeksi 1500-luvulla. Myös Helsingin maalaiskunnan alueella, Vantaankosken länsipuolella, on vanhastaan ollut Vantaa (ruots. Vanda) -niminen kylä, joka alueeltaan vastasi lähinnä nykyistä Vantaanlaakson kaupunginosaa.

Kun Helsingin maalaiskuntaa oltiin vuonna 1972 muuttamassa kauppalaksi, nimivaihtoehtoina olivat muun muassa Helsingin kauppala, Helsinginjoen kauppala ja Vantaanjoen kauppala. Lopulliseksi nimeksi valittiin lyhyesti Vantaan kauppala Vantaanjoen mukaan. Kaksi vuotta myöhemmin Vantaasta tuli kaupunki.

[muokkaa] Väestö

[muokkaa] Koko väestö

Vantaalla asui 2009-09-30 30. syyskuuta 2009 197 435 ihmistä. 200 000 asukkaan rajan arvioidaan menevän rikki vuoden 2012 aikana.^[23] Vantaalaisista noin puolet on syntyperäisiä pääkaupunkiseutulaisia. Vuonna 2000 Vantaan väestöstä (176 386) oli syntyperäisiä vantaalaisia noin 46 600 (26,4 %) ja vuoden 2006 alussa (187 511) lähes 50 700 (27,1 %). Helsingissä syntyneiden osuus on jo vuosia pysynyt 21,1 prosentissa, ja Espoossa syntyneitä on vain muutama prosentti.^[24] Noin 8 % on ulkomaalaistaustaisia^[25].

Vantaan väestö on Helsinkiä ja Espoota työväenluokkaisempaa, mikä näkyy muun muassa siinä, että ihmisten työpaikat ovat teollisuudessa ja logistiikassa. Puolueista SDP:llä ja Vasemmistoliitolla on maan keskitasoa suurempi kannatus. Toisaalta vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Kokoomuksesta tuli Vantaan suurin puolue. Vantaalla asuvia kansanedustajia on tätä nykyä eduskunnassa viisi: Timo Juurikkala (Vihreät), Pietari Jääskeläinen (Perussuomalaiset), Kimmo Kiljunen (SDP), Jaakko Laakso (Vasemmistoliitto) ja Tapani Mäkinen (Kokoomus). Kaupungissa asuu paljon lapsiperheitä, joita on peräti 60 prosenttia kaikista talouksista. Vantaan väestöstä on 51,2 % naisia. Vantaalainen palkansaaja ansaitsi keskimäärin 22 452 € vuonna 2002, mikä on enemmän kuin koko maan keskiarvo (19 470 €), mutta vähemmän kuin muissa pääkaupunkiseudun kunnissa. Asuntojen hinnat eivät ole nousseet 2000-luvun alussa niin paljon kuin etelämpänä Helsingissä. Koulutusaste on nousussa, mutta on yhä alhainen suhteessa naapurikuntiin. Kuntakonsernianalyysin mukaan Vantaan kehityksen kannalta olisi tärkeää, että se pääsisi hyötymään entistä enemmän Suomen nopeasti kohoavasta koulutusasteesta, eli kaupungin olisi tärkeää houkutella entistä enemmän korkeakoulutettua väestöä kaupunkiin.^[26]

Tuloerot Vantaan sisällä ovat varsin suuret lähiöseutujen ja pientaloalueiden välisten erojen takia. Naiset ansaitsevat keskimäärin 71 % miesten tuloihin nähden, mikä on hieman enemmän kuin koko maassa (69 %). Itä-Vantaan pienituloisimmat alueet, kuten Korso, Mikkola, Havukoski ja Hakunila, ovat saaneet huonon maineen rauhattomuutensa takia^lähde?.

Koulutusaste (15 vuotta täyttäneet vantaalaiset):

Koulutusaste	Prosenttia
Enintään perusaste	38 %
Keskiaste	35 %
Korkea-aste	27 %

[muokkaa] Ruotsinkieliset

Suomenruotsalaisten lukumäärä Vantaalla on pysynyt vuosikymmeniä suunnilleen samalla tasolla, mutta paikkakunnalle suuntautuneen muuttoliikkeen vuoksi heidän prosenttiosuutensa on koko ajan ollut laskusuunnassa. Vielä 1900-luvun alussa he olivat enemmistönä. Vuonna 1960 vantaalaisista noin 10 prosenttia oli ruotsinkielisiä, mutta vuonna 1980 enää 5 prosenttia. Vuoden 2009 alussa vantaalaisista 3 prosenttia oli ruotsinkielisiä, mikä oli selvästi vähemmän kuin muunkielisiä (6,4 %).^[24] Vertailuna Helsingissä ruotsinkielisiä on 6,2 % ja Espoossa 8,6 %. Vantaa on yhä virallisesti kaksikielinen, koska kunta on virallisesti kaksikielinen, jos kielivähemmistön koko on vähintään 3 000 henkilöä tai 8 % kunnan väkiluvusta. Vantaalla on hieman alle 6 000 ruotsinkielistä. Prosentuaalisesti laskettuna Vantaalla on kaikkein vähiten ruotsinkielisiä kaikista Suomen kaksikielisistä kunnista.

[muokkaa] Ulkokieliset

Vuoden 2006 alussa Vantaalla puhuttiin äidinkielenä suomen, ruotsin ja saamen lisäksi 89:ää eri kieltä. Toistaiseksi ruotsin kielen asema on ollut vahvempi kuin muiden kielten, sillä ruotsi on koko ajan ollut yleisin äidinkieli suomen jälkeen. Ruotsia puhui äidinkielenään vuonna 2008 yhteensä 5 804 henkilöä. Seuraavaksi yleisimmät äidinkielet ovat 2000-luvun ajan olleet venäjä, somali ja viro.^[24] Vuonna 2008 Vantaalla asui 10 845 ulkomaan kansalaista ja 16 377 henkilöä, jotka eivät puhuneet kotimaisia kieliä.^[27] Lukumääräisesti eniten kasvaneet ulkokielet ovat venäjä ja viro.

Vantaan väestönkehitys Vuosi Asukasluku 1805¹ 4 840 1865² 6 974 1880² 7 819 1890² 8 865 1900² 11 110 1910² 18 321 1920² 22 368 1930² 23 558 1940² 31 511 1950 14 976 1960 41 906 1970 72 215 1980 129 918 1990 152 272 2000 176 386 2010³ 195 112 2020³ 215 547 2030³ 231 740 ¹ Helsingin pitäjän kirkonkylän alue ² Helsingin maalaiskunta ennen vuoden 1946 suurta alueliitosta (katso historia) ³ ennuste[28]

Ulkomaiden kansalaiset Vantaalla vuonna 2004 Kansallisuus Määrä Venäjä 1 521 Viro 1 287 Somalia 859 Serbia ja Montenegro 531 Vietnam 299 Turkki 276 Irak 261 Ruotsi 178 Thaimaa 176 Intia 146 Yhdistynyt kuningaskunta 120 Muut 2 837 Yhteensä 7 751

Väkiluvun muutos vuodesta 1900

Vuodet	Väkiluvun muutos
1900–1910	+ 7 211
1910–1920	+ 4 047
1920–1930	+ 1 190
1930–1940	+ 7 953
1940–1950	- 16 535
1950–1960	+ 26 930
1960–1970	+ 30 309
1970–1980	+ 57 703
1980–1990	+ 22 354
1990–2000	+ 24 114
2000–2007	+ 13 360

[muokkaa] Uskonto

Vuoden 2006 alussa Vantaan 187 281 asukkaasta 74,6 % (139 805) kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 1,3 % (2 434) ortodoksiseen kirkkoon ja 1,6 % (2 939) muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan; 22,5 % (42 103) ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.^[29]

Vantaalla luterilaista kirkkoa edustavat Vantaan seurakunnat.

Ortodoksinen kirkko sijaitsee Tikkurilan urheilupuiston vieressä Tikkurilassa. Jehovan todistajien Suomen haaratoimisto, joka on organisaation ylin porras Suomessa, sijaitsee Tikkurilassa.

[muokkaa] Palvelut

Vantaa jakautuu seitsemään suuralueeseen: Myyrmäki (50 607 asukasta), Kivistö (7 628 asukasta), Aviapolis (15 042 asukasta), Koivukylä (24 587 asukasta), Korso (28 575 asukasta), Tikkurila (36 892 asukasta) sekä Hakunila (28 748 asukasta). ^[30]

Sairaaloita on kaksi: Peijaksen sairaala Asolassa, joka kattaa Vantaan ja Keravan väestön sairaalapalvelut, sekä Katriinan sairaala Seutulassa. Peijas vastaa äkillisistä terveyspalveluista, ja Katriina pitkäaikaisesta ja yleensä vanhusten hoidosta.

Vantaalla on yhteensä 50 suomenkielistä ja viisi ruotsinkielistä peruskoulua, sekä ala- että yläkouluja. Lukioista viisi on suomenkielistä päivälukiota ja yksi ruotsinkielinen. Niiden lisäksi on etälukio ja kaksi aikuislukiota. Ammattioppilaitoksia on kaksi: Vantaan ammattiopisto Varia ja Kauppiaiden kauppaoppilaitos. Ammattikorkeakouluopetusta tarjoavat Metropolia ja Laurea. Metropolialla on toimipisteitä Myyrmäessä (teknillinen koulutus ja Mercuria Business School) ja Tikkurilassa (muotoiluinstituutti). Laurealla on sekä viestinnän että sosiaali- ja terveysalan opetusta Tikkurilassa. Lisäksi opetusta tarjoavat Vantaan aikuisopisto, kuvataidekoulu, musiikkiopisto ja steinerkoulu.

Vantaan kaupunginkirjastolla on 518 117 kirjaa (31.12.2005) ja 12 toimipistettä, joista pääkirjasto on Tikkurilassa. Kaupungilla on viisi uimahallia, neljä urheiluhallia, kaksi kuntosalia, kuusi tenniskenttää, 69 jääkiekkokenttää tai luistelualuetta ja 19 valaistua kuntorataa. Vantaalla on lisäksi kaksi golfkenttää, Hiekkaharjussa ja Keimolassa.

[muokkaa] Talous

[muokkaa] Vantaan kaupungin talous

Vantaan kaupungin talous on viime aikoina ollut huonossa kunnossa ja Vantaa onkin Suomen velkaantuneimpia kaupunkeja (tämä on näkynyt mm. kiinteistöverossa ja kunnallisverossa verrattuna naapurikaupunkeihin). On hyvä kuitenkin huomata, että yli puolet koko kaupungin veloista koostuu kaupungin omistamista vuokra-asunnoista (VAV Asunnot Oy).^[26] Vantaa alkoi velkaantua 2000-luvun alussa osaksi valtion tuen (valtionosuus) pienentymisen takia. Lapsiperheiden suuren määrän takia Vantaan sosiaalimenot ovat naapurikuntiaan paljon suurempia. Tästä huolimatta Vantaan kaupunki ei ole alkanut vähentää työntekijöidensä määrää. Kaupunginjohtajan Juhani Paajasen mukaan näyttää siltä, että pahin on ohi. Hänen mukaansa menot on saatu pysymään kurissa ja kaupungin tulot – sekä verot että valtionosuudet – ovat kasvussa.^[31] Toisaalta kaupunki on joutunut kriisiin pääosin siksi, koska se on tehnyt laajoja investointeja omaan taseeseen velkarahalla. Omaisuuden myyntiä ei ole harjoitettu juuri 2000-luvulla. Myynnillä olisi kuitenkin voitu vähentää velkaantumista.^[26]

[muokkaa] Työpaikat ja teollisuus

Hyvien liikenneyhteyksien seurauksena Vantaalle on keskittynyt runsaasti muun muassa elintarvike-, LVI,- kone- ja laiteteollisuutta sekä yritystoimintaa. Teollisuusalueita on Kehä III:n varrella, erityisesti lentoaseman yhteydessä ja viereisissä Viinikkalan, Veromiehen, Pakkalan ja Koivuhaan kaupunginosissa sekä Hakkilassa, jonne kulkee pistoraide pääradalta. Lentokentän ympäristöön on syntynyt niin kutsuttu lentokenttäkaupunki, Aviapolis, jossa on muun muassa suuria logistiikka-alan ja korkean teknologian yrityksiä. Vuonna 2000 oli 74,6 prosenttia työpaikoista palvelualoilla, 23,8 jalostuksessa ja vain 0,5 maataloudessa. Vuonna 2001 kaupungin työpaikkaomavaraisuusaste oli kohonnut 97,1 prosenttiin. 2000-luvulla Vantaan työpaikkojen määrä on lisääntynyt noin 15 %.

Tilastokeskuksen StatFin-tilastopalvelun mukaan Vantaa tarjosi vuonna 2003 yhteensä 94 361 työpaikkaa. Palkansaajiksi katsottiin 94,7 % (89 347) ja yrittäjiksi 5,3 % (5 014) työssäkäyvien kokonaismäärästä.^[32]

Yksityinen sektori muodosti kaksi kolmasosaa (67 %) Vantaan palkansaajille tarjoamista työpaikoista, joskin julkisen talouden osuus oli myös merkittävä. Palkansaajien työpaikat jakautuivat eri sektoreille seuraavasti (lukumäärä vuonna 2003):

• Yksityinen sektori 67,0 % (59 834)
• Kunta 16,1 % (14 368)
• Valtioenemmistöinen osakeyhtiö 12,3 % (11 033)
• Valtio 4,6 % (4 089)
• Tuntematon 0,0 % (23).

Mielenkiintoisen tulevaisuuden mahdollisuuden Vantaalle ja koko pääkaupunkiseudulle tarjoaa Kehärata, joka mahdollistaa huomattavan sekä asuntojen että työpaikkojen kasvumahdollisuuden, ja tarjoaa suoran junaratayhteyden pääradasta lentoasemalle. Kehärata vaatii Vantaalta ainakin yli sadan miljoonan euron investoinnin. Helsinki puolestaan on jo vuosikymmeniä ajanut pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä alueen kehittämiseksi. Vantaa, Espoo ja Kauniainen ovat joka kerta torjuneet ehdotuksen, joskin Vantaa hieman hitaammin kuin muut. Vantaan kunnan- ja kaupunginjohtajat ovat toistuvasti torjuneet ehdotuksen peläten Vantaan muuttumista Helsingin "takapihaksi". Helsinki on laajentunut Vantaan suuntaan läpi viime vuosisadan, mm. vuoden 1946 suuri alueluovutus ja vuoden 1966 Vuosaaren menetys. Niin sanottu Sipoo-liitos katkaisi Vantaan viimeisenkin meriyhteyden.

[muokkaa] Liikenne

Helsinki-Vantaan lentoasema on Suomen suurin lentoasema. Sen matkustajamäärä oli 11,1 miljoonaa vuonna 2005.^[33] Helsinki-Vantaa on valittu kokoluokassaan maailman tai Euroopan parhaaksi lentokentäksi vuosina 1999, 2000 ja 2004.^[34] Vuosina 2001–2003 Helsinki-Vantaa ei ollut mukana arvostelussa. Helsinki-Vantaa on myös arvioitu Euroopan täsmällisimmäksi lentoasemaksi.^[35] Lentoasema jakaa Vantaan karkeasti itä- ja länsiosaan: hallinnollinen keskus ja suurin väestökeskittymä sijaitsee pääosin Itä-Vantaalla.

Vantaa on pääkaupunkiseudun liikenteellinen keskus. Vantaan läpi kulkee monta moottoritietä, kuten Tuusulan-, Hämeenlinnan- ja Lahdenväylä. Vantaan halki kulkee kaksi rautatietä: päärata Itä-Vantaan läpi ja Martinlaakson rata, joka päättyy Länsi-Vantaalla Vantaankoskelle. Rautatieasemia on yhdeksän ja niillä pysähtyvät lähijunat. Kaikki kaukojunat, myös Venäjälle kulkevat, pysähtyvät Tikkurilan asemalla, josta on linja-autoyhteys lentoasemalle. Tikkurilan ohittavat pysähtymättä ainoastaan Helsingin ja Järvenpään Saunakallion väliset G-lähijunat sekä eräät kirjaintunnuksettomat lähijunat. Vantaankosken radan asemat ovat Myyrmäki, Louhela, Martinlaakso ja Vantaankoski sekä pääradalla Tikkurila, Hiekkaharju, Koivukylä, Rekola ja Korso. Suoria linja-autojen paikallisvuoroja liikennöidään lentoasemalle myös Martinlaakson ja Vantaankosken sekä Korson ja Koivukylän rautatieseisakkeilta. Korson ja Savion asemien välille on alustavasti suunniteltu uutta Vallinojan asemaa työnimenään Urpia. Pääradalle lisättiin vuonna 2004 neljäs raide Keravalle asti, joten lähijunaliikenne kulkee nykyään omilla raiteillaan kaukoliikenteestä erillään. Lisäksi on rakenteilla Kehärata, joka yhdistää pääradan ja Vantaankosken radan kulkien lentoaseman kautta.

Useimmat pääkaupunkiseudun liikennettä välittävät päätiet kulkevat Vantaan läpi. Näitä ovat Kehä III, Vihdintie, Hämeenlinnanväylä, Tuusulanväylä, Lahdenväylä ja Porvoonväylä. Linja-autoliikenne on kattavaa: erilaisia linjoja on yli sata, joista suurin osa on Vantaan kaupungin sisäisiä linjoja sekä osa Helsinkiin, Espooseen ja Keravalle meneviä pääkaupunkiseudun seutulinjoja.

Vantaan pikavuoropysäkeistä sijoittuvat Hämeenlinnanväylälle Kaivoksela, Martinlaakso ja Keimolanportti, Tuusulanväylälle Tammisto sekä Tuusulanväylän ja lentoaseman välille Vantaanportti ja Ilmakehä. Tuupakka Kehä III:n yhteydessä on Lentoasema-Tampere-vuorojen käytössä. Lahdenväylälle ei Vantaan alueella sijoitu pikavuoropysäkkejä. Lahden ja lentoaseman väliset pikavuorot kuitenkin ajetaan Korson pikavuoropysäkin kautta. Pikavuorot lentoasemalta Porvoon ja Kotkan suuntaan pysähtyvät Kehä III:lla Tikkurilan tienhaarassa.

Liikenteellisenä keskuksena Vantaalle aiheutuu haittaa lentokoneiden sekä moottoritieliikenteen laajalle ulottuvasta melusta ja saasteista. Rautateiden meluongelmat ulottuvat lähinnä pääradan läheisyyteen.

[muokkaa] Urheilu

Vantaalla on yleisurheilukenttiä ainakin Hiekkaharjussa, Korsossa ja Myyrmäessä. Johtavat vantaalaiset yleisurheiluseurat ovat Kenttäurheilijat-58 ja Vantaan Salamat. Tikkurilan Valtti-Areenalla pelaava Mestis-joukkue Kiekko-Vantaa on Vantaan johtava jääkiekkoseura. Jalkapallossa Myyrmäen ISS Stadionilla kotipelinsä isännöivä PK-35 pelaa Ykkösessä. Lähes jokaisella lähiöllä on omat jalkapalloseuransa, jotka vaikuttavat lähinnä juniorisarjoissa. Koripalloa Vantaalla pelaa Pussihukat Myyrmäen Energia Areenalla ja lentopalloa Korson Veto. Vantaa on Suomen menestynein potkunyrkkeilykaupunki, sillä ensimmäinen suomalainen potkunyrkkeilyn maailmanmestari on Vantaan kamppailukeskusta luotsaava Pasi Rantala. Hän oli myös ensimmäinen suomalainen ammattilaisten Euroopan mestari.

Urheiluseuroja

• Amerikkalainen jalkapallo: TAFT
• Jalkapallo: Allianssi, PK-35, TiPS, VJS
• Jääkiekko: EVU, Kiekko-Vantaa
• Koripallo: Pussihukat
• Käsipallo: Atlas
• Lentopallo: Korson Kaiku, Korson Veto
• Salibandy: HaKi, Korson Kaiku, M-Team, SB Vantaa, Tikkurilan Tiikerit, VFT
• Uinti: Poseidon
• Yleisurheilu: KU-58, Vantaan Salamat

[muokkaa] Kulttuuri ja tapahtumia

[muokkaa] Vantaa-palkinto

Vantaan kaupunginhallitus on myöntänyt vuodesta 1976 lähtien vuosittain viidentuhannen euron arvoisen Vantaa-palkinnon tunnustuksena taiteen ja kaupungin taide-elämän hyväksi tehdystä merkittävästä työstä. Palkinto jaetaan vantaalaiselle henkilölle tai taiteilijaryhmälle kaupunginvaltuuston vuoden viimeisessä kokouksessa.

Viimeisimpiä palkinnonsaajia ovat 2005 Vantaan Lapsibaletti; 2004 laulaja ja opettaja Kosti Kotiranta; 2003 musiikin tohtori ja musiikkikasvattaja Päivi Kukkamäki; 2002 valokuva- ja mediataiteilija Harri Larjosto; 2001 kirjailija, FT Taru Väyrynen ja 2000 elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja Kaija Juurikkala.

[muokkaa] Vantaan kaupunginmuseo

Vantaan kaupunginmuseo sijaitsee Tikkurilan vanhassa asemarakennuksessa. Kaupunginmuseo muutti Suomen vanhimpaan säilyneeseen kiviseen asemarakennukseen sen restauroinnin jälkeen syksyllä 1990. Punatiilisen museon ensimmäiset kaksi kerrosta ovat näyttelytiloina ja kolmannessa kerroksessa sijaitsevat kaupunginmuseon henkilökunnan toimitilat.

[muokkaa] Symbolit

Vantaan nimikkoeläin on Vantaan vaakunassakin esiintyvä lohi, perinneruoka lohikeitto ja nimikkokasvi metsäorvokki.^[24]

[muokkaa] Tiedekeskus Heureka

Heureka on suomalainen tiedekeskus Vantaan Tikkurilassa. Tiedekeskuksen tarkoituksena on tieteellisen tiedon ymmärrettävyyden lisääminen ja tiedeopetuksen menetelmien kehittäminen. Nimi Heureka viittaa Arkhimedeen sanomaksi arveltuun lauseeseen "Olen keksinyt sen!"

[muokkaa] Ankkarock

Ankkarock on jokavuotinen, useimmiten elokuun alussa Vantaan Korsossa järjestettävä rock-festivaali. Tapahtuma alkoi vuonna 1989 ilmaiskonserttina ja on järjestetty sen jälkeen vuosittain.

[muokkaa] Vantaan Barokki

Vantaan Barokki on vanhan musiikin festivaali ja kesän suurin barokkimusiikkitapahtuma. Vantaan Barokki -festivaalin yhteydessä jaetaan myös 5 000 €:n palkinto vanhan musiikin saralla kunnostautuneelle henkilölle tai ryhmälle. Festivaalin pääyhteistyökumppanit ovat Vantaan kaupunki ja Vantaan Energia. Vantaan Barokki -festivaalin konserttipaikkoja ovat Pyhän Laurin kirkko, Jokisali Tikkurilassa, Konserttitalo Martinus ja Myyrmäen kirkko. Vantaan Barokki järjestää myös muun muassa barokkilaulun sekä nokkahuilun ja barokkiviulun soiton mestarikursseja.

[muokkaa] Konserttitalo Martinus

Martinlaaksossa sijaitseva vuonna 1987 valmistunut konserttitalo Martinus tarjoaa tiloja erilaisille tapahtumille kokouksista ja seminaareista kulttuuritilaisuuksiin.

Hyvän akustiikan ansiosta konserttisalissa on tehty monia nauhoituksia äänitteitä varten. Salissa on tehty runsaasti myös tv-nauhoituksia. Katsomopaikkoja salissa on 410 henkilölle, joista kuusi on invapaikkoja. Konserttitalon lämpiössä on mahdollisuus järjestää pienimuotoisia konsertteja ja muita tapahtumia. Martinus on Markku Johanssonin johtaman Vantaan viihdeorkesterin kotisali.

[muokkaa] Myyrmäkitalo

Läntisellä Vantaalla olevassa Myyrmäkitalon monitoimikeskuksessa sijaitsevat muun muassa pääkirjastotason palveluja tuottava Myyrmäen kirjasto (toinen vastaava Vantaalla on Tikkurilan kirjasto), Vantaan taidemuseo ja 188-paikkainen nousevakatsomoinen auditorio. Auditoriossa toimii elokuvateatteri Kino Myyri. Keskuksen opetustilojen pääkäyttäjiä ovat Vantaan kuvataidekoulu, Vantaan aikuisopisto ja monet harrastekerhot. Syksyllä 1993 valmistunut monitoimikeskus sijaitsee lähellä Myyrmäen asemaa ja kauppakeskus Myyrmannia.

[muokkaa] Yritysten ja virastojen pääkonttorit Vantaalla

• Air Finland, lentomatkustus
• Alko, alkoholijuomien valmistus ja jakelu
• Blue1, lentomatkustus
• Cramo (ent. Rakentajain Konevuokraamo), rakennuskoneiden ja -laitteiden vuokraus sekä siirtokelpoisten tilojen vuokraus ja myynti
• DNA Oy, teleoperaattori
• Fazer, makeisten valmistus
• Finavia, lentokenttä- ja lennonvarmistuspalveluiden tuotto
• Finnair, lentomatkustus ja -rahti
• Finnkino, elokuvien esittäminen
• Ilmailuhallinto, kansallinen ilmailuviranomainen
• Keskusrikospoliisi, vakavimman, erityisesti järjestäytyneen ja ammattimaisesti toimivan, rikollisuuden torjunta ja tutkinta
• Marioff, tulipalojen sammutustekniikka
• Metsähallitus, valtion maa- ja vesialueiden hoito ja käyttö
• Metsäntutkimuslaitos, metsäntutkimus
• Okmetic, piikiekkojen valmistus
• Onninen Oy, sähkö-, LV-, ilmastointi- ja kylmäalan tuotteita sekä materiaaleja
• Paroc, eristevalmistaja
• Pekkaniska, nosturialan yritys
• Perlos, elektroniikan komponenttien valmistus
• Pöyry, konsultointi- ja suunnitteluyritys
• Rahapaja Oy, rahojen valmistus ja myynti
• Shell Oy Ab, öljykauppa (Suomen pääkonttori)
• Suunto, urheiluinstrumentit
• Tamro, tukkukauppa
• Tiimari Oyj, myymäläketju
• Tikkurila Oy, maalien valmistus ja jakelu
• Uponor Oyj, talotekniikan lämmitys- ja putkijärjestelmien toimittaja
• Vaisala, ympäristönmittauslaitteiden ja -mittausverkkojen valmistus
• Vantaan Energia, Vantaan kaupungin 60-prosenttisesti omistama energiayhtiö
• Veikkaus, valtion rahapeliyhtiö

[muokkaa] Matkailu

Vantaan merkittävin nähtävyys on tiedekeskus Heureka (246 723 kävijää vuonna 2003). Muita nähtävyyksiä ovat:

• Backaksen kartano
• Helsingin pitäjän kirkonkylä ja Pyhän Laurin kirkko (1460)
• Königstedtin kartano
• Myyrmäen kirkko (Juha Leiviskä, 1984)
• Seutulan kappeli
• Sotungin kylä
• Suomen ilmailumuseo
• Vantaan kaupunginmuseo (Tikkurilan vanhassa asemarakennuksessa)
• Vantaan lentoasema (1952)
• Vantaan taidemuseo (Myyrmäkitalossa)
• Vantaankoski

[muokkaa] Ystävyyskaupungit

Vantaan ystävyyskaupunkeja ovat:

•  Askim, Norja (1951)
•  Frankfurt (Oder), Saksa (1987)
•  Huddinge, Ruotsi (1951)
•  Jinan, Kiina (27. elokuuta 2001)
•  Kinešma, Venäjä (1969)
•  Lyngby-Taarbæk, Tanska (1951)
•  Matte Yehuda, Israel (1967)
•  Mladá Boleslav, Tšekki (1978)
•  Nuuk, Grönlanti (1965)
•  Rastattin piirikunta, Saksa (1968)
•  Salgótarján, Unkari (1976)
•  Seyðisfjörður, Islanti (1980)
•  Słupsk, Puola (1987)

[muokkaa] Kuuluisia vantaalaisia

• Anna Abreu, muusikko
• Patrik Antonius, pokeriammattilainen
• Sampsa Astala, muusikko
• Ilari Filppula, jääkiekkoilija
• Valtteri Filppula, jääkiekkoilija
• Niina Herala, malli
• Jaakko Hintikka, Bostonin yliopiston professori
• Mika Häkkinen, kilpa-autoilija
• Sami Kapanen, jääkiekkoilija
• Tami Kiuru, mäkihyppääjä
• Mika Kottila, jalkapalloilija
• Janne Kärkkäinen, muusikko
• Taisto Mäki, kestävyysjuoksija
• Tapani Mäkinen, kansanedustaja (Kokoomus)
• Antti-Jussi Niemi, jääkiekkoilija
• Anni Parkkila, laulaja, syntyi Vantaalla
• Leena Peisa, muusikko
• Ville Peltonen, jääkiekkoilija
• Markus Pöyhönen, pikajuoksija
• Jarkko Ruutu, jääkiekkoilija
• Mikko Ruutu, jääkiekkoilija
• Raul Ruutu, muusikko
• Tommi Santala, jääkiekkoilija
• Tuomo Ruutu, jääkiekkoilija
• Paavo Talvela, jääkäri ja liikemies
• Ville Tiisanoja, yleisurheilija
• Juho Tolppola, ammattinyrkkeilijä
• Eicca Toppinen, sellisti
• Aleksi Vähäpassi, Suomen Talentin voittaja
• Ossi Väänänen, jääkiekkoilija

[muokkaa] Kaupunginosat

Vantaan kaupunginosat
Myyrmäen suuralue:	Askisto | Hämeenkylä | Hämevaara | Kaivoksela | Linnainen | Martinlaakso | Myyrmäki | Petikko | Vantaanlaakso | Vapaala | Varisto
Kivistön suuralue:	Keimola | Kiila | Kivistö | Lapinkylä | Luhtaanmäki | Myllymäki | Piispankylä | Riipilä | Seutula | Vestra
Aviapoliksen suuralue:	Lentokenttä | Pakkala | Tammisto | Veromies | Viinikkala | Ylästö
Tikkurilan suuralue:	Hakkila | Helsingin pitäjän kirkonkylä | Hiekkaharju | Jokiniemi | Koivuhaka | Kuninkaala | Ruskeasanta | Simonkylä | Tikkurila | Viertola
Koivukylän suuralue:	Asola | Havukoski | Ilola | Koivukylä | Päiväkumpu | Rekola
Korson suuralue:	Jokivarsi | Korso | Leppäkorpi | Matari | Metsola | Mikkola | Nikinmäki | Vallinoja | Vierumäki
Hakunilan suuralue:	Hakunila | Itä-Hakkila | Kuninkaanmäki | Länsimäki | Länsisalmi | Ojanko | Rajakylä | Sotunki | Vaarala

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Vantaan kaupungin kotisivut
• Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta
• Vantaan sää

[muokkaa] Kirjallisuus

• Sirpa Leskinen ja Petro Pesonen: Vantaan esihistoria (2008)